Kajaanin näyttely ja suunnitelmia

Tämän päivän virallisten tulosten vuoksi on aika taas päivittää kuulumisia. Viime vuoden puolella ei meidän koiramaailmassa tapahtunut suurempia asioita. Tuju on kasvanut henkisesti ja fyysisesti, mutta näistä etenkin henkinen kasvu on se, josta omistaja on kiitollinen. Noutajaan tottuneena saa miettiä niin monesti uusiksi omat tavat käsitellä koiraa, kun Tuju on niiin pieni ja niiin nopea ja reagoi minun toimintaani ja ympäristöön niin eri tavoin kuin Nala. Voisin sanoa, että ihan on molemmat opittu viime vuonna paljon asioita, vaikkei isommin oo varsinaisia tokoiluja ym. treenailtu.

Ajateltiin ottaa se toko-teema tälle vuodelle. Nalan kanssahan käytiin kokeessa viimeksi 2009, saatiin TK2. Sen jälkeen on jahkailtu niin pitkään, että ehtihän nuo säännötkin muuttua välissä ja voittajan liikkeet osin helpottua ja osaltaan tuli kerralla lisää haastetta. Otamma silti homman toimintamyssyyn ja ruvetaan tekemään reeniä kokeeseen tähdäten.

Tujun tämä päivä oli jännittävä meille molemmille! Russelin eka näyttely ja minullaki edellisestä kerrasta kehässä on seitsemän vuotta. Näyttelysäännötkin oli ehtinee välissä muuttua. Hirveä jännäys että miten ne värit menikään. Tuju ansioitui näyttelystä kuitenkin arvosanalla H ja päästiin nopsaa siitä urakasta. Tuomarina oli Vesa Lehtonen, ja hän arvosteli Tujua näin: "Kauttaaltaan kovin kapea kokonaisuus. Vielä melko kapea ja pitkähkö pää. Hyvä kaula ja ylälinja. Kapea kevyt runko. Kevyt luusto. Pitkä kuono. Liikkuu tehokkaalla hyvällä askeleella. Hyvä karvanlaatu."

Täytyy vielä kehaista Kajaanin pallohallia, johon oli laitettu uudeksi alustaksi tekonurmi. Ei tarvinnut kylmää isommin hytistellä, vaikka ulkona oli -19 pakkasta.

Mutta pääasiahan viime vuodessa on ollut, että Tujun projektit ei ole päässeet loppumaan. Aina on jotakin hommaa!

Pyykkipäivä. Projekti hyvällä mallilla.

Kuka tätä projektia vetää häh!

Duunarin lounastauko, makkaraa

Velipojat rivissä kesäkuussa 2015

 

"Ruoppaushommia tässä alottelen, ranta kuntoon."

"Kyl tää tästä hoituu. Ei tartte auttaa."

Aarteen etsintää, lisätienestinä

Vuoden 2015 muotiruokaa, pulled porkia

Mutta tämä ehkä kuvana sisältää kaiken, mitä tuosta russelista voi kertoa.

"Ei tartte polkea valmista polkua p***ele, etanat!"

Olen kuitenkin reilu ja jätän kertomatta yksityiskohtaisemmin siitä, miten russeli ei touhukkuudestaan huolimatta tappanut mökkitohvelissa piileskellyttä hiirtä. Söpösti haistellen, nenä nenässä ihmetteli, mikä tuo hiiriotus on ja päästi hiiren kipittämään superkiitoa kaminan alle. Hyvinhän se meni!

Jouluajatuksia

Ei ole kuin päivä enää aherrettava, niin jo päästään viideksi päiväksi joululomailemaan. Luntakin satoi Kajaaniin mukava määrä ja pieni russeli on saanut kahlata ja loikkia riemuissaan. Vielä kun tulee hieman lisää lunta, saan varmaankin kannoilla seuraajan, kun persjalkane ei enää pääse umpea. Voi pientä.

Olen saattanut jo aiemminkin mainita, että Tuju on ihan mahtava piski. Saatoin varautua russelin hankkiessani pahimpaan, mutta tämähän onkin ollut vallan positiivinen yllätys. Ai mitä, se ei haukukkaan 24/7? Luojan kiitos, Tuju vaihtoi myös naskalinsa tukevampaan purukalustoon, joten pienet reiät käsissä ja Nalan turkissa on historiaa. Tujuhan ei vielä ihan ymmärrä, että leikkiessä pitää tarrata aina siitä lelusta eikä kädestä.

Tuju on myöskin ymmärtänyt ensisijaisen tärkeän taidon, joka on aamulla nukkuminen. On aivan täysin turhaa tulla riekkumaan sängyn viereen ja tökkimään varvasta heti, kun omistajansa kääntää kylkeä tai antaa jotain elonmerkkejä. Ah sitä onnea, kun tuo sen tajusi. Saan aamu-unistella ihan rauhassa.

Siinä kai tärkeimmät Tujusta. (Vitsi vitsi, ajattelin kirjoittaa joutessani jotain lisääkin, jostain vähän olennaisemmasta, mitä se sitten lie.) Nala sen sijaan on yllättänyt tänä vuonna kaikenlaisilla pikkuvaivoilla. Onneksi ei mitään suurempaa (koputan puuta), mutta taas kerran päästiin käymään eläinlääkärillä, kun tunnustelin mahasta omituisen patin, joka ylettyi lähelle kylkiluita. Ell. epäili patin olevan vain suolessa olevaa kakkaa ja sai minutkin vakuutettua röntgenin ja ultraäänen jälkeen (siis hengitän nyt ihan rauhassa). Mutta ihmettelen vain, miten seitsenvuotias koira, joka ei ole käynyt elämänsä aikana kuin suunnilleen rokotukset, kuvaukset ja yhden tassupaikkauksen eläinlääkärillä ja nyt tänä vuonna on ollut neljä eri vaivaa näytettävänä. Ei pysty pieni pääni sitä ymmärtämään. Onkohan se tämä Kajaanin vesi? Tassuakin paikkaamassa oli silloin 2011 kajaanilainen eläinlääkäri vaikka oltiin Vantaalla, mutta ehkä se oli vain sattumaa. Ja nyt eksyin aiheesta.

Palataan asiaan taas joulun jälkeen. Hyvää ja rauhallista joulua!

Vuorikauris

Pistetäämpä pari kuvaa kärkeen, kun Marjo ystävällisesti nappasi kuvia kasvavasta pojusta.

Voi häntä..

Reissumies Tuju on seikkaillut taas ympäri Suomen, junalla matkaillen. Pääsi myös eräs viikonloppu seikkailemaan verstastiloihin, jossa tehtiin myös hieman henkilöetsinnän alkeita!

Minä ja alppikauriini junassa

Aloitetaan kuitenkin pikareissusta Helsinkiin/Vantaalle, jossa vietettiin viikonloppu. Lauantaina lähettiin Marjon ja pikkukoirien kanssa Helsingin keskustaan, jossa piipahdettiin mm. Stockalla ja Forumissa sekä matkattiin metrolla. Tujuhan kulki kaupungissa ihan nätisti eikä mikään ollut hirveän ihmeellistä tai pelottavaa. Hymyjä tuo kolmikko kyllä onnistui herättämään ja Tuju sai hieman rapsutuksiakin ohikulkijalta. Tujun sivupersoona Pöhinä-Toope oli tällä kertaa hiljaa. Ehkä kaupungissa oli vaan kaikkea niin paljon, ettei ehtinyt mitään erityistä jäädä haukkumaan.

Russelit poseeraa *sydän*

Jäbät oottelee metroa Stadissa

Metrolla matkaaminen hoituu iisisti

Nyt väsyttää hetken

Samalla reissulla Tuju pääsi näkemään velipoikia, kun pidettiin triolle treffit. Murinaa, töminää ja vähän rähinääkin tuohon tapaamiseen liittyi, mutta olipahan kyllä hauskaa! Pitkästä aikaa Tuju pääsi leikkimään kunnolla kaltaistensa kanssa.

Verstaallakin tosiaan käytiin tutustumassa eri pintoihin ja tehtiin ekat henkilöetsinnät! Tuju kyllä kulki reippaasti, ainoastaan pimeä portaikko oli vähän jännä. Henkilöetsinnässä minä menin itse piiloon ja muutaman kerran piti harjoitella, ennen kuin jätkä hoksasi nenäänsäkin käyttää. Mutta luultavasti siinä syttyi joku hehkulamppu, ja seuraavalla kerralla se nokka tulee paremmin käyttöön. Eikä tartte ruveta kaapin päällä olevia karhuveistoksia pöhisemään. Nalakin etsiskeli verstaalla ukkelia ja oli kyllä innoissaan, kun pääsi pitkästä aikaa touhuilemaan etsintähommia. Ja ylipäätään mitään, kun on ollut vähän hiljaiseloa sen tulehtuneen kynnen takia.. Nyt sen pitäisi olla taas kunnossa.

Viikko sitten käytiin taas viikonloppureisu Iissä. Tuju sai totutella jakamaan elintilaansa lattialla myös itseään 3kk vanhemman vauvan kanssa. Hyvin kyllä poitsu ymmärsi, että hajurako täytyy pitää (ja toki oli valvotusti koko ajan, huom. ettei joku huolestu). Vaan hajurakoa ei pidety, kun Tuju tutustui itseään pienempään parsoniin, Kingiin. Tuju oli kyllä siinä tilanteessa se kingi, mutta eiköhän pentujen kasvaessa käy leikit vähän tasaisemmaksi. Jos vaan silloin vielä osaavat leikkiä sopuisasti.

My happy little pill

Edelliset kuulumiset on näköjään jo yli kuukauden takaa. Joka on melkein kolmasosa tuon pienen turriaisen elämästä. Nyt kolmisen viikkoa ne on olleet Nalan kanssa kämppiksiä, kun Nala saapui metsästysretkiltään (joilla oli saanut noutaa jopa yhden pyyn ja jäniksen! Ei se saalis vaan tunnelma..).

Tujun kanssa ollaan osallistuttu pari kertaa pentukurssilla, jossa parin kerran teemana on ollut katsekontakti, rauhoittuminen ja hihnakäyttäytyminen. Varsin pentumaista touhuilua siis. Käskyjähän pentu ei osaa vielä kuin luoksetuloon, mutta jopa istumista on alettu opetella! Siitä juolahti mieleen, että mitä kaikkea Nalan kanssa oltiin jo ehditty tehdä tuossa iässä. Koska pidin silloin hyvinkin ahkerasti treenipäiväkirjaa (ja blogia), löytyi kaikki etsimäni tiedot heti, muun muassa treenien lukumäärät ja niiden sujumiset. Hyvä, ettei käytetyt namit ja päivän sää. Noh, sen lisäksi, että Nala oli tuhonnut yhtä monta laturia (eli kaksi), oltiin tehty kuusi jälkeä, neljä hakutreeniä, yksi verijälki, kolme esineruututreeniä, damitreenejä, maahanmenoja, eteentuloa, kosketusalustaa.. Nala oli myös saikkuillut viikon kennelyskän vuoksi.

Hieman eri meininki oli tuolloin Kannus-aikoina koirien kanssa. Tujun kanssa lähtökohtana on se, että saadaan perusta kuntoon. Tuju on matkustellut ympäri Suomen (seitsemän junamatkaa), kiipeillyt kivillä ja kannoilla (mahoton apina..), leikkinyt Nalan ja muiden, myös pentukoirien kanssa ja opetellut malttamista, leikkimistä, luoksetuloa ja muita samaan sarjaan kuuluvia asioita. Ja meillä on ollut hauskaa!

Nala ja Tuju tulee edelleen hyvin toimeen keskenään. Nala pyörittää pentua nätisti ja Tuju saa purkaa ylimääräisiä puruvimmoja.

"Kuka sä oot ja mitä teet mun edessäni kello viis.."

Tujun vesikuppikoko on reilu kaks litraa

Tuju poseeraa! 3kk.

Asukastoimikunta koossa virkistyspäivillä Jämsässä

Nalalla on ollut nyt surkeampi onni. Viikon alussa jouduin käyttämään sitä eläinlääkärin katsastettavana, kun etujalan "etuvarpaan" kynsi oli ihan punainen, pehmeä ja märkivä. Ja kipeä, ei kysymystäkään. Kynsi oli jossain välissä päässyt halkeamaan pituussuunnassa ilmeisesti tyveen asti ja siitä oli tulehduksen myötä irronnut sarveinen kokonaan. Ydin oli enää jäljellä, joten koira oitis ab- ja kipulääkekuurille. Märkiminen on onneksi lakannut, mutta kynsi on vieläkin punoittava. Aikansa ottaa ennen kuin sarveinen kasvaa kynteen takaisin.

Ensi viikonloppuna Tuikkis pääsee moikkaamaan velikultia Tottia ja Kasperia ja muitakin koiraotuksia minnekäs muualle kuin pääkaupunkiseudulle! Saa Tujukin taas telmiä koirien kanssa, kun Nala on pitänyt riekkumistaukoa nyt hetken.