Toko Rovaniemi ja näyttelymeininkiä

Helatorstaina jatkettiin tokouraa Nuuskujen järjestämässä kokeessa. Tällä kertaa tuli keskimäärin enemmän onnistumisia kuin aikaisemmin, koska nollille menneitä liikkeitä oli vain yksi! Tunnarin treenaaminen on osoittautunut tosi hankalaksi, joten olin yllättynyt että Nala toi oman kapulan. Kokonaisuudessaan Nala ei jaksanut olla kokeessa tarkkaavainen, minkä vuoksi eka liike, kaket, menivät nollille. Ei auta silti olla kuin tyytyväinen ja oppia näistä virheistä. Olihan tulos sentään 0,5 pistettä vaille 2-tulos.
Tuomarina Heli Kelhälä.


Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen 8, liike alkoi juoksulla, jossa Nala jäi jo jälkeen. Kävelyosuudet meni nappiin, peruuttamiset ei.
Liikkeestä pysäytykset 9,5.
Luoksetulo ja pysäytys 9.
Ruutu 8, Hitaan pysähtymisen vuoksi Nala valui ruudun ohi, mutta ohjattaessa tuli lähemmäs.
Ohjattu nouto 8, pistevähennys lisäkäskystä palautuksen yhteydessä. Nala jäi liian kauas ja seisomaan kapulan kanssa.
Tunnistusnouto 5, oma kapula! Mutta pientä pyörittelyä siinä kapuloiden kanssa ja tässäkin tarvitsi toisen käskyn että toi kapulan liki asti.
Kauko-ohjaus 0, Nala juuttui maahan heti alkuunsa ja ei kolmannellakaan noussut.
Metallinouto + hyppy 7, varmistelin paluuhyppyä toisella käskyllä koska aavistuksen verran näytti että Nala kulkee hypyn ohi.
Kokonaisvaikutus 9
Yht 223,5 p. VOI3

Tänään pyörähdettiin myös näyttelykehässä, Sodankylän ryhmänäyttelyssä. Junnuluokkaan osallistumisen jälkeen (vuonna 2008) siirryttiin veteraaniluokkaan. Lähinnä ihan vain uteliaisuuttani ja itse olin menossa paikan päälle joka tapauksessa. Tuomarina Lehtonen Vesa.
"Kauttaaltaan hieman kevyt kokonaisuus. Hieman kevyt, pienehkö pää. Kuono saisi olla voimakkaampi. Hyvä kaula ja ylälinja. Hieman kevyt runko. Kevyt luusto. Liikkuu hyvällä askeleella. Ohut häntä. Hyvä karvanlaatu."
VET H

Tästä keveydestä hurmioituneena ostettiin mukaan pussillinen siankamararullia ja suunnattiin umpijäätyneinä kotiin.

Toko Tornio ja Rovaniemi

Nyt on voittajaluokassa kisailtu jo kaksi kertaa.

Torniossa käytiin tammikuussa. Koe pidettiin Vauhtikoira Areenalla ja tuomarina oli Heli Kelhälä.
Paikalla makaaminen 10
Seuraaminen 10
Liikkeestä pysäytykset 9, vähän hidastelua ja sekoilua merkkikartioiden kanssa
Luoksetulo ja pysäytys 5, maahanmeno jäi vajaaksi ja kävellessäni Nala oli noussut istumaan
Ruutu 0, Nala ei osannut suunnistaa ruudulle vaan päätyi noin 10 m sivuun
Ohjattu nouto 6, kapulan tarttumiseen asti meni hyvin, sitten Nala lähti lönköttämään kehän laidalle ja useammalla käskyllä tuli takaisin 
Tunnistusnouto 0, väärä kapula 
Kauko-ohjaus 7,5, taisi tulla kaksoiskäsky
Metallinouto + hyppy 0, huono heitto ja Nala olisi mennyt esteen vierestä. Kutsuin uudestaan vierelle ja tiesin että nollille meni, joten otin pari askelta vasemmalle ja tehtiin onnistunut hyvän mielen suoritus.
Kokonaisvaikutus 10
Yht 162 p. VOI0

Kokeeseen pääsimme varapaikalta ja koepaikka varmistui koetta edeltävänä päivänä. Kisaintopinkeänä päätin lähteä kokeeseen, vaikka kokeenomaisia treenejä ei oltu tehty juurikaan. Sen lisäksi itselläni oli flunssan seurauksena ääni kadonnut, mutta tulipa kokeiltua. Samalla huomasi enemmän niitä juttuja, joita pitää vahvistaa.

Ruutua petranneena ja tunnaria muka harjoitelleena osallistuttiin tänään Rovaniemellä, Rommelin kentällä järjestettyyn kokeeseen. Tuomarina oli Minna Mäki-Asiala. Säästä sanottakoon, että se oli melkoisen kolea ja saatiin kulunut viikko jännittää, päästäänkö kyseiselle kentälle kisailemaan laisinkaan, koska lumikerros ei meinannut liikahtaa mihinkään. Kenttä ehti eilisen lämpimän auringonpaisteen ansiosta sulaa ja kuivua hyvälle mallille. Pohjana oli siis tekonurmi.

Paikalla makaaminen 9,5, Nala heitti lonkalle
Seuraaminen 8,5, aivan ei ollut Nala koko aikaa messissä ja kerran pakittaessa jäi etuviistoon odottelemaan että mihin se emäntä meinaa mennä
Liikkeestä pysäytykset 8, eka istuminen meni maahan, muuten aivan mallikasta!
Luoksetulo ja pysäytys 8, Nala jäi luokse tullessa vähän kauas, muuten taisi olla suht ok
Ruutu 8, toisella käskyllä maahan
Ohjattu nouto 9,5, palautus jäi hieman kauas
Tunnistusnouto 0, väärä kapula 
Kauko-ohjaus 0, ensimmäinen siirtymä kolmannella käskyllä ja muutenkin kyllä himmaili
Metallinouto + hyppy 0, tässä oli jo hyvä lähtö, mutta liikettä sekoitti etuviistossa, samalla etäisyydellä kapulan kanssa oleva merkkikartio, jonka Nala kävi tutkimassa, meni sitten kapulalle, jonka jälkeen sujuvasti oli kaartamassa palautuksen esteen ohi. Ohjasin käsimerkillä hyppy, mutta Nala lähti painamaan kohtisuoraa sivulle, aivan kuin oltaisi linjaa alettu harjoittelemaan.
Kokonaisvaikutus 8,5
Yht 178 p. VOI0

Tästä kokeesta opimme sen, että kehässä voi olla yllättäviä häiriötekijöitä ja varsinkin metallinoudossa nämä oli tänään ylivoimaisia. Tunnari opetellaan helatorstaihin mennessä perusteellisesti ja muutenhan Nalan pitäisi nuo kaikki osata, jos vain on hyvä moodi tehdä. Pientä viilausta aina toki pitää tehdä! Kyllä me tälle kesälle se ykköstulos haalitaan.

Viime vuoden varrelta

Edellisten kuulumisten jälkeen on taas pienempiä ja isompia tapahtumia ollut. Nalan kanssa viime vuoden urakka oli tokokokeeseen tähtäävä treenaaminen. Alun perin tarkoitus oli mennä kokeeseen jo kesällä, mutta Nalalle tuli pahimmoilleen antibioottikuuri päällekkäin, joten saatiin vähän lisäaikaa treenailla. Kesäkuussa Nalalta poistettiin kohtu ja samalla nipsaistiin takimmaisesta nisästä kasvainalku pois. Samojen unien aikana poistettiin lohjennut takahammas, ja kävikin ilmi, että juuri oli alkanutkin jo tulehdusta kerryttämään. Operaatio meni hyvin ja alkuun näytti, että toipuminen sujuu, mutta hampaan paikka tulikin noin kuukauden päästä äkillisesti tosi kipeäksi ja Nala sai siihen uudet kipulääkkeet ja antibiootit. Niillä eväillä selvittiin ja nykyään Nala syö puruluita kuin aina ennenkin.

Kesällä kävi meidän elämässä toinenkin muutos, kun muutettiin Rovaniemelle asustelemaan. On tämä mukava paikka ihmisen olla. Luontoa ja vaaroja on niin paljon, että lista vain kasvaa niistä kohteista, joissa pitäisi käydä!

Yksi kohde tuli ruksittua, kun tallottiin syyskuussa Tujun kanssa Pyhä-Luosto-vaellusreitti. Suosittelen kyllä vilpittömästi kokeilemaan koiran kanssa vaellusta, jos vain mahdollista. Se vaatii tietysti suunnittelemista kantamusten ja majoituksen suhteen, mutta kokonaisuudessaan palkitseva reissu. Säätkin olivat kohdallaan, sateita ei juuri ollut ja yöllä tarkeni teltassa nukkua suhteellisen hyvin. Tallottiin kolmen yön reissulla 46 km. Joka päivälle riitti vähintään yksi vaara valloitettavaksi!

Pyhällä maisemat vaihtui mahtavista huikeiksi

Tuju oli reipas matkaopas

Porontahtoman laavuun pystytettiin teltta

Kun niin paljon hyvää niin mukana on myös huonoja uutisia. Talven ja kesän mittaan Onnin kunto ja vointi meni kovasti alaspäin ja kesällä liikkuminen oli jo todella vaivalloista. Elokuussa ruokahalukin meni tosi huonoksi, joten oli aika päästää kaveri pois. Ensimmäinen oma koira ja paras opettaja ikinä. Hyvää matkaa Onni, kiitos kaikesta.

Kohti tavoitetta. Ohjattu nouto: check!

Nalan kanssa tokottelu on nyt selkeän tavoitteen myötä tuntunut motivoivan meitä molempia. Ollaan muisteltu paljon vanhoja juttuja, seuraamista, pysäytyksiä ja kaukokäskyjä. Ja aivan kuin jostain tilattuna on joka treeneissä Nalan into pysynyt tosi hyvänä. Se tietysti motivoi myös ohjaajaa kun näkee, että koira on innoissaan. Ei oo ihan hirveästi tarvinnu tsempata ja hoputtaa itteä ja koiraa että pysyy liikkeet napakkana ja vauhti hyvänä.

Nyt viime viikot olen muutenkin katsellut Nalan menoa ihmeissäni. Tuntuu kuin se olis saanu jonku eksra-annoksen nuoruuden lähteestä, kun Tujuakin on jatkuvasti yllyttämässä leikkiin. Ja treenien päätteeksi on pakko päästä revittämään täysiääää! No sellaista koiraa ei paljoa tarvi innostaa pitämään vauhtia yllä.

Ja hyvä niin. On päästy hyödyntämään tuota vauhtia myös napakoihin pysähdyksiin. Ohjattuun noutoon liittyen harjoiteltiin muutaman toiston kautta Nalalle uusi käsky liikkeestä seisomiseen, "top". Ihan vain koska edellinen sekottui liikaa istumiseen. Uuden käskyn myötä kokeilin liikettä kokonaisuudessaan noudon kanssa. Suunnathan Nalalle on ihan selkeät, joten tuossa ei ollut muutoin mitään uutta opittavaa. Hyvin sujui.

Myös kaukokäskyihin on saatu selkeämmät siirtymät, mutta tuon tohkeissaan olevan noutajan kanssa on maahanmenoissa kyynärpäät alkaneet nousta! Ei se vauhti ja liika into aina olekaan etu. ;)

Nala tokottelee uusilla säännöillä

Nalan tokohistoria tuloksien osalta on lyhyt ja napakka. Alokkaassa vierailtiin sen verran, että päästiin suoraan nousemaan avoimeen. Toki tehtiin se tyylillä, noutajaleirillä, jossa alokasluokassa oli kevyet 24 koiraa. 190 pisteellä ALO1, sijoitus 1/24 tuntui varsin mukavalta. Nala sai kotiinvietäväksi lisäksi hienon kiertopystin, "paras labradorinnoutaja".

Avoin luokka ahkeroitiin kolmessa kuukaudessa alkuvuonna 2009. Melko tasaisin pistein tykitettiin kolme ykköstulosta ja saatiin TK2. Noista kokeista jäi jatkon kannalta päällimmäisenä mieleen lähinnä liikkeiden hitaus. Jos aiotaan voittajaluokkaan tähdätä, pitää olla enemmän nopeutta ja napakkuutta. Suurin osa pistevähennyksistä oli hitaudesta (luoksetulo, maahanmenot, seuraaminen, liikkeestä pysäytykset).

Tuosta on lähdettykin opettelemaan sitä intoa ja vauhtia reeneihin. Kovin intensiivistä ei meijän reenaaminen ole ollut, mutta sen mitä on tehty, on etsitty molemmille sitä intoa ja hauskuutta tehdä juttuja, ja vauhtia.. Hyvin vähän on keskitytty tekniikan hiomiseen missään liikkeessä. Kaket ja seuraaminen ainoina, joissa on katseltu tarkemmin jalkojen ja peräpään hallintaa.

Voittajan liikkeisiin tultua muutoksia ei sinänsä meidän treenejä mullista. Ainut kokonaan uusi liike on ohjattu nouto, jonka ei pitäisi tuottaa suurta päänvaivaa verrattuna esimerkiksi tunnariin ja ruutuun. Ennalta ajatellen ruutu vaatii varmasti eniten työstämistä. Siinä on sekä nopeus että tarkkuus tärkeässä osassa ja Nalan kohdalla tuo nopeus saattaa vaihdella kovin paljon. Tunnarissa ainoa ongelma on ollut liian innokas noutaja jolle riittää että kapula tuoksuu ihmiseltä.. Ei pitäisi olla iso juttu opettaa kunhan vain ottaisin sen työn alle.

Tokottelun osalta on jo niin pitkään kallistuttu mukavuusalueelle, että kevään ja kesän ohjelmaan otetaan uusien asioiden opettelu ja sen myötä poistutaan mukavuusalueelta. Tai no minä poistun, Nalan mielestä on varmasti vain mukava saada ekstraevästä makkaran muodossa. Ruutu, tunnari ja ohjattu nouto lisätään siis ohjelmaan. Sillä pääsisi jo hyvin paljon lähemmäksi voittajaluokkaan osallistumista.

Kajaanin näyttely ja suunnitelmia

Tämän päivän virallisten tulosten vuoksi on aika taas päivittää kuulumisia. Viime vuoden puolella ei meidän koiramaailmassa tapahtunut suurempia asioita. Tuju on kasvanut henkisesti ja fyysisesti, mutta näistä etenkin henkinen kasvu on se, josta omistaja on kiitollinen. Noutajaan tottuneena saa miettiä niin monesti uusiksi omat tavat käsitellä koiraa, kun Tuju on niiin pieni ja niiin nopea ja reagoi minun toimintaani ja ympäristöön niin eri tavoin kuin Nala. Voisin sanoa, että ihan on molemmat opittu viime vuonna paljon asioita, vaikkei isommin oo varsinaisia tokoiluja ym. treenailtu.

Ajateltiin ottaa se toko-teema tälle vuodelle. Nalan kanssahan käytiin kokeessa viimeksi 2009, saatiin TK2. Sen jälkeen on jahkailtu niin pitkään, että ehtihän nuo säännötkin muuttua välissä ja voittajan liikkeet osin helpottua ja osaltaan tuli kerralla lisää haastetta. Otamma silti homman toimintamyssyyn ja ruvetaan tekemään reeniä kokeeseen tähdäten.

Tujun tämä päivä oli jännittävä meille molemmille! Russelin eka näyttely ja minullaki edellisestä kerrasta kehässä on seitsemän vuotta. Näyttelysäännötkin oli ehtinee välissä muuttua. Hirveä jännäys että miten ne värit menikään. Tuju ansioitui näyttelystä kuitenkin arvosanalla H ja päästiin nopsaa siitä urakasta. Tuomarina oli Vesa Lehtonen, ja hän arvosteli Tujua näin: "Kauttaaltaan kovin kapea kokonaisuus. Vielä melko kapea ja pitkähkö pää. Hyvä kaula ja ylälinja. Kapea kevyt runko. Kevyt luusto. Pitkä kuono. Liikkuu tehokkaalla hyvällä askeleella. Hyvä karvanlaatu."

Täytyy vielä kehaista Kajaanin pallohallia, johon oli laitettu uudeksi alustaksi tekonurmi. Ei tarvinnut kylmää isommin hytistellä, vaikka ulkona oli -19 pakkasta.

Mutta pääasiahan viime vuodessa on ollut, että Tujun projektit ei ole päässeet loppumaan. Aina on jotakin hommaa!

Pyykkipäivä. Projekti hyvällä mallilla.

Kuka tätä projektia vetää häh!

Duunarin lounastauko, makkaraa

Velipojat rivissä kesäkuussa 2015

 

"Ruoppaushommia tässä alottelen, ranta kuntoon."

"Kyl tää tästä hoituu. Ei tartte auttaa."

Aarteen etsintää, lisätienestinä

Vuoden 2015 muotiruokaa, pulled porkia

Mutta tämä ehkä kuvana sisältää kaiken, mitä tuosta russelista voi kertoa.

"Ei tartte polkea valmista polkua p***ele, etanat!"

Olen kuitenkin reilu ja jätän kertomatta yksityiskohtaisemmin siitä, miten russeli ei touhukkuudestaan huolimatta tappanut mökkitohvelissa piileskellyttä hiirtä. Söpösti haistellen, nenä nenässä ihmetteli, mikä tuo hiiriotus on ja päästi hiiren kipittämään superkiitoa kaminan alle. Hyvinhän se meni!

Jouluajatuksia

Ei ole kuin päivä enää aherrettava, niin jo päästään viideksi päiväksi joululomailemaan. Luntakin satoi Kajaaniin mukava määrä ja pieni russeli on saanut kahlata ja loikkia riemuissaan. Vielä kun tulee hieman lisää lunta, saan varmaankin kannoilla seuraajan, kun persjalkane ei enää pääse umpea. Voi pientä.

Olen saattanut jo aiemminkin mainita, että Tuju on ihan mahtava piski. Saatoin varautua russelin hankkiessani pahimpaan, mutta tämähän onkin ollut vallan positiivinen yllätys. Ai mitä, se ei haukukkaan 24/7? Luojan kiitos, Tuju vaihtoi myös naskalinsa tukevampaan purukalustoon, joten pienet reiät käsissä ja Nalan turkissa on historiaa. Tujuhan ei vielä ihan ymmärrä, että leikkiessä pitää tarrata aina siitä lelusta eikä kädestä.

Tuju on myöskin ymmärtänyt ensisijaisen tärkeän taidon, joka on aamulla nukkuminen. On aivan täysin turhaa tulla riekkumaan sängyn viereen ja tökkimään varvasta heti, kun omistajansa kääntää kylkeä tai antaa jotain elonmerkkejä. Ah sitä onnea, kun tuo sen tajusi. Saan aamu-unistella ihan rauhassa.

Siinä kai tärkeimmät Tujusta. (Vitsi vitsi, ajattelin kirjoittaa joutessani jotain lisääkin, jostain vähän olennaisemmasta, mitä se sitten lie.) Nala sen sijaan on yllättänyt tänä vuonna kaikenlaisilla pikkuvaivoilla. Onneksi ei mitään suurempaa (koputan puuta), mutta taas kerran päästiin käymään eläinlääkärillä, kun tunnustelin mahasta omituisen patin, joka ylettyi lähelle kylkiluita. Ell. epäili patin olevan vain suolessa olevaa kakkaa ja sai minutkin vakuutettua röntgenin ja ultraäänen jälkeen (siis hengitän nyt ihan rauhassa). Mutta ihmettelen vain, miten seitsenvuotias koira, joka ei ole käynyt elämänsä aikana kuin suunnilleen rokotukset, kuvaukset ja yhden tassupaikkauksen eläinlääkärillä ja nyt tänä vuonna on ollut neljä eri vaivaa näytettävänä. Ei pysty pieni pääni sitä ymmärtämään. Onkohan se tämä Kajaanin vesi? Tassuakin paikkaamassa oli silloin 2011 kajaanilainen eläinlääkäri vaikka oltiin Vantaalla, mutta ehkä se oli vain sattumaa. Ja nyt eksyin aiheesta.

Palataan asiaan taas joulun jälkeen. Hyvää ja rauhallista joulua!

Vuorikauris

Pistetäämpä pari kuvaa kärkeen, kun Marjo ystävällisesti nappasi kuvia kasvavasta pojusta.

Voi häntä..

Reissumies Tuju on seikkaillut taas ympäri Suomen, junalla matkaillen. Pääsi myös eräs viikonloppu seikkailemaan verstastiloihin, jossa tehtiin myös hieman henkilöetsinnän alkeita!

Minä ja alppikauriini junassa

Aloitetaan kuitenkin pikareissusta Helsinkiin/Vantaalle, jossa vietettiin viikonloppu. Lauantaina lähettiin Marjon ja pikkukoirien kanssa Helsingin keskustaan, jossa piipahdettiin mm. Stockalla ja Forumissa sekä matkattiin metrolla. Tujuhan kulki kaupungissa ihan nätisti eikä mikään ollut hirveän ihmeellistä tai pelottavaa. Hymyjä tuo kolmikko kyllä onnistui herättämään ja Tuju sai hieman rapsutuksiakin ohikulkijalta. Tujun sivupersoona Pöhinä-Toope oli tällä kertaa hiljaa. Ehkä kaupungissa oli vaan kaikkea niin paljon, ettei ehtinyt mitään erityistä jäädä haukkumaan.

Russelit poseeraa *sydän*

Jäbät oottelee metroa Stadissa

Metrolla matkaaminen hoituu iisisti

Nyt väsyttää hetken

Samalla reissulla Tuju pääsi näkemään velipoikia, kun pidettiin triolle treffit. Murinaa, töminää ja vähän rähinääkin tuohon tapaamiseen liittyi, mutta olipahan kyllä hauskaa! Pitkästä aikaa Tuju pääsi leikkimään kunnolla kaltaistensa kanssa.

Verstaallakin tosiaan käytiin tutustumassa eri pintoihin ja tehtiin ekat henkilöetsinnät! Tuju kyllä kulki reippaasti, ainoastaan pimeä portaikko oli vähän jännä. Henkilöetsinnässä minä menin itse piiloon ja muutaman kerran piti harjoitella, ennen kuin jätkä hoksasi nenäänsäkin käyttää. Mutta luultavasti siinä syttyi joku hehkulamppu, ja seuraavalla kerralla se nokka tulee paremmin käyttöön. Eikä tartte ruveta kaapin päällä olevia karhuveistoksia pöhisemään. Nalakin etsiskeli verstaalla ukkelia ja oli kyllä innoissaan, kun pääsi pitkästä aikaa touhuilemaan etsintähommia. Ja ylipäätään mitään, kun on ollut vähän hiljaiseloa sen tulehtuneen kynnen takia.. Nyt sen pitäisi olla taas kunnossa.

Viikko sitten käytiin taas viikonloppureisu Iissä. Tuju sai totutella jakamaan elintilaansa lattialla myös itseään 3kk vanhemman vauvan kanssa. Hyvin kyllä poitsu ymmärsi, että hajurako täytyy pitää (ja toki oli valvotusti koko ajan, huom. ettei joku huolestu). Vaan hajurakoa ei pidety, kun Tuju tutustui itseään pienempään parsoniin, Kingiin. Tuju oli kyllä siinä tilanteessa se kingi, mutta eiköhän pentujen kasvaessa käy leikit vähän tasaisemmaksi. Jos vaan silloin vielä osaavat leikkiä sopuisasti.

My happy little pill

Edelliset kuulumiset on näköjään jo yli kuukauden takaa. Joka on melkein kolmasosa tuon pienen turriaisen elämästä. Nyt kolmisen viikkoa ne on olleet Nalan kanssa kämppiksiä, kun Nala saapui metsästysretkiltään (joilla oli saanut noutaa jopa yhden pyyn ja jäniksen! Ei se saalis vaan tunnelma..).

Tujun kanssa ollaan osallistuttu pari kertaa pentukurssilla, jossa parin kerran teemana on ollut katsekontakti, rauhoittuminen ja hihnakäyttäytyminen. Varsin pentumaista touhuilua siis. Käskyjähän pentu ei osaa vielä kuin luoksetuloon, mutta jopa istumista on alettu opetella! Siitä juolahti mieleen, että mitä kaikkea Nalan kanssa oltiin jo ehditty tehdä tuossa iässä. Koska pidin silloin hyvinkin ahkerasti treenipäiväkirjaa (ja blogia), löytyi kaikki etsimäni tiedot heti, muun muassa treenien lukumäärät ja niiden sujumiset. Hyvä, ettei käytetyt namit ja päivän sää. Noh, sen lisäksi, että Nala oli tuhonnut yhtä monta laturia (eli kaksi), oltiin tehty kuusi jälkeä, neljä hakutreeniä, yksi verijälki, kolme esineruututreeniä, damitreenejä, maahanmenoja, eteentuloa, kosketusalustaa.. Nala oli myös saikkuillut viikon kennelyskän vuoksi.

Hieman eri meininki oli tuolloin Kannus-aikoina koirien kanssa. Tujun kanssa lähtökohtana on se, että saadaan perusta kuntoon. Tuju on matkustellut ympäri Suomen (seitsemän junamatkaa), kiipeillyt kivillä ja kannoilla (mahoton apina..), leikkinyt Nalan ja muiden, myös pentukoirien kanssa ja opetellut malttamista, leikkimistä, luoksetuloa ja muita samaan sarjaan kuuluvia asioita. Ja meillä on ollut hauskaa!

Nala ja Tuju tulee edelleen hyvin toimeen keskenään. Nala pyörittää pentua nätisti ja Tuju saa purkaa ylimääräisiä puruvimmoja.

"Kuka sä oot ja mitä teet mun edessäni kello viis.."

Tujun vesikuppikoko on reilu kaks litraa

Tuju poseeraa! 3kk.

Asukastoimikunta koossa virkistyspäivillä Jämsässä

Nalalla on ollut nyt surkeampi onni. Viikon alussa jouduin käyttämään sitä eläinlääkärin katsastettavana, kun etujalan "etuvarpaan" kynsi oli ihan punainen, pehmeä ja märkivä. Ja kipeä, ei kysymystäkään. Kynsi oli jossain välissä päässyt halkeamaan pituussuunnassa ilmeisesti tyveen asti ja siitä oli tulehduksen myötä irronnut sarveinen kokonaan. Ydin oli enää jäljellä, joten koira oitis ab- ja kipulääkekuurille. Märkiminen on onneksi lakannut, mutta kynsi on vieläkin punoittava. Aikansa ottaa ennen kuin sarveinen kasvaa kynteen takaisin.

Ensi viikonloppuna Tuikkis pääsee moikkaamaan velikultia Tottia ja Kasperia ja muitakin koiraotuksia minnekäs muualle kuin pääkaupunkiseudulle! Saa Tujukin taas telmiä koirien kanssa, kun Nala on pitänyt riekkumistaukoa nyt hetken.

Tuoreessa muistissa

Kuvitella, että tästäkin on jo seitsemän vuotta.

Toinen oli vielä niin söpö. Ja onhan se omalla tavallaan vieläkin. Pennut on kuitenkin aina omaa luokkaansa. Nala oli hassu pentu. Se oli ihan todella itsenäinen ihan alusta pitäen, mutta piti ihan uskomattoman serenadin, kun jäi esim. tolppaan sidottuna yksin. Kukaan ei olisi uskonut sitä labbikseksi. Nalalle oli jännä opettaa asioita, kun se oli niiiin paljon helpompi kuin Onni!

Nyt, seitsemän vuoden kahdestaan olon jälkeen, on laumassa taas yksi pentu, joka sattuu olemaan terrieri. Se on vähän eri sorttia kuin noutaja ja sen vuoksi onnistuinkin rakentamaan hienot kauhuskenaariot, miten pentu on ihan hirveä riiviö ja aloittaa raajojeni ja vaatteideni rei'ittämisen heti ensimmäisestä päivästä. No okei, ehkä on liian aikaista sanoa, mutta tuo penska on kyllä ollut ihan yllärikiltti! Kiltti se ei kylläkään ole. Ihan kauhea se hepuleissaan on pitää aisoissa. Mutta kuuntelee paljon ja oppii asioita. Pentuhan se on, pennut oppii asioita ja on uteliaita. Tuju osaa rauhoittua tarvittaessa ja sitten kun on tarvetta niin kaasu on pohjassa (ja välissä silloinkin kun ei tarvitsisi). Pikku russeli on hassu, niin hassu. Ja se tuo paljon iloa.

 

  

Tuo ilopallero oli myös ihastus viime viikonloppuna, kun käytiin Tujun kanssa Iin hoodeilla, jossa Nala on nyt ollut vuokralla (ja on vielä seuraavat kolme viikkoa). Metsästyshommissa.. Nala otti pennun ihan yllättävän hyvin vastaan! Vaikka vähän inhottavalta pentu tuntui vielä perjantaina niin lauantaina tulevat kämppikset leikki jo ihan tohkeissaan!

