Kesä kului, syksy yllätti

Vantaa oli niin mykistävä kaupunki, että blogikin on ollut mykkänä pitkän aikaa. Nyt kuitenkin porskitaan Jyväskylässä koulun taas alettua melkein kuukausi sitten. Sen jälkeen onkin ollut hoppua yhden jos toisenkin tehtävän kanssa ja kuorma mahtaa kevetä vasta syyslomaksi.

Nalan varvas on lähtenyt toipumaan hyvin, vaikka juhannuksena Nala ontui ja kevensi painoa jalalta välillä sen jälkeen kun oli ottanut spurtin hihnassa. Lasta saatiin pois jo kahden viikon jälkeen, kun varvas näytti paranevan hyvin eikä tulehduksesta ollut merkkejä. Sidettä pidettiin vielä muutaman päivän, että haava saisi vielä umpeutua rauhassa. Varvas näyttää nyt ihan normaalilta, vaikka harottaa vähän toisen tassun varpaisiin verrattuna. Nyt ollaankin päästy hiljalleen kasvattamaan kadonnutta kuntoa takaisin.

Kesällä ei tosiaan tullut paljon liikuskeltua PK-seudun ulkopuolella (töiden viedessä aikaa myös viikonlopuilta) ja sen lisäksi treenitkin jäi tosi vähäseksi juurikin tuon varpaan takia. Nala sai kuitenkin touhuta ja kömytä Ansan ja Elmon kanssa niin ei sen aika ihan tylsäksi käyny.

Meidän molempien kesä oli siis vähän erilainen mihin on totuttu. Elämä kaupungissa on aivan erilaista mitä maalla, mutta nyt sen havaitsi ihan konkreettisesti itsekin. Mukavaa vaihtelua kyllä kesä tarjosi, mutta pääkaupunkiseudun asuminen sopii mulle vain väliaikaisratkaisuna, sen totean. Vaikka Jyväskyläkin on kaupunki, niin ympäristönä se on aivan erilainen. Ehkä se on sitten nuo metsät ja järvet, jotka vetää mua puoleensa. Ketäpä ei.

Päivystyksessä, ensiapu jalassa

Jälkeenpäin toteutettu kohoasento.
Nala ottaa rennosti kun sai tötterövapaata.

Nala täytti 4 vuotta 8.7., muttei saanut itse syödä kakkuaan..

Ehdin moikkaamaan Onniakin elokuussa!

Onnin lempikausi eli jänestyskausikin on taas alkanut. Syyslomaa odotellessa, että päästään katselemaan, mitä sieltä Iin metsien uumenista löytyisi. On Onni päässyt nyttenki metsälle, mutta saalista ei ole kuulunut ainakaan minun korviin. Elokuussa kotona käydessä sen sijaan harjoiteltiin tai muisteltiin Kannuksessa opeteltuja tokotaitoja, ja hyvin ne on äijän päähän jäänyt, vaikkei ne ihan viimeseen asti hiottuja taitoja olekaan. Hauskaa oli kyllä molemmilla!

Viiltävä hyökkäys alavasemmalta

Nyt ollaan jo kolmatta viikkoa nauttimassa etelän kesästä. Eipä silti alkanut sekään kovin hehkeissä tunnelmissa, kun viikon olemisen jälkeen tapahtui vähemmän kivoja juttuja.. (varoitus: luvassa pitkä kertomus tapaturmaisesta iltapäivästä ja sen jälkeisestä ajasta)

Reilu viikko sitten lauantaina olin Nalan ja Ansan kanssa lenkillä tutustumassa uusiin maisemiin. Ilma oli kyllä kieltämättä lämmin. Sen takia ajattelin, että kuljen Keravajoen rannalle, misä olin edellisenä päivänä jo käynyt. Otin kirjanki mukaan, että saan rauhassa nautiskella lämpimästä kesäpäivästä. Kuljettiin polkua pitkin rannalle ja otettuani muutamat valokuvat kaivoin kirjan esiin alkaakseni lukemaan.

Koirat leikki pitkästä aikaa keskenään, mikä oli kyllä hauskaa, ku Nala ei siihen hommaan enää kovin usein rupea. Ansan tullessa mun viereen istuskelemaan huomasin kalliolla verta ja kirosin mielessäni jo valmiiksi, että siinä meni se kiva päivä. Tutkimisen jälkeen havaitsin Ansalla kaksi haljennutta anturaa ja Nalalla yhden. En viitsinyt niitä sen tarkemmin tutkia, vaan päätin, että päivystyksessä niitä on käytävä näyttämässä. Kiersin pienen kiekan, jotta näkisin mistä haavat oli tullu, ja lasiahan sielä oli. Ei kylläkään pulloja vaan ihan ikkunanlasia pienenä kasana..

Koirat oli pakko kävelyttää pienen kosken yli (itse pääsin kuivana..) läheiselle rannalle, johon meitä tuli kyyti hakemaan. Päädyttiin Vantaan päivystykseen, jossa päästiin aloittamaan tikkausoperaatio klo 19 jälkeen (tapaturma sattui klo 16). Molemmat pääsi vuorollaan unten maille. Vaikka Ansalle tuli haavat kahteen eri tassuun, se pääsi silti "vähemmällä" (ne oli siis "vain" luukalvolle saakka..) kuin Nala, koska sen haava ulottui niveleen saakka: lasi oli viiltänyt nivelen poikki. Putsauksen ja tikkauksen lisäksi jalkaan piti laittaa siis lasta. Ja lastan piti antaa olla siinä viikon. Eläinlääkäri totesi, että tulehdusriski on hyvin suuri, koska haavaan oli mennyt niin paljon kaikkea ryönää plus että viikon vaihtamatta oleva lasta antaa haavalle hyvin aikaa muhia, kun sitä ei pääse tuulettelemaan ja putsaamaan välissä. Mikäli haava ei lähde parantumaan, olisi tulehdus nivelessä asti, mikä tarkottaisi, että varvas pitäisi amputoida sitä seuraavasta nivelen kohdalta. Kyseessä on siis takajalan uloin varvas.

Viime perjantaina käytin Nalan lastan vaihdossa ja sieltä paljastui yllätys. Haava oli täysin kuiva! Eläinlääkäri ja eläintenhoitajakin odotti, että lastan alta paljastuisi pahalta haiseva ja märkivä haava. Itse en tiennyt mitä odottaa, koska pelkäsin mitä sieltä pahimmillaan voi tulla (ja myös todennäköisesti) mutta toisaalta Nala ei ole missään välissä osoittanut kipuilua (ei ennen eikä jälkeen tikkauksen). Ylihuomenna tiedetään tilanteesta taas enemmän, kun saadaan tikit pois. En uskalla sanoa, että näyttää hyvältä tähän mennessä, mutta lupaavalta kuitenkin.. Joka tapauksessa lastaa tulee pitää noin 6-8 viikkoa eläinlääkärin arvion mukaan. Nalalle ei sitten ainakaan kesäkuntoa kasvateta...

Että näin mukavasti meijän loma Vantaalla alko. Tiedänpähän nyt, missä en enää käy lenkillä.

Poikkeus sääntöön

Jokaisessa säännössä on poikkeus. Siten myös säännössä, että jokaisessa säännössä on poikkeus, täytyy olla poikkeus.

Paradoksit pistää pään pyörälle ja ajattelemaan liikaa, mutta silti niitä on mukava pohtia.. Asiaan. Maaliskuussa (meneepäs aika nopeaa..) kerroin, että Nalaa luullaan lenkillä aina pennuksi. Voin täten ilmoittaa, että kerrankin sitä veikattiin vanhemmaksi mitä se on!! Tosin itse kysyin ihan vasiten, kun tuli vastaantulijan kanssa poristua. Ja taisipa sillä itselläänkin olla pieni labbisnarttu..

Maaliskuun jälkeen on ehtinyt lumet sulaa ja kesälomakin alkaa. Pääsiäisloma vietettiin Helsingissä ja käytiin mutka Tammisaaressakin. Tässä pian otetaan suunta takaisin etelään, jotta saataisiin loma tehokkaasti käyntiin. :)

Kesän tavoitteena on päästä edes jonkun verran etenemään nomen (ja tokonkin) osalta, vaikka Nalan into taas pääsi laskemaan. Riehuminen oli talven hommia, ja kevään tullessa on intoilu jäänyt vähemmälle. Mutta mikäli sattuu hyvä sauma ja palikat on kohillaan jne, katsotaan kyllä joku nomekoe, mihin mennään kokeilemaan onneamme. Joka tapauksessa touhuilua jatketaan, vaikkei se kyllä enää ole niin koetavotteista, mitä Kannuksessa.

Elmo, Ansa ja Nala Helsingissä

Nala tutustui ensimmäistä kertaa Suomenlinnan puolustusjärjestelmiin

Köhniöjärvellä kesäiltana.
Oma talo tai mökki järven rannalla
olis kyllä mahtava omistaa..

Mursukevennys

Tietokoneellani näytönsäästäjänä on kuvasarja, johon tulee koneellani olevia kuvia satunnaisessa järjestyksessä. Minusta oli tavattoman huvittavaa, että eräs kerta nämä kuvat tulivat peräkkäin. Ne muistuttavat epäilyttävästi toisiaan, ainakin jollain hyvin vääristyneellä ajattelutavalla. :D