Oli synkkä ja myrskyinen yö ennen sunnuntaiaamun aikaista herätystä. Piti ehtiä Hailuodon ensimmäiseen lauttaan ja ilmoittautumaan koepaikalle. Koemuotona oli tietysti nome-b ja edellisestä startista kolme vuotta. Hui.
Vettä satoikin koko aamun, mutta koepuitteet oli muuten oikein mukavat. Maastona oli kangasmetsää ja pienen lammen ranta keskellä Hailuotoa. Me oltiin Nalan kanssa aamupäivän ryhmässä viidentenä starttaamassa, joten ehdin katsoa rauhassa ensimmäisten koirien suorituksia ennen omaa vuoroa ja samalla pohtia, miten meidän kannattaisi nuo tehdä. Ajattelin mennä tilanteen mukaan.
Rasti 1: Ohjaustehtävä. Kuljettaessa lähetyspaikalle tuli laukaus. Riista oli noin 30–40 metrin päässä kankaalla. Nala reagoi laukaukseen, ja jatkoi seuraamista normaaliin tahtiin. Lähetin Nalan yhdellä käskyllä ja se oli tarpeeksi. Nala lähti laukalla suoraa linjaa ja meni suoraan linnulle. Joutui vähän korjaamaan otetta, mutta lintu pysyi ehjänä. Alku oli siis loistava!
Rasti 2: Markeeraus. Samalta paikalta tuli toinen tehtävä, laukaus + pudotus rannalle. Nalalla ei tässä mitään ongelmaa. Se meni ja tuli takaisin linnun kanssa.
Rasti 3: 2-markeeraus. Veneestä tuli ensimmäinen pudotus maalle, mutta päästäkseen piti uida veden yli. Toinen pudotus tuli suoraan veteen. Molemmille linnuille tuli laukaus. Nala lähti ensimmäisellä käskyllä kulkemaan rantaviivaa, muttei mennyt veteen. Otin uuden lähetyksen ja pienen aprikoinnin jälkeen Nala hyppäsi veteen hakemaan toista pudotusta ja meni sinne suoraan. Maalla oleva lokki oli hankalampi tapaus. Lähetin Nalan kaksi kertaa, joilla Nala ei edennyt veteen asti eikä näyttänyt siltäkään että se olisi ollut menossa lokkia hakemaan. Tuomari antoi vielä yhden mahdollisuuden lähettää, jolla Nala lähti menemään rantaviivaa pitkin, muttei päämäärää tavoitellen. Mahdollista olisi ollut, että se lintu olisi mantereen kautta kiertämällä löytynyt, mutta todennäköisesti se olisi ollut jokin muu kuin markeeraus. Lokki jäi sitten löytymättä ja siirryttiin viimeiselle rastille.
Rasti 4: Haku. Hakualue oli edellisen tehtävän vieressä, joten löytymättä jäänyt lokkikin olisi saattanut löytyä haun tiimellyksessä. Suurin osa hakualueesta oli kangasmetsää, joten ihan mukava maasto. Nala lähti ensimmäisellä lähetyksellä kaartamaan oikealle ja minun taakseni, joten lähetin uudestaan ja sen jälkeen lintuja tulla tupsahteli tasaiseen tahtiin, kaikkiaan kolme kappaletta. Nala eteni kauas ja alkoi tehdä hakutyöskentelyä tuttuun rauhalliseen tapaansa. Kenties koskaan hakutyöskentely ei ole Nalalla ollut noin hienon näköistä, joten ennen viimeisen linnun löytymistä olin pelkästään tyytyväinen ja unohdin edellisen rastin mokailut.
Itse olin koiraan kyllä ihan tyytyväinen ja niin oli tuomarikin. Koira sai palautetta veturimaisesta ohjaustehtävästä ja rauhallisen varmasta työskentelystä. Mennään linnulle ja tuodaan se pois, ei se sen kummempaa ole! Itse sain sitten hieman enemmän palautetta 2-markeerauksessa käyttämistäni käsimerkeistä. Tulin muistutetuksi siitä, että markeeraus on koiran oma tehtävä ja pitää olla varovainen käsimerkkien käytöstä. Kuulemma tällä kerralla oli rajoilla oliko tehtävä ohjaus vai markeeraus. Myöhemmin vielä keskusteltiin tuomarin kanssa ohjaamisesta yleisesti, josta sain vielä lisää vinkkejä tulevaa varten.
Loppuun vielä pöytäkirjaan raapustetut selostukset Nalan suorituksesta:
Ohjattavuus: Yhdellä käskyllä erinomainen linja. Riista talteen.
Paikallistamiskyky: Seuraa tarkasti 1+2 mark. 1 suorittaa hyvin, 2-markeerauksessa koiralla vaikeuksia lähteä rannasta. Saadaan lähtemään toiseksi heitetylle, jonka tuo. Ensimmäisestä heitosta ei muistikuvaa, jää noutamatta.
Haku: Rauhallisesti työskentelevä koira, joka tekee tehokasta hakua. Löytää riistat nopeasti.
Riistan käsittely: Hyvät otteet ja palautukset.
Muut ominaisuudet: Erittäin rauhallinen passissa.
Yleisvaikutelma: Rauhallisesti mutta tehokkaasti työskentelevä koira. Tekee tänään kaikki tehtävät. 2-mark. lähetysongelmat ja toisen muistikuvan unohtuminen vaikuttavat palkintosijaan.
Tulos: ALO2
Löysin tänään pakastimesta lokin, joten taidetaan seuraavat treenit tehdä teemalla riista+markeeraus+vesi.
1. heinäkuuta 2013
10. kesäkuuta 2013
7. kesäkuuta 2013
Nyt
 |
| Hei hei, Jyväskylä! |
 |
| Ounasvaaran huipulla |
 |
| Seikkailua tutkailemassa |
 |
| Nosta sintti ylös! |
 |
| Kuuleeko tukikohta, kuuntelen. |
Muuttokuorma kulkeutui jo jonkin aikaa sitten takaisin kotikulmille, joten täällä me tallataan tuttuja polkuja, tosin uusiakin löytyy aina välillä, kun jaksaa vain eksyä. Kulkemista vaivaa kuitenkin ikävä vuodenajan ilmiö. Viime aikoina on ollut ainakin meille yli 10 kiloisille olioille liian lämmintä olla ulkona kello 9–21 noin suunnilleen. Kiitän vanhempiani kyllä siitä, että sattuivat tekemään asumuksensa joen ja kaivetun kanavan väliin jäävälle saarelle, joten pulikoimaan pääsee hyvin helposti. Pystyy olemaan ulkonakin hieman siedettävämmässä olotilassa!
Nala etenkin on varmasti hieman tukalassa tilanteessa, koska ei ole vieläkään pudottanut tämän kevään pohjavilloja. Empä itsekkään haluaisi toppavaatteissa kulkea näillä säillä. Voi kyllä olla oma vaikutuksensa juoksuilla, jotka tällä hetkellä ovatkin lopuillaan. Nartut ja hormonit..!
Nala on tällä hetkellä meidän virallinen mäkäräbussi. Se kulkee linjaa piha-sisätilat ja nimenomaan tuohon suuntaan. Toissuuntaista liikennettä ei juuri ole.
Viime maanantaina huomasin, että mun puhelimessa oli jokin muistutus. Se kertoi lähestyvän nome-kokeen ilmoittautumispäivän menevän pian umpeen. Niin minkä, ollaanko me jotain koettaki mietitty..? Ei olla vähään aikaan treenailtu oikein mitään. Syyt: juoksut (mieliala lähentelee lapamatoa) ja helle. Tuo jälkimmäinen on vaikuttanut enemmän varmaankin omaan intooni.
Juoksut ovat kaikkien helpotukseksi menossa ohitse ja päätettiin aloittaa kesäkuun treenikausi, että tiedetään, uskaltaako sitä ilmoittautua mihinkään. Linjaa, vettä, riistaa. Siinä on meidän viime päivien treenit. Kaikki on toiminut kyllä hyvin, paitsi en löytänyt pakkasesta enää yhtään lintua. Oli vain kani, jolla päätin vetää huvikseni pitkän jäljen, vaikka tiesin sen olevan Nalalle suhteellisen helppo nakki. Tai ainakin se kani sieltä metsästä löytyi noin yli 300 askeleen päästä.
 |
| kiTOOS |
Sanonpa tuosta linjasta vielä sen verran, että vaikka ne treenit ei periaatteessa mennyt ihan putkeen niin silti olen niihin varmaankin tyytyväisempi, kuin jos ne olis mennyt täysin priimasti. Nala epäröi linjalla, kun pidennettiin välimatkaa ekan lähetyksen jälkeen. Sain lähettää sen pari kertaa kutsuen välillä takaisin ennen kuin se meni linjaa riittävän pitkälle. Ennen ees taas hinkuttaminen olisi tappanut treenin melko hyvin, mutta tällä kertaa Nala jaksoikin lähtä samalla tavalla tykin suusta kuin ihan ekallakin lähetyksellä. Ja päättäväisesti menikin sinne mihin pitikin! Jotenkin sen vain näki koirasta, että kyllä se sinne pyrkii.
 |
| Niin mitäs suunnittelet? |
4. toukokuuta 2013
Speed of Time
Talvi vaihtui lopulta kevääksi ja kesäksi. On ehtinyt tapahtua pieniä asioita ja vähän isompiakin asioita. Kevääseen on mukavasti tuonut ajanvietettä oppari, josta selvisin hengissä, vaikka tammikuussa kovasti epäilinkin saadessani lastin muitakin hommia keväällä tehtäviksi! Eilen perjantaina oppari tuli esitettyä ja pää oli kieltämättä hyvin tyhjä sen jälkeen, kun aivot sai vihdoin levätä.
Pääsin/jouduin maaliskuussa kokeilemaan koirattoman elämää, kun Nala jäi kotiin sen ajaksi, kun kävin tekemässä Saksassa pienen visiitin. Pari viikkoa tuosta asumuserosta olin kuitenkin Jyväskylässä, joten myös normaalia arkea tuli kokeiltua ilman koiraa. Ja olihan se kyllä omituista! Ei pakollisia aamulenkkejä, ei iltamyöhään tehtyjä pikapissatuksia.. Ei vastaanottoseremoniaa, kun tulen kotiin.. Ei halinallea huonoille päiville.. Ei varpaitten lämmittäjää työpöydän alla.. Ei varapatteria kainalossa, jos oli kylmä nukkumaan mennessä.. Ylipäätään kaikki päivän rutiinit oli ihan hukassa, kun ei ollut sitä, mikä yleensä niitä aikatauluja ohjailee. Kun kävin itsekseni lenkillä, tunsin oloni hölmöksi yksin kävellessäni. Piti käydä hiihtämässä, että ei ollut niin omituista liikkua yksikseen ja itsensä takiahan sitä pitää liikkua vaikka sitä koiraa ei olisikaan.
Mutta! Sain nukkua aamuisin pitempään, kukaan ei herättänyt keskellä yötä valitellen kakkahätää, päivisin ei ollut kiirettä kotiin käyttämään koiraa pihalla.. Ja sain käydä ihan luvallisesti kaupungin hiihtolatuja kiertelemässä, kun ei ollut Nalaa mukana.
Hyvin Nala oli kotona pärjännyt. Kolmen viikon jälkeen oli kyllä taas hassua nähdä tuota otusta, kun siinä se taas oli niin kuin aina olisi ollut.
Sen jälkeen kevät onkin tullut rytinällä, minkä jälkeen kesäkin alkoi kolistella nurkkia. Aurinkoiset kevätpäivät ovatkin ehkä vuoden kohokohtia. Kun on vielä lunta, mutta maa pilkottaa jo. Aurinkoisimmat paikat on sulanut kokonaan ja maa on kuiva. Ei ole kuuma eikä kylmä.
Keväälliset treenit on painottunut temppuiluun ja yleiseen hassutteluun, koska Nala oli jostain syystä kotoa palatessaan "lahnoittunut" eikä innostunut oikein mihinkään. Hieman poissaolevan oloinen. Kyllä se siitä on pikkuhiljaa piristynyt ja herännyt taas touhuilemaan enemmän.
Olen koittanut herätellä Nalaa ajattelemaan myös takapäätänsä, että missä jalat menevät ja missä niiden pitäisi olla. Esimerkiksi sivulletulossa sen huomaa, että vasen jalka roikkuu siellä sun täällä. Parhaiten sitä saisi hiottua pois treenaamalla peilin edessä tai antamalla kaverille naksun, mutta toistaiseksi nuo mahdollisuudet on meillä ollu vähässä. Peruuttamista Nala harjoittelee ja pikkuhiljaa koitetaan tähdätä sitä kohdistumaan tietylle alustalle. Jumppapalloilun suhteen Nala on kevään aikana rohkaistunut kovasti ja hallinta lisääntynyt.
Ollaan myös kiipeilty! Lähirannan laituri/hyppytornissa on kahdet jyrkät portaat, joista ensimmäiset Nala menee aina reippaasti, tosin alastulo saattaa olla välillä vauhdikas ja sitä ollaan tehty hidastettuna. Ylemmät portaat onkin sitten Nalan mielestä superällöttävät, mutta kyllä se menee ne silti. Ylös meneminen onnistuu hyvin, mutta alastulo jännittää. Viimeiset askelmat tullaan rytinällä, jos en käske hidastaa. Kaikista huvittavinta tuossa on, että kun kiivetään molemmat ylimmälle tasanteelle, niin Nala on aina kääntymässä saman tien takaisin portaita alas, vaikka ne on silminnähtävästi se inhottavin paikka koko tornissa. Tasanteilla ollaan tehty temppuja, eikä Nala ole siitä lainkaan harmeissaan tai jännitä.
Kunhan päästään kesäksi maaseutumaisemiin, otetaan kuvioihin isommin myös nomen treenaaminen. Se tapahtuukin tässä ensi viikon aikana, kun Jyväskylän maisemat jäävät meidän osalta historiaan, mutta ei toki unohduksiin. Pakataan kamppeet ja muutetaan kesäksi Iihin, jonka jälkeen syksy kuluu osaltani vaihto-opiskelijana Hollannissa. Sen jälkeen seikkailut vievät paikkaan X!
Harmittaa kyllä osaltaan jättää nämä maisemat taakse, koska lenkkeilypuitteet on ihan mahtavat! Metsää, mäkiä, polkuja, järviä ja ihan tuossa vieressä. Olen pienen to do -listan laatinutkin paikoista, joissa pitää vielä käydä fiilistelemässä. Muun muassa Laajavuoren huipulla. Sieltä näkee kauas.
 |
| Nala sopeutuu opparimaailmaan |
Pääsin/jouduin maaliskuussa kokeilemaan koirattoman elämää, kun Nala jäi kotiin sen ajaksi, kun kävin tekemässä Saksassa pienen visiitin. Pari viikkoa tuosta asumuserosta olin kuitenkin Jyväskylässä, joten myös normaalia arkea tuli kokeiltua ilman koiraa. Ja olihan se kyllä omituista! Ei pakollisia aamulenkkejä, ei iltamyöhään tehtyjä pikapissatuksia.. Ei vastaanottoseremoniaa, kun tulen kotiin.. Ei halinallea huonoille päiville.. Ei varpaitten lämmittäjää työpöydän alla.. Ei varapatteria kainalossa, jos oli kylmä nukkumaan mennessä.. Ylipäätään kaikki päivän rutiinit oli ihan hukassa, kun ei ollut sitä, mikä yleensä niitä aikatauluja ohjailee. Kun kävin itsekseni lenkillä, tunsin oloni hölmöksi yksin kävellessäni. Piti käydä hiihtämässä, että ei ollut niin omituista liikkua yksikseen ja itsensä takiahan sitä pitää liikkua vaikka sitä koiraa ei olisikaan.
