16. elokuuta 2010

Elokuun kruunu

Monelta osin ahdistava heinäkuu vaihtui kaikin puolin mukavaksi elokuuksi. Säät viilenevät ja sen lisäksi muutama onnekas sattumakin on sattunut kohdalle.

Elokuun alkupuolella kokoonnuttiin pienellä noutajaporukalla meidän mökille. Tarkoituksena oli tehdä harjoituksia riistalla ja ilman. Eka päivänä tehtiin treenit dameilla. Lammessa on pieni saari joten käytettiin sitä hyväksi mutta tehtiin myös maalle linjaa. Nalalla oli odotetusti hankaluuksia edetä veteen ohjauksessa, mutta sain sen kuitenkin.. Sunnuntaina tehtiin juttuja riistan kanssa. Hakuruudussa oli välissä oja, mutta se ei Nalaa hidastuanut, koska sai heti alkuun vainun päästessään tuulen alle. Riistaa löytyikin reippaalla tahdilla. Tein myös ohjauksen saareen, johon edellispäivänä oli vaikeuksia. Sunnuntaina niitä vaikeuksia ei vaikuttanut olevan, riista motivoi hyvin.. Tehtiin lopuksi laahausjälki, missä ei tuntunut olevan vaikeuksia. Lähetin Nalan kylläkin ihan jäljen päältä. Noutajien treenatessa Ansa sai odotella, mutta muuten se nautti olostaan juoksemalla noutajien seassa leikkien milloin kenenkin kanssa. Kyllä oli väsynyttä porukkaa mökkeilyn jälkeen!

Viikonloppu tiivistettynä yhteen kuvaan: "Alakko nää mua?"
Konsti haastaa Ansaa leikkimään
.

Noutajaviikonlopun jälkeen pakkasin koirat ja tavarat autoon ja suuntasin Rovaniemelle. Päätin olla tekemättä viime hetken paniikkitreenejä, vaan keskityttiin lomailuun! Kierrettiin pari luontopolkua ja muuta Rovaniemeä jalkaisin ja muilla kulkupeleillä.

Luontopolulta palatessa käveltiin sillalla ja huomattiin erikoinen lintuparvi.
Eellimmäisenä koskeloemo ja perässä reilu 50 poikasta.

Ounasvaaran polkujen varrella oli komeita kallioita.



Nala ei pitänyt kai oravista. ;)

Lauantaina oli meidän ensimmäinen nome-b -startti edessä. Katsellessani meitä ennen olevien koirien suorituksia ajattelin, että suurimmaksi ongelmaksi muodostuu todennäköisesti markeeraus, joka oli melko haastava alokasluokkaan. Tosin ohjauksen sujumistakin epäilin, vaikkakin se oli suht yksinkertainen vesiohjaus kaislikon reunaan. Ohjauksen jälkeen suoritettiin tämä haastava markeeraustehtävä, jossa tuli kaksi tiputusta suunnilleen samalle linjalle, molemmat veteen. Jälkimmäinen tuli lähemmäs ja sen useimmat koirat myös nouti ensimmäisenä. Haastavan tästä teki lähetyspaikka, joka oli n. 20 metriä rannasta. Eli koiran piti mennä ensin osittain hyvin vetistä suota pitkin ja sitten uida toiset 20 metriä. Jos koira ei onnistunut markeerauksessa niin toisen linnun noutaminen tyssäsi hyvin helposti rantaviivaan.

Nala vaikutti saavan intoa odotellessaan, kun kuuli laukauksia edellisen koiran suorittaessa. Ensimmäisenä mentiin hakuruutuun, josta melko vaivattomasti löytyi fasaani. Sitten mentiin rantaan, jossa tuli laukaus ja ohjaustehtävä. Nala meni hieman nihkeästi veteen, mutta parissa sekunnissa se olikin jo pulikoimassa. Pari kertaa se kääntyi katsomaan minuun päin, mutta sain sen viitottua jatkamaan. Lokki löytyi ja palautus sujui ongelmitta. Markeerauksissa eka nouto meni ripeästi. Toisessa Nala empi rannalla hetken, mutta katsoi kuitenkin lintua kohden tietäen sen sijainnin. Rohkaisin uudella käskyllä ja Nala pulahti taas uimaan ja toi minulle taas yhden lokin. Rannasta siirryttiin taas hakuruutuun, jossa oli 5 riistaa jäljellä. Lähetin Nalan hakemaan ja jonkun ajan kuluttua Nala palasi lokin kanssa. Vaihdoin lähetyspaikkaa ja lähetin Nalan uudestaan metsään polun juuresta. Nala haki hyvin, muttei mahdottoman kaukaa. Se ei kuitenkaan tuntunut löytävän ruudusta mitään ja kiersi aina välillä ulos ruudusta, jolloin jouduin lähettämään sen uudestaan. Loppujen lopuksi Nala juuttui erääseen kuusikkoon haistelemaan nokka pystyssä jotain ihme hajua ja ajautui samaan paikkaan aina uudestaan, vaikka vaihdoin lähetyspaikkaakin välillä. Ruudusta ei sitten enää löytynytkään mitään ja koe loppui meijän osalta siihen. Harmitti hirviästi!

ALO3:n arvoisesti Nala tuosta kokeesta suoriutui. Hakuruudusta tulikin se kompastuskivi, vaikka sanoin vielä ääneen, että siitä sen pitäis vähiten jäädä kiinni. Niin siinä aina käy kun muka joku on varmaa. En kyllä tiedä yhtään, miksi Nala ei enää ruudusta mitään löytäny vaikka sielä suht tehokkaasti kiertelikin. Motivaatiosta ei ainakaan pitäis olla jääny kiinni, riista kun on Nalan paras motivaattori nomessa... Hyvillä mielin kuitenkin jatketaan, koska nuo haastavemmat tehtävät Nala suoritti ongelmitta.

Viikon päästä ollaan toivottavasti koirien kanssa Jyväskylässä, koska yllättäen pitäisikin mennä sinne opiskelemaan (jipii!). Jos menee tiukille niin sitten pitää kai koirat jättää hetkeksi kotiin ja mennä itse edeltä.

1 kommentti:

Kaisa kirjoitti...

Daim tykkää kans sorsastuksen (vähäisestä) mausta paljon (,eikä mullakaan kyllä valittamista oo).
Kyllähän Nalakin vielä metsään kerkiää.

Pitänee tutkailla tuota sikaripunkkia ja vaikkas vähän googlettaa (vaikka muistan kyllä joskus jotain kuulleeni siitä, mutta en tarpeeks).
Stressiähän Daim nyt on repiny tuosta muutosta jo jonkin aikaa, mutta ehkä se joskus tottuu.