Nyt on koulut aloitettu kovalla tahdilla. Loppulomasta käytiin vielä Iissä mökillä, Nala sai pitkästä aikaa leikit sakemannin kanssa hermostumatta. :) Parin päivän vapaus teki hyvää sekä koiralle että omistajalle.
Kyyhkysjahtiin ei valitettavasti päästykkään, mutta sorsajahtia päästiin seuraamaan. Siellä rikastuttiin hädin kokemuksella, koska sorsia tippui tasan kaksi: molemmat viereisen porukan ja toinen sorsista lähti takaisin lentoon, kun mentiin koirien kanssa etsimään sitä.. Nala teki samalla katoamistempun ja sitä piti vähän aikaa etsiskellä kävellen edes takaisin polvia myöten vedessä.. On se sorsastus hauskaa.
Samaa jankataan edelleen. Nomessa linjaa ja tokossa voivoi-liikkeitä. Vähän oon myös koittanu saada tuohon koiraan semmosta hassua rämäpäisyystahdonvähänhepuloida-fiilistä, you know. Koira on liian lunki reenatessa. Se tekee kyllä, mutta siinä ei oo sitä intoa, jota pitäis olla, että se näyttäis kivalta. Ehkä omistajan ominaisuudet ei riitä innostamaan koiraa tarpeeksi tai oon vaan vahingossa (eli ajattelematta) palkannut asialle sopivasta asiasta.
Nomemasennuksesta päästään pikkuhiljaa taas rypemään ylös. Totesin, että helpoin molemmille on tehdä tämäkin ruokapalkalla. Koitin vaihtaa palkkaa leikkiin ja riekkumiseen, mutta siinä tuli ilmeisesti se "ohjaaja ei osaa leikkiä" -kysymys tuli taas ilmi. Nala ei myöskään palkkaudu pelkällä noutamisella, joten se ei ehkä sitten ole oikea noutaja. Hyvä koiran omistaja tietää, mikä koiralle on paras palkka ja ajattelemattomana koitin tyrkyttää Nalalle jotain aivan muuta. Mitä tapahtuukaan, kun koittaa tehdä "oikein".....
Ruokapalkan avulla on tehty suorilla teillä linjaa ruokakupille (pisimmät matkat) ja damille (lyhyemmät matkat). Myös pelloilla ollaan tehty linjaa markeeraus-linja -systeemillä. Näillä kaikilla keinoilla Nalan vauhti on kyllä ollut hyvä. Läheiselle pellolle aion tehdä Nalalle vahvan targetin, jonka avulla pystyttäisiin tekemään lopulta sokeita linjoja, jolloin alkuun ei tule motivointia. Pikkuhiljaa. Paitsi että kokeeseen pitäisi vaivautua lokakuun alusta. Kun kerta kesällä suunniteltiin, niin ei kait sitä voi noin pitkällä varotusajalla jättää väliin? :D Kunhan saadaan tuo linja hyvään saumaan niin hyvin menee, koska Nalan motivaatio riistakokeessa ei todellakaan laske, kuten dameilla vois tapahtua.
Viikonloppuna Nala kävi moottoriveneen kyytissä ja viihtyi siellä huomattavasti paremmin ku autossa. :) Käytiin myös Kortesjärven markkinoilla, jossa Nala muisti possuilla kohtuullisesti, kuten asiaan kuuluu. Nala sai katsella Pohjanmaan ihme-juhlia, joissa paukuteltiin raketteja järven rannalla. Meidän rannassa ei moisia sytytelty, mutta naapureidenkin raketit näkyivät hyvin meille asti. Nala odotteli terhakkana, että milloin sais mennä noutaan ne veteen tippuneet riistat. Toivottavasti joku ne sentään poimi, ettei roskatikut jääneet sinne lojumaan.
31. elokuuta 2009
6. elokuuta 2009
Kesän viettoa
Kylläpä helpottaa, kun sai työssäoppimiset tehtyä ja pääsi viettämään jopa lomaa vähän aikaa. En ole blogia jaksanut päivittää, vaikka ehkä me jotain on sillä välin tehtykki. Ainakin sijainti on vaihdellut suuresti. Ähtäri-Kannus-Naantali-Helsinki-Kortesjärvi on viime kuukauden liikkuma-akseli. Vielä tämän viikon aikana siirrytään muutama sata kilometriä. :)
Nalan kanssa on tehty pikku nomehetkiä, eli tosi lyhyitä treenejä. Linjalähetys on kuukauden sana. Ehkä se toimii, ehkä ei. Ohjaaja ei ymmärrä koiraansa, joten treenailut menee tasaisin väliajoin takapakkia. En ehkä osaa tehdä tarpeeksi innostavia treenejä.. Tahtoo personal trainerin! :) Kunhan koulut taas alkaa, niin ehkä saan vapaaehtoisia damin heittäjiä, jotta Nalan motivaatio pysyis hyvänä. Nalaahan innostaa eniten markeeraukset ja liikkuva saalis, joten hakuruudut (jota ei muuten oo muistettu reenata) ja suuntareenit on jokseenkin haastavia. Hyväksi treeniksi havaitsin kahden apurin treenit, jossa koira lähetetään T-asetelmasta joko oikeaan tai vasempaan. Molemmissa suunnissa on ihminen, joka heittää damin, kun koira lähetetään. Näitä ei toki saa innostua tekemään liikaa.
Hakua Nala pääsi treenaamaan pari kertaa. Eka kerralla tehtiin kaksi pistoa haamuille, joista 1. meni kahdella yrityksellä ja toinen yhdellä. Vauhtia kuitenkin oli yllättävästi. Näyttövauhti oli reipas, mutta siinäkin parannettavaa. Seuraavalla kerralla tehtiin ensin pari näyttöharkkaa ja sitten kaksi hakua. Nalaa avustettiin vielä ekalla näytöllä, jotta vauhti pysyisi ja toisella maalimies pysyi piilossa. Näytöt meni oikein hyvin. Toisella maalimiehellä Nalan suuntavaisto tai komponentit (tai mikälie) meni sekaisin ja Nala lähti haahuilemaan mihin sattuu. Hihkuin vähän ja sitten onnistui jo paremmin.
Nala harjoittelee edelleen tokon voittajaluokan liikkeitä, jotka ovat edelleen vaiheessa. Olen myös havainnut, että itse olen hyvin suurpiirteinen noiden liikkeiden kouluttamisessa ja nähtäväksi jää, kuinka se kostautuu. Luonteelleen ei mitään mahda, mutta edes joskus vois olla pikkutarkka. Olisikohan se sitten se hetki, jolloin multa alkais napsahtaa hermot..
Nala on päässyt kuukauden aikana näkemään uusia paikkoja paljon. Naantalin kalliovuorilla Nala kiipeili kivillä ja kallioilla. Ohjaaja ei uskaltanut. Uusia koirakavereita tavattiin, mutta kaveruus oli yksipuolista.. Helsingissä Nala sai kokeilla rullaportaissa kulkua ensimmäistä(?) kertaa. Hämmennystä herätti alkuun se, että etujalat liikkuu, mutta takajalat jää! Pieni tuuppaus ja takajalatkin oli mukana. Reippaasti sujui siis portaissa meno. Toisaalla pääkaupunkiseudulla hätääntymistä (ohjaajalle) herätti lenkkipolulla luikerteleva käärme, joka onneksi ei ollut purulinjaa.
Nalan kanssa on tehty pikku nomehetkiä, eli tosi lyhyitä treenejä. Linjalähetys on kuukauden sana. Ehkä se toimii, ehkä ei. Ohjaaja ei ymmärrä koiraansa, joten treenailut menee tasaisin väliajoin takapakkia. En ehkä osaa tehdä tarpeeksi innostavia treenejä.. Tahtoo personal trainerin! :) Kunhan koulut taas alkaa, niin ehkä saan vapaaehtoisia damin heittäjiä, jotta Nalan motivaatio pysyis hyvänä. Nalaahan innostaa eniten markeeraukset ja liikkuva saalis, joten hakuruudut (jota ei muuten oo muistettu reenata) ja suuntareenit on jokseenkin haastavia. Hyväksi treeniksi havaitsin kahden apurin treenit, jossa koira lähetetään T-asetelmasta joko oikeaan tai vasempaan. Molemmissa suunnissa on ihminen, joka heittää damin, kun koira lähetetään. Näitä ei toki saa innostua tekemään liikaa.
Hakua Nala pääsi treenaamaan pari kertaa. Eka kerralla tehtiin kaksi pistoa haamuille, joista 1. meni kahdella yrityksellä ja toinen yhdellä. Vauhtia kuitenkin oli yllättävästi. Näyttövauhti oli reipas, mutta siinäkin parannettavaa. Seuraavalla kerralla tehtiin ensin pari näyttöharkkaa ja sitten kaksi hakua. Nalaa avustettiin vielä ekalla näytöllä, jotta vauhti pysyisi ja toisella maalimies pysyi piilossa. Näytöt meni oikein hyvin. Toisella maalimiehellä Nalan suuntavaisto tai komponentit (tai mikälie) meni sekaisin ja Nala lähti haahuilemaan mihin sattuu. Hihkuin vähän ja sitten onnistui jo paremmin.
Nala harjoittelee edelleen tokon voittajaluokan liikkeitä, jotka ovat edelleen vaiheessa. Olen myös havainnut, että itse olen hyvin suurpiirteinen noiden liikkeiden kouluttamisessa ja nähtäväksi jää, kuinka se kostautuu. Luonteelleen ei mitään mahda, mutta edes joskus vois olla pikkutarkka. Olisikohan se sitten se hetki, jolloin multa alkais napsahtaa hermot..
Nala on päässyt kuukauden aikana näkemään uusia paikkoja paljon. Naantalin kalliovuorilla Nala kiipeili kivillä ja kallioilla. Ohjaaja ei uskaltanut. Uusia koirakavereita tavattiin, mutta kaveruus oli yksipuolista.. Helsingissä Nala sai kokeilla rullaportaissa kulkua ensimmäistä(?) kertaa. Hämmennystä herätti alkuun se, että etujalat liikkuu, mutta takajalat jää! Pieni tuuppaus ja takajalatkin oli mukana. Reippaasti sujui siis portaissa meno. Toisaalla pääkaupunkiseudulla hätääntymistä (ohjaajalle) herätti lenkkipolulla luikerteleva käärme, joka onneksi ei ollut purulinjaa.
8. heinäkuuta 2009
Onnea Nala 2 v!
Tasan kaksi vuotta sitten syntyi lauma "pikku-Pennejä". Onnitteluterveiset myös pentuesisaruksille!
En muista missä olin tasan kaksi vuotta sitten, mutta vuoden takaisen muistan varsin hyvin. Silloin oltiin SNJ:n leirillä. Nalan ollessa yhden vuoden ja yhden päivän ikäinen aloitettiin molempien kisaura. Ja ihan kelpo suorituksella. :) Muistelkaamme tuota viikkoa muutamalla kuvalla.
En muista missä olin tasan kaksi vuotta sitten, mutta vuoden takaisen muistan varsin hyvin. Silloin oltiin SNJ:n leirillä. Nalan ollessa yhden vuoden ja yhden päivän ikäinen aloitettiin molempien kisaura. Ja ihan kelpo suorituksella. :) Muistelkaamme tuota viikkoa muutamalla kuvalla.
Nala tokopysteineen. Kukahan tuon komean tuopin saa tänä vuonna. :)
Poseerausta Loviisan kivimetsissä.
Nala 1v.
Poseerausta Loviisan kivimetsissä.
Nala 1v.
5. heinäkuuta 2009
Paukkuu ja pinkasee
Viime viikonloppuu oli taas koiran ohjaajalle tehokas. Nalakin oppi ehkä vähän uusia asioita, mutta niillä parilla treenillä ei niin pitkälle kanneta.. Kouluttajina toimi Miso Sipola ja Janne Lähteenaro.
Lauantaina tehtiin kateltiin perusjuttuja: seuraamista, lyhyttä linjaa ja taakselähetystä. Seuraamista Nala on sen verran parantanut lähiaikoina, että malttaa pysyä suht koht oikealla kohdalla hätiköimättä. Se meni siis ihan jees, tosin vielä tarkkaavaisempi sais Nala olla. Linjaharjoituksissa otettiin ensin perus "viedään dami, tullaan takaisin ja lähetetään" -harjoitus. Sen jälkeen harjoiteltiin malttia (eli paljon odottelua). Kaksi koiraa kerrallaan suoritti markeerauksen ja linjallelähetyksen, muut odotteli. Takaalähetyksessä heitettiin pallo koiran siltä puolelta, jolta haluttiin koiran kääntyvän ja käytettiin tietenkin saman puolen kättä merkkinä. Nämä menivät hyvin. Nalan "päivän miinus" tuli huonoista otteista, eli damin roikottamisesta ja tiputtelusta. Alkuun Na oliki kyllä vähän turhan tohkeissaan...
Sunnuntaina tehtiin linjaa ja walk uppia (eli sanastoa tietämättömille: kävellään rivissä, laukaus, markeeraus). Linjaharjoittelussa vietiin 2 damia (/koira) toiseen päähän ja 1 toiseen. Nämä kaikki haettiin vuorotellen, ees taas kävellen. Nala meni ekan hyvin, mutta seuraavilla piti muistaakseni ottaa muutamia metrejä lähemmäs. Mulla on erittäin huono muisti, joten en muista tarkkaan kaikkia harjoituksia, mutta tuosta lähdettiin vaikeuttamaan reeniä markeerauksen kautta. Ensin mentiin sama linja, jota jankattiin. Sitten tuli markeeraus, mutta lähetettiin edelleen linjalle. Sitten vasta markeeraus pois. Na meni linjan hyvin, mutta toista kertaa ei niin hyvin. Kävin näyttään damin sille ja uusi yritys meni paremmin. Markeeraukselle lähti epävarmasti (monta käskyä ja niin edelleen), mutta muuten jees.... Walk upissa Nala kulki maltillisesti, mutta markeerasi huonosti. Kouluttaja painotti kaikille oman markeerauksen tärkeyttä. Tämä opittiin kantapään kautta, kun yksi koiranohjaaja piti ohjata damille. Tässä koimme, että helposti tulee se 10-15 metrin heitto suuntaan tai toiseen. Kuvitellaanpa, että koira ohjattaisiin samalle alueelle ja tuuli on väärästä suunnasta. Koiralla menee herkästi luotto ohjaukseen jos dami löytyy aivan muualta (ts. koira päättä itse minne menee). Pointti siis: älä katso koiraa, vaan markeeraa!
Tulevat reenit meillä liittyy pitkälti linjaan, koska se on aika heikoilla pohjilla suhteessa Nalan ikään kuitenkin.. Nalan into muuttuu vaan tosi helposti keskimmäisen sormen ojennukseen, joten reenit pitää pitää tosi lyhyinä. Päätin hankkia myös starttarin reenejä helpottamaan.
Lauantaina tehtiin kateltiin perusjuttuja: seuraamista, lyhyttä linjaa ja taakselähetystä. Seuraamista Nala on sen verran parantanut lähiaikoina, että malttaa pysyä suht koht oikealla kohdalla hätiköimättä. Se meni siis ihan jees, tosin vielä tarkkaavaisempi sais Nala olla. Linjaharjoituksissa otettiin ensin perus "viedään dami, tullaan takaisin ja lähetetään" -harjoitus. Sen jälkeen harjoiteltiin malttia (eli paljon odottelua). Kaksi koiraa kerrallaan suoritti markeerauksen ja linjallelähetyksen, muut odotteli. Takaalähetyksessä heitettiin pallo koiran siltä puolelta, jolta haluttiin koiran kääntyvän ja käytettiin tietenkin saman puolen kättä merkkinä. Nämä menivät hyvin. Nalan "päivän miinus" tuli huonoista otteista, eli damin roikottamisesta ja tiputtelusta. Alkuun Na oliki kyllä vähän turhan tohkeissaan...
Sunnuntaina tehtiin linjaa ja walk uppia (eli sanastoa tietämättömille: kävellään rivissä, laukaus, markeeraus). Linjaharjoittelussa vietiin 2 damia (/koira) toiseen päähän ja 1 toiseen. Nämä kaikki haettiin vuorotellen, ees taas kävellen. Nala meni ekan hyvin, mutta seuraavilla piti muistaakseni ottaa muutamia metrejä lähemmäs. Mulla on erittäin huono muisti, joten en muista tarkkaan kaikkia harjoituksia, mutta tuosta lähdettiin vaikeuttamaan reeniä markeerauksen kautta. Ensin mentiin sama linja, jota jankattiin. Sitten tuli markeeraus, mutta lähetettiin edelleen linjalle. Sitten vasta markeeraus pois. Na meni linjan hyvin, mutta toista kertaa ei niin hyvin. Kävin näyttään damin sille ja uusi yritys meni paremmin. Markeeraukselle lähti epävarmasti (monta käskyä ja niin edelleen), mutta muuten jees.... Walk upissa Nala kulki maltillisesti, mutta markeerasi huonosti. Kouluttaja painotti kaikille oman markeerauksen tärkeyttä. Tämä opittiin kantapään kautta, kun yksi koiranohjaaja piti ohjata damille. Tässä koimme, että helposti tulee se 10-15 metrin heitto suuntaan tai toiseen. Kuvitellaanpa, että koira ohjattaisiin samalle alueelle ja tuuli on väärästä suunnasta. Koiralla menee herkästi luotto ohjaukseen jos dami löytyy aivan muualta (ts. koira päättä itse minne menee). Pointti siis: älä katso koiraa, vaan markeeraa!
Tulevat reenit meillä liittyy pitkälti linjaan, koska se on aika heikoilla pohjilla suhteessa Nalan ikään kuitenkin.. Nalan into muuttuu vaan tosi helposti keskimmäisen sormen ojennukseen, joten reenit pitää pitää tosi lyhyinä. Päätin hankkia myös starttarin reenejä helpottamaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)