Nalan kanssa tokottelu on nyt selkeän tavoitteen myötä tuntunut motivoivan meitä molempia. Ollaan muisteltu paljon vanhoja juttuja, seuraamista, pysäytyksiä ja kaukokäskyjä. Ja aivan kuin jostain tilattuna on joka treeneissä Nalan into pysynyt tosi hyvänä. Se tietysti motivoi myös ohjaajaa kun näkee, että koira on innoissaan. Ei oo ihan hirveästi tarvinnu tsempata ja hoputtaa itteä ja koiraa että pysyy liikkeet napakkana ja vauhti hyvänä.
Nyt viime viikot olen muutenkin katsellut Nalan menoa ihmeissäni. Tuntuu kuin se olis saanu jonku eksra-annoksen nuoruuden lähteestä, kun Tujuakin on jatkuvasti yllyttämässä leikkiin. Ja treenien päätteeksi on pakko päästä revittämään täysiääää! No sellaista koiraa ei paljoa tarvi innostaa pitämään vauhtia yllä.
Ja hyvä niin. On päästy hyödyntämään tuota vauhtia myös napakoihin pysähdyksiin. Ohjattuun noutoon liittyen harjoiteltiin muutaman toiston kautta Nalalle uusi käsky liikkeestä seisomiseen, "top". Ihan vain koska edellinen sekottui liikaa istumiseen. Uuden käskyn myötä kokeilin liikettä kokonaisuudessaan noudon kanssa. Suunnathan Nalalle on ihan selkeät, joten tuossa ei ollut muutoin mitään uutta opittavaa. Hyvin sujui.
Myös kaukokäskyihin on saatu selkeämmät siirtymät, mutta tuon tohkeissaan olevan noutajan kanssa on maahanmenoissa kyynärpäät alkaneet nousta! Ei se vauhti ja liika into aina olekaan etu. ;)
