Keep on walking

Nyt jo täälläkin asti vihertää komeasti. Kesän myötä Nala on kohdannut furminaattorin useasti ja edelleen lähtee pohjavillaa, kun vaan vaivautuu niitä sukimaan. Hellettä on ollut niin, että Nalakin on päässyt uimaan ja tekemään parit vesitreenit. Edelleen on ongelmia linjassa, mutta markeeraukset sujuu. Jotenki se linjakin pitäis saaha toimimaan, mutta kait se pikkuhiljaa tekemällä alkais sujua..

Nomesta suivaantuneena ollaan ajettu pari peltojälkeä. Viime kerrasta onkin jo aika kauan, joten en kovin hankalaa jälkeä tehnyt. Nala tuuskutti tohkeissaan ruuan perässä ja tyhjillä jyräsi mukavasti eteenpäin. Saapas nähdä mitä me tullaan loppujen lopuksi harrastamaan.. :) On tuo tokokin tuossa vielä työn alla.

Itselläni on vielä paljon tekemistä ja etenkin luettavaa ennen päättäjäisiä ja korkeakoulujen valintakokeita. Myös kesätöihin pitää opiskella kirjallista materiaalia..! Saa nähdä missä muhun ja Nalaan ens vuonna törmäilee. Ennuste on vielä hyvin epäselvä.

Sainpa kuitenkin koirankopin tehtyä opinnäytetyönä. Koppi on suunniteltu turvallisuutensa ja käytännöllisyytensä osalta keskikokoisen koiran pennuttamiseen.

Kevätkuraa tassuissa

Vielä viimeiset lumet sinnittelevät kevättä vastaan, ainakin täällä pohjosessa. Tässä istuessa jopa Iijoen virran väreilyt säteilee puiden lomasta, vaikkei ihan rannalla asutakaan. Myös aika on virrannut taas johonkin. Lumet suli huomaamatta ja nyt on jo toukokuu! Kevät!

Silti tähän kevääseen on sisältynyt jo kaikennäköisiä suunnitelmia, osa karisseita. Vaikka tämä on koirablogi, niin mainitsempa uuden harrastukseni: chilien kasvatus. Niiden sielunelämä on helpommin ymmärrettävissä kuin koirien ja ainakin näin taimena ne kasvavat yllättävän nopeasti. Kevään pääsuunnitelma on silti edelleen valmistua ajoissa ja eiköhän siihen suuntaan olla vielä menossa. Siksi paljon puuhaa on kerännyt koirankoppi, jonka pitäisi valmistua näinä päivinä. Näillä näkymin siitä olis tulossa ihan kelpo asumus jollekin pentueelle. Tai ehkä säilytän sen syksyyn saakka itselläni, jos en löydäkään itselleni kämppää uudesta asuinkaupungista..

Treenit on olleet edelleenkin samaa: ruutua, seuraamista, maahanmenoa.. Nomen osalta linjaa ja hakua. Kevään ensimmäisen haun koitin tehdä mahdollisimman motivoidusti: Nala oli kiinni, kävin heittelemässä damit starttipistoolin kanssa. Nala lähti etsimään vikkelästi ja olin tyytyväinen. Ensimmäisen jälkeen vauhti hidastui melkein kuin törmäystestivideossa ja koira jopa ohitti yhden damin, vaikka sen kyllä huomasi..! Jossain on mennyt taas vikaa, tiedän sen, mutta kun vain tietäisi, miten tuon saisi korjattua. Lajin vaihdolla..?

Talvikuvahaaste

Marjo lähetti haasteen:
"Etsi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi."

Onni helmikuussa 2005

Onnista ei oo ekoilta talvilta kovin paljoa kuvia koneella ja niistäkin aika paljon on sisällä otettuja. Tässä Onni 1v ja 2 päivää vanhana ja kuva on otettu jollain ulkoilureissulla kun ollaan kotipihalla pyöritty.

Nala helmikuussa 2008

Tämä kuva on eräältä reissulta, kun käytiin Onnin ja Nalan kanssa kanavalla lenkkeilemässä ja kuvaamassa. Molemmat oli irti ja leikkien juoksivat ympäriinsä. Hyviä vauhtikuvia tuli, mutta tässä Nala on jäänyt hetkeksi odottamaan Onnia.

Mää taas huijaan ja jätän haastamisen sikseen..

Back to base

Kohta olis neljän vuoden urakka ohi, kunhan vielä viimeset kirit sais tehtyä. Nyt ollaan kotona ja melko tiiviisti, niin kauan että hommat helpottaa. Tosin välillä voi lipsua ehkä...

Välillä käytiin Kansasissa kirjottelemassa kaikenlaista koepapereille ja kirjottelun välisä ehittiin vähän treenaamaanki. Nalan käännökset on paremmat, ainaki vasemmalle. Oikealle vielä hinkataan. Kun vielä itekki saisin ne omat askeleeni kuntoon niin ois hyvä. Myös nomea on tehty suoria hyväksikäyttäen ja niihin on lisätty pituutta. Vähän tahtoo eteen lähteminen olla hidasta, mutta vauhti kiihtyy aina loppua kohti. Edes jotain positiivista.

Nala alotti taas juoksunsakin, suhteellisen ajallaan. Vielä ei pikku-Naloja ilmestykään, joten pitäis ilmeisesti katsella jokunen koe, johon yrittää. Tokokokeen vois tähdätä aikasintaan loppukesälle (tosin sitä myöhemmin ei oo paljon aikaa, kun tulee uus juoksu) ja nomekoetta vähän lähemmäs. Katsellaan..

Harmittaa, kun ei ookkaan päästy Nalan kanssa hiihtelemään kunnolla, kun on latutilanne ollu vähän heikko. Mutta vielä on Nalalla vähän opettelemistakin tuossa vetohommassa. Nala sai juuri uudet valjaatkin, joten niillä passaa vetää.

Mun kamera tai joku muu ilkeä tekniikan vempele, on tehny mulle tepposia ja mm. kadotti kasan aurinkoisia talvikuvia, joita otin Nalasta ja Onnista. Kunhan nuo juoksut loppuis niin yritän uuestaan. Tai olishan semmonen noutava ajokoiraki tosi näppärä, eikö..?

Nala lelujahdissa, kuvannut Marjo