Pärjäilkää

Blogi pitää reilun neljän kuukauden tauon päivityksistä, koska aloitin matkani kohti Alankomaita ja vaihto-opintoja. Nala jäi vanhempieni nurkkiin levittämään talviturkkiansa lattioille ja toimimaan riistan talteenottajana. Tällä viikolla pidin isälle pienen harjoitustuokion Nalan ohjaamisesta ja vaikutti yhteistyö ainakin näin kuivaharjoitellessa sujuvalta.

Pohjoisen kesä oli kyllä taas liian nopea, mutta mökkeilyä ehti harjoittaa vähän useammin kuin parina aikaisempana kesänä. Onni ja Nala oli molemmat menossa mukana, kun kalasteltiin ja retkeiltiin. En muista milloin Onni olisi uinut edellisen kerran, mutta mökillä se joutui pakon edessä uimaan vähän matkaa. Soudellessa mainitsin Annelle ääneen, että Onni seisoskelee laitaa vasten tähyillen niin varmanoloisena, ja melkein heti: blumps! Ehdin juuri suunnitella Baywatch-tyyppisen pelastusoperaation, kun Onni jo tuli pinnalle ja huokaisin helpotuksesta. Toisen sekunnin aikana olisin jo hypännyt itse perässä. Onni pääsi niskaotteella takaisin veneeseen ja oli heti samoissa asemissa nojailemassa laitaa vasten.. Ainakaan pahoja mielikuvia sille ei tainnut tapahtuneesta jäädä.

Nalan kanssakin päästiin tavoitteisiimme, kun viime sunnuntaina napattiin tuo ALO1. Tälle kesälle ei oltais enempää ehdittykään starttaamaan, mutta saadaan alkaa jo henkisesti valmistautua ensi kesän avoimeen luokkaan. Kaikkea täytyy ainakin kokeilla! Kuulumisia syksyn sorstastuksesta jään itsekin odottelemaan, kunhan kausi ensin pamahtaa käyntiin. Kyyhkysjahtiin ei Nala luultavasti pääse.

Palatkaamme asiaan taas joulukuussa. Turinoita syksyn reissusta löytyy täältä.