My happy little pill

Edelliset kuulumiset on näköjään jo yli kuukauden takaa. Joka on melkein kolmasosa tuon pienen turriaisen elämästä. Nyt kolmisen viikkoa ne on olleet Nalan kanssa kämppiksiä, kun Nala saapui metsästysretkiltään (joilla oli saanut noutaa jopa yhden pyyn ja jäniksen! Ei se saalis vaan tunnelma..).

Tujun kanssa ollaan osallistuttu pari kertaa pentukurssilla, jossa parin kerran teemana on ollut katsekontakti, rauhoittuminen ja hihnakäyttäytyminen. Varsin pentumaista touhuilua siis. Käskyjähän pentu ei osaa vielä kuin luoksetuloon, mutta jopa istumista on alettu opetella! Siitä juolahti mieleen, että mitä kaikkea Nalan kanssa oltiin jo ehditty tehdä tuossa iässä. Koska pidin silloin hyvinkin ahkerasti treenipäiväkirjaa (ja blogia), löytyi kaikki etsimäni tiedot heti, muun muassa treenien lukumäärät ja niiden sujumiset. Hyvä, ettei käytetyt namit ja päivän sää. Noh, sen lisäksi, että Nala oli tuhonnut yhtä monta laturia (eli kaksi), oltiin tehty kuusi jälkeä, neljä hakutreeniä, yksi verijälki, kolme esineruututreeniä, damitreenejä, maahanmenoja, eteentuloa, kosketusalustaa.. Nala oli myös saikkuillut viikon kennelyskän vuoksi.

Hieman eri meininki oli tuolloin Kannus-aikoina koirien kanssa. Tujun kanssa lähtökohtana on se, että saadaan perusta kuntoon. Tuju on matkustellut ympäri Suomen (seitsemän junamatkaa), kiipeillyt kivillä ja kannoilla (mahoton apina..), leikkinyt Nalan ja muiden, myös pentukoirien kanssa ja opetellut malttamista, leikkimistä, luoksetuloa ja muita samaan sarjaan kuuluvia asioita. Ja meillä on ollut hauskaa!

Nala ja Tuju tulee edelleen hyvin toimeen keskenään. Nala pyörittää pentua nätisti ja Tuju saa purkaa ylimääräisiä puruvimmoja.

"Kuka sä oot ja mitä teet mun edessäni kello viis.."

Tujun vesikuppikoko on reilu kaks litraa

Tuju poseeraa! 3kk.

Asukastoimikunta koossa virkistyspäivillä Jämsässä

Nalalla on ollut nyt surkeampi onni. Viikon alussa jouduin käyttämään sitä eläinlääkärin katsastettavana, kun etujalan "etuvarpaan" kynsi oli ihan punainen, pehmeä ja märkivä. Ja kipeä, ei kysymystäkään. Kynsi oli jossain välissä päässyt halkeamaan pituussuunnassa ilmeisesti tyveen asti ja siitä oli tulehduksen myötä irronnut sarveinen kokonaan. Ydin oli enää jäljellä, joten koira oitis ab- ja kipulääkekuurille. Märkiminen on onneksi lakannut, mutta kynsi on vieläkin punoittava. Aikansa ottaa ennen kuin sarveinen kasvaa kynteen takaisin.

Ensi viikonloppuna Tuikkis pääsee moikkaamaan velikultia Tottia ja Kasperia ja muitakin koiraotuksia minnekäs muualle kuin pääkaupunkiseudulle! Saa Tujukin taas telmiä koirien kanssa, kun Nala on pitänyt riekkumistaukoa nyt hetken.