Toinen oli vielä niin söpö. Ja onhan se omalla tavallaan vieläkin. Pennut on kuitenkin aina omaa luokkaansa. Nala oli hassu pentu. Se oli ihan todella itsenäinen ihan alusta pitäen, mutta piti ihan uskomattoman serenadin, kun jäi esim. tolppaan sidottuna yksin. Kukaan ei olisi uskonut sitä labbikseksi. Nalalle oli jännä opettaa asioita, kun se oli niiiin paljon helpompi kuin Onni!
Nyt, seitsemän vuoden kahdestaan olon jälkeen, on laumassa taas yksi pentu, joka sattuu olemaan terrieri. Se on vähän eri sorttia kuin noutaja ja sen vuoksi onnistuinkin rakentamaan hienot kauhuskenaariot, miten pentu on ihan hirveä riiviö ja aloittaa raajojeni ja vaatteideni rei'ittämisen heti ensimmäisestä päivästä. No okei, ehkä on liian aikaista sanoa, mutta tuo penska on kyllä ollut ihan yllärikiltti! Kiltti se ei kylläkään ole. Ihan kauhea se hepuleissaan on pitää aisoissa. Mutta kuuntelee paljon ja oppii asioita. Pentuhan se on, pennut oppii asioita ja on uteliaita. Tuju osaa rauhoittua tarvittaessa ja sitten kun on tarvetta niin kaasu on pohjassa (ja välissä silloinkin kun ei tarvitsisi). Pikku russeli on hassu, niin hassu. Ja se tuo paljon iloa.
Tuju pääsi tutustumaan myös moneen uuteen ihmiseen ja oli kyllä niin edustusmoodissa kuin voi ärrieri olla: Suurimmaksi osaksi pentu koisi sylissä. Naapurin hevostallilla vierailu oli kylläkin melko jännä, mutta pian Tuju tutkiskeli nurkat ja löysi leipäkätköt. Hevosta pääsi moikkaamaan ihan naamatusten, mutta kumpikaan ei ollut millensäkään. Tuju toki sylissä, mutta kaula pitkällä uteliaana. :)
Paluumatka junassa meni yllättäen nukkuessa. Oli rankka viikonloppu.
 |
| Alla omenapuun ei voi olla kukaan muu.. |
 |
| Tujun ja kummipojan hiekkalaatikkoleikit |
 |
| Ruokalevolla rennosti äidin kanssa. (huom. allekirjoittaneen äidin, koiran äiti on koira) |
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti