Oma maa mansikka

Pitääpäs päivittää, ettei kaikki luule, että Kannuksesa ei olis talvi. On täälä, ainaki pakkasta, muttei lunta paljoakaan. Tahtois sitä vielä lisää, kiitos.

Viime viikonloppuna käytiinkin jo toisissa pikkujouluissa. Nala nautti vapaudesta ja etenkin rapsutuksista. Myös leikkiminen erään lapsenmielisen kanssa oli varsin hauskaa. Jouluruokaa Nalalle ei tarjottu, vaan se sai tyytyä Onnin eväisiin. Oli kyllä mukava sää, vaikka lunta on ollut aikoinaan rutkasti enemmän. Tähtitaivas näky loistavasti kauempana keskustoista ja valosaasteesta. Kaunista. <3

Huomena päästään taas takasin kottiin nautiskelemaan joulusta. Ehkä Nalakin saattaa saada normaalia erikoisempia herkkuja. Onneksi ei olla Nalan kans ainoita pohjosen asukkeja, niin päästään ookaamalla Iihin.

Tässä on vähän tullu jo mietittyä saavutuksia tältä vuojelta ja tavotteita ens vuojelle. En tainnu jaksaa laittaa tälle vuojelle ollenkaan tavotteita, niin ei tarvi niitten osalta pähkäillä onnistumisia ja epäonnistumisia. Jotain tavotelmia aattelin kuitenki ens vuojelle laittaa, ettei mee aivan hassutteluksi tämä homma. Myös ittelle täytyy joitan tavotteita/haasteita laittaa, että sais vähän jännitystä elämään. Vielä niin selkiästi en oo niitä miettiny, että tänne asti niitä laittasin, mutta ehkä tuonnempana. (Pitääköhän laittaa vielä tän vuojen tavotteeksi että saisin niitä mietittyä selkeämmin..?)

No eihä se talavi taho tulla

Onneksi joulu on kuitenki tuloillaan. Nyt on yhet pikkujoulutki tälle vuojelle käyty, ja mahat täytettiin kinkulla. Nala ei sitä kinkkua saanu, mutta sen viikonlopun aikana sai serkkupojalta runsaasti rakkautta ja rapsutuksia erityisesti. Ja labbis oli onnellinen.

Emäntänsäkin on viihtynyt joulua odotellessa, kun on saanut tehdä kaikkea jouluista. Glögit on maisteltu retkimerkeissä (kuutamossa, ooo) ja tehtiin myös piparkakkutalokylä viime vkloppuna. Nyt mun talo on tosin jo piipun, kuusen ja puoli pihaa köyhempi. :P

Nala on saanut harjotella kaukokäskyjä, ruutua, tunnaria, luoksetuloa ym. pienimuotoisesti. Vähän kevyellä kaavalla ollaan menty, mutta mihinkä meillä kiire. Nalan elo on ollut normaalista poikkeavaa, kun ei ole ruskeaa kämppiskoiraa, jolta kerjätä huomiota ja jonka kans välillä vähän leekata. Nala onkin sijaisleikkiny ei-enää-niin-pienen Oiva-labbiksen kanssa. Meinas viime lenkillä mennä komennot jo väärälle koiralle. Päätin, että en ota Nalan elon aikana toista mustaa koiraa. :) Sakemannejakaan Nala ei enää vihaa (ainakaan niin paljoa), kun on päässyt juoksemaan rallia Ansa-sakemannin kanssa.

Nälkäinen labbis täydentää ruokavaliotaan talipalloilla

Nala on talipallovaras ja tietää, että niitä (talipalloja) voi syödä. Onneksi se ei ole vielä huomannu, että niitä riippuu puista. Linturaukat, jotka kuolis nälkään tai nauruun, kun ylikasvanut naakka istuis eräs aamu niitten apajilla.

Nalan lempileikkikaveri lähti viime viikolla mammapuuhiin, joten iloisia labbisleikkejä ja -ralleja ei ole luvassa vähään aikaan. Daimille reilut äippätsemitykset ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Voin vaan kuvitella, miltä seittemän-kaheksan (?) labbiskakaran valvominen tuntuu. Mulle yksiki on jo tarpeeksi. :)

Viime päivityksen jälkeen Nalan elämä on ollut kannustäytteistä. Ei olla taidettu pahemmin liikkua muualla. Kohta taas päästään matkustelemaan Kannus-Ii-Kannus -väliä parin viikon tauoilla. En kyllä lainkaan innoissani odota jouluruuhkainhojunaa.. Ne on aina täynnä ja koirat (ehkä ihmisetkin) joutuu lojumaan käytävillä. Nyt olisi omalle autolle kullan arvoinen ajoitus.

Nala on saanut harjotella kaukokäskyjä. Ne on edistyneet hitaasti, mutta varmasti. Tosin eilen huomasin tehneeni siinäkin mokia.. Olen koittanut tähdentää takajalkojen paikalla pysymistä istu-seiso-istu -vaihdoksissa, mutta taas etujalkojen pysyvyyttä maahan-seiso-maahan -vaihoksissa. Mun järjellä ajateltuna, tuolloin koira ei liikkuis, mutta se tekee sitä kuitenkin. Jollain taikatempulla. Ainoa taikatemppu tuon liikkumisen poissulkemiseen on tähdentää, että maahanmenoissa ei takajalat liiku. Working on it.

Nometreeneissä Nala on saanut kuunnella paukkuja ja tehdä linjaa. Into on pysynyt hyvänä lyhyiden treenien kanssa. Seuraavaksi aletaan katselemaan epäpaukkuja ja sen jälkeen kasvatetaan matkaa paukkujen kanssa. Jos olisi lunta, niin suoraa linjaa olis aika helppo tehdä. Kait sitä viimestään jouluksi tulee.

Talvi tuli takaisin

Tässä on kyllä ollut jo sen verran syksyä, että olikin jo aika tulla lunta! Tosin taisi sitä jo aikasemminki tulla Kannukseen, mutta olin sillon muualla.. Eikä tämäkään varmaan pysy, kun on vain pari senttiä, mutta saahan sitä aina toivoa.

Kuukauden aikana on tapahtunut kaikenlaista, mutta silti melko vähän kuitenkin. Syyslomalla käytiin Nalan kans Helsingisä ihmettelemässä maailman menoa. Pittäähän sitä etelän elämää välillä tunnustella, kun kuitenkin nuo opiskelut sinne mahtaa joskus viiä.. Nala sai tutkia uusia paikkoja ja leikkiä Ansa-sakemannin kanssa. Parin päivän remmilenkkien jälkeen spurtteja oli oikein kiva pyrähtää. Nala ei päässyt oravia ruokkimaan, mutta minä pääsin kerrankin sinne Seurasaareen (tosin en juhannuksena) kun olen jo pari kertaa aiemmin ollut sinne menossa. Marjon idea se tosin oli tällä kertaa. Enpä ole aiemmin noin kesyjä oravia nähny, mitä tuolla. Änkesivät syliin, vaikka välillä vain koitin ottaa kuvia..

Kuva kaupungista

Nalan kanssa alotettiin canicross-harrastus ja ihan kevyesti kisoilla. Onneksi oli ihan leikkimieliset kisat, joissa juostiin n. 1,5 km. Saatiin lainavarusteet, koska silloin ei vielä omia ollut.. Harjoiteltiin Nalan kanssa pikkunen pätkä, ja sillon vaikutti, että mää oisin saanu juosta aikalailla koiran kanssa rinnan. Aiemmin olen jo vähän koittanu kannustaa Nalaa vetämään valjaissa, mutta tähän mennessä se on vielä.. sanotaanko vaiheessa. Me ei lähdetty onneksi ensimmäisinä, joten kiusasin Nalaa, jotta tajuais kohdistaa suuntansa edellä meneviin. Lähtöväli oli minuutin, joten siinä saikin vähän odotella. Kun lähtö tuli, Nala pinkaisi täyteen vauhtiin ja minä koitin kipittää jaloineni perässä. Yllättäen Nala piti vedon päällä melkeinpä koko matkan ajan ja juostiin maaliin ajalla, jolla päästiin kuudenniksi. Oltiin siis kisan keskimmäisiä, jeah. :P

Tuosta innostuttua kulutin rahaa hyvään canicross-vyöhön ja ajattelin että voisihan tuota harrastella. Kisoihin tuskin uskalletaan kuitenkaan. Tahtoo olla ihmisen lonkka, joka hirttää ekana kiinni juoksemisessa.

Ollaanhan me vähän treenattukki jotain. Tokoa lähinnä. Sen verran että kaket edistyy hitaasti ja maahanmeno on vähän reippaampi. Kakeissa vaikeinta on seiso-istu -kohta, jolloin takajalat väkisinki töpöttää vähän eteenpäin.

Pitää vielä kertoa, kuinka hassun näkönen Nala oli, kun se pääsi kantamaan hirven pään nahkaa! Oli innoissansa, kun sai moisen saaliin kannettavakseen. Harmi, kun en silloin hoksannu, olisin voinu tehdä sillä pienen laahausjäljen. Tai laittaa pienempiin palasiin ja tehdä niillä, jos iso nahka olisi tuntunut liian kömpelöltä..