Nala on talipallovaras ja tietää, että niitä (talipalloja) voi syödä. Onneksi se ei ole vielä huomannu, että niitä riippuu puista. Linturaukat, jotka kuolis nälkään tai nauruun, kun ylikasvanut naakka istuis eräs aamu niitten apajilla.
Nalan lempileikkikaveri lähti viime viikolla mammapuuhiin, joten iloisia labbisleikkejä ja -ralleja ei ole luvassa vähään aikaan. Daimille reilut äippätsemitykset ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Voin vaan kuvitella, miltä seittemän-kaheksan (?) labbiskakaran valvominen tuntuu. Mulle yksiki on jo tarpeeksi. :)
Viime päivityksen jälkeen Nalan elämä on ollut kannustäytteistä. Ei olla taidettu pahemmin liikkua muualla. Kohta taas päästään matkustelemaan Kannus-Ii-Kannus -väliä parin viikon tauoilla. En kyllä lainkaan innoissani odota jouluruuhkainhojunaa.. Ne on aina täynnä ja koirat (ehkä ihmisetkin) joutuu lojumaan käytävillä. Nyt olisi omalle autolle kullan arvoinen ajoitus.
Nala on saanut harjotella kaukokäskyjä. Ne on edistyneet hitaasti, mutta varmasti. Tosin eilen huomasin tehneeni siinäkin mokia.. Olen koittanut tähdentää takajalkojen paikalla pysymistä istu-seiso-istu -vaihdoksissa, mutta taas etujalkojen pysyvyyttä maahan-seiso-maahan -vaihoksissa. Mun järjellä ajateltuna, tuolloin koira ei liikkuis, mutta se tekee sitä kuitenkin. Jollain taikatempulla. Ainoa taikatemppu tuon liikkumisen poissulkemiseen on tähdentää, että maahanmenoissa ei takajalat liiku. Working on it.
Nometreeneissä Nala on saanut kuunnella paukkuja ja tehdä linjaa. Into on pysynyt hyvänä lyhyiden treenien kanssa. Seuraavaksi aletaan katselemaan epäpaukkuja ja sen jälkeen kasvatetaan matkaa paukkujen kanssa. Jos olisi lunta, niin suoraa linjaa olis aika helppo tehdä. Kait sitä viimestään jouluksi tulee.