22. joulukuuta 2014
Jouluajatuksia
Ei ole kuin päivä enää aherrettava, niin jo päästään viideksi päiväksi joululomailemaan. Luntakin satoi Kajaaniin mukava määrä ja pieni russeli on saanut kahlata ja loikkia riemuissaan. Vielä kun tulee hieman lisää lunta, saan varmaankin kannoilla seuraajan, kun persjalkane ei enää pääse umpea. Voi pientä.
Olen saattanut jo aiemminkin mainita, että Tuju on ihan mahtava piski. Saatoin varautua russelin hankkiessani pahimpaan, mutta tämähän onkin ollut vallan positiivinen yllätys. Ai mitä, se ei haukukkaan 24/7? Luojan kiitos, Tuju vaihtoi myös naskalinsa tukevampaan purukalustoon, joten pienet reiät käsissä ja Nalan turkissa on historiaa. Tujuhan ei vielä ihan ymmärrä, että leikkiessä pitää tarrata aina siitä lelusta eikä kädestä.
Tuju on myöskin ymmärtänyt ensisijaisen tärkeän taidon, joka on aamulla nukkuminen. On aivan täysin turhaa tulla riekkumaan sängyn viereen ja tökkimään varvasta heti, kun omistajansa kääntää kylkeä tai antaa jotain elonmerkkejä. Ah sitä onnea, kun tuo sen tajusi. Saan aamu-unistella ihan rauhassa.
Siinä kai tärkeimmät Tujusta. (Vitsi vitsi, ajattelin kirjoittaa joutessani jotain lisääkin, jostain vähän olennaisemmasta, mitä se sitten lie.) Nala sen sijaan on yllättänyt tänä vuonna kaikenlaisilla pikkuvaivoilla. Onneksi ei mitään suurempaa (koputan puuta), mutta taas kerran päästiin käymään eläinlääkärillä, kun tunnustelin mahasta omituisen patin, joka ylettyi lähelle kylkiluita. Ell. epäili patin olevan vain suolessa olevaa kakkaa ja sai minutkin vakuutettua röntgenin ja ultraäänen jälkeen (siis hengitän nyt ihan rauhassa). Mutta ihmettelen vain, miten seitsenvuotias koira, joka ei ole käynyt elämänsä aikana kuin suunnilleen rokotukset, kuvaukset ja yhden tassupaikkauksen eläinlääkärillä ja nyt tänä vuonna on ollut neljä eri vaivaa näytettävänä. Ei pysty pieni pääni sitä ymmärtämään. Onkohan se tämä Kajaanin vesi? Tassuakin paikkaamassa oli silloin 2011 kajaanilainen eläinlääkäri vaikka oltiin Vantaalla, mutta ehkä se oli vain sattumaa. Ja nyt eksyin aiheesta.
Palataan asiaan taas joulun jälkeen. Hyvää ja rauhallista joulua!
16. marraskuuta 2014
Vuorikauris
Pistetäämpä pari kuvaa kärkeen, kun Marjo ystävällisesti nappasi kuvia kasvavasta pojusta.
Reissumies Tuju on seikkaillut taas ympäri Suomen, junalla matkaillen. Pääsi myös eräs viikonloppu seikkailemaan verstastiloihin, jossa tehtiin myös hieman henkilöetsinnän alkeita!
Aloitetaan kuitenkin pikareissusta Helsinkiin/Vantaalle, jossa vietettiin viikonloppu. Lauantaina lähettiin Marjon ja pikkukoirien kanssa Helsingin keskustaan, jossa piipahdettiin mm. Stockalla ja Forumissa sekä matkattiin metrolla. Tujuhan kulki kaupungissa ihan nätisti eikä mikään ollut hirveän ihmeellistä tai pelottavaa. Hymyjä tuo kolmikko kyllä onnistui herättämään ja Tuju sai hieman rapsutuksiakin ohikulkijalta. Tujun sivupersoona Pöhinä-Toope oli tällä kertaa hiljaa. Ehkä kaupungissa oli vaan kaikkea niin paljon, ettei ehtinyt mitään erityistä jäädä haukkumaan.
Samalla reissulla Tuju pääsi näkemään velipoikia, kun pidettiin triolle treffit. Murinaa, töminää ja vähän rähinääkin tuohon tapaamiseen liittyi, mutta olipahan kyllä hauskaa! Pitkästä aikaa Tuju pääsi leikkimään kunnolla kaltaistensa kanssa.
Verstaallakin tosiaan käytiin tutustumassa eri pintoihin ja tehtiin ekat henkilöetsinnät! Tuju kyllä kulki reippaasti, ainoastaan pimeä portaikko oli vähän jännä. Henkilöetsinnässä minä menin itse piiloon ja muutaman kerran piti harjoitella, ennen kuin jätkä hoksasi nenäänsäkin käyttää. Mutta luultavasti siinä syttyi joku hehkulamppu, ja seuraavalla kerralla se nokka tulee paremmin käyttöön. Eikä tartte ruveta kaapin päällä olevia karhuveistoksia pöhisemään. Nalakin etsiskeli verstaalla ukkelia ja oli kyllä innoissaan, kun pääsi pitkästä aikaa touhuilemaan etsintähommia. Ja ylipäätään mitään, kun on ollut vähän hiljaiseloa sen tulehtuneen kynnen takia.. Nyt sen pitäisi olla taas kunnossa.
Viikko sitten käytiin taas viikonloppureisu Iissä. Tuju sai totutella jakamaan elintilaansa lattialla myös itseään 3kk vanhemman vauvan kanssa. Hyvin kyllä poitsu ymmärsi, että hajurako täytyy pitää (ja toki oli valvotusti koko ajan, huom. ettei joku huolestu). Vaan hajurakoa ei pidety, kun Tuju tutustui itseään pienempään parsoniin, Kingiin. Tuju oli kyllä siinä tilanteessa se kingi, mutta eiköhän pentujen kasvaessa käy leikit vähän tasaisemmaksi. Jos vaan silloin vielä osaavat leikkiä sopuisasti.
![]() |
| Voi häntä.. |
Reissumies Tuju on seikkaillut taas ympäri Suomen, junalla matkaillen. Pääsi myös eräs viikonloppu seikkailemaan verstastiloihin, jossa tehtiin myös hieman henkilöetsinnän alkeita!
![]() |
| Minä ja alppikauriini junassa |
Aloitetaan kuitenkin pikareissusta Helsinkiin/Vantaalle, jossa vietettiin viikonloppu. Lauantaina lähettiin Marjon ja pikkukoirien kanssa Helsingin keskustaan, jossa piipahdettiin mm. Stockalla ja Forumissa sekä matkattiin metrolla. Tujuhan kulki kaupungissa ihan nätisti eikä mikään ollut hirveän ihmeellistä tai pelottavaa. Hymyjä tuo kolmikko kyllä onnistui herättämään ja Tuju sai hieman rapsutuksiakin ohikulkijalta. Tujun sivupersoona Pöhinä-Toope oli tällä kertaa hiljaa. Ehkä kaupungissa oli vaan kaikkea niin paljon, ettei ehtinyt mitään erityistä jäädä haukkumaan.
![]() |
| Russelit poseeraa *sydän* |
![]() |
| Jäbät oottelee metroa Stadissa |
![]() |
| Metrolla matkaaminen hoituu iisisti |
![]() |
| Nyt väsyttää hetken |
Verstaallakin tosiaan käytiin tutustumassa eri pintoihin ja tehtiin ekat henkilöetsinnät! Tuju kyllä kulki reippaasti, ainoastaan pimeä portaikko oli vähän jännä. Henkilöetsinnässä minä menin itse piiloon ja muutaman kerran piti harjoitella, ennen kuin jätkä hoksasi nenäänsäkin käyttää. Mutta luultavasti siinä syttyi joku hehkulamppu, ja seuraavalla kerralla se nokka tulee paremmin käyttöön. Eikä tartte ruveta kaapin päällä olevia karhuveistoksia pöhisemään. Nalakin etsiskeli verstaalla ukkelia ja oli kyllä innoissaan, kun pääsi pitkästä aikaa touhuilemaan etsintähommia. Ja ylipäätään mitään, kun on ollut vähän hiljaiseloa sen tulehtuneen kynnen takia.. Nyt sen pitäisi olla taas kunnossa.
Viikko sitten käytiin taas viikonloppureisu Iissä. Tuju sai totutella jakamaan elintilaansa lattialla myös itseään 3kk vanhemman vauvan kanssa. Hyvin kyllä poitsu ymmärsi, että hajurako täytyy pitää (ja toki oli valvotusti koko ajan, huom. ettei joku huolestu). Vaan hajurakoa ei pidety, kun Tuju tutustui itseään pienempään parsoniin, Kingiin. Tuju oli kyllä siinä tilanteessa se kingi, mutta eiköhän pentujen kasvaessa käy leikit vähän tasaisemmaksi. Jos vaan silloin vielä osaavat leikkiä sopuisasti.
19. lokakuuta 2014
My happy little pill
Edelliset kuulumiset on näköjään jo yli kuukauden takaa. Joka on melkein kolmasosa tuon pienen turriaisen elämästä. Nyt kolmisen viikkoa ne on olleet Nalan kanssa kämppiksiä, kun Nala saapui metsästysretkiltään (joilla oli saanut noutaa jopa yhden pyyn ja jäniksen! Ei se saalis vaan tunnelma..).
Tujun kanssa ollaan osallistuttu pari kertaa pentukurssilla, jossa parin kerran teemana on ollut katsekontakti, rauhoittuminen ja hihnakäyttäytyminen. Varsin pentumaista touhuilua siis. Käskyjähän pentu ei osaa vielä kuin luoksetuloon, mutta jopa istumista on alettu opetella! Siitä juolahti mieleen, että mitä kaikkea Nalan kanssa oltiin jo ehditty tehdä tuossa iässä. Koska pidin silloin hyvinkin ahkerasti treenipäiväkirjaa (ja blogia), löytyi kaikki etsimäni tiedot heti, muun muassa treenien lukumäärät ja niiden sujumiset. Hyvä, ettei käytetyt namit ja päivän sää. Noh, sen lisäksi, että Nala oli tuhonnut yhtä monta laturia (eli kaksi), oltiin tehty kuusi jälkeä, neljä hakutreeniä, yksi verijälki, kolme esineruututreeniä, damitreenejä, maahanmenoja, eteentuloa, kosketusalustaa.. Nala oli myös saikkuillut viikon kennelyskän vuoksi.
Hieman eri meininki oli tuolloin Kannus-aikoina koirien kanssa. Tujun kanssa lähtökohtana on se, että saadaan perusta kuntoon. Tuju on matkustellut ympäri Suomen (seitsemän junamatkaa), kiipeillyt kivillä ja kannoilla (mahoton apina..), leikkinyt Nalan ja muiden, myös pentukoirien kanssa ja opetellut malttamista, leikkimistä, luoksetuloa ja muita samaan sarjaan kuuluvia asioita. Ja meillä on ollut hauskaa!
Nala ja Tuju tulee edelleen hyvin toimeen keskenään. Nala pyörittää pentua nätisti ja Tuju saa purkaa ylimääräisiä puruvimmoja.
Nalalla on ollut nyt surkeampi onni. Viikon alussa jouduin käyttämään sitä eläinlääkärin katsastettavana, kun etujalan "etuvarpaan" kynsi oli ihan punainen, pehmeä ja märkivä. Ja kipeä, ei kysymystäkään. Kynsi oli jossain välissä päässyt halkeamaan pituussuunnassa ilmeisesti tyveen asti ja siitä oli tulehduksen myötä irronnut sarveinen kokonaan. Ydin oli enää jäljellä, joten koira oitis ab- ja kipulääkekuurille. Märkiminen on onneksi lakannut, mutta kynsi on vieläkin punoittava. Aikansa ottaa ennen kuin sarveinen kasvaa kynteen takaisin.
Ensi viikonloppuna Tuikkis pääsee moikkaamaan velikultia Tottia ja Kasperia ja muitakin koiraotuksia minnekäs muualle kuin pääkaupunkiseudulle! Saa Tujukin taas telmiä koirien kanssa, kun Nala on pitänyt riekkumistaukoa nyt hetken.
Tujun kanssa ollaan osallistuttu pari kertaa pentukurssilla, jossa parin kerran teemana on ollut katsekontakti, rauhoittuminen ja hihnakäyttäytyminen. Varsin pentumaista touhuilua siis. Käskyjähän pentu ei osaa vielä kuin luoksetuloon, mutta jopa istumista on alettu opetella! Siitä juolahti mieleen, että mitä kaikkea Nalan kanssa oltiin jo ehditty tehdä tuossa iässä. Koska pidin silloin hyvinkin ahkerasti treenipäiväkirjaa (ja blogia), löytyi kaikki etsimäni tiedot heti, muun muassa treenien lukumäärät ja niiden sujumiset. Hyvä, ettei käytetyt namit ja päivän sää. Noh, sen lisäksi, että Nala oli tuhonnut yhtä monta laturia (eli kaksi), oltiin tehty kuusi jälkeä, neljä hakutreeniä, yksi verijälki, kolme esineruututreeniä, damitreenejä, maahanmenoja, eteentuloa, kosketusalustaa.. Nala oli myös saikkuillut viikon kennelyskän vuoksi.
Hieman eri meininki oli tuolloin Kannus-aikoina koirien kanssa. Tujun kanssa lähtökohtana on se, että saadaan perusta kuntoon. Tuju on matkustellut ympäri Suomen (seitsemän junamatkaa), kiipeillyt kivillä ja kannoilla (mahoton apina..), leikkinyt Nalan ja muiden, myös pentukoirien kanssa ja opetellut malttamista, leikkimistä, luoksetuloa ja muita samaan sarjaan kuuluvia asioita. Ja meillä on ollut hauskaa!
Nala ja Tuju tulee edelleen hyvin toimeen keskenään. Nala pyörittää pentua nätisti ja Tuju saa purkaa ylimääräisiä puruvimmoja.
| "Kuka sä oot ja mitä teet mun edessäni kello viis.." |
| Tujun vesikuppikoko on reilu kaks litraa |
![]() |
| Tuju poseeraa! 3kk. |
![]() |
| Asukastoimikunta koossa virkistyspäivillä Jämsässä |
Nalalla on ollut nyt surkeampi onni. Viikon alussa jouduin käyttämään sitä eläinlääkärin katsastettavana, kun etujalan "etuvarpaan" kynsi oli ihan punainen, pehmeä ja märkivä. Ja kipeä, ei kysymystäkään. Kynsi oli jossain välissä päässyt halkeamaan pituussuunnassa ilmeisesti tyveen asti ja siitä oli tulehduksen myötä irronnut sarveinen kokonaan. Ydin oli enää jäljellä, joten koira oitis ab- ja kipulääkekuurille. Märkiminen on onneksi lakannut, mutta kynsi on vieläkin punoittava. Aikansa ottaa ennen kuin sarveinen kasvaa kynteen takaisin.
Ensi viikonloppuna Tuikkis pääsee moikkaamaan velikultia Tottia ja Kasperia ja muitakin koiraotuksia minnekäs muualle kuin pääkaupunkiseudulle! Saa Tujukin taas telmiä koirien kanssa, kun Nala on pitänyt riekkumistaukoa nyt hetken.
10. syyskuuta 2014
Tuoreessa muistissa
Kuvitella, että tästäkin on jo seitsemän vuotta.
Toinen oli vielä niin söpö. Ja onhan se omalla tavallaan vieläkin. Pennut on kuitenkin aina omaa luokkaansa. Nala oli hassu pentu. Se oli ihan todella itsenäinen ihan alusta pitäen, mutta piti ihan uskomattoman serenadin, kun jäi esim. tolppaan sidottuna yksin. Kukaan ei olisi uskonut sitä labbikseksi. Nalalle oli jännä opettaa asioita, kun se oli niiiin paljon helpompi kuin Onni!
Nyt, seitsemän vuoden kahdestaan olon jälkeen, on laumassa taas yksi pentu, joka sattuu olemaan terrieri. Se on vähän eri sorttia kuin noutaja ja sen vuoksi onnistuinkin rakentamaan hienot kauhuskenaariot, miten pentu on ihan hirveä riiviö ja aloittaa raajojeni ja vaatteideni rei'ittämisen heti ensimmäisestä päivästä. No okei, ehkä on liian aikaista sanoa, mutta tuo penska on kyllä ollut ihan yllärikiltti! Kiltti se ei kylläkään ole. Ihan kauhea se hepuleissaan on pitää aisoissa. Mutta kuuntelee paljon ja oppii asioita. Pentuhan se on, pennut oppii asioita ja on uteliaita. Tuju osaa rauhoittua tarvittaessa ja sitten kun on tarvetta niin kaasu on pohjassa (ja välissä silloinkin kun ei tarvitsisi). Pikku russeli on hassu, niin hassu. Ja se tuo paljon iloa.
Tuo ilopallero oli myös ihastus viime viikonloppuna, kun käytiin Tujun kanssa Iin hoodeilla, jossa Nala on nyt ollut vuokralla (ja on vielä seuraavat kolme viikkoa). Metsästyshommissa.. Nala otti pennun ihan yllättävän hyvin vastaan! Vaikka vähän inhottavalta pentu tuntui vielä perjantaina niin lauantaina tulevat kämppikset leikki jo ihan tohkeissaan!
Tuju pääsi tutustumaan myös moneen uuteen ihmiseen ja oli kyllä niin edustusmoodissa kuin voi ärrieri olla: Suurimmaksi osaksi pentu koisi sylissä. Naapurin hevostallilla vierailu oli kylläkin melko jännä, mutta pian Tuju tutkiskeli nurkat ja löysi leipäkätköt. Hevosta pääsi moikkaamaan ihan naamatusten, mutta kumpikaan ei ollut millensäkään. Tuju toki sylissä, mutta kaula pitkällä uteliaana. :)
Paluumatka junassa meni yllättäen nukkuessa. Oli rankka viikonloppu.
Toinen oli vielä niin söpö. Ja onhan se omalla tavallaan vieläkin. Pennut on kuitenkin aina omaa luokkaansa. Nala oli hassu pentu. Se oli ihan todella itsenäinen ihan alusta pitäen, mutta piti ihan uskomattoman serenadin, kun jäi esim. tolppaan sidottuna yksin. Kukaan ei olisi uskonut sitä labbikseksi. Nalalle oli jännä opettaa asioita, kun se oli niiiin paljon helpompi kuin Onni!
Nyt, seitsemän vuoden kahdestaan olon jälkeen, on laumassa taas yksi pentu, joka sattuu olemaan terrieri. Se on vähän eri sorttia kuin noutaja ja sen vuoksi onnistuinkin rakentamaan hienot kauhuskenaariot, miten pentu on ihan hirveä riiviö ja aloittaa raajojeni ja vaatteideni rei'ittämisen heti ensimmäisestä päivästä. No okei, ehkä on liian aikaista sanoa, mutta tuo penska on kyllä ollut ihan yllärikiltti! Kiltti se ei kylläkään ole. Ihan kauhea se hepuleissaan on pitää aisoissa. Mutta kuuntelee paljon ja oppii asioita. Pentuhan se on, pennut oppii asioita ja on uteliaita. Tuju osaa rauhoittua tarvittaessa ja sitten kun on tarvetta niin kaasu on pohjassa (ja välissä silloinkin kun ei tarvitsisi). Pikku russeli on hassu, niin hassu. Ja se tuo paljon iloa.
Tuju pääsi tutustumaan myös moneen uuteen ihmiseen ja oli kyllä niin edustusmoodissa kuin voi ärrieri olla: Suurimmaksi osaksi pentu koisi sylissä. Naapurin hevostallilla vierailu oli kylläkin melko jännä, mutta pian Tuju tutkiskeli nurkat ja löysi leipäkätköt. Hevosta pääsi moikkaamaan ihan naamatusten, mutta kumpikaan ei ollut millensäkään. Tuju toki sylissä, mutta kaula pitkällä uteliaana. :)
Paluumatka junassa meni yllättäen nukkuessa. Oli rankka viikonloppu.
![]() |
| Alla omenapuun ei voi olla kukaan muu.. |
![]() |
| Tujun ja kummipojan hiekkalaatikkoleikit |
![]() |
| Ruokalevolla rennosti äidin kanssa. (huom. allekirjoittaneen äidin, koiran äiti on koira) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



















.jpg)