Viime vuonna ehti tapahtua paljon asioita, joita voi uuden vuoden vaihduttua muistella suurella lämmöllä. Vaikka alkuvuosi oli allekirjoittaneelle poikkeuksellisen tiivis koulun suhteen, oli kesä ja loppuvuosi kaiken palkitseva. Hollannin seikkailujeni jälkeen sain koulusta paperit kouraan (henkisesti ainakin, fyysisesti ne tulivat postin kautta viime viikolla) ja onnentoivotukset. Uusia haasteita kohti.
Niin oli haasteita myös Nalan kanssa kesällä, kun sen nome-b:hen taas vein. Vaikka ekasta saatiin vain ALO2 epäonnistuneen kakkosmarkeerauksen vuoksi, teki Nala toisessa kokeessa todella hyvää työskentelyä ja saavutettiin ALO1 vihdoin. Vaikkakin vain kolmella koekäynnillä, niin kolme vuotta siihen meni! Nala saattoi itse arvostaa pitkiä koepäiviä enemmän metsästyksen täyteistä syksyä, jolloin noudettavaksi oli päätynyt lintuja ja jäniksiä. Innosta puhkuen Nala oli ollut kanalintumetsällä varsinkin sitten, kun kuuli, että jotain saattoi tippua. Nala löysi sen mitä pitikin ja totteli sen mitä pitikin. :)
Tämä vuosi sen sijaan on vielä vähän arvoitus. Avoimeen me kyllä varmasti mennään ainakin kokeilemaan, jos löydetään sijainniltaan meille sopiva koe. Olemme tulevia kajaanilaisia ja kulkupelinä toimii suurimmaksi osaksi julkinen liikenne, joten asiana on hankkia auto tai puhua lainakyyti! Tai keskittää kokeet kotikulmien liepeille, sieltä liikenee aina joku auto päiväksi. Joskus jopa matkaseuraa!
Tosiaankin ensi viikon kieppeillä minun tavaralastini heitetään Kainuun suurcityyn, joten aika näyttää, mitä temppuja me siellä keksitään. Vuosi sitten pahemmaksi yltynyt kuume laantui syksyn ajaksi, mutta se on taas nousemassa.. Lääkkeenä on tunnetusti neljä pientä tassua ja pissaralli. Oh my, uuden kämpän kriteeriksi valikoituikin juuri ensimmäisen kerroksen asunto.
