Nälkäinen labbis täydentää ruokavaliotaan talipalloilla

Nala on talipallovaras ja tietää, että niitä (talipalloja) voi syödä. Onneksi se ei ole vielä huomannu, että niitä riippuu puista. Linturaukat, jotka kuolis nälkään tai nauruun, kun ylikasvanut naakka istuis eräs aamu niitten apajilla.

Nalan lempileikkikaveri lähti viime viikolla mammapuuhiin, joten iloisia labbisleikkejä ja -ralleja ei ole luvassa vähään aikaan. Daimille reilut äippätsemitykset ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Voin vaan kuvitella, miltä seittemän-kaheksan (?) labbiskakaran valvominen tuntuu. Mulle yksiki on jo tarpeeksi. :)

Viime päivityksen jälkeen Nalan elämä on ollut kannustäytteistä. Ei olla taidettu pahemmin liikkua muualla. Kohta taas päästään matkustelemaan Kannus-Ii-Kannus -väliä parin viikon tauoilla. En kyllä lainkaan innoissani odota jouluruuhkainhojunaa.. Ne on aina täynnä ja koirat (ehkä ihmisetkin) joutuu lojumaan käytävillä. Nyt olisi omalle autolle kullan arvoinen ajoitus.

Nala on saanut harjotella kaukokäskyjä. Ne on edistyneet hitaasti, mutta varmasti. Tosin eilen huomasin tehneeni siinäkin mokia.. Olen koittanut tähdentää takajalkojen paikalla pysymistä istu-seiso-istu -vaihdoksissa, mutta taas etujalkojen pysyvyyttä maahan-seiso-maahan -vaihoksissa. Mun järjellä ajateltuna, tuolloin koira ei liikkuis, mutta se tekee sitä kuitenkin. Jollain taikatempulla. Ainoa taikatemppu tuon liikkumisen poissulkemiseen on tähdentää, että maahanmenoissa ei takajalat liiku. Working on it.

Nometreeneissä Nala on saanut kuunnella paukkuja ja tehdä linjaa. Into on pysynyt hyvänä lyhyiden treenien kanssa. Seuraavaksi aletaan katselemaan epäpaukkuja ja sen jälkeen kasvatetaan matkaa paukkujen kanssa. Jos olisi lunta, niin suoraa linjaa olis aika helppo tehdä. Kait sitä viimestään jouluksi tulee.

Talvi tuli takaisin

Tässä on kyllä ollut jo sen verran syksyä, että olikin jo aika tulla lunta! Tosin taisi sitä jo aikasemminki tulla Kannukseen, mutta olin sillon muualla.. Eikä tämäkään varmaan pysy, kun on vain pari senttiä, mutta saahan sitä aina toivoa.

Kuukauden aikana on tapahtunut kaikenlaista, mutta silti melko vähän kuitenkin. Syyslomalla käytiin Nalan kans Helsingisä ihmettelemässä maailman menoa. Pittäähän sitä etelän elämää välillä tunnustella, kun kuitenkin nuo opiskelut sinne mahtaa joskus viiä.. Nala sai tutkia uusia paikkoja ja leikkiä Ansa-sakemannin kanssa. Parin päivän remmilenkkien jälkeen spurtteja oli oikein kiva pyrähtää. Nala ei päässyt oravia ruokkimaan, mutta minä pääsin kerrankin sinne Seurasaareen (tosin en juhannuksena) kun olen jo pari kertaa aiemmin ollut sinne menossa. Marjon idea se tosin oli tällä kertaa. Enpä ole aiemmin noin kesyjä oravia nähny, mitä tuolla. Änkesivät syliin, vaikka välillä vain koitin ottaa kuvia..

Kuva kaupungista

Nalan kanssa alotettiin canicross-harrastus ja ihan kevyesti kisoilla. Onneksi oli ihan leikkimieliset kisat, joissa juostiin n. 1,5 km. Saatiin lainavarusteet, koska silloin ei vielä omia ollut.. Harjoiteltiin Nalan kanssa pikkunen pätkä, ja sillon vaikutti, että mää oisin saanu juosta aikalailla koiran kanssa rinnan. Aiemmin olen jo vähän koittanu kannustaa Nalaa vetämään valjaissa, mutta tähän mennessä se on vielä.. sanotaanko vaiheessa. Me ei lähdetty onneksi ensimmäisinä, joten kiusasin Nalaa, jotta tajuais kohdistaa suuntansa edellä meneviin. Lähtöväli oli minuutin, joten siinä saikin vähän odotella. Kun lähtö tuli, Nala pinkaisi täyteen vauhtiin ja minä koitin kipittää jaloineni perässä. Yllättäen Nala piti vedon päällä melkeinpä koko matkan ajan ja juostiin maaliin ajalla, jolla päästiin kuudenniksi. Oltiin siis kisan keskimmäisiä, jeah. :P

Tuosta innostuttua kulutin rahaa hyvään canicross-vyöhön ja ajattelin että voisihan tuota harrastella. Kisoihin tuskin uskalletaan kuitenkaan. Tahtoo olla ihmisen lonkka, joka hirttää ekana kiinni juoksemisessa.

Ollaanhan me vähän treenattukki jotain. Tokoa lähinnä. Sen verran että kaket edistyy hitaasti ja maahanmeno on vähän reippaampi. Kakeissa vaikeinta on seiso-istu -kohta, jolloin takajalat väkisinki töpöttää vähän eteenpäin.

Pitää vielä kertoa, kuinka hassun näkönen Nala oli, kun se pääsi kantamaan hirven pään nahkaa! Oli innoissansa, kun sai moisen saaliin kannettavakseen. Harmi, kun en silloin hoksannu, olisin voinu tehdä sillä pienen laahausjäljen. Tai laittaa pienempiin palasiin ja tehdä niillä, jos iso nahka olisi tuntunut liian kömpelöltä..

Sijaistoimintoja

Vesileikit on tälle syksyä leikitty, mutta eräältä reenikerralta saatiin kuviaki, jee! Nalan viimeset vesireenit tehtiin helpoiksi, kun ei nuo vaikeammat oikeen tahtonut sujua. Ongelmaksi muodostui veteen meneminen, jesh.. Saadaan talvi aikaa miettiä tätä onkelmata. Tänään tehtiin piiiitkästä aikaa hakuruutua. Tarkoitus oli saada Nala etenemään riittävän kauas ja laajalle. Niin se tekikin, vaikka kävi kakistamassa ruuansulatuksen lopputuotteita välillä kankaalle. Tänään meni siis hyvin.

Seuraavaksi kuvia, kun ei blogisuoni oikein syki, koska mun ajatukset on tosikeskittyneet olennaiseen, eli kokeisiin lukemiseen. Siltähän se vaikuttaa, eh....

Tässä vehkeessä on ainaski 2 labbisvoimaa!

Nala hakemassa tuunattua damia.


Maalla se kulkee ainakin 10 labbiksen sekuntivauhtia.


Välillä pitää hassutella. Nala esittää kengurua, mutta
hännän sijasta massa on keskittynyt mahaan.
Vähän niinku ihmisilläki monesti.


Kurrettaminen on kuitenkin todettu helpoksi
ja kivaksi tempuksi. Se onnistuu aina.

Kuvat napsasi ja tuunasi Marjo. Kiitos.

Riistaloita onko noita

Nyt on tullut nomea treenattua melkein urakalla. Pääosaa on esittäny linjatreenit. Esiintyminen on ollut välillä vähän hapuilevaa, mutta osittain suoritukset ovat olleet sujuvia. :) Nala kuitenkin päätti rykästä juoksut juuri nyt (2kk myöhässä), joten me alotellaan meijän nomeura vasta keväällä.

Reenien osalta on tehty linjaa pellolla, poluilla, hakkuilla ja vedessä. Suurimmat avut meijän reeneihin on ollu starttipistooli ja tietenkin ampuja. Ilman näitä ei me edettäis tasan mihinkään, sen olen todennut. Treenit on mennyt kaavalla markeeraus ja samalle paikkaa sitten eteenlähetys. Näitä tehtiin pari viikkoa ja tosi lyhyillä reeneillä, kunnes uskallettiin vaihtaa vähän kaavaa. Sen jälkeen on tehty mm. useampi linja, vaikeammalla maastolla ja ilman laukausta jopa pari kertaa. Nämät välillä erikseen ja välilä yhteen.

Tällä viikolla on muutaman kerran harjoteltu vesityöskentelyä. Nala menee markeerauksille vauhilla, mutta linjoille hidastelee, eikä välttämättä ole menossa ollenkaan. Menoa on koitettu vahvistaa laukauksilla. Nokkelana keksin tehdä parista damista siipidameja, jotta motivaatio vähän nousisi. Kyllä sillä vähän vaikutusta taisi olla, koska eilen Nala meni myös linjalle määrätietoisesti. Vielä pitää tosin ottaa haasteeksi tehdä linjaa sujuvasti hankalemmalla rannalla, mikä todettiin ongelmaksi..

Tuli hoksattua, että nuo muut lajit onkin vähän jääneet taka-alalle, mutta toisaalta se ei edes haittaa. Yksinkertaisena ihmisenä haluan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Toko on tietenkin koko ajan vähän kuvioissa, mutta senkin kanssa edetään tuntuman mukaan, ilman hoppua. Tiedetäänhän mitä kiireessä saadaan aikaan. ;) Nome tuntuu mukavalta lajilta, kunhan sen saisi vielä vähän paremmin sisäistettyä.

Viime viikonloppuna käytiin myös Onnin kans metsällä, mutta eihän siellä näkynyt mitään muuta kuin yksi hirvi, joka taisi hämmentyä kannon nokalla tapittavasta ihmisotuksesta. Harmi, kun hirvellä on liian työlästä tehdä laahausjälkeä. Onni kuitenkin paahtoi menemään ja minä tallasin perässä "gepsin" avulla.