Nala sai myöhästyneenä synttäriyllärinä pienen jackrusselikaverin (josta se varmasti tykkää, eikös vain), mutta huomioin Pepeä myös runsain herkuin, tottakai. Noutaja kaipaa ruokaa ja rakkautta..
Vietettiin myös yksi viikonloppu metsässä, josta Nala kyllä nautti paitsi öisin, kun oli niitä sääskiä. Hotellina toimi siis metsä ja saimme pediksemme mättään. Itse olin melko turvassa makuupussin sisällä, mutta Nalakin kyllä melko nopeasti ymmärsi pysyä paikoillaan, kun asettelin koko koiran piiloon kostean pyyhkeen alle, sääskiä piiloon. Reppureissu metsässä teki kyllä molemmille ihan hyvää, ja kahden metsässä vietetyn yön jälkeen plus en tiedä monenko kilometrin talsimisen jälkeen oli Nalakin aika sippi. Sääkin oli melko lämmin vaeltamiseen, kun mittari näytti matkan varrella +24, mutta matkalla oli onneksi paljon ojia ja lampia, joissa sekä koira että omistaja sai vähän vilvoitella.
 |
| Silloin levätään, kun on mahdollisuus. |
Nyt Nala on tosiaan ollut elokuun alkupuolelta lähtien vanhemmillani hoidossa, jotta pääsin sujuvasti Helsingin päätyyn katselemaan ja hakemaan pentua. Nala on ollut isän Mosku-jämptin riepoteltavana, mutta on ne kuulemani mukaan välillä leikkineetkin. Mosku kasvaa niin vauhdilla, että kohta kasvaa Nalasta ohi.. Metsälle Nappis ei ole vielä päässyt, mutta syksymmällä isä ottaa sen vielä ainakin viikon metsästysreissulle mukaan!
 |
| Nala ja Mosku etsi yhteistä säveltä elokuussa |
 |
| Pikku riiviö! |
 |
| Nyt vähän isompi riiviö |
Ylihuomenna nähdään, mitä Nala tuumaa uudesta riesasta. Näin etukäteen olen Nalan hyvin tuntien ja Tujun hyvin vähän tuntien koettanut kuvitella näiden kohtaamisen ja suhtautumisen toisiinsa. Tuju on ihan varmasti innoissaan, kun pääsee painimaan ja käyttämään teräviä hampaitaan johonkin liikkuvaan. Nala ei varmastikaan aluksi ihan arvosta pienen pennun läsnäoloa, mutta liian ärsyttäväksi käyvä härppiminen saa komennuksen käyntiin ja Nala ojentaa pentua tarvittaessa. JOS pentu osaa olla leikkiessään hiljaa, niin Nala saattaa yltyä leikkimäänkin pennun kanssa. Ainakin tuon ensikohtaamisen voisin kuvitella menevän näin, mutta yhteiselon osalta arvelen pennun oppivan, miten noutajan leikki ei ole sitä ärriä ja haukkua, vaan painimista ja juoksemista.
Melkein kuukauden noutajattomuuden jälkeen on kyllä jo ihan pikkasen ikävä tuota syliin puskevaa mustuaista ja jalkojen lämmittäjää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti