 | |
| Nala ja miinaharavansa |
 |
| Kevät on kiva, vanhat aarteet tulee taas esiin! |
 | ||
| Linnut saa onneksi vähän hellempää käsitelyä kuin tämä kutale |
 |
| Kukas se liittyikään seuraamme! |
 |
| Onni-ukkeli leikkisänä |
 |
4. maaliskuuta 2011
Kevättalvipäivä
22. helmikuuta 2011
Pakkaspäiväkirja
Päivitysväli heittää väkisinkin pituutta, ku meidän touhuissa ei sen kummempia uutiskynnyksen ylittäviä tapahtumia ole ollut. Pakkasesta huolimatta hengissä ja hyvissä voimin ollaan edelleen ja lenkit ovat välillä venyneet ajan X mittaisiksi, kun mukavat lumikenkäilijät ovat talloneet meille uusia polkuja tutkittavaksi. Jos aurinko ei ole muuten lämmittänyt, niin ainakin mieltä, kun ollaan satuttu komealle näköalapaikalle (joista Pohjanmaalla saa vain uneksia) tai rauhallisen lammen rantaan. Pakkasten avulla myös lähijärven jäällä pystyy taas kävelemään loistavasti, jess!
Nala on päässyt myös leikkimään naapurin dalmiksen kanssa, ja tytöt tuntuvat tulevan hyvin juttuun. Ansan poistuttua sähköjäniksen virasta on mukavaa, että Nappis pääsee siltikin silloin tällöin revittelemään minkä jaloistaan pääsee. Raskaampia hommia olen Nalalla harjottanut koirahiihdon muodossa. Se on tosin vieläkin vähän.. sanotaanko, että pätkittäistä. Nala kyllä jaksaa juosta edellä ja tajuaa sen hyvin, ja hihnakin pysyy kireällä suurimman osan ajasta, mutta se veto jää vähän vähemmälle. Juostessa tuo veto on myös aika vähäistä, mutta pieni paine pysyy kuitenkin koko ajan.
Nala on jatkanut hulluttelujansa ja minä jaksan siitä iloita. Eräs päivä Nalan oli niin pakko päästä kantamaan jotain, että kevyemmän puutteessa mukaan tarttui 2kg käsipaino! Nyt se vaikuttaa olevan jo lemppari, kun lattialle jäädessään painot päätyvät useimmiten Nalan koppiin..
 |
| Puntin kans ei jaksais istua, vaan mielummin hipsuttelis ees taas. |
Hyvän paikan löydettyämme ollaan tehty linjaharjoituksia tasaisella sekä lumikasojen seassa. Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin. Palkkana olen käyttänyt narupalloa, koska siitä Nala tuntuu innostuvan eniten. Tottista ollaan tehty kans vähän sekaan. Tällä viikolla aikomus on mennä ihan oikeisiinkin treeneihin tottistelemaan. Näin autottomana hihkun ilosta, kun kerranki välimatka on meille sopiva! Vähän jänskättää, että minkälaiseen totuuteen me siellä törmätään.
 |
| PPP - possun punainen pallo |
Lauantaina päästään vihdoin hiihtolomalle! Luvassa on toivottavasti mahollisimman paljon ulkoilua, mutta harmikseni mukana pitää kantaa myös kasaa luettavia tenttikirjoja. Joka tapauksessa mökillä pitää ehottomasti päästä käymään, kelkalla tietenkin!
6. helmikuuta 2011
13. tammikuuta 2011
"Life has to be a little nuts sometimes.."
"..Otherwise it's just a bunch of Thursdays strung together"
Taas alkoi uusi tuntematon vuosi. Kulunut vuosi oli ainakin minun osaltani melko monivaiheinen ja omat suunnitelmat saivat uusiutua välillä isostikkin, mutta selviydyttiin silti! Alkuun pieni kertaus viime vuoden tavotteista ja mitä sinä aikana oikeasti ehti tapahtua.
Ens vuodelle olisi tarkotus sitten tähdätä se eka nomestartti ja tokossa voittajaluokka. Tarkoituksena olisi saada linjat ja innostus kuntoon ja ehkä se vesityöskentelykin kohilleen, kunhan päästään veteen! Koetta taidan katsella syksymmältä. Voittajaluokkaan tahdon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sillä mitään laamailua en mielellään vierelläni katso. Se on kyllä välillä ollut vähän liian yleistä.
Keväällä koitin keskittyä siihen, että saisin Nalan vesityöskentelyn varmemmaksi ja tehtyä veteen myös linjaa paremmin. (Syksyllä 2009 se jäi tosi surkeaan vaiheeseen.) Intoa saatiin kasvatettua ja linjoja tehtyä maalle (aikaisempaa haastavampaan maastoon) ja veteen. Haku ilman riistaa oli Nalan motivaatiokuoppa. Silti uskallettiin ilmottautua kokeeseen, koska tiesin, että riista ja laukaukset virittää Nalan varmasti ns. koetunnelmaan. Siinähän kävi niin, että haastavat markeeraukset ja linja meni Nalalta sujuvasti, mutta haussa Nala "herkistyi muille hajuille". Luulin, että riistan kanssa se olisi ollut se helpoin. Mutta koekäynti tuli tehtyä ja siitä ALO3. Kokeen jälkeen on (täytyy myöntää, ja nolottaa) vain satunnaisesti reenattu nomea. Nalalla ei vauhti tahtonut riittää halutulla tavalla oikein siihenkään. Silti, ei me sitä unohdettu kokonaan, vaan jaksoin kyllä muistuttaa koiraa miten niitä juttuja tehtiinkään.
Kesällä kotona ollessani reenattiin myös tokoa voittajaluokkaa silmälläpitäen. Siinä vaiheessa olin jo hylännyt sen vuoden koesuunnitelmat sillä saralla, koska halusin nimenomaan pitää innon ja vauhdin hyvänä. Myös itselläni.. Se oli jo alkuvuodesta lähtien hankalaa, sillä leikkiminen tuotti ongelmia. Syksyllä ja nyt talvella Jyväskylässä ollessa toko on jäänyt hetkeksi unholaan (vaikkakin joitain tekniikkajuttuja ollaan hiottu tääläkin, esim. seuraaminen ja kaket). Nyt kun asiaa katsoo niin se on ollut ihan hyvä veto, sillä Nala on mukana ihan eri asenteella nykyään (siitä lisää myöhemmin).
Keväällä ja kesällä innostuttiin taas ramppaamaan jälkipellolla, tosin ei me taidettu siinä hirmuisesti edetä (enkä jaksa kattoa kesän päivityksiä). Esineitä otettiin mukaan hommaan ja Nala pääsi siitä jo jyvällekkin. Tuo oli kyllä semmoinen juttu mistä molemmat tuntui nauttivan: Nala sai nuuskuttaa ilmaista ruokaa maasta ja minun ei tarvinut tuskailla innon kanssa.
Tämän hetkisestä tilanteesta olen tohkeissani, enemmän kuin kukaan osaa arvata. Ansan lähdön jälkeen Nala on ollut välillä kuin mielipuoli verrattuna entiseen Nalaan. Nyt on lähestulkoon normaalia jos Nala tempautuu leikkiin sekunnissa ja tarraa jo toisella sekunnilla kintaasta kiinni ja kolmannella ravistelee sitä innoissaan. Ja vaikuttaa että Nala reagoi muutenkin paljon paremmin eri asioihin mitä aikaisemmin. Joten, tämän aion käyttää hyväkseni etenkin nomea treenatessa, mutta varmasti myös toko saa osansa. Toivon vain, etten onnistu pilaamaan tätä.
Ja kun nykyhetkeen päästiin, aion ilmoittaa, että mikäli olosuhteet sen sallivat (Nalan paksuuntuminen suhteessa ajan kulumiseen -yhtälö on vielä ratkaisematta), aion myös tänä vuonna (2011) ilmoittautua NOME-B -kokeeseen ja toivottavasti ehtisin useampaankin. Toko saa edetä omalla temmollansa, mutta aion keskittyä keskeneräisimpiin liikkeihin erityisesti.
Taas alkoi uusi tuntematon vuosi. Kulunut vuosi oli ainakin minun osaltani melko monivaiheinen ja omat suunnitelmat saivat uusiutua välillä isostikkin, mutta selviydyttiin silti! Alkuun pieni kertaus viime vuoden tavotteista ja mitä sinä aikana oikeasti ehti tapahtua.
Ens vuodelle olisi tarkotus sitten tähdätä se eka nomestartti ja tokossa voittajaluokka. Tarkoituksena olisi saada linjat ja innostus kuntoon ja ehkä se vesityöskentelykin kohilleen, kunhan päästään veteen! Koetta taidan katsella syksymmältä. Voittajaluokkaan tahdon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sillä mitään laamailua en mielellään vierelläni katso. Se on kyllä välillä ollut vähän liian yleistä.
Keväällä koitin keskittyä siihen, että saisin Nalan vesityöskentelyn varmemmaksi ja tehtyä veteen myös linjaa paremmin. (Syksyllä 2009 se jäi tosi surkeaan vaiheeseen.) Intoa saatiin kasvatettua ja linjoja tehtyä maalle (aikaisempaa haastavampaan maastoon) ja veteen. Haku ilman riistaa oli Nalan motivaatiokuoppa. Silti uskallettiin ilmottautua kokeeseen, koska tiesin, että riista ja laukaukset virittää Nalan varmasti ns. koetunnelmaan. Siinähän kävi niin, että haastavat markeeraukset ja linja meni Nalalta sujuvasti, mutta haussa Nala "herkistyi muille hajuille". Luulin, että riistan kanssa se olisi ollut se helpoin. Mutta koekäynti tuli tehtyä ja siitä ALO3. Kokeen jälkeen on (täytyy myöntää, ja nolottaa) vain satunnaisesti reenattu nomea. Nalalla ei vauhti tahtonut riittää halutulla tavalla oikein siihenkään. Silti, ei me sitä unohdettu kokonaan, vaan jaksoin kyllä muistuttaa koiraa miten niitä juttuja tehtiinkään.
Kesällä kotona ollessani reenattiin myös tokoa voittajaluokkaa silmälläpitäen. Siinä vaiheessa olin jo hylännyt sen vuoden koesuunnitelmat sillä saralla, koska halusin nimenomaan pitää innon ja vauhdin hyvänä. Myös itselläni.. Se oli jo alkuvuodesta lähtien hankalaa, sillä leikkiminen tuotti ongelmia. Syksyllä ja nyt talvella Jyväskylässä ollessa toko on jäänyt hetkeksi unholaan (vaikkakin joitain tekniikkajuttuja ollaan hiottu tääläkin, esim. seuraaminen ja kaket). Nyt kun asiaa katsoo niin se on ollut ihan hyvä veto, sillä Nala on mukana ihan eri asenteella nykyään (siitä lisää myöhemmin).
Keväällä ja kesällä innostuttiin taas ramppaamaan jälkipellolla, tosin ei me taidettu siinä hirmuisesti edetä (enkä jaksa kattoa kesän päivityksiä). Esineitä otettiin mukaan hommaan ja Nala pääsi siitä jo jyvällekkin. Tuo oli kyllä semmoinen juttu mistä molemmat tuntui nauttivan: Nala sai nuuskuttaa ilmaista ruokaa maasta ja minun ei tarvinut tuskailla innon kanssa.
Tämän hetkisestä tilanteesta olen tohkeissani, enemmän kuin kukaan osaa arvata. Ansan lähdön jälkeen Nala on ollut välillä kuin mielipuoli verrattuna entiseen Nalaan. Nyt on lähestulkoon normaalia jos Nala tempautuu leikkiin sekunnissa ja tarraa jo toisella sekunnilla kintaasta kiinni ja kolmannella ravistelee sitä innoissaan. Ja vaikuttaa että Nala reagoi muutenkin paljon paremmin eri asioihin mitä aikaisemmin. Joten, tämän aion käyttää hyväkseni etenkin nomea treenatessa, mutta varmasti myös toko saa osansa. Toivon vain, etten onnistu pilaamaan tätä.
Ja kun nykyhetkeen päästiin, aion ilmoittaa, että mikäli olosuhteet sen sallivat (Nalan paksuuntuminen suhteessa ajan kulumiseen -yhtälö on vielä ratkaisematta), aion myös tänä vuonna (2011) ilmoittautua NOME-B -kokeeseen ja toivottavasti ehtisin useampaankin. Toko saa edetä omalla temmollansa, mutta aion keskittyä keskeneräisimpiin liikkeihin erityisesti.
Uuden vuoden uusia kujeita!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)