Pakkaspäiväkirja

Päivitysväli heittää väkisinkin pituutta, ku meidän touhuissa ei sen kummempia uutiskynnyksen ylittäviä tapahtumia ole ollut. Pakkasesta huolimatta hengissä ja hyvissä voimin ollaan edelleen ja lenkit ovat välillä venyneet ajan X mittaisiksi, kun mukavat lumikenkäilijät ovat talloneet meille uusia polkuja tutkittavaksi. Jos aurinko ei ole muuten lämmittänyt, niin ainakin mieltä, kun ollaan satuttu komealle näköalapaikalle (joista Pohjanmaalla saa vain uneksia) tai rauhallisen lammen rantaan. Pakkasten avulla myös lähijärven jäällä pystyy taas kävelemään loistavasti, jess! 

Nala on päässyt myös leikkimään naapurin dalmiksen kanssa, ja tytöt tuntuvat tulevan hyvin juttuun. Ansan poistuttua sähköjäniksen virasta on mukavaa, että Nappis pääsee siltikin silloin tällöin revittelemään minkä jaloistaan pääsee. Raskaampia hommia olen Nalalla harjottanut koirahiihdon muodossa. Se on tosin vieläkin vähän.. sanotaanko, että pätkittäistä. Nala kyllä jaksaa juosta edellä ja tajuaa sen hyvin, ja hihnakin pysyy kireällä suurimman osan ajasta, mutta se veto jää vähän vähemmälle. Juostessa tuo veto on myös aika vähäistä, mutta pieni paine pysyy kuitenkin koko ajan.

Nala on jatkanut hulluttelujansa ja minä jaksan siitä iloita. Eräs päivä Nalan oli niin pakko päästä kantamaan jotain, että kevyemmän puutteessa mukaan tarttui 2kg käsipaino! Nyt se vaikuttaa olevan jo lemppari, kun lattialle jäädessään painot päätyvät useimmiten Nalan koppiin..

Puntin kans ei jaksais istua,
vaan mielummin hipsuttelis ees taas.

Hyvän paikan löydettyämme ollaan tehty linjaharjoituksia tasaisella sekä lumikasojen seassa. Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin. Palkkana olen käyttänyt narupalloa, koska siitä Nala tuntuu innostuvan eniten. Tottista ollaan tehty kans vähän sekaan. Tällä viikolla aikomus on mennä ihan oikeisiinkin treeneihin tottistelemaan. Näin autottomana hihkun ilosta, kun kerranki välimatka on meille sopiva! Vähän jänskättää, että minkälaiseen totuuteen me siellä törmätään.

PPP - possun punainen pallo

Kotoa kantautui viikonloppuna uutisia, että Onni ja Masi oli ottaneet yhteen ja Onni sai silmäkulmaan ja poskeen reiät, mutta silmä säilyi onneksi ehjänä. Onni ei tunnu käsittävän sitä, että Masi on nöyrä sille, eikä ole lainkaan haastamassa riitaa.

Lauantaina päästään vihdoin hiihtolomalle! Luvassa on toivottavasti mahollisimman paljon ulkoilua, mutta harmikseni mukana pitää kantaa myös kasaa luettavia tenttikirjoja. Joka tapauksessa mökillä pitää ehottomasti päästä käymään, kelkalla tietenkin!