Back to base

Kohta olis neljän vuoden urakka ohi, kunhan vielä viimeset kirit sais tehtyä. Nyt ollaan kotona ja melko tiiviisti, niin kauan että hommat helpottaa. Tosin välillä voi lipsua ehkä...

Välillä käytiin Kansasissa kirjottelemassa kaikenlaista koepapereille ja kirjottelun välisä ehittiin vähän treenaamaanki. Nalan käännökset on paremmat, ainaki vasemmalle. Oikealle vielä hinkataan. Kun vielä itekki saisin ne omat askeleeni kuntoon niin ois hyvä. Myös nomea on tehty suoria hyväksikäyttäen ja niihin on lisätty pituutta. Vähän tahtoo eteen lähteminen olla hidasta, mutta vauhti kiihtyy aina loppua kohti. Edes jotain positiivista.

Nala alotti taas juoksunsakin, suhteellisen ajallaan. Vielä ei pikku-Naloja ilmestykään, joten pitäis ilmeisesti katsella jokunen koe, johon yrittää. Tokokokeen vois tähdätä aikasintaan loppukesälle (tosin sitä myöhemmin ei oo paljon aikaa, kun tulee uus juoksu) ja nomekoetta vähän lähemmäs. Katsellaan..

Harmittaa, kun ei ookkaan päästy Nalan kanssa hiihtelemään kunnolla, kun on latutilanne ollu vähän heikko. Mutta vielä on Nalalla vähän opettelemistakin tuossa vetohommassa. Nala sai juuri uudet valjaatkin, joten niillä passaa vetää.

Mun kamera tai joku muu ilkeä tekniikan vempele, on tehny mulle tepposia ja mm. kadotti kasan aurinkoisia talvikuvia, joita otin Nalasta ja Onnista. Kunhan nuo juoksut loppuis niin yritän uuestaan. Tai olishan semmonen noutava ajokoiraki tosi näppärä, eikö..?

Nala lelujahdissa, kuvannut Marjo

Talaven törröttäjät

Pohojos-Pohojammaa kuttu tätä kaksikkua ja nyt kulutettaan aikaa siis Iisä. Se tietää Nalan osalta hieman köyhempää tokotreeniä, mutta nometreenejä koitetaan pitää vielä yllä.

Nala on päässy hallilla treenaileen mm. maahanmenoa ja seuraamisen käännöksiä. Käytännössä se on kuitenki suurilta osin ollu ohjaajan kouluttamista. Ehkä voisinkin sanoa, että koira on tehnyt mitä tekee, mutta minä oon koittanu opetella tekemään kahta tai useampaa asiaa yhtä aikaa. Luovuin luulosta, että osaisin hallita kroppaani ees kohtalaisesti. Ulkopuoliset silmät on meijän reeneissä osottautunu hyvinki hyödyllisiksi..

Nappis on jatkanut linjojen juoksua hangessa kovaa vauhtia, laukausten ja ruuan avulla tosin. Ollaan palattu myös kantamisen alkeisiin ja muisteltu, että damia ei saa vaihtaa.

Kunhan kelit suopenee vähän, lähtään Nalan kanssa testaan joelle hiihtolatua..

Onni 7v!

Tänään Onni täyttää jo hurjat 7 vuotta. 

Ei ole tuoretta kuvaa ukkelista, mutta laitetaan päinvastoin tosivanha.

Onni 7 viikkoa 2 päivää, reippaana alusta alkaen!

Kuin mummokatras hangessa

Alkuvuosi on mennyt vauhikkaasti talven riemuissa, mutta on sitä vähän pitänyt koulupöydän ääreenkin jo vakavoitua hieman. Vakavaksi veti myös allekirjottaneen tasavuotispäivä (tosin juuri tänään se ilahdutti taloudellisella puolella). Tästä eteenpäin ei niitä vuosia sitte enää uskallakkaan laskea! Ajan kulua korostaa vielä lisäksi Onnin lauantaina oleva 7v-syntymäpäivä.

Kireimpien pakkasten mentyä on taas alettu vähän nomeilemaan. Linjoja pusketaan eikä paljoa muuta. Nalalla on ollut intoa joka reeneissä ja lumi on vain pöllynnyt, kun Labbis on raivonnut tiensä dameille. No ei ihan, mutta kyllä se innokkaasti kerran tallattua uraa menee. Ja myös ilman laukauksia ollaan tehty ja into pysyi. Vielä on kohdattu pieniä ongelmia nimeltään Vaihto ja Huono-Ote. Herra Vaihto saatiin hätisteltyä samalla kertaa pois, mutta Nalakin ehkä säikähti vähän samalla, palautui kuitenkin säikähdyksestä. Ote pilkistelee vielä silloin tällöin reeneihin. Se on sitkeämpi tapaus.

Hallikortin myötä on käyty treenaileen maahanmenoja, noutoa, luoksetuloa, seuraamista ja tietysti agiliitoa! Ehkei meistä agimestareita tule, ku ei sitä menoa vaan voi ottaa vakavasti. :) Tokossa edelleen tähdätään kisailemaan joskus ja ehkä se on ihan realististakin..? Maahanmenoja ollaan nopeuteltu entisestä leikin yhteydessä. Vielä pitäis vaihtaa ainakin Nalan luistovoiteet pitovoiteeseen, vaikka kumimatto on alla ollu. Ja pitää ne kyynärät ja takapuolet maassa. Seuraamistakin saatiin viime kerralla parannettua käännösten osalta, kun saatiin apua ulkopuolisilta silmiltä. Kyllä sitä taas tuli huomattua, että itse ei näe eikä saa ajateltua läheskään kaikkea, mitä sitä tulee käännösten aikana tehtyä. Ajatus ei kerta kaikkiaan jakaudu niin moneen osaan. :)

Talven riemuista kun kerroin, niin onhan me käyty myös hiihtämässä! Kerran jopa canicross vermeillä, mutta hihna oli metrin liian lyhyt. Jatkopala hankintaan siis. Pian saadaan vielä paremmat valjaat ja niillä koitetaan sitten taas vähän enemmän hiihdellä.