Seitsemän oikein

Pidemmän blogitauon aikana ehti tapahtua monenlaista, mutta yksi hieno etappi oli, kun Nala täytti seitsemän vuotta heinäkuun alussa!

Nala sai myöhästyneenä synttäriyllärinä pienen jackrusselikaverin (josta se varmasti tykkää, eikös vain), mutta huomioin Pepeä myös runsain herkuin, tottakai. Noutaja kaipaa ruokaa ja rakkautta..

Vietettiin myös yksi viikonloppu metsässä, josta Nala kyllä nautti paitsi öisin, kun oli niitä sääskiä. Hotellina toimi siis metsä ja saimme pediksemme mättään. Itse olin melko turvassa makuupussin sisällä, mutta Nalakin kyllä melko nopeasti ymmärsi pysyä paikoillaan, kun asettelin koko koiran piiloon kostean pyyhkeen alle, sääskiä piiloon. Reppureissu metsässä teki kyllä molemmille ihan hyvää, ja kahden metsässä vietetyn yön jälkeen plus en tiedä monenko kilometrin talsimisen jälkeen oli Nalakin aika sippi. Sääkin oli melko lämmin vaeltamiseen, kun mittari näytti matkan varrella +24, mutta matkalla oli onneksi paljon ojia ja lampia, joissa sekä koira että omistaja sai vähän vilvoitella.

Silloin levätään, kun on mahdollisuus.

Nyt Nala on tosiaan ollut elokuun alkupuolelta lähtien vanhemmillani hoidossa, jotta pääsin sujuvasti Helsingin päätyyn katselemaan ja hakemaan pentua. Nala on ollut isän Mosku-jämptin riepoteltavana, mutta on ne kuulemani mukaan välillä leikkineetkin. Mosku kasvaa niin vauhdilla, että kohta kasvaa Nalasta ohi.. Metsälle Nappis ei ole vielä päässyt, mutta syksymmällä isä ottaa sen vielä ainakin viikon metsästysreissulle mukaan!

Nala ja Mosku etsi yhteistä säveltä elokuussa

Pikku riiviö!

Nyt vähän isompi riiviö

Ylihuomenna nähdään, mitä Nala tuumaa uudesta riesasta. Näin etukäteen olen Nalan hyvin tuntien ja Tujun hyvin vähän tuntien koettanut kuvitella näiden kohtaamisen ja suhtautumisen toisiinsa. Tuju on ihan varmasti innoissaan, kun pääsee painimaan ja käyttämään teräviä hampaitaan johonkin liikkuvaan. Nala ei varmastikaan aluksi ihan arvosta pienen pennun läsnäoloa, mutta liian ärsyttäväksi käyvä härppiminen saa komennuksen käyntiin ja Nala ojentaa pentua tarvittaessa. JOS pentu osaa olla leikkiessään hiljaa, niin Nala saattaa yltyä leikkimäänkin pennun kanssa. Ainakin tuon ensikohtaamisen voisin kuvitella menevän näin, mutta yhteiselon osalta arvelen pennun oppivan, miten noutajan leikki ei ole sitä ärriä ja haukkua, vaan painimista ja juoksemista.

Melkein kuukauden noutajattomuuden jälkeen on kyllä jo ihan pikkasen ikävä tuota syliin puskevaa mustuaista ja jalkojen lämmittäjää.

Sleepy ending

Tujun elämä tällä hetkellä on paljolti unta ja uusia juttuja. Ja unta. Tänään ollaan laajennettu vähän "reviiriä" ja käytiin mutka lähilammella ihmettelemässä sorsia. Otin Tujun hihnan päähän, kun alettiin lähestyä sorsia, mutta vielä ei tuo eteneminen piuhan kanssa tunnu kauhean mielekkäältä, joten nappasin pennun syliin. Siellähän se kyllä viihtyy.

Tuju kyllä rekisteröi sorsat ja katseli kiinnostuneena, mutta ei näyttänyt haluja lähteä niitä moikkaamaan, joten päästin pennun jaloittelemaan. Mukavahan noita oli katsella.

 

Ei paistia tänään.

Tassu kerrallaan..

Mitä seuraavaksi?

Minä tiedän. Unta seuraavaksi.

On aika Tujun seikkailujen

Laumaamme liittyi tänään uusi pieni jäsen, jackrussellinterrieri Tuju. Pentua on olen suunnitellut aika kauan ja eri asioiden johdattelemana se vihdoin toteutui. Enimmäkseen joku ylempi voima on ollut pennun hankkimista vastaan, mutta nyt osui ja upposi. Jackrusseli tuo meidän porukkaan kyllä ihan toisenlaista potkua!

Nala ja Tuju näkevät toisensa vasta reilun viikon päästä, mutta voin kuvitella, että Nala ei ainakaan ihan alussa hampaat edellä kulkevaan pentuun ihastu, mutta osaa onneksi pitää vähän jöötä ärsyttäville pennuille. On nimittäin harjoitellut jo vähän pentuleikkejä isäni jämptipennun kanssa. Se on tosin melko hiljainen tapaus. Nalahan ei tunnetusti pidä äänekkäistä koirista. Tyhjät tynnyrit kolisee eniten, tuumaisi Nala.

Eilen illalla aloitettiin Tujun kanssa matka Helsingistä kohti uutta kotia. Ensimmäinen etappi oli yöpyä siskoni luona (lähes kasvattajan naapurissa), kunnes tulisi aika nousta klo 5:23 junaan Helsingistä Kajaaniin. Tuju oli illan ja yön suht rauhallinen, kunhan vain oli aina joku ihminen tai ihmisen raaja, johon turvautua. Pissatusreissuilla ei pieni tohtinut poistua kahden metrin säteeltä mihinkään.

Kotimatka alkoi lähimetsästä

Hyvin lyhyiden yöunien (huom. junan huolestuttavan aikainen lähtöaika) jälkeen kului matka Kuopioon asti suurimmaksi osaksi nukkuen, sylissä ja boksissa. Kuopion jälkeen Tuju alkoi näyttää enemmän omaa itseään ja kokeili hampaillaan vähän kaikkea mihin ehti. Onneksi oli leluja mukana.. Reippaasti leikkii tämä pentu myös junassa!

Ikea-rotta saa kyytiä

Uuteen asuntoon tullessa Tuju skannasi kaikki uudet huoneet läpi ja jäi sitten tallustelemaan ihmisten touhuja seuraten. Aikamoinen sylikoira tuo ainakin näin alkuun on ollut, kun ulkona olis paljon kivempi seurata juttuja reisien päältä kuin maatasosta. Hyvin reippaan oloinen kaveri joka tapauksessa. Meillä tulee olemaan jännä ja vauhdikas syksy!

Peili oli aika jännä

Behind the scenes. Ei ole ihan helppoa kuvata terripentua..

Tanssimme vain tanssimme

Viime vuonna ehti tapahtua paljon asioita, joita voi uuden vuoden vaihduttua muistella suurella lämmöllä. Vaikka alkuvuosi oli allekirjoittaneelle poikkeuksellisen tiivis koulun suhteen, oli kesä ja loppuvuosi kaiken palkitseva. Hollannin seikkailujeni jälkeen sain koulusta paperit kouraan (henkisesti ainakin, fyysisesti ne tulivat postin kautta viime viikolla) ja onnentoivotukset. Uusia haasteita kohti.

Niin oli haasteita myös Nalan kanssa kesällä, kun sen nome-b:hen taas vein. Vaikka ekasta saatiin vain ALO2 epäonnistuneen kakkosmarkeerauksen vuoksi, teki Nala toisessa kokeessa todella hyvää työskentelyä ja saavutettiin ALO1 vihdoin. Vaikkakin vain kolmella koekäynnillä, niin kolme vuotta siihen meni! Nala saattoi itse arvostaa pitkiä koepäiviä enemmän metsästyksen täyteistä syksyä, jolloin noudettavaksi oli päätynyt lintuja ja jäniksiä. Innosta puhkuen Nala oli ollut kanalintumetsällä varsinkin sitten, kun kuuli, että jotain saattoi tippua. Nala löysi sen mitä pitikin ja totteli sen mitä pitikin. :)

Tämä vuosi sen sijaan on vielä vähän arvoitus. Avoimeen me kyllä varmasti mennään ainakin kokeilemaan, jos löydetään sijainniltaan meille sopiva koe. Olemme tulevia kajaanilaisia ja kulkupelinä toimii suurimmaksi osaksi julkinen liikenne, joten asiana on hankkia auto tai puhua lainakyyti! Tai keskittää kokeet kotikulmien liepeille, sieltä liikenee aina joku auto päiväksi. Joskus jopa matkaseuraa!

Tosiaankin ensi viikon kieppeillä minun tavaralastini heitetään Kainuun suurcityyn, joten aika näyttää, mitä temppuja me siellä keksitään. Vuosi sitten pahemmaksi yltynyt kuume laantui syksyn ajaksi, mutta se on taas nousemassa.. Lääkkeenä on tunnetusti neljä pientä tassua ja pissaralli. Oh my, uuden kämpän kriteeriksi valikoituikin juuri ensimmäisen kerroksen asunto.