Pakkopullasorsat talvehtimassa

Nyt kun pitäisi tehdä kaikkea muuta, on hyvä aika kirjoittaa kuulumisia (vaikka en kyllä tiedä kuka niitä enää täältä lukee..). Noh, Jyväskylässä ollaan edelleen. Koulu on antanut uusia oppeja ja haasteita. Ainainen haaste opiskellessa tietysti on tehdä tehtävät ajoissa, mutta sitä harvoin tapahtuu. Mutta ainakin vielä opiskelu maistuu sen verran että eiköhän tästä ammatin saa repästyä.

Nala ja Ansa ei varmaan olleet lumen tulosta yhtä innoissaan mitä minä, mutta eivätpä ne pahakseenkaan laittanut. Lumi pehmentää iskuja mukavasti, kun leikin tiimellyksessä välillä könähtää selälleen. Nalalla oli välillä vähemmän leikkisä vaihe, mutta taas kyllä juostaan lenkillä täyttä päätä ja polvitaipeita saa koukistella tasaisin väliajoin. Itseä kyllä harmittaa, kun ei voi kantaa suksia kotoa tänne ja takaisin, koska lumi houkuttelisi hiihtämään! Toisaalta kotona on vielä paremmat maastot sivakoida..

Nalakin sai lokakuussa lomaa minusta, ja samalla itse kävin ensimmäisellä ulkomaanmatkallani Roomassa! Tuosta on kyllä hankala pistää paremmaksi, nautin reissusta ihan mielettömästi. Nala ei vissiin ihan niin paljon vetäessään mahansa veteläksi, mutta onneksi sekin meni sitten ohi.

Syysloman jälkeen (jo..) ehdittiin käymään Iissäkin mutka, isänpäivän kunniaksi. Pikaisen hirvenbongausreissun jälkeen päästiin Onniakin käyttämään metsässä. Jäniksen olisi pitänyt olla noissa maastoissa, misä käytiin, mutta ylös sitä ei saatu. Tosin metsästäjät oli aktiivisimmillaan nuotion ääressä ja Onni sai tehdä tehtävänsä yksin. Eikä edes nuotiopullaa saanut. Paluumatka Jyväskylään hoituikin yllättäen bussilla, koska lemmikkivaunu oli täynnä..! Koirat oli koko matkan lunkisti, vaikka Ansan makoillessa käytävällä joku välillä joutuikin harppaamaan yli.

Ensi viikonloppuna olisi luvassa taas pohojosen reissu autolla matkustaen. Luksusta! Vielä enemmän luksusta on pikkujouluruuat, joista sitten varmaan vuorotellen poksahdellaan. Jos ei poksahella niin sitten käydään huiskimassa suksien kans!