Tuju pääsi tutustumaan myös moneen uuteen ihmiseen ja oli kyllä niin edustusmoodissa kuin voi ärrieri olla: Suurimmaksi osaksi pentu koisi sylissä. Naapurin hevostallilla vierailu oli kylläkin melko jännä, mutta pian Tuju tutkiskeli nurkat ja löysi leipäkätköt. Hevosta pääsi moikkaamaan ihan naamatusten, mutta kumpikaan ei ollut millensäkään. Tuju toki sylissä, mutta kaula pitkällä uteliaana. :)

Paluumatka junassa meni yllättäen nukkuessa. Oli rankka viikonloppu.

Alla omenapuun ei voi olla kukaan muu..

Tujun ja kummipojan hiekkalaatikkoleikit

Ruokalevolla rennosti äidin kanssa.
(huom. allekirjoittaneen äidin, koiran äiti on koira)

Seitsemän oikein

Pidemmän blogitauon aikana ehti tapahtua monenlaista, mutta yksi hieno etappi oli, kun Nala täytti seitsemän vuotta heinäkuun alussa!

Nala sai myöhästyneenä synttäriyllärinä pienen jackrusselikaverin (josta se varmasti tykkää, eikös vain), mutta huomioin Pepeä myös runsain herkuin, tottakai. Noutaja kaipaa ruokaa ja rakkautta..

Vietettiin myös yksi viikonloppu metsässä, josta Nala kyllä nautti paitsi öisin, kun oli niitä sääskiä. Hotellina toimi siis metsä ja saimme pediksemme mättään. Itse olin melko turvassa makuupussin sisällä, mutta Nalakin kyllä melko nopeasti ymmärsi pysyä paikoillaan, kun asettelin koko koiran piiloon kostean pyyhkeen alle, sääskiä piiloon. Reppureissu metsässä teki kyllä molemmille ihan hyvää, ja kahden metsässä vietetyn yön jälkeen plus en tiedä monenko kilometrin talsimisen jälkeen oli Nalakin aika sippi. Sääkin oli melko lämmin vaeltamiseen, kun mittari näytti matkan varrella +24, mutta matkalla oli onneksi paljon ojia ja lampia, joissa sekä koira että omistaja sai vähän vilvoitella.

Silloin levätään, kun on mahdollisuus.

Nyt Nala on tosiaan ollut elokuun alkupuolelta lähtien vanhemmillani hoidossa, jotta pääsin sujuvasti Helsingin päätyyn katselemaan ja hakemaan pentua. Nala on ollut isän Mosku-jämptin riepoteltavana, mutta on ne kuulemani mukaan välillä leikkineetkin. Mosku kasvaa niin vauhdilla, että kohta kasvaa Nalasta ohi.. Metsälle Nappis ei ole vielä päässyt, mutta syksymmällä isä ottaa sen vielä ainakin viikon metsästysreissulle mukaan!

Nala ja Mosku etsi yhteistä säveltä elokuussa

Pikku riiviö!

Nyt vähän isompi riiviö

Ylihuomenna nähdään, mitä Nala tuumaa uudesta riesasta. Näin etukäteen olen Nalan hyvin tuntien ja Tujun hyvin vähän tuntien koettanut kuvitella näiden kohtaamisen ja suhtautumisen toisiinsa. Tuju on ihan varmasti innoissaan, kun pääsee painimaan ja käyttämään teräviä hampaitaan johonkin liikkuvaan. Nala ei varmastikaan aluksi ihan arvosta pienen pennun läsnäoloa, mutta liian ärsyttäväksi käyvä härppiminen saa komennuksen käyntiin ja Nala ojentaa pentua tarvittaessa. JOS pentu osaa olla leikkiessään hiljaa, niin Nala saattaa yltyä leikkimäänkin pennun kanssa. Ainakin tuon ensikohtaamisen voisin kuvitella menevän näin, mutta yhteiselon osalta arvelen pennun oppivan, miten noutajan leikki ei ole sitä ärriä ja haukkua, vaan painimista ja juoksemista.

Melkein kuukauden noutajattomuuden jälkeen on kyllä jo ihan pikkasen ikävä tuota syliin puskevaa mustuaista ja jalkojen lämmittäjää.