Nyt on aikaa tonttuilulle

Jokavuotiset joulut ja uudenvuodenjuhlat on taas käyty läpi, tosin niitäkin kuvioita onnistuin vähän muuttelemaan mieleisekseni. Nala on ollut menossa mukana, koska juhlimme sivistyneesti. Joululahjaksi Nala sai syötävän siilin, mutta siitä se ei ehtiny nauttia kuin hetken vain. Nala-Loppasuu. Itsekkin sain oikein mieluisia, toivottuja ja tarpeellisia lahjoja. Näillä pärjää taas vuoden.

Vuodenvaihteeksi lähdettiin melskettä pakoon mökille. Uusimpana hankintana sukset, joten pitihän ne testata (taisin kyllä testata ne jo edellispäivänä pitemmällä lenkillä). Hiihdin Nalan kanssa ~5km ja hyvin huilasi, tarvittaessa myös piti! Muut meni mökille vaihtoehtoisin kulkuvälinein ja mökillä törmäsin Onniin, jonka mieli teki metsälle. Tiedettiin jäniksen suurpiirteinen sijainti, joten lompsittiin Onnin kans paikalle. Onni mukamas ajohaukkui heti alkuun, mutta taisi olla lintu tai vastaava kyseessä, kun Onni tuli heti pois. Onni palasi metsään ja itte kiersin aluetta lämpimikseni. Löysin hyviä ojalinjoja, joita pitkin kävelin alueella. Pian olin suon laidalla, jolla ojat oli vähän isompia ja ajattelin mennä tukevammalle maalle. Samassa olinkin ojan pohjalla kera kuraveden ja hyppäsin äkkiä pois. Ihmeeksi kylmä vesi ei paleltanut jalkoja kovinkaan pitkään, joten kiersin vielä tunnin näkemättä koiraa, mutta jäniksen tuoreen polun kylläkin löysin. Lähdin pois, jotten sais kaikkia tauteja sikainfluenssasta hullunlehmäntautiin.. Onni jäi ajamaan jänistä, mutta tuli sekin n. 4 tunnin päästä pois kun ei passimiehiä näkyny.

On kamalan hankalaa mun huonolla muistamiskyvyllä hahmotella koko vuoden tapahtumia, joten piti aikasemmista kirjotuksista urkkia mitäs sitä onkaan vuoden aikana tullu tehtyä. Päällimmäisenä juttuna on varmaan ollu Nalan TK2 alkuvuodesta. Melkein jopa osallistuttiin ekaan NOME-B kokeeseen, mutta sekin jäi käymättä juoksujen vuoksi. Sekin kyllä tuli todettua, että parempi niin.

Nome-leirillä Muuramessa ja koulutusvkloppu Ähtärissä oli hyödyllisiä, tosin vaihtelevan turhauttavia. Mihin tulen päätymään tuon koiran kanssa näillä "taidoilla", kun en osaa johdonmukaisilla keinoilla kouluttaa.. Päällimmäisenä pohtimisen aiheena lähinnä palkkaaminen.

Ens vuodelle olisi tarkotus sitten tähdätä se eka nomestartti ja tokossa voittajaluokka. Tarkoituksena olisi saada linjat ja innostus kuntoon ja ehkä se vesityöskentelykin kohilleen, kunhan päästään veteen! Koetta taidan katsella syksymmältä. Voittajaluokkaan tahdon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sillä mitään laamailua en mielellään vierelläni katso. Se on kyllä välillä ollut vähän liian yleistä.

Itse haastan itseni katsomaan tänä vuonna vähintään yhden pesispelin (mieluiten D-tyttöjen) ja käymään sienimetsällä ja keksimään sienistä jotain hyvää syötävää. :P Lisäksi pitäis kerätä mustikoita ens talven varalle, koska tänä talvena on ollut ikävä pakastemustikoita.

Oma maa mansikka

Pitääpäs päivittää, ettei kaikki luule, että Kannuksesa ei olis talvi. On täälä, ainaki pakkasta, muttei lunta paljoakaan. Tahtois sitä vielä lisää, kiitos.

Viime viikonloppuna käytiinkin jo toisissa pikkujouluissa. Nala nautti vapaudesta ja etenkin rapsutuksista. Myös leikkiminen erään lapsenmielisen kanssa oli varsin hauskaa. Jouluruokaa Nalalle ei tarjottu, vaan se sai tyytyä Onnin eväisiin. Oli kyllä mukava sää, vaikka lunta on ollut aikoinaan rutkasti enemmän. Tähtitaivas näky loistavasti kauempana keskustoista ja valosaasteesta. Kaunista. <3

Huomena päästään taas takasin kottiin nautiskelemaan joulusta. Ehkä Nalakin saattaa saada normaalia erikoisempia herkkuja. Onneksi ei olla Nalan kans ainoita pohjosen asukkeja, niin päästään ookaamalla Iihin.

