Viimeiset tähtihetket

Niin on puoli vuotta mennyt hujauksessa. Nala sai kesäkuussa Ansan seurakseen ja leikkikaverikseen. Tytöillä on ollut kyllä hauskaa temmeltää milloin missäkin. Viime kuukaudet pääasiassa Jyväskylässä. Vaikka Nalalla oli "epäleikkikausi", on se taas innostunut juoksentelemaan Ansan kanssa. Tuntuu, että ne ei väsyis koskaan, jos vaan saisivat mennä niin kuin haluaisivat! Kaikki hyvä loppuu aikanaan: Ansa on meidän seurana viimeistä viikkoa. Varoitan kuvatulvasta, koska tämän jälkeen Nalasta saa harvemmin otettua vauhdikkaita kuvia. Ja Ansakin on kyllä lystikäs kuvauskohde.

Päämääränä sakemannin niska

Sakemanni jäi jälkeen

Tanssiharjoituksia

Sokerimunkki

Kaverusten yhteiset kiinnostuksenkohteet

Haha, tältä Nala näyttää 10-vuotiaana..?!

Kilpaa!

Kilpajuoksu päättyi kolariin!

"Talk to the Paw!"

"Talk to the Paw!" vol 2

Söpöstelijät!

Aww, toisella oli niin kivaa jääpalan kanssa..

Pakkopullasorsat talvehtimassa

Nyt kun pitäisi tehdä kaikkea muuta, on hyvä aika kirjoittaa kuulumisia (vaikka en kyllä tiedä kuka niitä enää täältä lukee..). Noh, Jyväskylässä ollaan edelleen. Koulu on antanut uusia oppeja ja haasteita. Ainainen haaste opiskellessa tietysti on tehdä tehtävät ajoissa, mutta sitä harvoin tapahtuu. Mutta ainakin vielä opiskelu maistuu sen verran että eiköhän tästä ammatin saa repästyä.

Nala ja Ansa ei varmaan olleet lumen tulosta yhtä innoissaan mitä minä, mutta eivätpä ne pahakseenkaan laittanut. Lumi pehmentää iskuja mukavasti, kun leikin tiimellyksessä välillä könähtää selälleen. Nalalla oli välillä vähemmän leikkisä vaihe, mutta taas kyllä juostaan lenkillä täyttä päätä ja polvitaipeita saa koukistella tasaisin väliajoin. Itseä kyllä harmittaa, kun ei voi kantaa suksia kotoa tänne ja takaisin, koska lumi houkuttelisi hiihtämään! Toisaalta kotona on vielä paremmat maastot sivakoida..

Nalakin sai lokakuussa lomaa minusta, ja samalla itse kävin ensimmäisellä ulkomaanmatkallani Roomassa! Tuosta on kyllä hankala pistää paremmaksi, nautin reissusta ihan mielettömästi. Nala ei vissiin ihan niin paljon vetäessään mahansa veteläksi, mutta onneksi sekin meni sitten ohi.

Syysloman jälkeen (jo..) ehdittiin käymään Iissäkin mutka, isänpäivän kunniaksi. Pikaisen hirvenbongausreissun jälkeen päästiin Onniakin käyttämään metsässä. Jäniksen olisi pitänyt olla noissa maastoissa, misä käytiin, mutta ylös sitä ei saatu. Tosin metsästäjät oli aktiivisimmillaan nuotion ääressä ja Onni sai tehdä tehtävänsä yksin. Eikä edes nuotiopullaa saanut. Paluumatka Jyväskylään hoituikin yllättäen bussilla, koska lemmikkivaunu oli täynnä..! Koirat oli koko matkan lunkisti, vaikka Ansan makoillessa käytävällä joku välillä joutuikin harppaamaan yli.

Ensi viikonloppuna olisi luvassa taas pohojosen reissu autolla matkustaen. Luksusta! Vielä enemmän luksusta on pikkujouluruuat, joista sitten varmaan vuorotellen poksahdellaan. Jos ei poksahella niin sitten käydään huiskimassa suksien kans!

Nuo keskellä olevat

Nykyään sitä ollaan sitte jyväskyläläisiä.. Kuten ennakoin, jouduin eka jättämään koirat koteihinsa ja vasta myöhemmin sain ne tänne eloani sulostuttamaan. Fysioterapiaopinnot on lähteny sujuvasti käyntiin ja uusia kivoja lenkkipolkujakin on löydetty. Nala ja Ansa on tutustunu myös cityelukoihin, Nala pääsi näkemään jopa siilin. Sekös oli jännää Nalan mielestä!

Treenailut on saaneet taas vähän hitaan paluun. Nomea ei olla taidettu treenata kokeen jälkeen, mutta tokoa jonkun verran, sillä sopiva treenikenttä sattuu olemaan melkein etuovella.

En päässyt Nalan kanssa sorsastelemaan, juurikin muuton vuoksi, mutta onneksi Nala pääsi edes vähän muistelemaan mitäs se metsästys olikaan. Ilmeisesti noudettua tuli lokki ja tavi. Tavi tuli hieman mallikkaammin markeeraamalla.

Tähän aikaan illasta ajatus tökkii jo siihen malliin, että kerron loput kuulumiset kuvin..

Syksy tuli, mutta vielä ehtii rannalle leikkimään! Tosin ensin pakolliset paikallaistumiset..

Nyt pistetään ranttaliksi!

"Vesi ei ollu vielä yhtään kylymää!"

Pulahduksen jälkeen sama meno jatkuu. Kannat kattoon!

Ja syksyn fiilistelyt.. "Aurinko laskee selkäsi taa.."

"Aim da karade duk!"

Elokuun kruunu

Monelta osin ahdistava heinäkuu vaihtui kaikin puolin mukavaksi elokuuksi. Säät viilenevät ja sen lisäksi muutama onnekas sattumakin on sattunut kohdalle.

Elokuun alkupuolella kokoonnuttiin pienellä noutajaporukalla meidän mökille. Tarkoituksena oli tehdä harjoituksia riistalla ja ilman. Eka päivänä tehtiin treenit dameilla. Lammessa on pieni saari joten käytettiin sitä hyväksi mutta tehtiin myös maalle linjaa. Nalalla oli odotetusti hankaluuksia edetä veteen ohjauksessa, mutta sain sen kuitenkin.. Sunnuntaina tehtiin juttuja riistan kanssa. Hakuruudussa oli välissä oja, mutta se ei Nalaa hidastuanut, koska sai heti alkuun vainun päästessään tuulen alle. Riistaa löytyikin reippaalla tahdilla. Tein myös ohjauksen saareen, johon edellispäivänä oli vaikeuksia. Sunnuntaina niitä vaikeuksia ei vaikuttanut olevan, riista motivoi hyvin.. Tehtiin lopuksi laahausjälki, missä ei tuntunut olevan vaikeuksia. Lähetin Nalan kylläkin ihan jäljen päältä. Noutajien treenatessa Ansa sai odotella, mutta muuten se nautti olostaan juoksemalla noutajien seassa leikkien milloin kenenkin kanssa. Kyllä oli väsynyttä porukkaa mökkeilyn jälkeen!

Viikonloppu tiivistettynä yhteen kuvaan: "Alakko nää mua?"
Konsti haastaa Ansaa leikkimään.

Noutajaviikonlopun jälkeen pakkasin koirat ja tavarat autoon ja suuntasin Rovaniemelle. Päätin olla tekemättä viime hetken paniikkitreenejä, vaan keskityttiin lomailuun! Kierrettiin pari luontopolkua ja muuta Rovaniemeä jalkaisin ja muilla kulkupeleillä.

Luontopolulta palatessa käveltiin sillalla ja huomattiin erikoinen lintuparvi.
Eellimmäisenä koskeloemo ja perässä reilu 50 poikasta.

Ounasvaaran polkujen varrella oli komeita kallioita.

Nala ei pitänyt kai oravista. ;)

Lauantaina oli meidän ensimmäinen nome-b -startti edessä. Katsellessani meitä ennen olevien koirien suorituksia ajattelin, että suurimmaksi ongelmaksi muodostuu todennäköisesti markeeraus, joka oli melko haastava alokasluokkaan. Tosin ohjauksen sujumistakin epäilin, vaikkakin se oli suht yksinkertainen vesiohjaus kaislikon reunaan. Ohjauksen jälkeen suoritettiin tämä haastava markeeraustehtävä, jossa tuli kaksi tiputusta suunnilleen samalle linjalle, molemmat veteen. Jälkimmäinen tuli lähemmäs ja sen useimmat koirat myös nouti ensimmäisenä. Haastavan tästä teki lähetyspaikka, joka oli n. 20 metriä rannasta. Eli koiran piti mennä ensin osittain hyvin vetistä suota pitkin ja sitten uida toiset 20 metriä. Jos koira ei onnistunut markeerauksessa niin toisen linnun noutaminen tyssäsi hyvin helposti rantaviivaan.

