Viiltävä hyökkäys alavasemmalta

Nyt ollaan jo kolmatta viikkoa nauttimassa etelän kesästä. Eipä silti alkanut sekään kovin hehkeissä tunnelmissa, kun viikon olemisen jälkeen tapahtui vähemmän kivoja juttuja.. (varoitus: luvassa pitkä kertomus tapaturmaisesta iltapäivästä ja sen jälkeisestä ajasta)

Reilu viikko sitten lauantaina olin Nalan ja Ansan kanssa lenkillä tutustumassa uusiin maisemiin. Ilma oli kyllä kieltämättä lämmin. Sen takia ajattelin, että kuljen Keravajoen rannalle, misä olin edellisenä päivänä jo käynyt. Otin kirjanki mukaan, että saan rauhassa nautiskella lämpimästä kesäpäivästä. Kuljettiin polkua pitkin rannalle ja otettuani muutamat valokuvat kaivoin kirjan esiin alkaakseni lukemaan.

Koirat leikki pitkästä aikaa keskenään, mikä oli kyllä hauskaa, ku Nala ei siihen hommaan enää kovin usein rupea. Ansan tullessa mun viereen istuskelemaan huomasin kalliolla verta ja kirosin mielessäni jo valmiiksi, että siinä meni se kiva päivä. Tutkimisen jälkeen havaitsin Ansalla kaksi haljennutta anturaa ja Nalalla yhden. En viitsinyt niitä sen tarkemmin tutkia, vaan päätin, että päivystyksessä niitä on käytävä näyttämässä. Kiersin pienen kiekan, jotta näkisin mistä haavat oli tullu, ja lasiahan sielä oli. Ei kylläkään pulloja vaan ihan ikkunanlasia pienenä kasana..

Koirat oli pakko kävelyttää pienen kosken yli (itse pääsin kuivana..) läheiselle rannalle, johon meitä tuli kyyti hakemaan. Päädyttiin Vantaan päivystykseen, jossa päästiin aloittamaan tikkausoperaatio klo 19 jälkeen (tapaturma sattui klo 16). Molemmat pääsi vuorollaan unten maille. Vaikka Ansalle tuli haavat kahteen eri tassuun, se pääsi silti "vähemmällä" (ne oli siis "vain" luukalvolle saakka..) kuin Nala, koska sen haava ulottui niveleen saakka: lasi oli viiltänyt nivelen poikki. Putsauksen ja tikkauksen lisäksi jalkaan piti laittaa siis lasta. Ja lastan piti antaa olla siinä viikon. Eläinlääkäri totesi, että tulehdusriski on hyvin suuri, koska haavaan oli mennyt niin paljon kaikkea ryönää plus että viikon vaihtamatta oleva lasta antaa haavalle hyvin aikaa muhia, kun sitä ei pääse tuulettelemaan ja putsaamaan välissä. Mikäli haava ei lähde parantumaan, olisi tulehdus nivelessä asti, mikä tarkottaisi, että varvas pitäisi amputoida sitä seuraavasta nivelen kohdalta. Kyseessä on siis takajalan uloin varvas.

Viime perjantaina käytin Nalan lastan vaihdossa ja sieltä paljastui yllätys. Haava oli täysin kuiva! Eläinlääkäri ja eläintenhoitajakin odotti, että lastan alta paljastuisi pahalta haiseva ja märkivä haava. Itse en tiennyt mitä odottaa, koska pelkäsin mitä sieltä pahimmillaan voi tulla (ja myös todennäköisesti) mutta toisaalta Nala ei ole missään välissä osoittanut kipuilua (ei ennen eikä jälkeen tikkauksen). Ylihuomenna tiedetään tilanteesta taas enemmän, kun saadaan tikit pois. En uskalla sanoa, että näyttää hyvältä tähän mennessä, mutta lupaavalta kuitenkin.. Joka tapauksessa lastaa tulee pitää noin 6-8 viikkoa eläinlääkärin arvion mukaan. Nalalle ei sitten ainakaan kesäkuntoa kasvateta...

Että näin mukavasti meijän loma Vantaalla alko. Tiedänpähän nyt, missä en enää käy lenkillä.

Poikkeus sääntöön

Jokaisessa säännössä on poikkeus. Siten myös säännössä, että jokaisessa säännössä on poikkeus, täytyy olla poikkeus.

Paradoksit pistää pään pyörälle ja ajattelemaan liikaa, mutta silti niitä on mukava pohtia.. Asiaan. Maaliskuussa (meneepäs aika nopeaa..) kerroin, että Nalaa luullaan lenkillä aina pennuksi. Voin täten ilmoittaa, että kerrankin sitä veikattiin vanhemmaksi mitä se on!! Tosin itse kysyin ihan vasiten, kun tuli vastaantulijan kanssa poristua. Ja taisipa sillä itselläänkin olla pieni labbisnarttu..

Maaliskuun jälkeen on ehtinyt lumet sulaa ja kesälomakin alkaa. Pääsiäisloma vietettiin Helsingissä ja käytiin mutka Tammisaaressakin. Tässä pian otetaan suunta takaisin etelään, jotta saataisiin loma tehokkaasti käyntiin. :)

Kesän tavoitteena on päästä edes jonkun verran etenemään nomen (ja tokonkin) osalta, vaikka Nalan into taas pääsi laskemaan. Riehuminen oli talven hommia, ja kevään tullessa on intoilu jäänyt vähemmälle. Mutta mikäli sattuu hyvä sauma ja palikat on kohillaan jne, katsotaan kyllä joku nomekoe, mihin mennään kokeilemaan onneamme. Joka tapauksessa touhuilua jatketaan, vaikkei se kyllä enää ole niin koetavotteista, mitä Kannuksessa.

Elmo, Ansa ja Nala Helsingissä

Nala tutustui ensimmäistä kertaa Suomenlinnan puolustusjärjestelmiin

Köhniöjärvellä kesäiltana.
Oma talo tai mökki järven rannalla
olis kyllä mahtava omistaa..

Mursukevennys

Tietokoneellani näytönsäästäjänä on kuvasarja, johon tulee koneellani olevia kuvia satunnaisessa järjestyksessä. Minusta oli tavattoman huvittavaa, että eräs kerta nämä kuvat tulivat peräkkäin. Ne muistuttavat epäilyttävästi toisiaan, ainakin jollain hyvin vääristyneellä ajattelutavalla. :D

Pentupäiväkirja

Täällä Jyväskylässä kuljeksiessa tulee joka päivä vastaan uusia ihmisiä ja koiranulkoiluttajia. Jotkut pysähtyvät kyselemään ja usein se ensimmäinen kysymys on, että minkäs ikäinen tuo koira on. Tai oikeastaan, että onko se vielä pentu. Laskelmieni mukaan noin 100% kyselijöistä toteaa vastaukseen suurin piirtein näin: "Ai se on niin vanha! Se näyttää ihan pennulta." Rodun ovat sentään arvanneet oikein ja päätelleet, että Nala edustaa sitä "sporttilinjaa". Ilmoitan täällä blogissa sitten juhlavasti, kun joku vastaantulija kysyy, kuinka monta vuotta Nala on. :) Se tapahtuu ehkä sitten, kun musta väri alkaa vaihtua harmaaksi. Mutta ettei kukaan käsitä tätä väärin, en ole siis pahalla tuulella siitä, että Nala on niin pentumainen, minusta se on vaan hassua. Pysyköön hassuttelevana pentuna niin kauan ku jaksaa. (Isäni muuten kutsuu Nalaa vielä penskaksi, ehkä Nala ymmärtää siitä olla kasvamatta..?)

Hiihtolomalla tein pienen kuvapäivityksen, mutta en lopussa saanut lisättyä siihen enää tekstiä. Hiihtoloma meni kaikenlaisissa touhuissa ja ulkoiltua tuli kyllä mukavasti. Pulkkamäki piti tietysti käydä laskemassa että saatiin syödä pullaa. Nala tosin oli menossa mukana ja taklasi minut hankeen laskiessani pulkalla! Myös mökillä tuli käytyä ja kelkalla ajeltua. Nalan tehtävä mökillä oli lähinnä hiihtäjien pujottelu ja rapsutusten taktinen keräileminen. Nala alkaa jälkimmäisessä siirtyä harrastelijasarjasta ammattilaissarjaan..

Hiihtoloman jälkeen aurinko on suosinut myös Jyväskylää ja pitkästä aikaa otin myös kameran mukaan jäälle, jolla on myös kantohanki, huippua!

Aaaarteita!

Nala löysi jäältä myös leikkikaverinsa dalmiksen. 

"Oho, olipa törmäys lähellä!"

Harmi, kun on niin epätarkka kuva, mutta katsokaa tuon koiran asentoa ja kertokaa mihin se on menossa. :D

Nala-Roo

Ja nämä on viettänyt koko talven meijän lähirannassa avantouimareiden seurana. Lopputalvesta joku fiksu on jopa tajunnut kieltää ruokinnan kyltillä.

"Anna leipee!"

Hiihtämässä ollaan käyty hiihtoloman jälkeen. Nala on saanut siis vähän rankempaa lenkkiä koittaessaan pysyä mun perässä, koska hanki ei kanna tassuttelijaa ihan yhtä hyvin. Mutta onneksi minunkaan vauhti ei päätä huimaa. Välillä saatetaan jumittaa nauttimaan auringon lämmöstä ja pienestä tuulen vireestä. Ah, kevättalvi. 

Mukavaa kevättä!