Tässä on vähän tullu jo mietittyä saavutuksia tältä vuojelta ja tavotteita ens vuojelle. En tainnu jaksaa laittaa tälle vuojelle ollenkaan tavotteita, niin ei tarvi niitten osalta pähkäillä onnistumisia ja epäonnistumisia. Jotain tavotelmia aattelin kuitenki ens vuojelle laittaa, ettei mee aivan hassutteluksi tämä homma. Myös ittelle täytyy joitan tavotteita/haasteita laittaa, että sais vähän jännitystä elämään. Vielä niin selkiästi en oo niitä miettiny, että tänne asti niitä laittasin, mutta ehkä tuonnempana. (Pitääköhän laittaa vielä tän vuojen tavotteeksi että saisin niitä mietittyä selkeämmin..?)

No eihä se talavi taho tulla

Onneksi joulu on kuitenki tuloillaan. Nyt on yhet pikkujoulutki tälle vuojelle käyty, ja mahat täytettiin kinkulla. Nala ei sitä kinkkua saanu, mutta sen viikonlopun aikana sai serkkupojalta runsaasti rakkautta ja rapsutuksia erityisesti. Ja labbis oli onnellinen.

Emäntänsäkin on viihtynyt joulua odotellessa, kun on saanut tehdä kaikkea jouluista. Glögit on maisteltu retkimerkeissä (kuutamossa, ooo) ja tehtiin myös piparkakkutalokylä viime vkloppuna. Nyt mun talo on tosin jo piipun, kuusen ja puoli pihaa köyhempi. :P

Nala on saanut harjotella kaukokäskyjä, ruutua, tunnaria, luoksetuloa ym. pienimuotoisesti. Vähän kevyellä kaavalla ollaan menty, mutta mihinkä meillä kiire. Nalan elo on ollut normaalista poikkeavaa, kun ei ole ruskeaa kämppiskoiraa, jolta kerjätä huomiota ja jonka kans välillä vähän leekata. Nala onkin sijaisleikkiny ei-enää-niin-pienen Oiva-labbiksen kanssa. Meinas viime lenkillä mennä komennot jo väärälle koiralle. Päätin, että en ota Nalan elon aikana toista mustaa koiraa. :) Sakemannejakaan Nala ei enää vihaa (ainakaan niin paljoa), kun on päässyt juoksemaan rallia Ansa-sakemannin kanssa.

Nälkäinen labbis täydentää ruokavaliotaan talipalloilla

Nala on talipallovaras ja tietää, että niitä (talipalloja) voi syödä. Onneksi se ei ole vielä huomannu, että niitä riippuu puista. Linturaukat, jotka kuolis nälkään tai nauruun, kun ylikasvanut naakka istuis eräs aamu niitten apajilla.

Nalan lempileikkikaveri lähti viime viikolla mammapuuhiin, joten iloisia labbisleikkejä ja -ralleja ei ole luvassa vähään aikaan. Daimille reilut äippätsemitykset ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Voin vaan kuvitella, miltä seittemän-kaheksan (?) labbiskakaran valvominen tuntuu. Mulle yksiki on jo tarpeeksi. :)

Viime päivityksen jälkeen Nalan elämä on ollut kannustäytteistä. Ei olla taidettu pahemmin liikkua muualla. Kohta taas päästään matkustelemaan Kannus-Ii-Kannus -väliä parin viikon tauoilla. En kyllä lainkaan innoissani odota jouluruuhkainhojunaa.. Ne on aina täynnä ja koirat (ehkä ihmisetkin) joutuu lojumaan käytävillä. Nyt olisi omalle autolle kullan arvoinen ajoitus.

Nala on saanut harjotella kaukokäskyjä. Ne on edistyneet hitaasti, mutta varmasti. Tosin eilen huomasin tehneeni siinäkin mokia.. Olen koittanut tähdentää takajalkojen paikalla pysymistä istu-seiso-istu -vaihdoksissa, mutta taas etujalkojen pysyvyyttä maahan-seiso-maahan -vaihoksissa. Mun järjellä ajateltuna, tuolloin koira ei liikkuis, mutta se tekee sitä kuitenkin. Jollain taikatempulla. Ainoa taikatemppu tuon liikkumisen poissulkemiseen on tähdentää, että maahanmenoissa ei takajalat liiku. Working on it.

Nometreeneissä Nala on saanut kuunnella paukkuja ja tehdä linjaa. Into on pysynyt hyvänä lyhyiden treenien kanssa. Seuraavaksi aletaan katselemaan epäpaukkuja ja sen jälkeen kasvatetaan matkaa paukkujen kanssa. Jos olisi lunta, niin suoraa linjaa olis aika helppo tehdä. Kait sitä viimestään jouluksi tulee.