Välillä käytiin Kansasissa kirjottelemassa kaikenlaista koepapereille ja kirjottelun välisä ehittiin vähän treenaamaanki. Nalan käännökset on paremmat, ainaki vasemmalle. Oikealle vielä hinkataan. Kun vielä itekki saisin ne omat askeleeni kuntoon niin ois hyvä. Myös nomea on tehty suoria hyväksikäyttäen ja niihin on lisätty pituutta. Vähän tahtoo eteen lähteminen olla hidasta, mutta vauhti kiihtyy aina loppua kohti. Edes jotain positiivista.
Nala alotti taas juoksunsakin, suhteellisen ajallaan. Vielä ei pikku-Naloja ilmestykään, joten pitäis ilmeisesti katsella jokunen koe, johon yrittää. Tokokokeen vois tähdätä aikasintaan loppukesälle (tosin sitä myöhemmin ei oo paljon aikaa, kun tulee uus juoksu) ja nomekoetta vähän lähemmäs. Katsellaan..
Harmittaa, kun ei ookkaan päästy Nalan kanssa hiihtelemään kunnolla, kun on latutilanne ollu vähän heikko. Mutta vielä on Nalalla vähän opettelemistakin tuossa vetohommassa. Nala sai juuri uudet valjaatkin, joten niillä passaa vetää.
Mun kamera tai joku muu ilkeä tekniikan vempele, on tehny mulle tepposia ja mm. kadotti kasan aurinkoisia talvikuvia, joita otin Nalasta ja Onnista. Kunhan nuo juoksut loppuis niin yritän uuestaan. Tai olishan semmonen noutava ajokoiraki tosi näppärä, eikö..?
Nala lelujahdissa, kuvannut Marjo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti