Nala tokottelee uusilla säännöillä

Nalan tokohistoria tuloksien osalta on lyhyt ja napakka. Alokkaassa vierailtiin sen verran, että päästiin suoraan nousemaan avoimeen. Toki tehtiin se tyylillä, noutajaleirillä, jossa alokasluokassa oli kevyet 24 koiraa. 190 pisteellä ALO1, sijoitus 1/24 tuntui varsin mukavalta. Nala sai kotiinvietäväksi lisäksi hienon kiertopystin, "paras labradorinnoutaja".

Avoin luokka ahkeroitiin kolmessa kuukaudessa alkuvuonna 2009. Melko tasaisin pistein tykitettiin kolme ykköstulosta ja saatiin TK2. Noista kokeista jäi jatkon kannalta päällimmäisenä mieleen lähinnä liikkeiden hitaus. Jos aiotaan voittajaluokkaan tähdätä, pitää olla enemmän nopeutta ja napakkuutta. Suurin osa pistevähennyksistä oli hitaudesta (luoksetulo, maahanmenot, seuraaminen, liikkeestä pysäytykset).

Tuosta on lähdettykin opettelemaan sitä intoa ja vauhtia reeneihin. Kovin intensiivistä ei meijän reenaaminen ole ollut, mutta sen mitä on tehty, on etsitty molemmille sitä intoa ja hauskuutta tehdä juttuja, ja vauhtia.. Hyvin vähän on keskitytty tekniikan hiomiseen missään liikkeessä. Kaket ja seuraaminen ainoina, joissa on katseltu tarkemmin jalkojen ja peräpään hallintaa.

Voittajan liikkeisiin tultua muutoksia ei sinänsä meidän treenejä mullista. Ainut kokonaan uusi liike on ohjattu nouto, jonka ei pitäisi tuottaa suurta päänvaivaa verrattuna esimerkiksi tunnariin ja ruutuun. Ennalta ajatellen ruutu vaatii varmasti eniten työstämistä. Siinä on sekä nopeus että tarkkuus tärkeässä osassa ja Nalan kohdalla tuo nopeus saattaa vaihdella kovin paljon. Tunnarissa ainoa ongelma on ollut liian innokas noutaja jolle riittää että kapula tuoksuu ihmiseltä.. Ei pitäisi olla iso juttu opettaa kunhan vain ottaisin sen työn alle.

Tokottelun osalta on jo niin pitkään kallistuttu mukavuusalueelle, että kevään ja kesän ohjelmaan otetaan uusien asioiden opettelu ja sen myötä poistutaan mukavuusalueelta. Tai no minä poistun, Nalan mielestä on varmasti vain mukava saada ekstraevästä makkaran muodossa. Ruutu, tunnari ja ohjattu nouto lisätään siis ohjelmaan. Sillä pääsisi jo hyvin paljon lähemmäksi voittajaluokkaan osallistumista.

Kajaanin näyttely ja suunnitelmia

Tämän päivän virallisten tulosten vuoksi on aika taas päivittää kuulumisia. Viime vuoden puolella ei meidän koiramaailmassa tapahtunut suurempia asioita. Tuju on kasvanut henkisesti ja fyysisesti, mutta näistä etenkin henkinen kasvu on se, josta omistaja on kiitollinen. Noutajaan tottuneena saa miettiä niin monesti uusiksi omat tavat käsitellä koiraa, kun Tuju on niiin pieni ja niiin nopea ja reagoi minun toimintaani ja ympäristöön niin eri tavoin kuin Nala. Voisin sanoa, että ihan on molemmat opittu viime vuonna paljon asioita, vaikkei isommin oo varsinaisia tokoiluja ym. treenailtu.

Ajateltiin ottaa se toko-teema tälle vuodelle. Nalan kanssahan käytiin kokeessa viimeksi 2009, saatiin TK2. Sen jälkeen on jahkailtu niin pitkään, että ehtihän nuo säännötkin muuttua välissä ja voittajan liikkeet osin helpottua ja osaltaan tuli kerralla lisää haastetta. Otamma silti homman toimintamyssyyn ja ruvetaan tekemään reeniä kokeeseen tähdäten.

Tujun tämä päivä oli jännittävä meille molemmille! Russelin eka näyttely ja minullaki edellisestä kerrasta kehässä on seitsemän vuotta. Näyttelysäännötkin oli ehtinee välissä muuttua. Hirveä jännäys että miten ne värit menikään. Tuju ansioitui näyttelystä kuitenkin arvosanalla H ja päästiin nopsaa siitä urakasta. Tuomarina oli Vesa Lehtonen, ja hän arvosteli Tujua näin: "Kauttaaltaan kovin kapea kokonaisuus. Vielä melko kapea ja pitkähkö pää. Hyvä kaula ja ylälinja. Kapea kevyt runko. Kevyt luusto. Pitkä kuono. Liikkuu tehokkaalla hyvällä askeleella. Hyvä karvanlaatu."

Täytyy vielä kehaista Kajaanin pallohallia, johon oli laitettu uudeksi alustaksi tekonurmi. Ei tarvinnut kylmää isommin hytistellä, vaikka ulkona oli -19 pakkasta.

Mutta pääasiahan viime vuodessa on ollut, että Tujun projektit ei ole päässeet loppumaan. Aina on jotakin hommaa!

Pyykkipäivä. Projekti hyvällä mallilla.

Kuka tätä projektia vetää häh!

Duunarin lounastauko, makkaraa

Velipojat rivissä kesäkuussa 2015

 

"Ruoppaushommia tässä alottelen, ranta kuntoon."

"Kyl tää tästä hoituu. Ei tartte auttaa."

Aarteen etsintää, lisätienestinä

Vuoden 2015 muotiruokaa, pulled porkia

Mutta tämä ehkä kuvana sisältää kaiken, mitä tuosta russelista voi kertoa.

"Ei tartte polkea valmista polkua p***ele, etanat!"

Olen kuitenkin reilu ja jätän kertomatta yksityiskohtaisemmin siitä, miten russeli ei touhukkuudestaan huolimatta tappanut mökkitohvelissa piileskellyttä hiirtä. Söpösti haistellen, nenä nenässä ihmetteli, mikä tuo hiiriotus on ja päästi hiiren kipittämään superkiitoa kaminan alle. Hyvinhän se meni!