Elämä on juhla

Päästiin joulusta ja vuoden vaihtumisesta eroon, mutta oikein mukavissa merkeissä. Molemmat vietettiin kotona Iissä pienellä perheporukalla. Jouluna oli heti sellaiset pakkaset, että lähtiessämme äidin kanssa jakamaan joulukortteja -25 asteeseen ei Nalakaan päässyt mukaan kuin pissatuslenkin verran ja fleeceen puettuna. Meillä ihmisillä on sentään kengät, joiden avulla tarkenee pikkuisen paremmin. Muutama päivä menikin melko lyhyillä ulkoiluilla, mutta sen jälkeen onneksi kelit lauhtui ja päästiin nauttimaan maaseudun rauhallisemmista lenkkipoluista.

Iskä on vienyt Onnia metsälle ahkeraan ja välillä saan puhelimen välityksellä kuulla metsästyksen tilannekatsauksia. Ajot vaikuttaa sitkeämmältä kuin koskaan aiemmin ja ilmeisesti haukkuminenkin on parempaa aikaisempaan tiukkaan ajohaukkuun verrattuna. Joululomalla päästiinkin sitten maistamaan pupupaistia! Herkkua!

Nala sai joulukuussa tutustua paremmin uuteen ihmistuttavuuteen ja oppia vähän uusia tapojakin sen suhteen. Kummipoikani on aiemminkin nähnyt Nalan, mutta nyt kun hän on oppinut kävelemään omatoimisesti, kummipoikani on aikaisempaa enemmän tekemisissä Nalan kanssa. Alkuun Nappis oli hyvin pelottava ja tunkeileva musta paholainen, mutta pikkuhiljaa poika uskalsi mennä tutustumaan lähemmin ja rapsuttelemaankin, kunhan Nala vain pysyi kiltisti paikoillaan.

Nala odottaa rapsutuspalvelua

Uuden vuoden juhlat pidettiin kotona ja omat raketit oli hurjia tähtisadetikkuja! Nappis pääsi alkuillasta katselemaan (tai lähinnä kuuntelemaan) raketteja pellon reunalle, kun tykitys oli vielä satunnaista. Toinen oli ihan valppaana paukahdusten tullessa! Yhtään sorsaa ei kuitenkaan tullut alas asti.. Valettiin tietysti tinat ja yhden jäädessä yli päätettiin, että tehdään siitä Onnin ja Nalan tina. Yllätyttiin ihan todella, kun huomattiin, mitä siitä syntyi!

Onnin ja Nalan uuden vuoden tinan varjo

Joululoman tiimellyksessä itse en päässyt kokonaan kouluhommista eroon, vaan piti lukea tulevaan tenttiin. Onneksi Nala on menossa mukana, whatever we do.

Jalkojen lämmittäjä..

Jalkojen lämmittäjä vol 2.
Nalan uni ei ole kiinni mukavasta unipaikasta,
kunhan vain saa läheisyyttä.

Minä menin vanhenemaan vuodella, mutta sain kokea kieltämättä parhaimman syntymäpäiväyllätyksen, kun sain vieraita täysin varoittamatta! Olin menossa vain pelaamaan sulkapalloa, kun sinne ilmestyikin jotain ihan muuta seuraa kuin sovittu. Saatiin Marjo kylään pienen laumansa kanssa muutamaksi päiväksi. Nala innostui leikkimään pienen Wonkaleisen kanssa, vaikka se olikin yksi ällöttävistä haukkuvista koirista. Nala ei niistä tykkää, mutta tämän tapauksen kanssa oli hauska leikkiä sisäleikkejä, koska silloin se oli hiljaa.

Jokaselle jotakin.
Pasi, Pepe ja Wlonkku

Isot koirat ei tyytynyt pieneen oksaan.

Ajattelin kirjoittaa kunnollisen koirablogin tavoin jotain kokoavaa kertomusta viime vuodesta ja suunnitelmaa ensi vuodelle, mutta olen vielä vähän hukassa niiden ajatusten kanssa, kun on omakin suunnitelma tälle vuodelle epävarma. No varmaa on se, että opinnäytetyön tekeminen sijoittuu kevääseen ja loput opintojeni harjoittelusta syksyyn, mutta tarkemmin ei pysty sanomaan oikein mitään. Hyviä veikkauksia voi kylläkin heittää.