Mursukevennys

Tietokoneellani näytönsäästäjänä on kuvasarja, johon tulee koneellani olevia kuvia satunnaisessa järjestyksessä. Minusta oli tavattoman huvittavaa, että eräs kerta nämä kuvat tulivat peräkkäin. Ne muistuttavat epäilyttävästi toisiaan, ainakin jollain hyvin vääristyneellä ajattelutavalla. :D

Pentupäiväkirja

Täällä Jyväskylässä kuljeksiessa tulee joka päivä vastaan uusia ihmisiä ja koiranulkoiluttajia. Jotkut pysähtyvät kyselemään ja usein se ensimmäinen kysymys on, että minkäs ikäinen tuo koira on. Tai oikeastaan, että onko se vielä pentu. Laskelmieni mukaan noin 100% kyselijöistä toteaa vastaukseen suurin piirtein näin: "Ai se on niin vanha! Se näyttää ihan pennulta." Rodun ovat sentään arvanneet oikein ja päätelleet, että Nala edustaa sitä "sporttilinjaa". Ilmoitan täällä blogissa sitten juhlavasti, kun joku vastaantulija kysyy, kuinka monta vuotta Nala on. :) Se tapahtuu ehkä sitten, kun musta väri alkaa vaihtua harmaaksi. Mutta ettei kukaan käsitä tätä väärin, en ole siis pahalla tuulella siitä, että Nala on niin pentumainen, minusta se on vaan hassua. Pysyköön hassuttelevana pentuna niin kauan ku jaksaa. (Isäni muuten kutsuu Nalaa vielä penskaksi, ehkä Nala ymmärtää siitä olla kasvamatta..?)

Hiihtolomalla tein pienen kuvapäivityksen, mutta en lopussa saanut lisättyä siihen enää tekstiä. Hiihtoloma meni kaikenlaisissa touhuissa ja ulkoiltua tuli kyllä mukavasti. Pulkkamäki piti tietysti käydä laskemassa että saatiin syödä pullaa. Nala tosin oli menossa mukana ja taklasi minut hankeen laskiessani pulkalla! Myös mökillä tuli käytyä ja kelkalla ajeltua. Nalan tehtävä mökillä oli lähinnä hiihtäjien pujottelu ja rapsutusten taktinen keräileminen. Nala alkaa jälkimmäisessä siirtyä harrastelijasarjasta ammattilaissarjaan..

Hiihtoloman jälkeen aurinko on suosinut myös Jyväskylää ja pitkästä aikaa otin myös kameran mukaan jäälle, jolla on myös kantohanki, huippua!

Aaaarteita!

Nala löysi jäältä myös leikkikaverinsa dalmiksen. 

"Oho, olipa törmäys lähellä!"

Harmi, kun on niin epätarkka kuva, mutta katsokaa tuon koiran asentoa ja kertokaa mihin se on menossa. :D

Nala-Roo

Ja nämä on viettänyt koko talven meijän lähirannassa avantouimareiden seurana. Lopputalvesta joku fiksu on jopa tajunnut kieltää ruokinnan kyltillä.

"Anna leipee!"

Hiihtämässä ollaan käyty hiihtoloman jälkeen. Nala on saanut siis vähän rankempaa lenkkiä koittaessaan pysyä mun perässä, koska hanki ei kanna tassuttelijaa ihan yhtä hyvin. Mutta onneksi minunkaan vauhti ei päätä huimaa. Välillä saatetaan jumittaa nauttimaan auringon lämmöstä ja pienestä tuulen vireestä. Ah, kevättalvi. 

Mukavaa kevättä!

Kevättalvipäivä

Nala ja miinaharavansa

Kevät on kiva, vanhat aarteet tulee taas esiin!

Linnut saa onneksi vähän hellempää
käsitelyä kuin tämä kutale

Kukas se liittyikään seuraamme!

Onni-ukkeli leikkisänä

Pakkaspäiväkirja

Päivitysväli heittää väkisinkin pituutta, ku meidän touhuissa ei sen kummempia uutiskynnyksen ylittäviä tapahtumia ole ollut. Pakkasesta huolimatta hengissä ja hyvissä voimin ollaan edelleen ja lenkit ovat välillä venyneet ajan X mittaisiksi, kun mukavat lumikenkäilijät ovat talloneet meille uusia polkuja tutkittavaksi. Jos aurinko ei ole muuten lämmittänyt, niin ainakin mieltä, kun ollaan satuttu komealle näköalapaikalle (joista Pohjanmaalla saa vain uneksia) tai rauhallisen lammen rantaan. Pakkasten avulla myös lähijärven jäällä pystyy taas kävelemään loistavasti, jess! 

Nala on päässyt myös leikkimään naapurin dalmiksen kanssa, ja tytöt tuntuvat tulevan hyvin juttuun. Ansan poistuttua sähköjäniksen virasta on mukavaa, että Nappis pääsee siltikin silloin tällöin revittelemään minkä jaloistaan pääsee. Raskaampia hommia olen Nalalla harjottanut koirahiihdon muodossa. Se on tosin vieläkin vähän.. sanotaanko, että pätkittäistä. Nala kyllä jaksaa juosta edellä ja tajuaa sen hyvin, ja hihnakin pysyy kireällä suurimman osan ajasta, mutta se veto jää vähän vähemmälle. Juostessa tuo veto on myös aika vähäistä, mutta pieni paine pysyy kuitenkin koko ajan.

Nala on jatkanut hulluttelujansa ja minä jaksan siitä iloita. Eräs päivä Nalan oli niin pakko päästä kantamaan jotain, että kevyemmän puutteessa mukaan tarttui 2kg käsipaino! Nyt se vaikuttaa olevan jo lemppari, kun lattialle jäädessään painot päätyvät useimmiten Nalan koppiin..

Puntin kans ei jaksais istua,
vaan mielummin hipsuttelis ees taas.

Hyvän paikan löydettyämme ollaan tehty linjaharjoituksia tasaisella sekä lumikasojen seassa. Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin. Palkkana olen käyttänyt narupalloa, koska siitä Nala tuntuu innostuvan eniten. Tottista ollaan tehty kans vähän sekaan. Tällä viikolla aikomus on mennä ihan oikeisiinkin treeneihin tottistelemaan. Näin autottomana hihkun ilosta, kun kerranki välimatka on meille sopiva! Vähän jänskättää, että minkälaiseen totuuteen me siellä törmätään.

PPP - possun punainen pallo

Kotoa kantautui viikonloppuna uutisia, että Onni ja Masi oli ottaneet yhteen ja Onni sai silmäkulmaan ja poskeen reiät, mutta silmä säilyi onneksi ehjänä. Onni ei tunnu käsittävän sitä, että Masi on nöyrä sille, eikä ole lainkaan haastamassa riitaa.

Lauantaina päästään vihdoin hiihtolomalle! Luvassa on toivottavasti mahollisimman paljon ulkoilua, mutta harmikseni mukana pitää kantaa myös kasaa luettavia tenttikirjoja. Joka tapauksessa mökillä pitää ehottomasti päästä käymään, kelkalla tietenkin!