Nala vaikutti saavan intoa odotellessaan, kun kuuli laukauksia edellisen koiran suorittaessa. Ensimmäisenä mentiin hakuruutuun, josta melko vaivattomasti löytyi fasaani. Sitten mentiin rantaan, jossa tuli laukaus ja ohjaustehtävä. Nala meni hieman nihkeästi veteen, mutta parissa sekunnissa se olikin jo pulikoimassa. Pari kertaa se kääntyi katsomaan minuun päin, mutta sain sen viitottua jatkamaan. Lokki löytyi ja palautus sujui ongelmitta. Markeerauksissa eka nouto meni ripeästi. Toisessa Nala empi rannalla hetken, mutta katsoi kuitenkin lintua kohden tietäen sen sijainnin. Rohkaisin uudella käskyllä ja Nala pulahti taas uimaan ja toi minulle taas yhden lokin. Rannasta siirryttiin taas hakuruutuun, jossa oli 5 riistaa jäljellä. Lähetin Nalan hakemaan ja jonkun ajan kuluttua Nala palasi lokin kanssa. Vaihdoin lähetyspaikkaa ja lähetin Nalan uudestaan metsään polun juuresta. Nala haki hyvin, muttei mahdottoman kaukaa. Se ei kuitenkaan tuntunut löytävän ruudusta mitään ja kiersi aina välillä ulos ruudusta, jolloin jouduin lähettämään sen uudestaan. Loppujen lopuksi Nala juuttui erääseen kuusikkoon haistelemaan nokka pystyssä jotain ihme hajua ja ajautui samaan paikkaan aina uudestaan, vaikka vaihdoin lähetyspaikkaakin välillä. Ruudusta ei sitten enää löytynytkään mitään ja koe loppui meijän osalta siihen. Harmitti hirviästi!

ALO3:n arvoisesti Nala tuosta kokeesta suoriutui. Hakuruudusta tulikin se kompastuskivi, vaikka sanoin vielä ääneen, että siitä sen pitäis vähiten jäädä kiinni. Niin siinä aina käy kun muka joku on varmaa. En kyllä tiedä yhtään, miksi Nala ei enää ruudusta mitään löytäny vaikka sielä suht tehokkaasti kiertelikin. Motivaatiosta ei ainakaan pitäis olla jääny kiinni, riista kun on Nalan paras motivaattori nomessa... Hyvillä mielin kuitenkin jatketaan, koska nuo haastavemmat tehtävät Nala suoritti ongelmitta.

Viikon päästä ollaan toivottavasti koirien kanssa Jyväskylässä, koska yllättäen pitäisikin mennä sinne opiskelemaan (jipii!). Jos menee tiukille niin sitten pitää kai koirat jättää hetkeksi kotiin ja mennä itse edeltä.

Nala tänään kolome vuotta

Iso, mutta silti niin pieni. Nalan ensihetket kolmevuotiaana sisälsivät uimista, vähän reeniä ja juoksemista hullun lailla!

Viimeset kolme viikkoa Nala ja Ansa on kulkenee niin tiiviisti yhesä, etten oo saanu Nalasta ollenkaan yksityiskuvaa! :D Tässä näitä viime viikoilta otettuja kuitenkin.

Tytöt jaksavat juosta..

..painia..

..ja uida lähes väsymättä!

Yksivuotiaana Nala uiskenteli Loviisan vesissä

Viime viikonloppuna kävin katselemassa Oijärvellä nome-koetta. Tarkoitus oli vähän muistella, että millaisia tehtäviä sielä on ja mitä pitäis vielä Nalan kans reenata. Suurin haaste on tietty varmaan ohjaus.. Mutta hakuruutukin voi olla pahimmillaan melko uuvuttava. Tuolla oli kuitenkin monta reipasta (ja erirotuisia) noutajaa jotka tekivät työtä hyvin. Siltikin vain harvat pääsivät jäljelle. Mutta kuten tuomarikin sanoi ennen palkintojen jakoa, oli koe helppo tai vaikea, sieltä erottuu hyvät ja myöskin huonommat koirat.

Huomenna minulla alkaa ennalta määrittelemättömän pituinen loma (vai miksi sitä nyt voi sanoa..). Tällä hetkellä kyllä mikään ei ole varmaa, mutta selvää on, että jotain pitäis keksiä. Aloitan suunnitelmani vaikkapa sillä, että suuntaan viikonloppuna mökille.

Odottavan aika käy pitkälleen eikä pidä kiirettä

Tuleekohan minusta laiska, kun Nalallekin on löytynyt oma ulkoiluttaja..? Tai no ennemminkin juoksuttaja. Tytöillä menee siis hyvin, mutta toki lenkeillä on tuplahauskaa kun saa meuskata kaverin kans pusikoissa.

Kesästä nauttimisen lisäksi Nalan kanssa ollaan nautittu myös nome-treeneistä, jotka on edistyneet hyvin. Linjaa on tehty missä milloinkin ja nyt on edistytty jopa aikaisempaa pidemmälle. ;) Viime vuonnahan meille tuli jonkin verran takapakkia, mutta nyt vesitreenitkin ovat molemmille mieluisia. Uskallan jopa elättää haaveita nome-kokeeseen osallistumisesta.

Allekirjoittanut on viettänyt viime aikoina ison osan arkipäivistä töissä. Voin sanoa, että pitemmän päälle yksin istuminen on puuduttavaa, on sitten vieressä vaikka kymmenen kirjastoa (tähän mennessä tullut luettua n. 6 kirjaa)..! Toki tekemistäkin välillä on, mutta se on aika pieni osa siitä työajasta, minkä pitää päivystellä vieraita. Nyt kun on edellinen koulu saatu päätökseen niin odotellaan jo tuloksia uusista kouluista. Ei ole vielä koulupaikkaa minulle avoinna, mutta vielä on toivon kipinöitä.

Ansa on saanut Nalan hyvin liikkeelle, että kuviinkin on sattunut jotain muuta kuin murjottava musta mursunpoikanen.

Koirakulttuurin rikastamista

Ei kannata tänä kesänä matkustaa pohojoseen, täälä on mielettömästi sääskiä! Tai hyttysiä jos puhhuu etelää.. :) Ja oikiastaanhan tämä on vasta keskiosaa Suomesta, mutta sekin on suhteellista, jos puhhuu etelää.

Koskaan en suunnitellu sakemannia ottavani, mutta nyt täälä semmonenki asustaa, väliaikaisesti tosin. Nala sai Ansasta hyvän liikuttajan ja leikkikaverin ja allekirjoittanutkin saa vähän vaihtelua koiraelämäänsä täällä korvessa. Sivuhuomautuksena: ihan positiivista vaihtelua.

Nala on taas virtaistunut nomen suhteen ja samalla myös minä. Vielä tehdään tosi helppoja harjotuksia, jotta ei tulis taas takapakkia. Vesitreenit tehdään ennemminkin hassuttelumielellä, mutta silti harjoitusta ajatellen. Alustavasti katseltiin myös koe, johon voitais olla menossa, mutta katsotaan nyt vielä, miten me tästä edistytään. Välillä tosin tuntuu turhauttavalta ajatella, että Nala on pian kolme ja me vielä jankataan tämmösissä reeneissä ja vaiheessa..

Keep on walking

Nyt jo täälläkin asti vihertää komeasti. Kesän myötä Nala on kohdannut furminaattorin useasti ja edelleen lähtee pohjavillaa, kun vaan vaivautuu niitä sukimaan. Hellettä on ollut niin, että Nalakin on päässyt uimaan ja tekemään parit vesitreenit. Edelleen on ongelmia linjassa, mutta markeeraukset sujuu. Jotenki se linjakin pitäis saaha toimimaan, mutta kait se pikkuhiljaa tekemällä alkais sujua..

Nomesta suivaantuneena ollaan ajettu pari peltojälkeä. Viime kerrasta onkin jo aika kauan, joten en kovin hankalaa jälkeä tehnyt. Nala tuuskutti tohkeissaan ruuan perässä ja tyhjillä jyräsi mukavasti eteenpäin. Saapas nähdä mitä me tullaan loppujen lopuksi harrastamaan.. :) On tuo tokokin tuossa vielä työn alla.

Itselläni on vielä paljon tekemistä ja etenkin luettavaa ennen päättäjäisiä ja korkeakoulujen valintakokeita. Myös kesätöihin pitää opiskella kirjallista materiaalia..! Saa nähdä missä muhun ja Nalaan ens vuonna törmäilee. Ennuste on vielä hyvin epäselvä.

Sainpa kuitenkin koirankopin tehtyä opinnäytetyönä. Koppi on suunniteltu turvallisuutensa ja käytännöllisyytensä osalta keskikokoisen koiran pennuttamiseen.

Kevätkuraa tassuissa

Vielä viimeiset lumet sinnittelevät kevättä vastaan, ainakin täällä pohjosessa. Tässä istuessa jopa Iijoen virran väreilyt säteilee puiden lomasta, vaikkei ihan rannalla asutakaan. Myös aika on virrannut taas johonkin. Lumet suli huomaamatta ja nyt on jo toukokuu! Kevät!

Silti tähän kevääseen on sisältynyt jo kaikennäköisiä suunnitelmia, osa karisseita. Vaikka tämä on koirablogi, niin mainitsempa uuden harrastukseni: chilien kasvatus. Niiden sielunelämä on helpommin ymmärrettävissä kuin koirien ja ainakin näin taimena ne kasvavat yllättävän nopeasti. Kevään pääsuunnitelma on silti edelleen valmistua ajoissa ja eiköhän siihen suuntaan olla vielä menossa. Siksi paljon puuhaa on kerännyt koirankoppi, jonka pitäisi valmistua näinä päivinä. Näillä näkymin siitä olis tulossa ihan kelpo asumus jollekin pentueelle. Tai ehkä säilytän sen syksyyn saakka itselläni, jos en löydäkään itselleni kämppää uudesta asuinkaupungista..

Treenit on olleet edelleenkin samaa: ruutua, seuraamista, maahanmenoa.. Nomen osalta linjaa ja hakua. Kevään ensimmäisen haun koitin tehdä mahdollisimman motivoidusti: Nala oli kiinni, kävin heittelemässä damit starttipistoolin kanssa. Nala lähti etsimään vikkelästi ja olin tyytyväinen. Ensimmäisen jälkeen vauhti hidastui melkein kuin törmäystestivideossa ja koira jopa ohitti yhden damin, vaikka sen kyllä huomasi..! Jossain on mennyt taas vikaa, tiedän sen, mutta kun vain tietäisi, miten tuon saisi korjattua. Lajin vaihdolla..?

Talvikuvahaaste

Marjo lähetti haasteen:
"Etsi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi."

Onni helmikuussa 2005

Onnista ei oo ekoilta talvilta kovin paljoa kuvia koneella ja niistäkin aika paljon on sisällä otettuja. Tässä Onni 1v ja 2 päivää vanhana ja kuva on otettu jollain ulkoilureissulla kun ollaan kotipihalla pyöritty.

Nala helmikuussa 2008

Tämä kuva on eräältä reissulta, kun käytiin Onnin ja Nalan kanssa kanavalla lenkkeilemässä ja kuvaamassa. Molemmat oli irti ja leikkien juoksivat ympäriinsä. Hyviä vauhtikuvia tuli, mutta tässä Nala on jäänyt hetkeksi odottamaan Onnia.

Mää taas huijaan ja jätän haastamisen sikseen..

Back to base

Kohta olis neljän vuoden urakka ohi, kunhan vielä viimeset kirit sais tehtyä. Nyt ollaan kotona ja melko tiiviisti, niin kauan että hommat helpottaa. Tosin välillä voi lipsua ehkä...

Välillä käytiin Kansasissa kirjottelemassa kaikenlaista koepapereille ja kirjottelun välisä ehittiin vähän treenaamaanki. Nalan käännökset on paremmat, ainaki vasemmalle. Oikealle vielä hinkataan. Kun vielä itekki saisin ne omat askeleeni kuntoon niin ois hyvä. Myös nomea on tehty suoria hyväksikäyttäen ja niihin on lisätty pituutta. Vähän tahtoo eteen lähteminen olla hidasta, mutta vauhti kiihtyy aina loppua kohti. Edes jotain positiivista.

Nala alotti taas juoksunsakin, suhteellisen ajallaan. Vielä ei pikku-Naloja ilmestykään, joten pitäis ilmeisesti katsella jokunen koe, johon yrittää. Tokokokeen vois tähdätä aikasintaan loppukesälle (tosin sitä myöhemmin ei oo paljon aikaa, kun tulee uus juoksu) ja nomekoetta vähän lähemmäs. Katsellaan..

Harmittaa, kun ei ookkaan päästy Nalan kanssa hiihtelemään kunnolla, kun on latutilanne ollu vähän heikko. Mutta vielä on Nalalla vähän opettelemistakin tuossa vetohommassa. Nala sai juuri uudet valjaatkin, joten niillä passaa vetää.

Mun kamera tai joku muu ilkeä tekniikan vempele, on tehny mulle tepposia ja mm. kadotti kasan aurinkoisia talvikuvia, joita otin Nalasta ja Onnista. Kunhan nuo juoksut loppuis niin yritän uuestaan. Tai olishan semmonen noutava ajokoiraki tosi näppärä, eikö..?

Nala lelujahdissa, kuvannut Marjo

Talaven törröttäjät

Pohojos-Pohojammaa kuttu tätä kaksikkua ja nyt kulutettaan aikaa siis Iisä. Se tietää Nalan osalta hieman köyhempää tokotreeniä, mutta nometreenejä koitetaan pitää vielä yllä.

Nala on päässy hallilla treenaileen mm. maahanmenoa ja seuraamisen käännöksiä. Käytännössä se on kuitenki suurilta osin ollu ohjaajan kouluttamista. Ehkä voisinkin sanoa, että koira on tehnyt mitä tekee, mutta minä oon koittanu opetella tekemään kahta tai useampaa asiaa yhtä aikaa. Luovuin luulosta, että osaisin hallita kroppaani ees kohtalaisesti. Ulkopuoliset silmät on meijän reeneissä osottautunu hyvinki hyödyllisiksi..

Nappis on jatkanut linjojen juoksua hangessa kovaa vauhtia, laukausten ja ruuan avulla tosin. Ollaan palattu myös kantamisen alkeisiin ja muisteltu, että damia ei saa vaihtaa.

Kunhan kelit suopenee vähän, lähtään Nalan kanssa testaan joelle hiihtolatua..

Onni 7v!

Tänään Onni täyttää jo hurjat 7 vuotta. 

Ei ole tuoretta kuvaa ukkelista, mutta laitetaan päinvastoin tosivanha.

Onni 7 viikkoa 2 päivää, reippaana alusta alkaen!

Kuin mummokatras hangessa

Alkuvuosi on mennyt vauhikkaasti talven riemuissa, mutta on sitä vähän pitänyt koulupöydän ääreenkin jo vakavoitua hieman. Vakavaksi veti myös allekirjottaneen tasavuotispäivä (tosin juuri tänään se ilahdutti taloudellisella puolella). Tästä eteenpäin ei niitä vuosia sitte enää uskallakkaan laskea! Ajan kulua korostaa vielä lisäksi Onnin lauantaina oleva 7v-syntymäpäivä.

Kireimpien pakkasten mentyä on taas alettu vähän nomeilemaan. Linjoja pusketaan eikä paljoa muuta. Nalalla on ollut intoa joka reeneissä ja lumi on vain pöllynnyt, kun Labbis on raivonnut tiensä dameille. No ei ihan, mutta kyllä se innokkaasti kerran tallattua uraa menee. Ja myös ilman laukauksia ollaan tehty ja into pysyi. Vielä on kohdattu pieniä ongelmia nimeltään Vaihto ja Huono-Ote. Herra Vaihto saatiin hätisteltyä samalla kertaa pois, mutta Nalakin ehkä säikähti vähän samalla, palautui kuitenkin säikähdyksestä. Ote pilkistelee vielä silloin tällöin reeneihin. Se on sitkeämpi tapaus.

Hallikortin myötä on käyty treenaileen maahanmenoja, noutoa, luoksetuloa, seuraamista ja tietysti agiliitoa! Ehkei meistä agimestareita tule, ku ei sitä menoa vaan voi ottaa vakavasti. :) Tokossa edelleen tähdätään kisailemaan joskus ja ehkä se on ihan realististakin..? Maahanmenoja ollaan nopeuteltu entisestä leikin yhteydessä. Vielä pitäis vaihtaa ainakin Nalan luistovoiteet pitovoiteeseen, vaikka kumimatto on alla ollu. Ja pitää ne kyynärät ja takapuolet maassa. Seuraamistakin saatiin viime kerralla parannettua käännösten osalta, kun saatiin apua ulkopuolisilta silmiltä. Kyllä sitä taas tuli huomattua, että itse ei näe eikä saa ajateltua läheskään kaikkea, mitä sitä tulee käännösten aikana tehtyä. Ajatus ei kerta kaikkiaan jakaudu niin moneen osaan. :)

Talven riemuista kun kerroin, niin onhan me käyty myös hiihtämässä! Kerran jopa canicross vermeillä, mutta hihna oli metrin liian lyhyt. Jatkopala hankintaan siis. Pian saadaan vielä paremmat valjaat ja niillä koitetaan sitten taas vähän enemmän hiihdellä.

Nyt on aikaa tonttuilulle

Jokavuotiset joulut ja uudenvuodenjuhlat on taas käyty läpi, tosin niitäkin kuvioita onnistuin vähän muuttelemaan mieleisekseni. Nala on ollut menossa mukana, koska juhlimme sivistyneesti. Joululahjaksi Nala sai syötävän siilin, mutta siitä se ei ehtiny nauttia kuin hetken vain. Nala-Loppasuu. Itsekkin sain oikein mieluisia, toivottuja ja tarpeellisia lahjoja. Näillä pärjää taas vuoden.

Vuodenvaihteeksi lähdettiin melskettä pakoon mökille. Uusimpana hankintana sukset, joten pitihän ne testata (taisin kyllä testata ne jo edellispäivänä pitemmällä lenkillä). Hiihdin Nalan kanssa ~5km ja hyvin huilasi, tarvittaessa myös piti! Muut meni mökille vaihtoehtoisin kulkuvälinein ja mökillä törmäsin Onniin, jonka mieli teki metsälle. Tiedettiin jäniksen suurpiirteinen sijainti, joten lompsittiin Onnin kans paikalle. Onni mukamas ajohaukkui heti alkuun, mutta taisi olla lintu tai vastaava kyseessä, kun Onni tuli heti pois. Onni palasi metsään ja itte kiersin aluetta lämpimikseni. Löysin hyviä ojalinjoja, joita pitkin kävelin alueella. Pian olin suon laidalla, jolla ojat oli vähän isompia ja ajattelin mennä tukevammalle maalle. Samassa olinkin ojan pohjalla kera kuraveden ja hyppäsin äkkiä pois. Ihmeeksi kylmä vesi ei paleltanut jalkoja kovinkaan pitkään, joten kiersin vielä tunnin näkemättä koiraa, mutta jäniksen tuoreen polun kylläkin löysin. Lähdin pois, jotten sais kaikkia tauteja sikainfluenssasta hullunlehmäntautiin.. Onni jäi ajamaan jänistä, mutta tuli sekin n. 4 tunnin päästä pois kun ei passimiehiä näkyny.

On kamalan hankalaa mun huonolla muistamiskyvyllä hahmotella koko vuoden tapahtumia, joten piti aikasemmista kirjotuksista urkkia mitäs sitä onkaan vuoden aikana tullu tehtyä. Päällimmäisenä juttuna on varmaan ollu Nalan TK2 alkuvuodesta. Melkein jopa osallistuttiin ekaan NOME-B kokeeseen, mutta sekin jäi käymättä juoksujen vuoksi. Sekin kyllä tuli todettua, että parempi niin.

Nome-leirillä Muuramessa ja koulutusvkloppu Ähtärissä oli hyödyllisiä, tosin vaihtelevan turhauttavia. Mihin tulen päätymään tuon koiran kanssa näillä "taidoilla", kun en osaa johdonmukaisilla keinoilla kouluttaa.. Päällimmäisenä pohtimisen aiheena lähinnä palkkaaminen.

Ens vuodelle olisi tarkotus sitten tähdätä se eka nomestartti ja tokossa voittajaluokka. Tarkoituksena olisi saada linjat ja innostus kuntoon ja ehkä se vesityöskentelykin kohilleen, kunhan päästään veteen! Koetta taidan katsella syksymmältä. Voittajaluokkaan tahdon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sillä mitään laamailua en mielellään vierelläni katso. Se on kyllä välillä ollut vähän liian yleistä.

Itse haastan itseni katsomaan tänä vuonna vähintään yhden pesispelin (mieluiten D-tyttöjen) ja käymään sienimetsällä ja keksimään sienistä jotain hyvää syötävää. :P Lisäksi pitäis kerätä mustikoita ens talven varalle, koska tänä talvena on ollut ikävä pakastemustikoita.