Eilen oli Ylikiimingin nome-b ja täytyy myöntää, että jännitin varmaankin enemmän kuin mitään meidän aikaisempaa koetta tai siltä se ainakin tuntui. En tiennyt mitä odottaa, kun edelliset treenitkin olivat menneet niin "loistavasti".
Koemaastona oli lampi ja korkea rantaheinikko, johon koiran lähetys tapahtui kuivalta turvealustalta. Kuva selittää ehkä enemmän.. Rantaheinikko oli sen verran korkeaa, että koiran näki vain, jos se sattui hypähtämään reilusti ylöspäin tai vilahtamaan silloin tällöin heinien välistä. Lämmintä oli noin 25 astetta, joten pienetkin tuulenvireet aiheuttivat puuttomalla koepaikalla helpotusta fyysiseen oloon. Henkinen olo oli edelleen aika tukala, kun seurailin 7 koiran suorituksia ennen meitä. Päätin kuitenkin, että täytyy vain muistaa tehdä asiat omassa rauhassa, kun siihen on näissä kokeissa mahdollisuus.
 |
| Koemaastoa |
Meidän vuoro tuli ja Nala tuntui valmiilta työskentelemään. Odotellessamme sillä ei tainnut olla edes liiemmin kuuma, koska varjo ja kostea pohjavilla hoitivat hommansa paahteisella kelillä.
Tehtävä 1, ohjaus: Ohjaus oli periaatteessa helppo. Lokki oli rantaviivassa ja lähetys kohtisuoraan rantaa kohti. Häiriötä aiheutti noin 45 asteen kulmassa oleva vene ja siellä olevat toimitsijat SEKÄ veneen luona oleva hakuriista, josta tuomari sanoi, että ohjaus on epäonnistunut, mikäli koira hakee hakuriistan ohjaustehtävässä. Nala lähti (kuten aavistin) 2 kertaa venettä kohti siitä huolimatta, että olin saanut rintamasuunnan ja katseen kohti haluttua suuntaa. Kolmannella yrittämällä Nala lähti oikeaan suuntaan, mutta pysähtyi turvealueelle, eikä tuntunut tietävän mihin piti mennä. Käskin eteenpäin ja Nala teki pientä hakua siinä, mutta jatkoi sitten eteenpäin linnulle asti ja toi sen minulle.
Tehtävä 2, haku: Samalta paikalta koira lähetettiin hakemaan heinikosta pari lintua, jotka Nala kyllä löysikin suhteellisen nopeasti.
Tehtävä 3, markeeraus nro 1: Laukaus + markeeraus veteen. Nala mietti veteen menemistä pari sekuntia, mutta muuten meni ja toi ripeästi.
Tehtävä 4, haku: Koiraa lähetettiin hakemaan rantaheinikosta loputkin linnut ja välillä kuljettiin turvealuetta eteenpäin lähetellen koiraa uudestaan hakuun. Nala teki koko ajan tuttua rauhallista hakutyöskentelyä, mutta viimeinen lintu oli isomman työn alla. Nala oli välillä lähdössä selän taakse, mutta ohjasin sen takaisin. Turvealueelle se juuttui kerran haistelemaan jotain mielenkiintoista hajua, mutta muuten se teki kyllä töitä, että sai koko hakualueen katettua. Lopulta viimeinenkin lintu löytyi ja hurrasin jo mielessäni!
Tehtävä 5, markeeraus nro 2: Käveltiin hieman lähemmäs rantaheinikkoa, josta lähetettiin koira maalle markeeraukseen. Ei olisi voinut mennä paremmin.
 |
| Kartta ei mittakaavassa |
Tuomarin ensimmäinen kommentti meidän suorituksesta oli, että ohjaajaa ei ainakaan jännittänyt tai sitten peitti sen tosi hyvin, koska yhteistyö tuntui pelaavan erinomaisesti ja ohjaaja teki kaiken hyvin rauhallisesti eikä hätiköinyt. Jos jotakin olin ennen koetta päättänyt niin sen, että suljen kaikki muut ympäriltä pois ja teen kaiken omassa tahdissa. Taisin onnistua ainakin siinä. Tuomari ei löytänyt Nalasta moittimisen aihetta, joten päästiin jälkihommiin!
Tehtävä 6, laahausjälki: Nala teki alkuun ison hakukahdeksikon, jonka aikana ehdin jo huolestua, mutta ei mennyt kymmentä sekuntia, kun koira oli jo jäljen hajussa kiinni ja siinä vaiheessa olin ihan varma, että se kani sieltä tulee. Pian Nala juoksikin tietä pitkin oikein nätti kani suussansa!
Tuloksena siis ALO1.
Poimintana tuomarin kommenteista Nala sai erityisiä kehuja riistankäsittelystä ja rivakasta palautusvauhdista, joka oli ajoittain nopeampi kuin menovauhti. Muilta osallistujilta sain kommentteja Nalan hakutyöskentelystä, joka näytti siltä, että koira ei tuhlaa itseään turhia, mutta tekee silti koko ajan aktiivisesti töitä. Siinä vaiheessa itsellänikin välähti, että sehän on ihan totta. Ei sillä yltiöpäisellä nopeudella aina saada aikaan parasta tulosta. Ehkä tuo aiheutti itsessäni pienen pohdinnan paikan, kun olen yleensä sydämenkuvat silmissäni ihaillut tuulennopeita noutajia.
Kun päästiin kokeesta hieman iltakuuden jälkeen, käytiin vielä mutka kummipojan synttärijuhlilla. Nala sai olla vähän aikaa lasten rapsutettavana, mutta sitten laitoin sen rauhalliseen paikkaan nukkumaan, koska 12 tuntia reissun päällä on koirallekkin suhteellisen väsyttävää ja sen kyllä huomasi. Tänään sitä ei enää huomannut, kun lähdettiin vadelman poimintareissulle, jossa Nala juoksi kuin tuulispää ja ui kuin ei olisi koskaan saanut uida.
Oon paras oma itteni ja sen on riitettävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti