Viime keskiviikkona käytiin tokoilemassa Nalan kanssa. Paikkana oli tuttu Dogness-halli kumimattoineen.
Tuomari: Piritta Pärssinen
Paikallaolo 8½: Nala oli haistellu välillä ja samalla töpötellyt etutassujen kanssa. Meni myös hitaasti maahan.
Seuraaminen 9: Nala ei ollu läheskään täysillä mukana, vaan vaihteli etäisyyttä. Kontaktia piti vaihtelevasti. Törmäili käännöksissä.
Maahanmeno 8½: Ei ollu nopein mahollinen.
Luoksetulo 9: Pysähys ihan hyvä, mutta vauhti sucks.
Seisominen 8: Ei olu napakka ja takajalat liikkui, kun menin taakse.
Nouto 8: Palautuksessa törmäsi, muuta kommenttia en muista kyllä... (Ja ohjaaja opettelee heittämään noutokapulaa osumatta kattoon)
Kaket 10: Kaikki ok.
Hyppy 10: Istuminen hieman liian hidas, mutta muuten hyvä.
Kok. 10
Yht. 179,5 -> AVO1 -> TK2
Täällä vielä videomateriaalia kokeesta, vaikkei tuo meno mitenkään näyyttävää olekaan. :)
Omasta mielestä koe tuntui menevän huonommin, mitä aikaisemmat avoimen kokeet, vaikka pisteitä tulikin enemmän. Mietin mitähän sitä tekisi, jos aikoisi saada koiran keskittymään kunnolla ruokakupin kanssa. Ilman ruokakuppia tahtoo mennä into, mutta ruokakupin kanssa se keskittyminen kiinnittyy liikaa siihen ruokaan... Muutoin kuin kokeissa Nala kyllä keskittyy ruoalla, mutta kokeet tekee sen laamailun.
Noh, joka tapauksessa seuraavassa tokokokeessa kilpaillaan voittajassa, mikä todellakin hirvittää jo nyt. Voittajaluokka on mulle aivan vieras asia ja siihen tulee monta uutta asiaa, joitten opettaminen on mulle vähemmän tuttua. Ruutu ja tunnari nyt pääosassa.
Torstaina nomeiltiin joella, tehden muistiharjoituksia. Nalalla ei into ja muisti riittänyt tuohon hommaan.. tai no, ensin meni muisti ja sitten into. Ei millään muistanut taakse jätettyjä dameja, paitsi jos ne näkyi..
Onnikin pääsi viikolla hallille treenaamaan, agilityä kylläkin. Onnin kanssa harjoteltiin keppejä, keinua ja valssia. Jos oikein muistan, viimeksi ollaan agilityä treenattu vähääkään enemmän sillon pari vuotta sitten. Mutta osasi tuo koira yllättää ainakin valssaamisen osalta, kun esteet meni oikein sujakasti (eikä Onni kehitellyt omia reittejään, jäänyt matkalle tai lähtenyt lipettiin). Harjoiteltiin myös sivulletuloja ja seuraamista pikku pätkissä. Onnin taitoihin suhteutettuna se meni ihan hyvin. Sivuilletuloissa vaan mättää Onnin raahaava takamus, kun se ei osaa niitä jalkoja käyttää sivulle tultaessa. Roikkukoon vaan perässä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti