Talaven törröttäjät

Pohojos-Pohojammaa kuttu tätä kaksikkua ja nyt kulutettaan aikaa siis Iisä. Se tietää Nalan osalta hieman köyhempää tokotreeniä, mutta nometreenejä koitetaan pitää vielä yllä.

Nala on päässy hallilla treenaileen mm. maahanmenoa ja seuraamisen käännöksiä. Käytännössä se on kuitenki suurilta osin ollu ohjaajan kouluttamista. Ehkä voisinkin sanoa, että koira on tehnyt mitä tekee, mutta minä oon koittanu opetella tekemään kahta tai useampaa asiaa yhtä aikaa. Luovuin luulosta, että osaisin hallita kroppaani ees kohtalaisesti. Ulkopuoliset silmät on meijän reeneissä osottautunu hyvinki hyödyllisiksi..

Nappis on jatkanut linjojen juoksua hangessa kovaa vauhtia, laukausten ja ruuan avulla tosin. Ollaan palattu myös kantamisen alkeisiin ja muisteltu, että damia ei saa vaihtaa.

Kunhan kelit suopenee vähän, lähtään Nalan kanssa testaan joelle hiihtolatua..

Onni 7v!

Tänään Onni täyttää jo hurjat 7 vuotta. 

Ei ole tuoretta kuvaa ukkelista, mutta laitetaan päinvastoin tosivanha.

Onni 7 viikkoa 2 päivää, reippaana alusta alkaen!

Kuin mummokatras hangessa

Alkuvuosi on mennyt vauhikkaasti talven riemuissa, mutta on sitä vähän pitänyt koulupöydän ääreenkin jo vakavoitua hieman. Vakavaksi veti myös allekirjottaneen tasavuotispäivä (tosin juuri tänään se ilahdutti taloudellisella puolella). Tästä eteenpäin ei niitä vuosia sitte enää uskallakkaan laskea! Ajan kulua korostaa vielä lisäksi Onnin lauantaina oleva 7v-syntymäpäivä.

Kireimpien pakkasten mentyä on taas alettu vähän nomeilemaan. Linjoja pusketaan eikä paljoa muuta. Nalalla on ollut intoa joka reeneissä ja lumi on vain pöllynnyt, kun Labbis on raivonnut tiensä dameille. No ei ihan, mutta kyllä se innokkaasti kerran tallattua uraa menee. Ja myös ilman laukauksia ollaan tehty ja into pysyi. Vielä on kohdattu pieniä ongelmia nimeltään Vaihto ja Huono-Ote. Herra Vaihto saatiin hätisteltyä samalla kertaa pois, mutta Nalakin ehkä säikähti vähän samalla, palautui kuitenkin säikähdyksestä. Ote pilkistelee vielä silloin tällöin reeneihin. Se on sitkeämpi tapaus.

Hallikortin myötä on käyty treenaileen maahanmenoja, noutoa, luoksetuloa, seuraamista ja tietysti agiliitoa! Ehkei meistä agimestareita tule, ku ei sitä menoa vaan voi ottaa vakavasti. :) Tokossa edelleen tähdätään kisailemaan joskus ja ehkä se on ihan realististakin..? Maahanmenoja ollaan nopeuteltu entisestä leikin yhteydessä. Vielä pitäis vaihtaa ainakin Nalan luistovoiteet pitovoiteeseen, vaikka kumimatto on alla ollu. Ja pitää ne kyynärät ja takapuolet maassa. Seuraamistakin saatiin viime kerralla parannettua käännösten osalta, kun saatiin apua ulkopuolisilta silmiltä. Kyllä sitä taas tuli huomattua, että itse ei näe eikä saa ajateltua läheskään kaikkea, mitä sitä tulee käännösten aikana tehtyä. Ajatus ei kerta kaikkiaan jakaudu niin moneen osaan. :)

Talven riemuista kun kerroin, niin onhan me käyty myös hiihtämässä! Kerran jopa canicross vermeillä, mutta hihna oli metrin liian lyhyt. Jatkopala hankintaan siis. Pian saadaan vielä paremmat valjaat ja niillä koitetaan sitten taas vähän enemmän hiihdellä.

Nyt on aikaa tonttuilulle

Jokavuotiset joulut ja uudenvuodenjuhlat on taas käyty läpi, tosin niitäkin kuvioita onnistuin vähän muuttelemaan mieleisekseni. Nala on ollut menossa mukana, koska juhlimme sivistyneesti. Joululahjaksi Nala sai syötävän siilin, mutta siitä se ei ehtiny nauttia kuin hetken vain. Nala-Loppasuu. Itsekkin sain oikein mieluisia, toivottuja ja tarpeellisia lahjoja. Näillä pärjää taas vuoden.

Vuodenvaihteeksi lähdettiin melskettä pakoon mökille. Uusimpana hankintana sukset, joten pitihän ne testata (taisin kyllä testata ne jo edellispäivänä pitemmällä lenkillä). Hiihdin Nalan kanssa ~5km ja hyvin huilasi, tarvittaessa myös piti! Muut meni mökille vaihtoehtoisin kulkuvälinein ja mökillä törmäsin Onniin, jonka mieli teki metsälle. Tiedettiin jäniksen suurpiirteinen sijainti, joten lompsittiin Onnin kans paikalle. Onni mukamas ajohaukkui heti alkuun, mutta taisi olla lintu tai vastaava kyseessä, kun Onni tuli heti pois. Onni palasi metsään ja itte kiersin aluetta lämpimikseni. Löysin hyviä ojalinjoja, joita pitkin kävelin alueella. Pian olin suon laidalla, jolla ojat oli vähän isompia ja ajattelin mennä tukevammalle maalle. Samassa olinkin ojan pohjalla kera kuraveden ja hyppäsin äkkiä pois. Ihmeeksi kylmä vesi ei paleltanut jalkoja kovinkaan pitkään, joten kiersin vielä tunnin näkemättä koiraa, mutta jäniksen tuoreen polun kylläkin löysin. Lähdin pois, jotten sais kaikkia tauteja sikainfluenssasta hullunlehmäntautiin.. Onni jäi ajamaan jänistä, mutta tuli sekin n. 4 tunnin päästä pois kun ei passimiehiä näkyny.

On kamalan hankalaa mun huonolla muistamiskyvyllä hahmotella koko vuoden tapahtumia, joten piti aikasemmista kirjotuksista urkkia mitäs sitä onkaan vuoden aikana tullu tehtyä. Päällimmäisenä juttuna on varmaan ollu Nalan TK2 alkuvuodesta. Melkein jopa osallistuttiin ekaan NOME-B kokeeseen, mutta sekin jäi käymättä juoksujen vuoksi. Sekin kyllä tuli todettua, että parempi niin.

Nome-leirillä Muuramessa ja koulutusvkloppu Ähtärissä oli hyödyllisiä, tosin vaihtelevan turhauttavia. Mihin tulen päätymään tuon koiran kanssa näillä "taidoilla", kun en osaa johdonmukaisilla keinoilla kouluttaa.. Päällimmäisenä pohtimisen aiheena lähinnä palkkaaminen.

Ens vuodelle olisi tarkotus sitten tähdätä se eka nomestartti ja tokossa voittajaluokka. Tarkoituksena olisi saada linjat ja innostus kuntoon ja ehkä se vesityöskentelykin kohilleen, kunhan päästään veteen! Koetta taidan katsella syksymmältä. Voittajaluokkaan tahdon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sillä mitään laamailua en mielellään vierelläni katso. Se on kyllä välillä ollut vähän liian yleistä.

Itse haastan itseni katsomaan tänä vuonna vähintään yhden pesispelin (mieluiten D-tyttöjen) ja käymään sienimetsällä ja keksimään sienistä jotain hyvää syötävää. :P Lisäksi pitäis kerätä mustikoita ens talven varalle, koska tänä talvena on ollut ikävä pakastemustikoita.