Nala ja Tuju näkevät toisensa vasta reilun viikon päästä, mutta voin kuvitella, että Nala ei ainakaan ihan alussa hampaat edellä kulkevaan pentuun ihastu, mutta osaa onneksi pitää vähän jöötä ärsyttäville pennuille. On nimittäin harjoitellut jo vähän pentuleikkejä isäni jämptipennun kanssa. Se on tosin melko hiljainen tapaus. Nalahan ei tunnetusti pidä äänekkäistä koirista. Tyhjät tynnyrit kolisee eniten, tuumaisi Nala.
Eilen illalla aloitettiin Tujun kanssa matka Helsingistä kohti uutta kotia. Ensimmäinen etappi oli yöpyä siskoni luona (lähes kasvattajan naapurissa), kunnes tulisi aika nousta klo 5:23 junaan Helsingistä Kajaaniin. Tuju oli illan ja yön suht rauhallinen, kunhan vain oli aina joku ihminen tai ihmisen raaja, johon turvautua. Pissatusreissuilla ei pieni tohtinut poistua kahden metrin säteeltä mihinkään.
 |
| Kotimatka alkoi lähimetsästä |
Hyvin lyhyiden yöunien (huom. junan huolestuttavan aikainen lähtöaika) jälkeen kului matka Kuopioon asti suurimmaksi osaksi nukkuen, sylissä ja boksissa. Kuopion jälkeen Tuju alkoi näyttää enemmän omaa itseään ja kokeili hampaillaan vähän kaikkea mihin ehti. Onneksi oli leluja mukana.. Reippaasti leikkii tämä pentu myös junassa!
 |
| Ikea-rotta saa kyytiä |
Uuteen asuntoon tullessa Tuju skannasi kaikki uudet huoneet läpi ja jäi sitten tallustelemaan ihmisten touhuja seuraten. Aikamoinen sylikoira tuo ainakin näin alkuun on ollut, kun ulkona olis paljon kivempi seurata juttuja reisien päältä kuin maatasosta. Hyvin reippaan oloinen kaveri joka tapauksessa. Meillä tulee olemaan jännä ja vauhdikas syksy!
 |
| Peili oli aika jännä |
 |
| Behind the scenes. Ei ole ihan helppoa kuvata terripentua.. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti