Joskus ratkaisu on rodun vaihto

Nomeilun merkeissä on jatkettu Ähtärissä. Nala pääsi jäljestämään noin 100m (tai alle) pituisen jäljen. Sama kani oli tuottanut toiselle noutajalle ongelmia, totesimme sen olevan rotutietoinen koira, joka ei mitä tahansa kania jäljestäkään. Nala kuitenkin jäljesti innokkaasti juoksennellen tuon miltäänhaisemattoman jäneksen (se ei oikeastikkaan haissut miltään, vaikka oli kolmatta päivää sulana). Nalan kulku oli tosiaan innokasta ja jokseenkin mutkittelevaa.. Loppujäljestystä en nähnyt, sillä vedin sen kummun taakse.

Eilen (jos nyt on maanantai? Päivät sekaisin...) kävin katselemassa nome-koetta Juupajoella. Alokasluokka kisattiin siellä. Mielenkiintoista oli ensimmäistä kertaa päästä näkemään noitakin kokeita, onhan sitä omakin noutaja jo kohta 2v. :) Tehtävät oli ihan siedettävän oloisia. Pahin paikka olis Nalalle ollut varmaankin pitkä vesimarkeeraus, jossa toinen riista lensi rannan tuntumaan ja toinen keskemmälle lammikkoa. Lisäksi lähetys oli viistoon. Ohjaus oli mukavan näköinen, joka tapahtui metsässä. Tällä hetkellä Nala on kylläkin vielä keskeneräinen ohjausten suhteen, mutta sitä aletaan nyt treenaamaan urakalla.

Tuosta kokeesta innostuneena nimittäin aloin tutkia nome-koekalenteria, olisiko siellä meille sopivia kokeita (eli ajankohdaltaan sekä sijainniltaan passeleita). Tavotteeksi ajattelinkin ottaa Nalan nome-koeuran aloituksen syyskuulle. Saa nähdä miten tyttöjen käy. Kovaan treeniin pääsee mukaan siis linjat, lähihaku ja ohjaukset yleensä. Sen lisäksi pitäisi tehdä veteenlähetyksistä varmempia ja matkaa lisätä noissa. Pitemmät kaksoismarkeerauksetkin ois ihan jees. Riistan käsittely Nalalla on sujunut tänä keväänä hyvin, joten sitä ei onneksi tarvitse hinkatajahioa.

Kuinka noutajamaista

Kesä on käynnistetty työssäoppimisen voimin Ähtärissä. Luvassa on noutajan kouluttamista ja pikkunoutajien hoitamista (=paijaamista). Jospa sitä jotenki kehittyisi jollain saralla, jotta pääsisi tuossa koulutuksessa vähän eteenpäin.

Nyt nomeillessa on tullut pohdittua, kuinka sitä ei oikeen missään lajissa osaa edetä kunnolla ja määrätietoisesti. Ainut, missä on jotain kehitystä ollut, on toko. Sekin laji on voittajaluokkaan sen verran yksinkertaista, että haastetta ei ole ollut nimeksikään. Tästä eteenpäin varmaan alkaa sitäkin olemaan. Toko on helppoa sinänsä, kun se on niin kaavamaista ja tietää (periaatteessa) tarkalleen, mitä pitää opettaa ja miten. Toisaalta se taas on kaavamaista hinkkaamista kentällä, joka puuduttaa pitemmän päälle. Pointtina kuitenkin ajattelin, että pitäisi varmaan pohtia tarkemmin, mihin päin tästä lähtee etenemään, koska en kykene treenaamaan koiraa joka lajin huipulle. (Sinne asti ei varmaan ehditä kapuamaan kuitenkaan, mutta päämääränä kuitenkin.) Nyt kun ei tasontarkastuksia vartenkaan tarvitse enää treenata, voisi sitä ainakin vähän punnita noita lajeja.

Tasontarkastuksista puheen ollen, ne oli viimesellä kouluviikolla ja meni muuten päin sitä itteään. Tuuli pyöritti jäljen ja Nala pyöri jäljestäessään kuin hyrrä. Ei se sitä tietenkään normaalisti tee, mutta kun oli tasot niin tuulen piti pilata homma. Tietenkin. Esineruudussa Nala laamaillen löysi yhden esineen. Jes.

Nomeilun pariin: Tänään käytiin hakuruudulla ja otettiin yksi ohjaus pieneen saareen (eli eteenlähetys ja lähipillitys). Nala empi veteen menoa, mutta patistin sen lopulta sinne. Dami löytyi hyvin. Hakuruudussa oli riistaa. Nala haki suhteellisen hyvällä puhdilla kolme viidestä. Seuraamista pitää vielä harjoitella. Nala säntäilee kuin hullu ennen treenejä. Virtaa täynnä.

Tänään ostin ruutumerkit, joten kait sitäkin pitäisi ruveta vääntämään. Ajattelin kuitenki edetä siinä omalla tahdilla, ottamatta stressiä. On kyllä paljon muutakin kesken vielä, mutta eiköhän nekin sitten ajallaan tule treenailtua.... Ei jaksa stressata just nyt. Varsinkaan kun pitäisi tehä kesälle annettuja koulutehtäviä.