Mutta! Sain nukkua aamuisin pitempään, kukaan ei herättänyt keskellä yötä valitellen kakkahätää, päivisin ei ollut kiirettä kotiin käyttämään koiraa pihalla.. Ja sain käydä ihan luvallisesti kaupungin hiihtolatuja kiertelemässä, kun ei ollut Nalaa mukana.
 |
| Kävin Saksassa kävelylenkillä. Ois tuonne yksi koirakin mahtunut lenkille mukaan! |
Hyvin Nala oli kotona pärjännyt. Kolmen viikon jälkeen oli kyllä taas hassua nähdä tuota otusta, kun siinä se taas oli niin kuin aina olisi ollut.
Sen jälkeen kevät onkin tullut rytinällä, minkä jälkeen kesäkin alkoi kolistella nurkkia. Aurinkoiset kevätpäivät ovatkin ehkä vuoden kohokohtia. Kun on vielä lunta, mutta maa pilkottaa jo. Aurinkoisimmat paikat on sulanut kokonaan ja maa on kuiva. Ei ole kuuma eikä kylmä.
 |
| Korkealta hyppytornista näkee enemmän kevättä kuin alhaalta |
Keväälliset treenit on painottunut temppuiluun ja yleiseen hassutteluun, koska Nala oli jostain syystä kotoa palatessaan "lahnoittunut" eikä innostunut oikein mihinkään. Hieman poissaolevan oloinen. Kyllä se siitä on pikkuhiljaa piristynyt ja herännyt taas touhuilemaan enemmän.
Olen koittanut herätellä Nalaa ajattelemaan myös takapäätänsä, että missä jalat menevät ja missä niiden pitäisi olla. Esimerkiksi sivulletulossa sen huomaa, että vasen jalka roikkuu siellä sun täällä. Parhaiten sitä saisi hiottua pois treenaamalla peilin edessä tai antamalla kaverille naksun, mutta toistaiseksi nuo mahdollisuudet on meillä ollu vähässä. Peruuttamista Nala harjoittelee ja pikkuhiljaa koitetaan tähdätä sitä kohdistumaan tietylle alustalle. Jumppapalloilun suhteen Nala on kevään aikana rohkaistunut kovasti ja hallinta lisääntynyt.
Ollaan myös kiipeilty! Lähirannan laituri/hyppytornissa on kahdet jyrkät portaat, joista ensimmäiset Nala menee aina reippaasti, tosin alastulo saattaa olla välillä vauhdikas ja sitä ollaan tehty hidastettuna. Ylemmät portaat onkin sitten Nalan mielestä superällöttävät, mutta kyllä se menee ne silti. Ylös meneminen onnistuu hyvin, mutta alastulo jännittää. Viimeiset askelmat tullaan rytinällä, jos en käske hidastaa. Kaikista huvittavinta tuossa on, että kun kiivetään molemmat ylimmälle tasanteelle, niin Nala on aina kääntymässä saman tien takaisin portaita alas, vaikka ne on silminnähtävästi se inhottavin paikka koko tornissa. Tasanteilla ollaan tehty temppuja, eikä Nala ole siitä lainkaan harmeissaan tai jännitä.
 |
| "Joko saan tulla alas..?" |
 |
| Ällötyspaikka |
 |
| "Roar!" |
Kunhan päästään kesäksi maaseutumaisemiin, otetaan kuvioihin isommin myös nomen treenaaminen. Se tapahtuukin tässä ensi viikon aikana, kun Jyväskylän maisemat jäävät meidän osalta historiaan, mutta ei toki unohduksiin. Pakataan kamppeet ja muutetaan kesäksi Iihin, jonka jälkeen syksy kuluu osaltani vaihto-opiskelijana Hollannissa. Sen jälkeen seikkailut vievät paikkaan X!
Harmittaa kyllä osaltaan jättää nämä maisemat taakse, koska lenkkeilypuitteet on ihan mahtavat! Metsää, mäkiä, polkuja, järviä ja ihan tuossa vieressä. Olen pienen to do -listan laatinutkin paikoista, joissa pitää vielä käydä fiilistelemässä. Muun muassa Laajavuoren huipulla. Sieltä näkee kauas.
We should always know that we can do anything
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)