Nyt ollaan jo kolmatta viikkoa nauttimassa etelän kesästä. Eipä silti alkanut sekään kovin hehkeissä tunnelmissa, kun viikon olemisen jälkeen tapahtui vähemmän kivoja juttuja.. (varoitus: luvassa pitkä kertomus tapaturmaisesta iltapäivästä ja sen jälkeisestä ajasta)
Reilu viikko sitten lauantaina olin Nalan ja Ansan kanssa lenkillä tutustumassa uusiin maisemiin. Ilma oli kyllä kieltämättä lämmin. Sen takia ajattelin, että kuljen Keravajoen rannalle, misä olin edellisenä päivänä jo käynyt. Otin kirjanki mukaan, että saan rauhassa nautiskella lämpimästä kesäpäivästä. Kuljettiin polkua pitkin rannalle ja otettuani muutamat valokuvat kaivoin kirjan esiin alkaakseni lukemaan.
Koirat leikki pitkästä aikaa keskenään, mikä oli kyllä hauskaa, ku Nala ei siihen hommaan enää kovin usein rupea. Ansan tullessa mun viereen istuskelemaan huomasin kalliolla verta ja kirosin mielessäni jo valmiiksi, että siinä meni se kiva päivä. Tutkimisen jälkeen havaitsin Ansalla kaksi haljennutta anturaa ja Nalalla yhden. En viitsinyt niitä sen tarkemmin tutkia, vaan päätin, että päivystyksessä niitä on käytävä näyttämässä. Kiersin pienen kiekan, jotta näkisin mistä haavat oli tullu, ja lasiahan sielä oli. Ei kylläkään pulloja vaan ihan ikkunanlasia pienenä kasana..
Koirat oli pakko kävelyttää pienen kosken yli (itse pääsin kuivana..) läheiselle rannalle, johon meitä tuli kyyti hakemaan. Päädyttiin Vantaan päivystykseen, jossa päästiin aloittamaan tikkausoperaatio klo 19 jälkeen (tapaturma sattui klo 16). Molemmat pääsi vuorollaan unten maille. Vaikka Ansalle tuli haavat kahteen eri tassuun, se pääsi silti "vähemmällä" (ne oli siis "vain" luukalvolle saakka..) kuin Nala, koska sen haava ulottui niveleen saakka: lasi oli viiltänyt nivelen poikki. Putsauksen ja tikkauksen lisäksi jalkaan piti laittaa siis lasta. Ja lastan piti antaa olla siinä viikon. Eläinlääkäri totesi, että tulehdusriski on hyvin suuri, koska haavaan oli mennyt niin paljon kaikkea ryönää plus että viikon vaihtamatta oleva lasta antaa haavalle hyvin aikaa muhia, kun sitä ei pääse tuulettelemaan ja putsaamaan välissä. Mikäli haava ei lähde parantumaan, olisi tulehdus nivelessä asti, mikä tarkottaisi, että varvas pitäisi amputoida sitä seuraavasta nivelen kohdalta. Kyseessä on siis takajalan uloin varvas.
Viime perjantaina käytin Nalan lastan vaihdossa ja sieltä paljastui yllätys. Haava oli täysin kuiva! Eläinlääkäri ja eläintenhoitajakin odotti, että lastan alta paljastuisi pahalta haiseva ja märkivä haava. Itse en tiennyt mitä odottaa, koska pelkäsin mitä sieltä pahimmillaan voi tulla (ja myös todennäköisesti) mutta toisaalta Nala ei ole missään välissä osoittanut kipuilua (ei ennen eikä jälkeen tikkauksen). Ylihuomenna tiedetään tilanteesta taas enemmän, kun saadaan tikit pois. En uskalla sanoa, että näyttää hyvältä tähän mennessä, mutta lupaavalta kuitenkin.. Joka tapauksessa lastaa tulee pitää noin 6-8 viikkoa eläinlääkärin arvion mukaan. Nalalle ei sitten ainakaan kesäkuntoa kasvateta...
Että näin mukavasti meijän loma Vantaalla alko. Tiedänpähän nyt, missä en enää käy lenkillä.
1 kommentti:
Todella ikävä tapahtuma teillä :(. Tiedän näitä tapauksia enemmänkin, joten suututtaa todella ihmiset, jotka laseja luontoon laittaa >(. Me ollaan säästytty lasin aiheuttamilta haavoilta, mutta koskaan kaupunkikoira ei todellakaan voi tietää, milloin tulee viiltävä hyökkäys alavasemmalta :(.
Lähetä kommentti