23. joulukuuta 2013
Meanwhile in Finland
Yhdessä taas. Sain kuulla monta mukavaa kertomusta metsäreissuista, joita iskä oli tehnyt Nalan kanssa. Meillä molemmilla on ollut toiminnantäyteinen syksy ja Nala sai kyllä erityiskehuja toiminnastaan! Tiedä vaikka kohta meiltä kotoakin löytyy noutaja. ;)
10. elokuuta 2013
Pärjäilkää
Blogi pitää reilun neljän kuukauden tauon päivityksistä, koska aloitin matkani kohti Alankomaita ja vaihto-opintoja. Nala jäi vanhempieni nurkkiin levittämään talviturkkiansa lattioille ja toimimaan riistan talteenottajana. Tällä viikolla pidin isälle pienen harjoitustuokion Nalan ohjaamisesta ja vaikutti yhteistyö ainakin näin kuivaharjoitellessa sujuvalta.
Pohjoisen kesä oli kyllä taas liian nopea, mutta mökkeilyä ehti harjoittaa vähän useammin kuin parina aikaisempana kesänä. Onni ja Nala oli molemmat menossa mukana, kun kalasteltiin ja retkeiltiin. En muista milloin Onni olisi uinut edellisen kerran, mutta mökillä se joutui pakon edessä uimaan vähän matkaa. Soudellessa mainitsin Annelle ääneen, että Onni seisoskelee laitaa vasten tähyillen niin varmanoloisena, ja melkein heti: blumps! Ehdin juuri suunnitella Baywatch-tyyppisen pelastusoperaation, kun Onni jo tuli pinnalle ja huokaisin helpotuksesta. Toisen sekunnin aikana olisin jo hypännyt itse perässä. Onni pääsi niskaotteella takaisin veneeseen ja oli heti samoissa asemissa nojailemassa laitaa vasten.. Ainakaan pahoja mielikuvia sille ei tainnut tapahtuneesta jäädä.
Nalan kanssakin päästiin tavoitteisiimme, kun viime sunnuntaina napattiin tuo ALO1. Tälle kesälle ei oltais enempää ehdittykään starttaamaan, mutta saadaan alkaa jo henkisesti valmistautua ensi kesän avoimeen luokkaan. Kaikkea täytyy ainakin kokeilla! Kuulumisia syksyn sorstastuksesta jään itsekin odottelemaan, kunhan kausi ensin pamahtaa käyntiin. Kyyhkysjahtiin ei Nala luultavasti pääse.
Palatkaamme asiaan taas joulukuussa. Turinoita syksyn reissusta löytyy täältä.
Pohjoisen kesä oli kyllä taas liian nopea, mutta mökkeilyä ehti harjoittaa vähän useammin kuin parina aikaisempana kesänä. Onni ja Nala oli molemmat menossa mukana, kun kalasteltiin ja retkeiltiin. En muista milloin Onni olisi uinut edellisen kerran, mutta mökillä se joutui pakon edessä uimaan vähän matkaa. Soudellessa mainitsin Annelle ääneen, että Onni seisoskelee laitaa vasten tähyillen niin varmanoloisena, ja melkein heti: blumps! Ehdin juuri suunnitella Baywatch-tyyppisen pelastusoperaation, kun Onni jo tuli pinnalle ja huokaisin helpotuksesta. Toisen sekunnin aikana olisin jo hypännyt itse perässä. Onni pääsi niskaotteella takaisin veneeseen ja oli heti samoissa asemissa nojailemassa laitaa vasten.. Ainakaan pahoja mielikuvia sille ei tainnut tapahtuneesta jäädä.
Nalan kanssakin päästiin tavoitteisiimme, kun viime sunnuntaina napattiin tuo ALO1. Tälle kesälle ei oltais enempää ehdittykään starttaamaan, mutta saadaan alkaa jo henkisesti valmistautua ensi kesän avoimeen luokkaan. Kaikkea täytyy ainakin kokeilla! Kuulumisia syksyn sorstastuksesta jään itsekin odottelemaan, kunhan kausi ensin pamahtaa käyntiin. Kyyhkysjahtiin ei Nala luultavasti pääse.
Palatkaamme asiaan taas joulukuussa. Turinoita syksyn reissusta löytyy täältä.
5. elokuuta 2013
Ensi-ilta
Täytyy myöntää, että joskus huono kenraaliharjoitus todellakin tietää loistavaa ensi-iltaa.
Eilen oli Ylikiimingin nome-b ja täytyy myöntää, että jännitin varmaankin enemmän kuin mitään meidän aikaisempaa koetta tai siltä se ainakin tuntui. En tiennyt mitä odottaa, kun edelliset treenitkin olivat menneet niin "loistavasti".
Koemaastona oli lampi ja korkea rantaheinikko, johon koiran lähetys tapahtui kuivalta turvealustalta. Kuva selittää ehkä enemmän.. Rantaheinikko oli sen verran korkeaa, että koiran näki vain, jos se sattui hypähtämään reilusti ylöspäin tai vilahtamaan silloin tällöin heinien välistä. Lämmintä oli noin 25 astetta, joten pienetkin tuulenvireet aiheuttivat puuttomalla koepaikalla helpotusta fyysiseen oloon. Henkinen olo oli edelleen aika tukala, kun seurailin 7 koiran suorituksia ennen meitä. Päätin kuitenkin, että täytyy vain muistaa tehdä asiat omassa rauhassa, kun siihen on näissä kokeissa mahdollisuus.
Meidän vuoro tuli ja Nala tuntui valmiilta työskentelemään. Odotellessamme sillä ei tainnut olla edes liiemmin kuuma, koska varjo ja kostea pohjavilla hoitivat hommansa paahteisella kelillä.
Tehtävä 1, ohjaus: Ohjaus oli periaatteessa helppo. Lokki oli rantaviivassa ja lähetys kohtisuoraan rantaa kohti. Häiriötä aiheutti noin 45 asteen kulmassa oleva vene ja siellä olevat toimitsijat SEKÄ veneen luona oleva hakuriista, josta tuomari sanoi, että ohjaus on epäonnistunut, mikäli koira hakee hakuriistan ohjaustehtävässä. Nala lähti (kuten aavistin) 2 kertaa venettä kohti siitä huolimatta, että olin saanut rintamasuunnan ja katseen kohti haluttua suuntaa. Kolmannella yrittämällä Nala lähti oikeaan suuntaan, mutta pysähtyi turvealueelle, eikä tuntunut tietävän mihin piti mennä. Käskin eteenpäin ja Nala teki pientä hakua siinä, mutta jatkoi sitten eteenpäin linnulle asti ja toi sen minulle.
Tehtävä 2, haku: Samalta paikalta koira lähetettiin hakemaan heinikosta pari lintua, jotka Nala kyllä löysikin suhteellisen nopeasti.
Tehtävä 3, markeeraus nro 1: Laukaus + markeeraus veteen. Nala mietti veteen menemistä pari sekuntia, mutta muuten meni ja toi ripeästi.
Tehtävä 4, haku: Koiraa lähetettiin hakemaan rantaheinikosta loputkin linnut ja välillä kuljettiin turvealuetta eteenpäin lähetellen koiraa uudestaan hakuun. Nala teki koko ajan tuttua rauhallista hakutyöskentelyä, mutta viimeinen lintu oli isomman työn alla. Nala oli välillä lähdössä selän taakse, mutta ohjasin sen takaisin. Turvealueelle se juuttui kerran haistelemaan jotain mielenkiintoista hajua, mutta muuten se teki kyllä töitä, että sai koko hakualueen katettua. Lopulta viimeinenkin lintu löytyi ja hurrasin jo mielessäni!
Tehtävä 5, markeeraus nro 2: Käveltiin hieman lähemmäs rantaheinikkoa, josta lähetettiin koira maalle markeeraukseen. Ei olisi voinut mennä paremmin.
Tuomarin ensimmäinen kommentti meidän suorituksesta oli, että ohjaajaa ei ainakaan jännittänyt tai sitten peitti sen tosi hyvin, koska yhteistyö tuntui pelaavan erinomaisesti ja ohjaaja teki kaiken hyvin rauhallisesti eikä hätiköinyt. Jos jotakin olin ennen koetta päättänyt niin sen, että suljen kaikki muut ympäriltä pois ja teen kaiken omassa tahdissa. Taisin onnistua ainakin siinä. Tuomari ei löytänyt Nalasta moittimisen aihetta, joten päästiin jälkihommiin!
Tehtävä 6, laahausjälki: Nala teki alkuun ison hakukahdeksikon, jonka aikana ehdin jo huolestua, mutta ei mennyt kymmentä sekuntia, kun koira oli jo jäljen hajussa kiinni ja siinä vaiheessa olin ihan varma, että se kani sieltä tulee. Pian Nala juoksikin tietä pitkin oikein nätti kani suussansa!
Tuloksena siis ALO1.
Poimintana tuomarin kommenteista Nala sai erityisiä kehuja riistankäsittelystä ja rivakasta palautusvauhdista, joka oli ajoittain nopeampi kuin menovauhti. Muilta osallistujilta sain kommentteja Nalan hakutyöskentelystä, joka näytti siltä, että koira ei tuhlaa itseään turhia, mutta tekee silti koko ajan aktiivisesti töitä. Siinä vaiheessa itsellänikin välähti, että sehän on ihan totta. Ei sillä yltiöpäisellä nopeudella aina saada aikaan parasta tulosta. Ehkä tuo aiheutti itsessäni pienen pohdinnan paikan, kun olen yleensä sydämenkuvat silmissäni ihaillut tuulennopeita noutajia.
Eilen oli Ylikiimingin nome-b ja täytyy myöntää, että jännitin varmaankin enemmän kuin mitään meidän aikaisempaa koetta tai siltä se ainakin tuntui. En tiennyt mitä odottaa, kun edelliset treenitkin olivat menneet niin "loistavasti".
Koemaastona oli lampi ja korkea rantaheinikko, johon koiran lähetys tapahtui kuivalta turvealustalta. Kuva selittää ehkä enemmän.. Rantaheinikko oli sen verran korkeaa, että koiran näki vain, jos se sattui hypähtämään reilusti ylöspäin tai vilahtamaan silloin tällöin heinien välistä. Lämmintä oli noin 25 astetta, joten pienetkin tuulenvireet aiheuttivat puuttomalla koepaikalla helpotusta fyysiseen oloon. Henkinen olo oli edelleen aika tukala, kun seurailin 7 koiran suorituksia ennen meitä. Päätin kuitenkin, että täytyy vain muistaa tehdä asiat omassa rauhassa, kun siihen on näissä kokeissa mahdollisuus.
 |
| Koemaastoa |
Meidän vuoro tuli ja Nala tuntui valmiilta työskentelemään. Odotellessamme sillä ei tainnut olla edes liiemmin kuuma, koska varjo ja kostea pohjavilla hoitivat hommansa paahteisella kelillä.
Tehtävä 1, ohjaus: Ohjaus oli periaatteessa helppo. Lokki oli rantaviivassa ja lähetys kohtisuoraan rantaa kohti. Häiriötä aiheutti noin 45 asteen kulmassa oleva vene ja siellä olevat toimitsijat SEKÄ veneen luona oleva hakuriista, josta tuomari sanoi, että ohjaus on epäonnistunut, mikäli koira hakee hakuriistan ohjaustehtävässä. Nala lähti (kuten aavistin) 2 kertaa venettä kohti siitä huolimatta, että olin saanut rintamasuunnan ja katseen kohti haluttua suuntaa. Kolmannella yrittämällä Nala lähti oikeaan suuntaan, mutta pysähtyi turvealueelle, eikä tuntunut tietävän mihin piti mennä. Käskin eteenpäin ja Nala teki pientä hakua siinä, mutta jatkoi sitten eteenpäin linnulle asti ja toi sen minulle.
Tehtävä 2, haku: Samalta paikalta koira lähetettiin hakemaan heinikosta pari lintua, jotka Nala kyllä löysikin suhteellisen nopeasti.
Tehtävä 3, markeeraus nro 1: Laukaus + markeeraus veteen. Nala mietti veteen menemistä pari sekuntia, mutta muuten meni ja toi ripeästi.
Tehtävä 4, haku: Koiraa lähetettiin hakemaan rantaheinikosta loputkin linnut ja välillä kuljettiin turvealuetta eteenpäin lähetellen koiraa uudestaan hakuun. Nala teki koko ajan tuttua rauhallista hakutyöskentelyä, mutta viimeinen lintu oli isomman työn alla. Nala oli välillä lähdössä selän taakse, mutta ohjasin sen takaisin. Turvealueelle se juuttui kerran haistelemaan jotain mielenkiintoista hajua, mutta muuten se teki kyllä töitä, että sai koko hakualueen katettua. Lopulta viimeinenkin lintu löytyi ja hurrasin jo mielessäni!
Tehtävä 5, markeeraus nro 2: Käveltiin hieman lähemmäs rantaheinikkoa, josta lähetettiin koira maalle markeeraukseen. Ei olisi voinut mennä paremmin.
 |
| Kartta ei mittakaavassa |
Tuomarin ensimmäinen kommentti meidän suorituksesta oli, että ohjaajaa ei ainakaan jännittänyt tai sitten peitti sen tosi hyvin, koska yhteistyö tuntui pelaavan erinomaisesti ja ohjaaja teki kaiken hyvin rauhallisesti eikä hätiköinyt. Jos jotakin olin ennen koetta päättänyt niin sen, että suljen kaikki muut ympäriltä pois ja teen kaiken omassa tahdissa. Taisin onnistua ainakin siinä. Tuomari ei löytänyt Nalasta moittimisen aihetta, joten päästiin jälkihommiin!
Tehtävä 6, laahausjälki: Nala teki alkuun ison hakukahdeksikon, jonka aikana ehdin jo huolestua, mutta ei mennyt kymmentä sekuntia, kun koira oli jo jäljen hajussa kiinni ja siinä vaiheessa olin ihan varma, että se kani sieltä tulee. Pian Nala juoksikin tietä pitkin oikein nätti kani suussansa!
Tuloksena siis ALO1.
Poimintana tuomarin kommenteista Nala sai erityisiä kehuja riistankäsittelystä ja rivakasta palautusvauhdista, joka oli ajoittain nopeampi kuin menovauhti. Muilta osallistujilta sain kommentteja Nalan hakutyöskentelystä, joka näytti siltä, että koira ei tuhlaa itseään turhia, mutta tekee silti koko ajan aktiivisesti töitä. Siinä vaiheessa itsellänikin välähti, että sehän on ihan totta. Ei sillä yltiöpäisellä nopeudella aina saada aikaan parasta tulosta. Ehkä tuo aiheutti itsessäni pienen pohdinnan paikan, kun olen yleensä sydämenkuvat silmissäni ihaillut tuulennopeita noutajia.
Kun päästiin kokeesta hieman iltakuuden jälkeen, käytiin vielä mutka kummipojan synttärijuhlilla. Nala sai olla vähän aikaa lasten rapsutettavana, mutta sitten laitoin sen rauhalliseen paikkaan nukkumaan, koska 12 tuntia reissun päällä on koirallekkin suhteellisen väsyttävää ja sen kyllä huomasi. Tänään sitä ei enää huomannut, kun lähdettiin vadelman poimintareissulle, jossa Nala juoksi kuin tuulispää ja ui kuin ei olisi koskaan saanut uida.
Oon paras oma itteni ja sen on riitettävä.
3. elokuuta 2013
Kenraalit!
Huomenna aamulla varhain olisi meidän tämän kesän toisen nome-b -startin vuoro. Kyllä täytyy sanoa, että jännittää enemmän kuin ennen ekaa starttia Hailuodossa, koska nyt meillä on tietoisesti heikko kohta, joka korostui tietysti viimeisissä treeneissä ennen koetta.
Hailuodon kokeesta selvisi se, että markeerauksissa on jotain häikkää ja niitä on sitten treenailtu muita juttuja enemmän. Treenaamista on vähän hankaloittanut se, että yksin treenatessa on hankala hinkata markeerausten kanssa, jos jokin ei menekkään ihan kohdilleen. Koira ei muista tai näe heittoa tai sitten lähtee sinne, minne minä en sitä halua. Sellaisia asioita on tapahtunut viime aikoina, mistä en ole kauheasti innostunut.
Ajattelin, että 2-markeeraukset on niitä, mitä meidän tulee erityisesti harjoitella, mutta viime päivinä tajusin, että olisi pitänyt ottaa jo ne ykkösetkin huolellisempaan käsittelyyn. Nala ei nimittäin ole oikein sisäistänyt sitä, että sinne linnulle pitäisi mennä suoraa linjaa (ellei satu ole mitään ylitsepääsemätöntä estettä sillä linjalla). Jos kiertää, se riista voi unohtua väärään paikkaan, eli esimerkiksi kiertää liian pitkälle ja hakee liian kaukaa. Linjalinjalinja!
Perjantain treeneissä ajattelin, että vesi olisi sopiva paikka harjoitella sitä suoraa linjaa markeille. Jouduin lopulta kahlaushommiin, että saatiin pidettyä se linja suorana. Ei siitä taistelusta sen enempää. Tai no voisin sanoa, että kyllä siitä sillä tavalla jäi hyvä mieli, että lopussa leikittiin vesileikkejä damien kanssa, että ei kummankaan tarvitse mököttää kotona.
Huomenna lisää kuulumisia.
Hailuodon kokeesta selvisi se, että markeerauksissa on jotain häikkää ja niitä on sitten treenailtu muita juttuja enemmän. Treenaamista on vähän hankaloittanut se, että yksin treenatessa on hankala hinkata markeerausten kanssa, jos jokin ei menekkään ihan kohdilleen. Koira ei muista tai näe heittoa tai sitten lähtee sinne, minne minä en sitä halua. Sellaisia asioita on tapahtunut viime aikoina, mistä en ole kauheasti innostunut.
Ajattelin, että 2-markeeraukset on niitä, mitä meidän tulee erityisesti harjoitella, mutta viime päivinä tajusin, että olisi pitänyt ottaa jo ne ykkösetkin huolellisempaan käsittelyyn. Nala ei nimittäin ole oikein sisäistänyt sitä, että sinne linnulle pitäisi mennä suoraa linjaa (ellei satu ole mitään ylitsepääsemätöntä estettä sillä linjalla). Jos kiertää, se riista voi unohtua väärään paikkaan, eli esimerkiksi kiertää liian pitkälle ja hakee liian kaukaa. Linjalinjalinja!
Perjantain treeneissä ajattelin, että vesi olisi sopiva paikka harjoitella sitä suoraa linjaa markeille. Jouduin lopulta kahlaushommiin, että saatiin pidettyä se linja suorana. Ei siitä taistelusta sen enempää. Tai no voisin sanoa, että kyllä siitä sillä tavalla jäi hyvä mieli, että lopussa leikittiin vesileikkejä damien kanssa, että ei kummankaan tarvitse mököttää kotona.
Huomenna lisää kuulumisia.
17. heinäkuuta 2013
Chillaa suolla
Viime kesänä Nala osoitti, että mustikat kelpaavat retkievääksi (ja jos ei ole mustikoita, niin juolukat ja variksenmarjat hoitaa asian as well). Käytiin muuan päivä hillasuolla ja ajattelin, että en ainakaan näytä hillojen olevan syötävää evästä, jottei hilloja ahnaasti keräilevä äitini pahastuisi. Itse en niitä ämpäriin asti kerännyt, koska en mausta niin välitä. Nala kuitenkin opettamatta tajusi, että suollakin on syötäviä marjoja ja vielä nopeammin älysi hotkia vain kypsät marjat. Ja niitä sitten meni. Oli siinä se hyvä puoli, että ei tarvinnut kuin seurata koiraa, niin tiesi missä on hyvä hillamätäs.
Muuan toinen päivä Nala tutustui uuteen koirakaveriin, bordercollie Viiruun, mutta totesi paimenen olevan yhtä ällöttävä kuin muutkin paimenet. Ne on liian vauhikkaita ja pitää ällöttävää haukkumisääntä. Nala sanoi hyi ällöä ja keskittyi nuuskuttelemaan omia juttujaan.
Muuan toinen päivä Nala tutustui uuteen koirakaveriin, bordercollie Viiruun, mutta totesi paimenen olevan yhtä ällöttävä kuin muutkin paimenet. Ne on liian vauhikkaita ja pitää ällöttävää haukkumisääntä. Nala sanoi hyi ällöä ja keskittyi nuuskuttelemaan omia juttujaan.
8. heinäkuuta 2013
Opi siitä, minkä näytti eilinen
Nala nousi tänään ikämittarissa taas yhden pykälän ylöspäin. Lahjaksi se sai mussuttaa rustoa ja kuulla, että nome-b -kokeet eivät ole vielä meidän osalta ohitse tänä kesänä. Luvassa Ylikiimingin koe, mikäli vain sinne mahdutaan :)
1. heinäkuuta 2013
Varma veturi
Oli synkkä ja myrskyinen yö ennen sunnuntaiaamun aikaista herätystä. Piti ehtiä Hailuodon ensimmäiseen lauttaan ja ilmoittautumaan koepaikalle. Koemuotona oli tietysti nome-b ja edellisestä startista kolme vuotta. Hui.
Vettä satoikin koko aamun, mutta koepuitteet oli muuten oikein mukavat. Maastona oli kangasmetsää ja pienen lammen ranta keskellä Hailuotoa. Me oltiin Nalan kanssa aamupäivän ryhmässä viidentenä starttaamassa, joten ehdin katsoa rauhassa ensimmäisten koirien suorituksia ennen omaa vuoroa ja samalla pohtia, miten meidän kannattaisi nuo tehdä. Ajattelin mennä tilanteen mukaan.
Rasti 1: Ohjaustehtävä. Kuljettaessa lähetyspaikalle tuli laukaus. Riista oli noin 30–40 metrin päässä kankaalla. Nala reagoi laukaukseen, ja jatkoi seuraamista normaaliin tahtiin. Lähetin Nalan yhdellä käskyllä ja se oli tarpeeksi. Nala lähti laukalla suoraa linjaa ja meni suoraan linnulle. Joutui vähän korjaamaan otetta, mutta lintu pysyi ehjänä. Alku oli siis loistava!
Rasti 2: Markeeraus. Samalta paikalta tuli toinen tehtävä, laukaus + pudotus rannalle. Nalalla ei tässä mitään ongelmaa. Se meni ja tuli takaisin linnun kanssa.
Rasti 3: 2-markeeraus. Veneestä tuli ensimmäinen pudotus maalle, mutta päästäkseen piti uida veden yli. Toinen pudotus tuli suoraan veteen. Molemmille linnuille tuli laukaus. Nala lähti ensimmäisellä käskyllä kulkemaan rantaviivaa, muttei mennyt veteen. Otin uuden lähetyksen ja pienen aprikoinnin jälkeen Nala hyppäsi veteen hakemaan toista pudotusta ja meni sinne suoraan. Maalla oleva lokki oli hankalampi tapaus. Lähetin Nalan kaksi kertaa, joilla Nala ei edennyt veteen asti eikä näyttänyt siltäkään että se olisi ollut menossa lokkia hakemaan. Tuomari antoi vielä yhden mahdollisuuden lähettää, jolla Nala lähti menemään rantaviivaa pitkin, muttei päämäärää tavoitellen. Mahdollista olisi ollut, että se lintu olisi mantereen kautta kiertämällä löytynyt, mutta todennäköisesti se olisi ollut jokin muu kuin markeeraus. Lokki jäi sitten löytymättä ja siirryttiin viimeiselle rastille.
Rasti 4: Haku. Hakualue oli edellisen tehtävän vieressä, joten löytymättä jäänyt lokkikin olisi saattanut löytyä haun tiimellyksessä. Suurin osa hakualueesta oli kangasmetsää, joten ihan mukava maasto. Nala lähti ensimmäisellä lähetyksellä kaartamaan oikealle ja minun taakseni, joten lähetin uudestaan ja sen jälkeen lintuja tulla tupsahteli tasaiseen tahtiin, kaikkiaan kolme kappaletta. Nala eteni kauas ja alkoi tehdä hakutyöskentelyä tuttuun rauhalliseen tapaansa. Kenties koskaan hakutyöskentely ei ole Nalalla ollut noin hienon näköistä, joten ennen viimeisen linnun löytymistä olin pelkästään tyytyväinen ja unohdin edellisen rastin mokailut.
Itse olin koiraan kyllä ihan tyytyväinen ja niin oli tuomarikin. Koira sai palautetta veturimaisesta ohjaustehtävästä ja rauhallisen varmasta työskentelystä. Mennään linnulle ja tuodaan se pois, ei se sen kummempaa ole! Itse sain sitten hieman enemmän palautetta 2-markeerauksessa käyttämistäni käsimerkeistä. Tulin muistutetuksi siitä, että markeeraus on koiran oma tehtävä ja pitää olla varovainen käsimerkkien käytöstä. Kuulemma tällä kerralla oli rajoilla oliko tehtävä ohjaus vai markeeraus. Myöhemmin vielä keskusteltiin tuomarin kanssa ohjaamisesta yleisesti, josta sain vielä lisää vinkkejä tulevaa varten.
Loppuun vielä pöytäkirjaan raapustetut selostukset Nalan suorituksesta:
Ohjattavuus: Yhdellä käskyllä erinomainen linja. Riista talteen.
Paikallistamiskyky: Seuraa tarkasti 1+2 mark. 1 suorittaa hyvin, 2-markeerauksessa koiralla vaikeuksia lähteä rannasta. Saadaan lähtemään toiseksi heitetylle, jonka tuo. Ensimmäisestä heitosta ei muistikuvaa, jää noutamatta.
Haku: Rauhallisesti työskentelevä koira, joka tekee tehokasta hakua. Löytää riistat nopeasti.
Riistan käsittely: Hyvät otteet ja palautukset.
Muut ominaisuudet: Erittäin rauhallinen passissa.
Yleisvaikutelma: Rauhallisesti mutta tehokkaasti työskentelevä koira. Tekee tänään kaikki tehtävät. 2-mark. lähetysongelmat ja toisen muistikuvan unohtuminen vaikuttavat palkintosijaan.
Tulos: ALO2
Löysin tänään pakastimesta lokin, joten taidetaan seuraavat treenit tehdä teemalla riista+markeeraus+vesi.
Vettä satoikin koko aamun, mutta koepuitteet oli muuten oikein mukavat. Maastona oli kangasmetsää ja pienen lammen ranta keskellä Hailuotoa. Me oltiin Nalan kanssa aamupäivän ryhmässä viidentenä starttaamassa, joten ehdin katsoa rauhassa ensimmäisten koirien suorituksia ennen omaa vuoroa ja samalla pohtia, miten meidän kannattaisi nuo tehdä. Ajattelin mennä tilanteen mukaan.
Rasti 1: Ohjaustehtävä. Kuljettaessa lähetyspaikalle tuli laukaus. Riista oli noin 30–40 metrin päässä kankaalla. Nala reagoi laukaukseen, ja jatkoi seuraamista normaaliin tahtiin. Lähetin Nalan yhdellä käskyllä ja se oli tarpeeksi. Nala lähti laukalla suoraa linjaa ja meni suoraan linnulle. Joutui vähän korjaamaan otetta, mutta lintu pysyi ehjänä. Alku oli siis loistava!
Rasti 2: Markeeraus. Samalta paikalta tuli toinen tehtävä, laukaus + pudotus rannalle. Nalalla ei tässä mitään ongelmaa. Se meni ja tuli takaisin linnun kanssa.
Rasti 3: 2-markeeraus. Veneestä tuli ensimmäinen pudotus maalle, mutta päästäkseen piti uida veden yli. Toinen pudotus tuli suoraan veteen. Molemmille linnuille tuli laukaus. Nala lähti ensimmäisellä käskyllä kulkemaan rantaviivaa, muttei mennyt veteen. Otin uuden lähetyksen ja pienen aprikoinnin jälkeen Nala hyppäsi veteen hakemaan toista pudotusta ja meni sinne suoraan. Maalla oleva lokki oli hankalampi tapaus. Lähetin Nalan kaksi kertaa, joilla Nala ei edennyt veteen asti eikä näyttänyt siltäkään että se olisi ollut menossa lokkia hakemaan. Tuomari antoi vielä yhden mahdollisuuden lähettää, jolla Nala lähti menemään rantaviivaa pitkin, muttei päämäärää tavoitellen. Mahdollista olisi ollut, että se lintu olisi mantereen kautta kiertämällä löytynyt, mutta todennäköisesti se olisi ollut jokin muu kuin markeeraus. Lokki jäi sitten löytymättä ja siirryttiin viimeiselle rastille.
Rasti 4: Haku. Hakualue oli edellisen tehtävän vieressä, joten löytymättä jäänyt lokkikin olisi saattanut löytyä haun tiimellyksessä. Suurin osa hakualueesta oli kangasmetsää, joten ihan mukava maasto. Nala lähti ensimmäisellä lähetyksellä kaartamaan oikealle ja minun taakseni, joten lähetin uudestaan ja sen jälkeen lintuja tulla tupsahteli tasaiseen tahtiin, kaikkiaan kolme kappaletta. Nala eteni kauas ja alkoi tehdä hakutyöskentelyä tuttuun rauhalliseen tapaansa. Kenties koskaan hakutyöskentely ei ole Nalalla ollut noin hienon näköistä, joten ennen viimeisen linnun löytymistä olin pelkästään tyytyväinen ja unohdin edellisen rastin mokailut.
Itse olin koiraan kyllä ihan tyytyväinen ja niin oli tuomarikin. Koira sai palautetta veturimaisesta ohjaustehtävästä ja rauhallisen varmasta työskentelystä. Mennään linnulle ja tuodaan se pois, ei se sen kummempaa ole! Itse sain sitten hieman enemmän palautetta 2-markeerauksessa käyttämistäni käsimerkeistä. Tulin muistutetuksi siitä, että markeeraus on koiran oma tehtävä ja pitää olla varovainen käsimerkkien käytöstä. Kuulemma tällä kerralla oli rajoilla oliko tehtävä ohjaus vai markeeraus. Myöhemmin vielä keskusteltiin tuomarin kanssa ohjaamisesta yleisesti, josta sain vielä lisää vinkkejä tulevaa varten.
Loppuun vielä pöytäkirjaan raapustetut selostukset Nalan suorituksesta:
Ohjattavuus: Yhdellä käskyllä erinomainen linja. Riista talteen.
Paikallistamiskyky: Seuraa tarkasti 1+2 mark. 1 suorittaa hyvin, 2-markeerauksessa koiralla vaikeuksia lähteä rannasta. Saadaan lähtemään toiseksi heitetylle, jonka tuo. Ensimmäisestä heitosta ei muistikuvaa, jää noutamatta.
Haku: Rauhallisesti työskentelevä koira, joka tekee tehokasta hakua. Löytää riistat nopeasti.
Riistan käsittely: Hyvät otteet ja palautukset.
Muut ominaisuudet: Erittäin rauhallinen passissa.
Yleisvaikutelma: Rauhallisesti mutta tehokkaasti työskentelevä koira. Tekee tänään kaikki tehtävät. 2-mark. lähetysongelmat ja toisen muistikuvan unohtuminen vaikuttavat palkintosijaan.
Tulos: ALO2
Löysin tänään pakastimesta lokin, joten taidetaan seuraavat treenit tehdä teemalla riista+markeeraus+vesi.
10. kesäkuuta 2013
7. kesäkuuta 2013
Nyt
 |
| Hei hei, Jyväskylä! |
 |
| Ounasvaaran huipulla |
 |
| Seikkailua tutkailemassa |
 |
| Nosta sintti ylös! |
 |
| Kuuleeko tukikohta, kuuntelen. |
Muuttokuorma kulkeutui jo jonkin aikaa sitten takaisin kotikulmille, joten täällä me tallataan tuttuja polkuja, tosin uusiakin löytyy aina välillä, kun jaksaa vain eksyä. Kulkemista vaivaa kuitenkin ikävä vuodenajan ilmiö. Viime aikoina on ollut ainakin meille yli 10 kiloisille olioille liian lämmintä olla ulkona kello 9–21 noin suunnilleen. Kiitän vanhempiani kyllä siitä, että sattuivat tekemään asumuksensa joen ja kaivetun kanavan väliin jäävälle saarelle, joten pulikoimaan pääsee hyvin helposti. Pystyy olemaan ulkonakin hieman siedettävämmässä olotilassa!
Nala etenkin on varmasti hieman tukalassa tilanteessa, koska ei ole vieläkään pudottanut tämän kevään pohjavilloja. Empä itsekkään haluaisi toppavaatteissa kulkea näillä säillä. Voi kyllä olla oma vaikutuksensa juoksuilla, jotka tällä hetkellä ovatkin lopuillaan. Nartut ja hormonit..!
Nala on tällä hetkellä meidän virallinen mäkäräbussi. Se kulkee linjaa piha-sisätilat ja nimenomaan tuohon suuntaan. Toissuuntaista liikennettä ei juuri ole.
Viime maanantaina huomasin, että mun puhelimessa oli jokin muistutus. Se kertoi lähestyvän nome-kokeen ilmoittautumispäivän menevän pian umpeen. Niin minkä, ollaanko me jotain koettaki mietitty..? Ei olla vähään aikaan treenailtu oikein mitään. Syyt: juoksut (mieliala lähentelee lapamatoa) ja helle. Tuo jälkimmäinen on vaikuttanut enemmän varmaankin omaan intooni.
Juoksut ovat kaikkien helpotukseksi menossa ohitse ja päätettiin aloittaa kesäkuun treenikausi, että tiedetään, uskaltaako sitä ilmoittautua mihinkään. Linjaa, vettä, riistaa. Siinä on meidän viime päivien treenit. Kaikki on toiminut kyllä hyvin, paitsi en löytänyt pakkasesta enää yhtään lintua. Oli vain kani, jolla päätin vetää huvikseni pitkän jäljen, vaikka tiesin sen olevan Nalalle suhteellisen helppo nakki. Tai ainakin se kani sieltä metsästä löytyi noin yli 300 askeleen päästä.
 |
| kiTOOS |
Sanonpa tuosta linjasta vielä sen verran, että vaikka ne treenit ei periaatteessa mennyt ihan putkeen niin silti olen niihin varmaankin tyytyväisempi, kuin jos ne olis mennyt täysin priimasti. Nala epäröi linjalla, kun pidennettiin välimatkaa ekan lähetyksen jälkeen. Sain lähettää sen pari kertaa kutsuen välillä takaisin ennen kuin se meni linjaa riittävän pitkälle. Ennen ees taas hinkuttaminen olisi tappanut treenin melko hyvin, mutta tällä kertaa Nala jaksoikin lähtä samalla tavalla tykin suusta kuin ihan ekallakin lähetyksellä. Ja päättäväisesti menikin sinne mihin pitikin! Jotenkin sen vain näki koirasta, että kyllä se sinne pyrkii.
 |
| Niin mitäs suunnittelet? |
4. toukokuuta 2013
Speed of Time
Talvi vaihtui lopulta kevääksi ja kesäksi. On ehtinyt tapahtua pieniä asioita ja vähän isompiakin asioita. Kevääseen on mukavasti tuonut ajanvietettä oppari, josta selvisin hengissä, vaikka tammikuussa kovasti epäilinkin saadessani lastin muitakin hommia keväällä tehtäviksi! Eilen perjantaina oppari tuli esitettyä ja pää oli kieltämättä hyvin tyhjä sen jälkeen, kun aivot sai vihdoin levätä.
Pääsin/jouduin maaliskuussa kokeilemaan koirattoman elämää, kun Nala jäi kotiin sen ajaksi, kun kävin tekemässä Saksassa pienen visiitin. Pari viikkoa tuosta asumuserosta olin kuitenkin Jyväskylässä, joten myös normaalia arkea tuli kokeiltua ilman koiraa. Ja olihan se kyllä omituista! Ei pakollisia aamulenkkejä, ei iltamyöhään tehtyjä pikapissatuksia.. Ei vastaanottoseremoniaa, kun tulen kotiin.. Ei halinallea huonoille päiville.. Ei varpaitten lämmittäjää työpöydän alla.. Ei varapatteria kainalossa, jos oli kylmä nukkumaan mennessä.. Ylipäätään kaikki päivän rutiinit oli ihan hukassa, kun ei ollut sitä, mikä yleensä niitä aikatauluja ohjailee. Kun kävin itsekseni lenkillä, tunsin oloni hölmöksi yksin kävellessäni. Piti käydä hiihtämässä, että ei ollut niin omituista liikkua yksikseen ja itsensä takiahan sitä pitää liikkua vaikka sitä koiraa ei olisikaan.
Mutta! Sain nukkua aamuisin pitempään, kukaan ei herättänyt keskellä yötä valitellen kakkahätää, päivisin ei ollut kiirettä kotiin käyttämään koiraa pihalla.. Ja sain käydä ihan luvallisesti kaupungin hiihtolatuja kiertelemässä, kun ei ollut Nalaa mukana.
Hyvin Nala oli kotona pärjännyt. Kolmen viikon jälkeen oli kyllä taas hassua nähdä tuota otusta, kun siinä se taas oli niin kuin aina olisi ollut.
Sen jälkeen kevät onkin tullut rytinällä, minkä jälkeen kesäkin alkoi kolistella nurkkia. Aurinkoiset kevätpäivät ovatkin ehkä vuoden kohokohtia. Kun on vielä lunta, mutta maa pilkottaa jo. Aurinkoisimmat paikat on sulanut kokonaan ja maa on kuiva. Ei ole kuuma eikä kylmä.
Keväälliset treenit on painottunut temppuiluun ja yleiseen hassutteluun, koska Nala oli jostain syystä kotoa palatessaan "lahnoittunut" eikä innostunut oikein mihinkään. Hieman poissaolevan oloinen. Kyllä se siitä on pikkuhiljaa piristynyt ja herännyt taas touhuilemaan enemmän.
Olen koittanut herätellä Nalaa ajattelemaan myös takapäätänsä, että missä jalat menevät ja missä niiden pitäisi olla. Esimerkiksi sivulletulossa sen huomaa, että vasen jalka roikkuu siellä sun täällä. Parhaiten sitä saisi hiottua pois treenaamalla peilin edessä tai antamalla kaverille naksun, mutta toistaiseksi nuo mahdollisuudet on meillä ollu vähässä. Peruuttamista Nala harjoittelee ja pikkuhiljaa koitetaan tähdätä sitä kohdistumaan tietylle alustalle. Jumppapalloilun suhteen Nala on kevään aikana rohkaistunut kovasti ja hallinta lisääntynyt.
Ollaan myös kiipeilty! Lähirannan laituri/hyppytornissa on kahdet jyrkät portaat, joista ensimmäiset Nala menee aina reippaasti, tosin alastulo saattaa olla välillä vauhdikas ja sitä ollaan tehty hidastettuna. Ylemmät portaat onkin sitten Nalan mielestä superällöttävät, mutta kyllä se menee ne silti. Ylös meneminen onnistuu hyvin, mutta alastulo jännittää. Viimeiset askelmat tullaan rytinällä, jos en käske hidastaa. Kaikista huvittavinta tuossa on, että kun kiivetään molemmat ylimmälle tasanteelle, niin Nala on aina kääntymässä saman tien takaisin portaita alas, vaikka ne on silminnähtävästi se inhottavin paikka koko tornissa. Tasanteilla ollaan tehty temppuja, eikä Nala ole siitä lainkaan harmeissaan tai jännitä.
Kunhan päästään kesäksi maaseutumaisemiin, otetaan kuvioihin isommin myös nomen treenaaminen. Se tapahtuukin tässä ensi viikon aikana, kun Jyväskylän maisemat jäävät meidän osalta historiaan, mutta ei toki unohduksiin. Pakataan kamppeet ja muutetaan kesäksi Iihin, jonka jälkeen syksy kuluu osaltani vaihto-opiskelijana Hollannissa. Sen jälkeen seikkailut vievät paikkaan X!
Harmittaa kyllä osaltaan jättää nämä maisemat taakse, koska lenkkeilypuitteet on ihan mahtavat! Metsää, mäkiä, polkuja, järviä ja ihan tuossa vieressä. Olen pienen to do -listan laatinutkin paikoista, joissa pitää vielä käydä fiilistelemässä. Muun muassa Laajavuoren huipulla. Sieltä näkee kauas.
 |
| Nala sopeutuu opparimaailmaan |
Pääsin/jouduin maaliskuussa kokeilemaan koirattoman elämää, kun Nala jäi kotiin sen ajaksi, kun kävin tekemässä Saksassa pienen visiitin. Pari viikkoa tuosta asumuserosta olin kuitenkin Jyväskylässä, joten myös normaalia arkea tuli kokeiltua ilman koiraa. Ja olihan se kyllä omituista! Ei pakollisia aamulenkkejä, ei iltamyöhään tehtyjä pikapissatuksia.. Ei vastaanottoseremoniaa, kun tulen kotiin.. Ei halinallea huonoille päiville.. Ei varpaitten lämmittäjää työpöydän alla.. Ei varapatteria kainalossa, jos oli kylmä nukkumaan mennessä.. Ylipäätään kaikki päivän rutiinit oli ihan hukassa, kun ei ollut sitä, mikä yleensä niitä aikatauluja ohjailee. Kun kävin itsekseni lenkillä, tunsin oloni hölmöksi yksin kävellessäni. Piti käydä hiihtämässä, että ei ollut niin omituista liikkua yksikseen ja itsensä takiahan sitä pitää liikkua vaikka sitä koiraa ei olisikaan.
Mutta! Sain nukkua aamuisin pitempään, kukaan ei herättänyt keskellä yötä valitellen kakkahätää, päivisin ei ollut kiirettä kotiin käyttämään koiraa pihalla.. Ja sain käydä ihan luvallisesti kaupungin hiihtolatuja kiertelemässä, kun ei ollut Nalaa mukana.
 |
| Kävin Saksassa kävelylenkillä. Ois tuonne yksi koirakin mahtunut lenkille mukaan! |
Hyvin Nala oli kotona pärjännyt. Kolmen viikon jälkeen oli kyllä taas hassua nähdä tuota otusta, kun siinä se taas oli niin kuin aina olisi ollut.
Sen jälkeen kevät onkin tullut rytinällä, minkä jälkeen kesäkin alkoi kolistella nurkkia. Aurinkoiset kevätpäivät ovatkin ehkä vuoden kohokohtia. Kun on vielä lunta, mutta maa pilkottaa jo. Aurinkoisimmat paikat on sulanut kokonaan ja maa on kuiva. Ei ole kuuma eikä kylmä.
 |
| Korkealta hyppytornista näkee enemmän kevättä kuin alhaalta |
Keväälliset treenit on painottunut temppuiluun ja yleiseen hassutteluun, koska Nala oli jostain syystä kotoa palatessaan "lahnoittunut" eikä innostunut oikein mihinkään. Hieman poissaolevan oloinen. Kyllä se siitä on pikkuhiljaa piristynyt ja herännyt taas touhuilemaan enemmän.
Olen koittanut herätellä Nalaa ajattelemaan myös takapäätänsä, että missä jalat menevät ja missä niiden pitäisi olla. Esimerkiksi sivulletulossa sen huomaa, että vasen jalka roikkuu siellä sun täällä. Parhaiten sitä saisi hiottua pois treenaamalla peilin edessä tai antamalla kaverille naksun, mutta toistaiseksi nuo mahdollisuudet on meillä ollu vähässä. Peruuttamista Nala harjoittelee ja pikkuhiljaa koitetaan tähdätä sitä kohdistumaan tietylle alustalle. Jumppapalloilun suhteen Nala on kevään aikana rohkaistunut kovasti ja hallinta lisääntynyt.
Ollaan myös kiipeilty! Lähirannan laituri/hyppytornissa on kahdet jyrkät portaat, joista ensimmäiset Nala menee aina reippaasti, tosin alastulo saattaa olla välillä vauhdikas ja sitä ollaan tehty hidastettuna. Ylemmät portaat onkin sitten Nalan mielestä superällöttävät, mutta kyllä se menee ne silti. Ylös meneminen onnistuu hyvin, mutta alastulo jännittää. Viimeiset askelmat tullaan rytinällä, jos en käske hidastaa. Kaikista huvittavinta tuossa on, että kun kiivetään molemmat ylimmälle tasanteelle, niin Nala on aina kääntymässä saman tien takaisin portaita alas, vaikka ne on silminnähtävästi se inhottavin paikka koko tornissa. Tasanteilla ollaan tehty temppuja, eikä Nala ole siitä lainkaan harmeissaan tai jännitä.
 |
| "Joko saan tulla alas..?" |
 |
| Ällötyspaikka |
 |
| "Roar!" |
Kunhan päästään kesäksi maaseutumaisemiin, otetaan kuvioihin isommin myös nomen treenaaminen. Se tapahtuukin tässä ensi viikon aikana, kun Jyväskylän maisemat jäävät meidän osalta historiaan, mutta ei toki unohduksiin. Pakataan kamppeet ja muutetaan kesäksi Iihin, jonka jälkeen syksy kuluu osaltani vaihto-opiskelijana Hollannissa. Sen jälkeen seikkailut vievät paikkaan X!
Harmittaa kyllä osaltaan jättää nämä maisemat taakse, koska lenkkeilypuitteet on ihan mahtavat! Metsää, mäkiä, polkuja, järviä ja ihan tuossa vieressä. Olen pienen to do -listan laatinutkin paikoista, joissa pitää vielä käydä fiilistelemässä. Muun muassa Laajavuoren huipulla. Sieltä näkee kauas.
We should always know that we can do anything
1. maaliskuuta 2013
Onni the Personal Trainer
Olen rikkonut henkilökohtaisia ennätyksiä tällä viikolla: vapaapäivistä huolimatta silmät on auennut joka päivä viimeistään klo 6:30. Olen ehkä tulossa vanhaksi tai muuten vain höperöksi, mutta herääminen on tapahtunut jopa kivuttomasti. Ja koska herää aikaisin, on aamusta paljon aikaa käytettäväksi ulkoiluun! Ollaan koirien kanssa sännätty metsään heti auringonnousun aikaan ja olen kyllä huomannut pikkuhiljaa nauttivani noista aikaisista herätyksistä, kun tietää näkevänsä ulkona jotain tällaista.
Suunnittelin käyväni nopsalla lenkillä jäällä, koska kevään suurprojektini opinnäytetyönkin pitäisi edetä. En huomannut taaskaan sitä kiiltoa Onnin silmissä, jonka missasin jo maanantaina. Silloin käytiin pikaisesti 5 tunnin lenkki, kun Onni löysi metsästä jäniksen. Sai siinä itse kukin hyvän lenkin kun koitin yhyttää Onnia ja jänistä. Lähdettiin Nalan kanssa edeltä kotiin ja kyllä se Onnikin sieltä perässä lopulta tuli. Nykyaikana on nuo hienot laitteetkin, joiden avulla iskä pysyi joka hetki kartalla Onnin sijainnista.
Edellisessä kirjoituksessa muka kehuin, että kun se Onni tulee lenkillä niin nätisti mukana. No ei se tule, jos ei koko ajan sitä huhuile tulemaan mukana, kun niillä jäniksillä on kuitenkin aikamoinen vetovoima. Maanantaina ajattelin, että ei se Onni kauaa siellä metsässä viivy, kun näytti niin vaivalloiselta möngertämiseltä. Sinne se kuitenkin meni ja päätyi hätyyttelemään jänistä. Samalla saatiin Nalankin kanssa hyvä 5 tunnin aamu-/päivälenkki. Sama kävi torstaina, päivänä ennen jänisten kesälomaa. Onni lähti jo jäältä etsimään juoksutettavaa jänistä.
Nalan kanssa löydettiin vain kenties auton ruhjoma jänis.. Onni sai maanantaina ja torstaina aikaan tosi hyvät ajot. Torstainakin Onni tuli lopulta omia aikojaan pois, kun en päässyt itse tarpeeksi lähelle ajoa. Tutkapanta kertoi ajoajaksi 5 tuntia, joten kevään viimeisestä ajosta täytyy Onnille antaa täydet pisteet! 10-vuotias ja on ikäisekseen kyllä sitkas ajaja. Ja vieläpä tuolla hangella, kun se vauhti ei päätä huimaa..
Nalan kanssa ollaan harrasteltu vaihtelun vuoksi myös valjaslenkkejä. Varsinaisia vetolenkkejä ne ei oikeastaan ole, koska pulkanvetoa lukuunottamatta Nala ei vedä kunnolla kuin ehkä puolet lenkistä. Viikonloppuna testattiin pulkan vetoa vähän isommalla kuormalla alamäessä, jossa pulkka huilasi kyllä ihan hyvää vauhtia!
 |
| Torstain lenkkiasetelmat |
Suunnittelin käyväni nopsalla lenkillä jäällä, koska kevään suurprojektini opinnäytetyönkin pitäisi edetä. En huomannut taaskaan sitä kiiltoa Onnin silmissä, jonka missasin jo maanantaina. Silloin käytiin pikaisesti 5 tunnin lenkki, kun Onni löysi metsästä jäniksen. Sai siinä itse kukin hyvän lenkin kun koitin yhyttää Onnia ja jänistä. Lähdettiin Nalan kanssa edeltä kotiin ja kyllä se Onnikin sieltä perässä lopulta tuli. Nykyaikana on nuo hienot laitteetkin, joiden avulla iskä pysyi joka hetki kartalla Onnin sijainnista.
 |
| Torstaiaamun silmien kiilto |
 |
| Eikun menoksi! |
 |
| Whaat? |
 |
| Nautittiin Nalan kanssa keväästä |
 |
| Meidän jäniskoira! Eiku.. jänis oliki jo palasina. |
Nalan kanssa löydettiin vain kenties auton ruhjoma jänis.. Onni sai maanantaina ja torstaina aikaan tosi hyvät ajot. Torstainakin Onni tuli lopulta omia aikojaan pois, kun en päässyt itse tarpeeksi lähelle ajoa. Tutkapanta kertoi ajoajaksi 5 tuntia, joten kevään viimeisestä ajosta täytyy Onnille antaa täydet pisteet! 10-vuotias ja on ikäisekseen kyllä sitkas ajaja. Ja vieläpä tuolla hangella, kun se vauhti ei päätä huimaa..
 |
| Tänään nautittiin vapaapäivästä lämpimän takan äärellä |
Nalan kanssa ollaan harrasteltu vaihtelun vuoksi myös valjaslenkkejä. Varsinaisia vetolenkkejä ne ei oikeastaan ole, koska pulkanvetoa lukuunottamatta Nala ei vedä kunnolla kuin ehkä puolet lenkistä. Viikonloppuna testattiin pulkan vetoa vähän isommalla kuormalla alamäessä, jossa pulkka huilasi kyllä ihan hyvää vauhtia!
 |
| Nala avustajakoirana (huomaa kyynärsauvat) |
20. helmikuuta 2013
Tapahtuipa kerran
Eilisen jälkeen olin ihan kevättunelmissa, kun päästiin lenkille auringonpaisteessa! Aavistelin, että tällekin päivälle voisi tulla samanmoinen keli, joten heräsin normaalia aikaisemmin ja taistelin itseni ylös. Taivaalla ei pilven häivää ja aurinko vasta nousemaisillaan, jes! Aamupalan jälkeen vilkaisin pakkasmittaria ohimennen ja piti hieraista silmiä katsoessani uudestaan. -25°C! Ei! Odotellaan nyt, että se päivälle lauhtuu. Odotellessa tunnelmoidaan eilistä.
En parituntisen seikkailun aikana nähnyt kanavalla eli tuolla Iijoesta lähtevällä kaivetulla uomalla yhtäkään kulkijaa meidän lisäksi, vaikka sen poikki menee kelkkareittiä ja hiihtämiseenkin reittejä ties mihin. Jäällä hanki kantoi koiran painon hyvin, mutta omat kinttuni kastuivat nilkkoja myöten, kun yritin poiketa kelkkauralta.
Onni tuli mukana mukavasti, mutta varalta laitoin sille tutkapannan kaulaan, kun se saattaa välillä hypätä hakureissulle. Melko hyvin se kyllä sen tajuaa, että milloin ollaan lenkillä ja milloin metsällä. Ylipäätään se, että ollaan jatkuvassa liikkeessä pitää Onnin valppaana emännän/isännän sijainnin suhteen ja se tulee omaa tahtia mukana. Metsälle mennessä asetutaan sitten enemmän yhteen kohtaan tai liikutaan hiljakseen. Kehoituksesta Onni kyllä tulee mukana, ettei esimerkiksi enää palatessa poikettaisi kovin hakuhommiin.
Tästä on hyvä jatkaa kevään odottelua!
 |
| Meidän tutkapari. Havainnoinnin kohteena lähinnä elävät ja kuolleet riistat. Ja kalat. Kuolleet kalat. |
 |
| Onnilla on aina haku päällä.. |
 |
| .. ja siksi se ei minun ja Nalan seurassa aina pitkään viihdy! |
En parituntisen seikkailun aikana nähnyt kanavalla eli tuolla Iijoesta lähtevällä kaivetulla uomalla yhtäkään kulkijaa meidän lisäksi, vaikka sen poikki menee kelkkareittiä ja hiihtämiseenkin reittejä ties mihin. Jäällä hanki kantoi koiran painon hyvin, mutta omat kinttuni kastuivat nilkkoja myöten, kun yritin poiketa kelkkauralta.
Onni tuli mukana mukavasti, mutta varalta laitoin sille tutkapannan kaulaan, kun se saattaa välillä hypätä hakureissulle. Melko hyvin se kyllä sen tajuaa, että milloin ollaan lenkillä ja milloin metsällä. Ylipäätään se, että ollaan jatkuvassa liikkeessä pitää Onnin valppaana emännän/isännän sijainnin suhteen ja se tulee omaa tahtia mukana. Metsälle mennessä asetutaan sitten enemmän yhteen kohtaan tai liikutaan hiljakseen. Kehoituksesta Onni kyllä tulee mukana, ettei esimerkiksi enää palatessa poikettaisi kovin hakuhommiin.
 |
| Liikennesika! |
 |
| Nala vaanii.. |
 |
| Nala on jo 5v 7kk. Järkyttävää, miten paljon! |
Tästä on hyvä jatkaa kevään odottelua!
15. helmikuuta 2013
Pyöreät
Onni ehti tuossa reilu viikko sitten täyttää pyöreät 10 vuotta. Tuntuu aika menneen ihan uskomattoman nopeasti! Olin itse vielä ala-asteella, kun Onni tuli meille kotiin ja se oli ihan hirmu hienoa, että sain "oman" koiran. Ja millaisia seikkailuja Onnin tulo taloon on tuonutkaan mukanaan! Voisinpa sanoa, että Onnilla on kymmenvuotinen opettajan ura takanaan ja uraputki jatkuu edelleen. Onnille siis suuret onnittelut ja vielä suuremmat kiitokset (jotka on välitetty ruoan ja hellyyden muodossa).
 |
| Vapautuskäskyä odotellen. Sitten sujahdettiinkin pikavauhtia lenkille! |
26. tammikuuta 2013
Talvi huokailee tarinaa
Vakkari lenkkireittini kulkee vähän matkaa vedettyä hiihtolatua, koska en uskalla sulan avannon kohdaltakaan siirtyä jäälle. Näin tammikuussa on toooosi monta kertaa tehnyt mieli raahata sukset varastosta, kun olen ihaillut tasaista latupohjaa. Kuin jostain himourheilijan kauhuleffasta (siis en minä, olen vain harrastelija) olen saanut nauttia koko tammikuun flunssasta. Ei siis hiihtohommia vähään aikaan, eikä Nalakaan ole päässyt minua valjaissa raahaamaan.. No ei se meidän bravuuri ole ollutkaan tuo hiihto. Nala ei ole mikään hirmu innokas vetojuhta ja minun suksetkin kaipais taidokkaampaa voitelua. Päätin siis opettaa eli totuttaa Nalalle vähän tuota vetohommaa, ennenkä pääsee painavemman ja hitaamman lastin vetoon. Heitin pulkkaan repun pienine painoineen ja heilautin ruoskaa! *ktss*
 |
| Käännös! |
 |
| I'm free, I'm free, I'm freee! |
 |
| Nalakaan ei aina tyydy pieneen keppiin ystävänsä Ansan tavoin |
 |
| Keppien kanssa Nala toimii epärodunomaisesti silputen kaikki |
 |
| Lapasten jahtaaminen voittaa keppien pureskelun 100-0! HEITÄ JO! |
15. tammikuuta 2013
Hyviä veikkauksia
Viime vuosi.. Täytyi miettiä ihan tosissaan, että mitä silloin tapahtuikaan. Alkuvuosi meni Jyväskylässä mäkien maailmassa ja kiikaroidessa Nalalle sopivaa sulhoa. Sulho löydettiin, mutta Nala jäi tyhjäksi ja jälkeläistoiminta Nalan osalta siihen. Keväällä oltiin Vantaalla ja käytiin hallissa treenailemassa tottiksia. Intoa ja leikkiä, sitä minä koitin itselleni takoa. Opin ehkä myös kävelemään vähän järkevämmin seuraamisessa. Jee.
Kesällä painuttiin pohjoiseen, ettei helle kävis liian kovaksi. En ole siitäkään kirjannut kummemmin ylös, mutta taidettiin me käyttää metsää ja maaseutua hyväksi nomeilussa, kun se kerran oli mahdollista. Nala osoitti vaihtelevia onnistumisia. Starttipistoolilla hain intoa hakuruutuun ja koitin laajentaa hakualuetta ojien ylityksillä. Kyllä se ihan semisti onnistui. Pari palloa jäi pellolle, mikä tietysti harmittaa opiskelijaa.
Syksyllä on oltu Jyväskylässä ja nomeilu vaihtui taas tottisteluun. Läheinen jaliskenttä toimi areenana, kun koitin pitää treenit hauskoina hetkinä meille molemmille. Nala on pysynyt leikkimisen suhteen hyvässä vireessä. Laskusuhdannetta olen koettanut varoa ja se on vähän rokottanut treeni-intoakin. Mutta silti tuntuu, että tässä 5 vuoden aikana meiltä alkaa löytyä yhteistä säveltä entistä paremmin.
Tulevasta vuodesta sen sijaan käyn pääni sisällä pientä väittelyä, jossa vahvin argumentti tuntuu olevan, miksi ei. Enkä keksi oikein pätevää vastausta siihen. Aika? Nääh.. Keinot? Noup.. Motivaatio? No siinä vois olla jotain ideaa, mutta hyvinkin korjattavissa. Ehkä. Ajatuksissani kuitenkin olenmonia lukemattomia kertoja suunnitellut, että Nalan kanssa tähdätään joihinkin kisoihin syystä, että me kyllä pystyttäis siihen. Ollaanhan me jo monta koetta käyty. En ole kirjoittanut mietintöjäni kummemmin ylös, koska muutan mieltäni kuitenkin. Keksin jonkun hyvän idean, mutta unohdan sen yhtä nopeasti, koska se oli huono idea. Toisaalta huonoista ideoista voi tulla hauduttamalla joskus hyviä ideoita. Taidan kuulua niihin tyyppeihin, joista "ei ihan ota selvää". En ihan aina itekkään.
Mitä sitten tehtäisiin? Haluaisin kovasti mennä Nalan kanssa vielä nome-b -kokeeseen. Edellinen jäi hakuruudusta kiinni, vaikka sen piti olla helpoin. Se tapahtui liian kauan sitten. Yksi rampa kesä tosin oli välissä, mikä esti kaikenlaisen harrastamisen. Loppukesäksi me pystyttäis meneen, jos saisin treeniriistaa, millä katsella hakua paremmaksi, mutta kyllä linjan vahvistaminenkin olis jaetulla ykkössijalla. Nome-b loppukesäksi, miksi ei?
No siksi, koska meillä on tokot vaiheessa kans. Jos itseäni tunnen, niin en onnistu treenaamaan molempia kisakuntoon kesäksi ja syksykin on ehdoton takaraja allekirjoittaneen vaihto-opiskelusuunnitelmien takia. Työstämistä vaatis edelleen eniten ruutu ja tunnari. Ja en tunnetusti ole kovin pikkutarkka ihminen, joten niiden hiominen satoja kertoja kuulostaa hyyvin motivoivalta. Voisin sanoa siis tokon suhteen, että katsellaan.
Yksi tavoiteltava asia sekä Nalalle että myöskin minulle on fyysisen kunnon kehittäminen. Monipuolisesti. Olen tullut johtopäätökseen myös fysioterapiakäynnin hyödyllisyydestä Nalalle. Vaikka näkyvimpänä vikana on takajalan sojottava varvas distaalisimman nivelen poikkimenon myötä, on ihan järkevää käydä katsastamassa koiran tilanne ammattihenkilön luona.
Täytyy vielä kertoa, että ajattelin tämän vuoden otsikoksi motorista oppimista. Se liittyy olennaisesti omaan opinnäytetyöhöni, mutta sen lisäksi se voisi Nalan osalta sisältää esimerkiksi uusia temppuja ja uusien asioiden kokeilemista ja opettelua. Sama koskisi oikeastaan itseäni. Uusien asioiden oppiminen ja vanhojen taitojen muisteleminen kuulostaisi varsin hyvältä haasteelta tälle vuodelle!
Kesällä painuttiin pohjoiseen, ettei helle kävis liian kovaksi. En ole siitäkään kirjannut kummemmin ylös, mutta taidettiin me käyttää metsää ja maaseutua hyväksi nomeilussa, kun se kerran oli mahdollista. Nala osoitti vaihtelevia onnistumisia. Starttipistoolilla hain intoa hakuruutuun ja koitin laajentaa hakualuetta ojien ylityksillä. Kyllä se ihan semisti onnistui. Pari palloa jäi pellolle, mikä tietysti harmittaa opiskelijaa.
Syksyllä on oltu Jyväskylässä ja nomeilu vaihtui taas tottisteluun. Läheinen jaliskenttä toimi areenana, kun koitin pitää treenit hauskoina hetkinä meille molemmille. Nala on pysynyt leikkimisen suhteen hyvässä vireessä. Laskusuhdannetta olen koettanut varoa ja se on vähän rokottanut treeni-intoakin. Mutta silti tuntuu, että tässä 5 vuoden aikana meiltä alkaa löytyä yhteistä säveltä entistä paremmin.
Tulevasta vuodesta sen sijaan käyn pääni sisällä pientä väittelyä, jossa vahvin argumentti tuntuu olevan, miksi ei. Enkä keksi oikein pätevää vastausta siihen. Aika? Nääh.. Keinot? Noup.. Motivaatio? No siinä vois olla jotain ideaa, mutta hyvinkin korjattavissa. Ehkä. Ajatuksissani kuitenkin olen
Mitä sitten tehtäisiin? Haluaisin kovasti mennä Nalan kanssa vielä nome-b -kokeeseen. Edellinen jäi hakuruudusta kiinni, vaikka sen piti olla helpoin. Se tapahtui liian kauan sitten. Yksi rampa kesä tosin oli välissä, mikä esti kaikenlaisen harrastamisen. Loppukesäksi me pystyttäis meneen, jos saisin treeniriistaa, millä katsella hakua paremmaksi, mutta kyllä linjan vahvistaminenkin olis jaetulla ykkössijalla. Nome-b loppukesäksi, miksi ei?
No siksi, koska meillä on tokot vaiheessa kans. Jos itseäni tunnen, niin en onnistu treenaamaan molempia kisakuntoon kesäksi ja syksykin on ehdoton takaraja allekirjoittaneen vaihto-opiskelusuunnitelmien takia. Työstämistä vaatis edelleen eniten ruutu ja tunnari. Ja en tunnetusti ole kovin pikkutarkka ihminen, joten niiden hiominen satoja kertoja kuulostaa hyyvin motivoivalta. Voisin sanoa siis tokon suhteen, että katsellaan.
Yksi tavoiteltava asia sekä Nalalle että myöskin minulle on fyysisen kunnon kehittäminen. Monipuolisesti. Olen tullut johtopäätökseen myös fysioterapiakäynnin hyödyllisyydestä Nalalle. Vaikka näkyvimpänä vikana on takajalan sojottava varvas distaalisimman nivelen poikkimenon myötä, on ihan järkevää käydä katsastamassa koiran tilanne ammattihenkilön luona.
Täytyy vielä kertoa, että ajattelin tämän vuoden otsikoksi motorista oppimista. Se liittyy olennaisesti omaan opinnäytetyöhöni, mutta sen lisäksi se voisi Nalan osalta sisältää esimerkiksi uusia temppuja ja uusien asioiden kokeilemista ja opettelua. Sama koskisi oikeastaan itseäni. Uusien asioiden oppiminen ja vanhojen taitojen muisteleminen kuulostaisi varsin hyvältä haasteelta tälle vuodelle!
14. tammikuuta 2013
Elämä on juhla
Päästiin joulusta ja vuoden vaihtumisesta eroon, mutta oikein mukavissa merkeissä. Molemmat vietettiin kotona Iissä pienellä perheporukalla. Jouluna oli heti sellaiset pakkaset, että lähtiessämme äidin kanssa jakamaan joulukortteja -25 asteeseen ei Nalakaan päässyt mukaan kuin pissatuslenkin verran ja fleeceen puettuna. Meillä ihmisillä on sentään kengät, joiden avulla tarkenee pikkuisen paremmin. Muutama päivä menikin melko lyhyillä ulkoiluilla, mutta sen jälkeen onneksi kelit lauhtui ja päästiin nauttimaan maaseudun rauhallisemmista lenkkipoluista.
Iskä on vienyt Onnia metsälle ahkeraan ja välillä saan puhelimen välityksellä kuulla metsästyksen tilannekatsauksia. Ajot vaikuttaa sitkeämmältä kuin koskaan aiemmin ja ilmeisesti haukkuminenkin on parempaa aikaisempaan tiukkaan ajohaukkuun verrattuna. Joululomalla päästiinkin sitten maistamaan pupupaistia! Herkkua!
Nala sai joulukuussa tutustua paremmin uuteen ihmistuttavuuteen ja oppia vähän uusia tapojakin sen suhteen. Kummipoikani on aiemminkin nähnyt Nalan, mutta nyt kun hän on oppinut kävelemään omatoimisesti, kummipoikani on aikaisempaa enemmän tekemisissä Nalan kanssa. Alkuun Nappis oli hyvin pelottava ja tunkeileva musta paholainen, mutta pikkuhiljaa poika uskalsi mennä tutustumaan lähemmin ja rapsuttelemaankin, kunhan Nala vain pysyi kiltisti paikoillaan.
Uuden vuoden juhlat pidettiin kotona ja omat raketit oli hurjia tähtisadetikkuja! Nappis pääsi alkuillasta katselemaan (tai lähinnä kuuntelemaan) raketteja pellon reunalle, kun tykitys oli vielä satunnaista. Toinen oli ihan valppaana paukahdusten tullessa! Yhtään sorsaa ei kuitenkaan tullut alas asti.. Valettiin tietysti tinat ja yhden jäädessä yli päätettiin, että tehdään siitä Onnin ja Nalan tina. Yllätyttiin ihan todella, kun huomattiin, mitä siitä syntyi!
Joululoman tiimellyksessä itse en päässyt kokonaan kouluhommista eroon, vaan piti lukea tulevaan tenttiin. Onneksi Nala on menossa mukana, whatever we do.
Minä menin vanhenemaan vuodella, mutta sain kokea kieltämättä parhaimman syntymäpäiväyllätyksen, kun sain vieraita täysin varoittamatta! Olin menossa vain pelaamaan sulkapalloa, kun sinne ilmestyikin jotain ihan muuta seuraa kuin sovittu. Saatiin Marjo kylään pienen laumansa kanssa muutamaksi päiväksi. Nala innostui leikkimään pienen Wonkaleisen kanssa, vaikka se olikin yksi ällöttävistä haukkuvista koirista. Nala ei niistä tykkää, mutta tämän tapauksen kanssa oli hauska leikkiä sisäleikkejä, koska silloin se oli hiljaa.
Ajattelin kirjoittaa kunnollisen koirablogin tavoin jotain kokoavaa kertomusta viime vuodesta ja suunnitelmaa ensi vuodelle, mutta olen vielä vähän hukassa niiden ajatusten kanssa, kun on omakin suunnitelma tälle vuodelle epävarma. No varmaa on se, että opinnäytetyön tekeminen sijoittuu kevääseen ja loput opintojeni harjoittelusta syksyyn, mutta tarkemmin ei pysty sanomaan oikein mitään. Hyviä veikkauksia voi kylläkin heittää.
Iskä on vienyt Onnia metsälle ahkeraan ja välillä saan puhelimen välityksellä kuulla metsästyksen tilannekatsauksia. Ajot vaikuttaa sitkeämmältä kuin koskaan aiemmin ja ilmeisesti haukkuminenkin on parempaa aikaisempaan tiukkaan ajohaukkuun verrattuna. Joululomalla päästiinkin sitten maistamaan pupupaistia! Herkkua!
Nala sai joulukuussa tutustua paremmin uuteen ihmistuttavuuteen ja oppia vähän uusia tapojakin sen suhteen. Kummipoikani on aiemminkin nähnyt Nalan, mutta nyt kun hän on oppinut kävelemään omatoimisesti, kummipoikani on aikaisempaa enemmän tekemisissä Nalan kanssa. Alkuun Nappis oli hyvin pelottava ja tunkeileva musta paholainen, mutta pikkuhiljaa poika uskalsi mennä tutustumaan lähemmin ja rapsuttelemaankin, kunhan Nala vain pysyi kiltisti paikoillaan.
 |
| Nala odottaa rapsutuspalvelua |
Uuden vuoden juhlat pidettiin kotona ja omat raketit oli hurjia tähtisadetikkuja! Nappis pääsi alkuillasta katselemaan (tai lähinnä kuuntelemaan) raketteja pellon reunalle, kun tykitys oli vielä satunnaista. Toinen oli ihan valppaana paukahdusten tullessa! Yhtään sorsaa ei kuitenkaan tullut alas asti.. Valettiin tietysti tinat ja yhden jäädessä yli päätettiin, että tehdään siitä Onnin ja Nalan tina. Yllätyttiin ihan todella, kun huomattiin, mitä siitä syntyi!
 |
| Onnin ja Nalan uuden vuoden tinan varjo |
Joululoman tiimellyksessä itse en päässyt kokonaan kouluhommista eroon, vaan piti lukea tulevaan tenttiin. Onneksi Nala on menossa mukana, whatever we do.
 |
| Jalkojen lämmittäjä.. |
 |
| Jalkojen lämmittäjä vol 2. Nalan uni ei ole kiinni mukavasta unipaikasta, kunhan vain saa läheisyyttä. |
Minä menin vanhenemaan vuodella, mutta sain kokea kieltämättä parhaimman syntymäpäiväyllätyksen, kun sain vieraita täysin varoittamatta! Olin menossa vain pelaamaan sulkapalloa, kun sinne ilmestyikin jotain ihan muuta seuraa kuin sovittu. Saatiin Marjo kylään pienen laumansa kanssa muutamaksi päiväksi. Nala innostui leikkimään pienen Wonkaleisen kanssa, vaikka se olikin yksi ällöttävistä haukkuvista koirista. Nala ei niistä tykkää, mutta tämän tapauksen kanssa oli hauska leikkiä sisäleikkejä, koska silloin se oli hiljaa.
 |
| Jokaselle jotakin. Pasi, Pepe ja Wlonkku |
 |
| Isot koirat ei tyytynyt pieneen oksaan. |
Ajattelin kirjoittaa kunnollisen koirablogin tavoin jotain kokoavaa kertomusta viime vuodesta ja suunnitelmaa ensi vuodelle, mutta olen vielä vähän hukassa niiden ajatusten kanssa, kun on omakin suunnitelma tälle vuodelle epävarma. No varmaa on se, että opinnäytetyön tekeminen sijoittuu kevääseen ja loput opintojeni harjoittelusta syksyyn, mutta tarkemmin ei pysty sanomaan oikein mitään. Hyviä veikkauksia voi kylläkin heittää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)