Viime vuoden varrelta

Edellisten kuulumisten jälkeen on taas pienempiä ja isompia tapahtumia ollut. Nalan kanssa viime vuoden urakka oli tokokokeeseen tähtäävä treenaaminen. Alun perin tarkoitus oli mennä kokeeseen jo kesällä, mutta Nalalle tuli pahimmoilleen antibioottikuuri päällekkäin, joten saatiin vähän lisäaikaa treenailla. Kesäkuussa Nalalta poistettiin kohtu ja samalla nipsaistiin takimmaisesta nisästä kasvainalku pois. Samojen unien aikana poistettiin lohjennut takahammas, ja kävikin ilmi, että juuri oli alkanutkin jo tulehdusta kerryttämään. Operaatio meni hyvin ja alkuun näytti, että toipuminen sujuu, mutta hampaan paikka tulikin noin kuukauden päästä äkillisesti tosi kipeäksi ja Nala sai siihen uudet kipulääkkeet ja antibiootit. Niillä eväillä selvittiin ja nykyään Nala syö puruluita kuin aina ennenkin.

Kesällä kävi meidän elämässä toinenkin muutos, kun muutettiin Rovaniemelle asustelemaan. On tämä mukava paikka ihmisen olla. Luontoa ja vaaroja on niin paljon, että lista vain kasvaa niistä kohteista, joissa pitäisi käydä!

Yksi kohde tuli ruksittua, kun tallottiin syyskuussa Tujun kanssa Pyhä-Luosto-vaellusreitti. Suosittelen kyllä vilpittömästi kokeilemaan koiran kanssa vaellusta, jos vain mahdollista. Se vaatii tietysti suunnittelemista kantamusten ja majoituksen suhteen, mutta kokonaisuudessaan palkitseva reissu. Säätkin olivat kohdallaan, sateita ei juuri ollut ja yöllä tarkeni teltassa nukkua suhteellisen hyvin. Tallottiin kolmen yön reissulla 46 km. Joka päivälle riitti vähintään yksi vaara valloitettavaksi!

Pyhällä maisemat vaihtui mahtavista huikeiksi

Tuju oli reipas matkaopas

Porontahtoman laavuun pystytettiin teltta

Kun niin paljon hyvää niin mukana on myös huonoja uutisia. Talven ja kesän mittaan Onnin kunto ja vointi meni kovasti alaspäin ja kesällä liikkuminen oli jo todella vaivalloista. Elokuussa ruokahalukin meni tosi huonoksi, joten oli aika päästää kaveri pois. Ensimmäinen oma koira ja paras opettaja ikinä. Hyvää matkaa Onni, kiitos kaikesta.