Nala ja Onni

Onni 9v!

2012-02-06T10:19:00.000+02:00

Onni täyttää tänään 9 vuotta, eikä tunnu vielä missään! :)

Onni nautti nokosista auringossa jo nuorena

Rauhaisaa joulunaikaa!

2011-12-23T17:11:00.000+02:00

Askel ulos aurinkoon, sateeseen, lumisateeseen

2011-12-21T21:30:00.000+02:00

Miten kuluttaa aikaansa 6 tunnin junamatkalla? Lukien, kuunnellen musiikkia, katsellen elokuvia ja kirjoittaen. Kirjoittaminen on listalla viimeisenä, mutta kyllästyin jo lukemiseen ja elokuviin. Musiikkia jaksaa kuunnella aina, mutta jotain muutakin pitää olla, koska mietiskelemiseenkin kyllästyy nopeasti, tai ainakin 6 tuntia on siihen liikaa. Jottei blogi näyttäisi aivan aivokuolleelta ulkopuolelle, pitää välillä täyttää sitäkin jollain kirjainsekoituksella. (Ja koska kuvien lisääminen on VR:n sponsoroimalla netillä hieman hidasta, lisään kuvat heti huomenna torstaina!)

Syksy ja alkutalvi on olleet kivoja ja hieman erilaisia tavallaan. Puhun nyt omasta puolestani (ai niin, tämä oli koirablogi..). On käyty retkeilemässä uusissa paikoissa ja itse pääsin tekemään ensimmäistä harjoitteluani terveysasemalle. Reissattu ollaan Iin ja Helsingin väliä kohtuu tasapuolisesti. Joku hyvä puoli Keski-Suomessa siis. (No eipä vaiskaan, se on ihan mahtava paikka metsineen, mäkineen ja järvineen.)

Syyslomalla siis tehtiin muutaman päivän retki Kolille Marjon kanssa, koiravahvistuksina Nala ja Ansa. Valkkasin koneelta pari kuvaa, joilla voisin kertoa reissusta, mutta niitä kertyikin yli 20. Onnistuin karsimaan vähän vähemmäksi.. Sanoilla sitä reissua ei voi kuitenkaan niin hyvin kuvailla, joten varoitan kuvavyörystä (jonka vapautan torstaina..)!

Reissu aloitettiin heti perjantai-iltana. Ukko Kolille saavuttiin kymmeneltä illalla, joten pimeässä piti etsiä ensimmäinen mökki, Ikolanahon tupa. Parin kilometrin kävelemisen jälkeen tupa löytyi pimeyden keskeltä. Ulkona oli vilpoisa keli, joten mökkiä piti ruveta heti lämmittämään, mutta ei se tainnut aamuunkaan mennessä olla ihan lämmin..

Ikolanaho ja mökki

Lauantaiaamuna vetästiin puurot ja makkarat naamaan ja lähdettiin päivän 16 kilometrin taipaleelle. Matkalla oli monta mäkeä ylös ja alas, mutta kyllä niiden maisemien jälkeen muistaa, miksi niitä ylämäkiäkin kannattaa jaksaa tarpoa! Ihan mahtavaa istahtaa syömään eväitä ja miettiä vain, että kuinkahan kauas sitä mahtaa juuri sillä hetkellä nähdä..

Ryläyksen kiviputouksella

Ekana päivänä oltiin liikenteessä noin 8 tuntia taukoineen ja se näkyi kyllä koirissakin, kun laitettiin levolle.

Uni maistuu retkeilijöille

Seuraavat päivät olivat kävelemisen suhteen keveämpiä etappien ollessa lyhyempiä, tosin reppu aiheutti minulle ylimääräistä vaivaa vetäessä hartioita taaksepän turhan hanakasti. Koirille eka päivä oli vain lämmittelyä, sillä ne oli aina valmiina lähtöön eikä olis saanut metsästä millään tarpeekseen. Eikä kyllä mekään, koska paikka onnistui lumoamaan loppuiäksi.

Vaihtelua mäkisiin maastoihin tarjosi tämä lautta

Joka tapauksessa, sunnuntaina käveltiin Lakkalan perinnetilan läpi ja juututtiin kameroiden kanssa ihailemaan vanhoja rakennuksia ja maisemia. Paikalla oli muutama lammas pihavahtina (tai siltä ne ainakin näytti, pelottavia olivat). Koiratkin tuijotteli omituisia otuksia, mutta jättivät mulkoilijat rauhassa syömään pötsistä noussutta ruokaansa. Samana päivänä poikettiin myös Pirunkirkolla, joka on 30 metriä pitkä halkeama kalliossa, muodostaen 3 "kamaria", eli se oli piirretyn salaman muotoinen. Ihan perälle pääsi vain lankkuja pitkin..

Lakkalan tilalla

Heinäseipäitä lampaiden jäljiltä

Pihavahdit itse

Tämänkertainen mökki todettiin hyvin vetoisaksi, vaikkakin kamina lämmitti niin hyvin, että yläsängyllä olemista olisi voinut kutsua saunomiseksi. Aamulla pihapiiriin tuli joukko lapsia valvojineen, ilmeisesti luokka luontopolkuilemassa. Ei me niin syvällä metsässä oltukaan.. Edellispäivänä ainoa bongattu ihminen oli kyllä tosin Mersulla köröttelevä mies, joten sekin loi jo hieman sellaista epäeräilyn tuntua.

Jatkoimme matkaa taas, kunnes pysähdyimme taas. Maisemat! Tauko! Kamera! Esille! Nyt! Tämä päivä oli ensimmäinen, jolloin eksyimme reitiltä. Päädyimme 100 metrin poikkeaman jälkeen takaisin polulle, vaikka mietittiinkin oikoreittivaihtoehtoa (eli metsäustotietä). Huijaaminen ei tälläkään kertaa olis kannattanu, sillä päästiin näkemään itse Pielinen korkealta ja kovaa. Illaksi päädyttiin taas samaan Ikolanahon kämppään, joka nyt ehti jo lämmetäkin vähän paremmin yötä vasten.

Nala, takanaan Herajärvi

Tämän selviytyjän takana siintää Pielinen

Seuraavan päivän missio oli päätyä ehjänä kotiin asti. Ja niin tehtiin. Voisin sanoa päätteeksi, että jos et ole käynyt Kolilla koskaan ja mietit vaelluskohdetta, suosittelen Kolia lämpimästi. En sitten tiedä, että jos joskus pääsen haaveilemalleni Alppien reissulle, miltä Suomen pienet kukkulat näyttäis sen jälkeen..

Syyslomaa seuraavat 7 viikkoa kävin nykyisten opisntojeni ekaa harjoittelua, mikä tiesi iltalenkkejä. Lisäksi pitkään kestänyt lumettomuus ankeutti niitä, koska meni pitkään ennenkä uskalsin mennä sinne pimeän järven pimeälle rannalle lenkile. Tänä talvena kun ei ole ollut sakemannia henkisenä turvana! Labbis olisi vain superiloinen jos joku hiippari tulisi lenkillä vastaan, olisi vain vailla rapsutuksia ja hellyyttä.. Mutta nyt sitä lunta on!

Paitsi etelässä. Siellä vietettiin joululoman eka osa. Sadetta kyllä oli, mutta lumi puuttui. Sateen keskellä päästiin myös aksaamaan, josta Nalalla on tooosi pitkä aika, Kannuksessa ehkä viimeksi. Tehtiin hyppyjä ja putkea vähän vapaalla tyylillä. Ohjaus saattoi olla vähän hukassa, mutta hauskaa se kummiski oli!

Kesä kului, syksy yllätti

2011-09-24T17:27:00.000+03:00

Vantaa oli niin mykistävä kaupunki, että blogikin on ollut mykkänä pitkän aikaa. Nyt kuitenkin porskitaan Jyväskylässä koulun taas alettua melkein kuukausi sitten. Sen jälkeen onkin ollut hoppua yhden jos toisenkin tehtävän kanssa ja kuorma mahtaa kevetä vasta syyslomaksi.

Nalan varvas on lähtenyt toipumaan hyvin, vaikka juhannuksena Nala ontui ja kevensi painoa jalalta välillä sen jälkeen kun oli ottanut spurtin hihnassa. Lasta saatiin pois jo kahden viikon jälkeen, kun varvas näytti paranevan hyvin eikä tulehduksesta ollut merkkejä. Sidettä pidettiin vielä muutaman päivän, että haava saisi vielä umpeutua rauhassa. Varvas näyttää nyt ihan normaalilta, vaikka harottaa vähän toisen tassun varpaisiin verrattuna. Nyt ollaankin päästy hiljalleen kasvattamaan kadonnutta kuntoa takaisin.

Kesällä ei tosiaan tullut paljon liikuskeltua PK-seudun ulkopuolella (töiden viedessä aikaa myös viikonlopuilta) ja sen lisäksi treenitkin jäi tosi vähäseksi juurikin tuon varpaan takia. Nala sai kuitenkin touhuta ja kömytä Ansan ja Elmon kanssa niin ei sen aika ihan tylsäksi käyny.

Meidän molempien kesä oli siis vähän erilainen mihin on totuttu. Elämä kaupungissa on aivan erilaista mitä maalla, mutta nyt sen havaitsi ihan konkreettisesti itsekin. Mukavaa vaihtelua kyllä kesä tarjosi, mutta pääkaupunkiseudun asuminen sopii mulle vain väliaikaisratkaisuna, sen totean. Vaikka Jyväskyläkin on kaupunki, niin ympäristönä se on aivan erilainen. Ehkä se on sitten nuo metsät ja järvet, jotka vetää mua puoleensa. Ketäpä ei.

Päivystyksessä, ensiapu jalassa

Jälkeenpäin toteutettu kohoasento.
Nala ottaa rennosti kun sai tötterövapaata.

Nala täytti 4 vuotta 8.7., muttei saanut itse syödä kakkuaan..

Ehdin moikkaamaan Onniakin elokuussa!

Onnin lempikausi eli jänestyskausikin on taas alkanut. Syyslomaa odotellessa, että päästään katselemaan, mitä sieltä Iin metsien uumenista löytyisi. On Onni päässyt nyttenki metsälle, mutta saalista ei ole kuulunut ainakaan minun korviin. Elokuussa kotona käydessä sen sijaan harjoiteltiin tai muisteltiin Kannuksessa opeteltuja tokotaitoja, ja hyvin ne on äijän päähän jäänyt, vaikkei ne ihan viimeseen asti hiottuja taitoja olekaan. Hauskaa oli kyllä molemmilla!

Viiltävä hyökkäys alavasemmalta

2011-06-14T20:12:00.000+03:00

Nyt ollaan jo kolmatta viikkoa nauttimassa etelän kesästä. Eipä silti alkanut sekään kovin hehkeissä tunnelmissa, kun viikon olemisen jälkeen tapahtui vähemmän kivoja juttuja.. (varoitus: luvassa pitkä kertomus tapaturmaisesta iltapäivästä ja sen jälkeisestä ajasta)

Reilu viikko sitten lauantaina olin Nalan ja Ansan kanssa lenkillä tutustumassa uusiin maisemiin. Ilma oli kyllä kieltämättä lämmin. Sen takia ajattelin, että kuljen Keravajoen rannalle, misä olin edellisenä päivänä jo käynyt. Otin kirjanki mukaan, että saan rauhassa nautiskella lämpimästä kesäpäivästä. Kuljettiin polkua pitkin rannalle ja otettuani muutamat valokuvat kaivoin kirjan esiin alkaakseni lukemaan.

Koirat leikki pitkästä aikaa keskenään, mikä oli kyllä hauskaa, ku Nala ei siihen hommaan enää kovin usein rupea. Ansan tullessa mun viereen istuskelemaan huomasin kalliolla verta ja kirosin mielessäni jo valmiiksi, että siinä meni se kiva päivä. Tutkimisen jälkeen havaitsin Ansalla kaksi haljennutta anturaa ja Nalalla yhden. En viitsinyt niitä sen tarkemmin tutkia, vaan päätin, että päivystyksessä niitä on käytävä näyttämässä. Kiersin pienen kiekan, jotta näkisin mistä haavat oli tullu, ja lasiahan sielä oli. Ei kylläkään pulloja vaan ihan ikkunanlasia pienenä kasana..

Koirat oli pakko kävelyttää pienen kosken yli (itse pääsin kuivana..) läheiselle rannalle, johon meitä tuli kyyti hakemaan. Päädyttiin Vantaan päivystykseen, jossa päästiin aloittamaan tikkausoperaatio klo 19 jälkeen (tapaturma sattui klo 16). Molemmat pääsi vuorollaan unten maille. Vaikka Ansalle tuli haavat kahteen eri tassuun, se pääsi silti "vähemmällä" (ne oli siis "vain" luukalvolle saakka..) kuin Nala, koska sen haava ulottui niveleen saakka: lasi oli viiltänyt nivelen poikki. Putsauksen ja tikkauksen lisäksi jalkaan piti laittaa siis lasta. Ja lastan piti antaa olla siinä viikon. Eläinlääkäri totesi, että tulehdusriski on hyvin suuri, koska haavaan oli mennyt niin paljon kaikkea ryönää plus että viikon vaihtamatta oleva lasta antaa haavalle hyvin aikaa muhia, kun sitä ei pääse tuulettelemaan ja putsaamaan välissä. Mikäli haava ei lähde parantumaan, olisi tulehdus nivelessä asti, mikä tarkottaisi, että varvas pitäisi amputoida sitä seuraavasta nivelen kohdalta. Kyseessä on siis takajalan uloin varvas.

Viime perjantaina käytin Nalan lastan vaihdossa ja sieltä paljastui yllätys. Haava oli täysin kuiva! Eläinlääkäri ja eläintenhoitajakin odotti, että lastan alta paljastuisi pahalta haiseva ja märkivä haava. Itse en tiennyt mitä odottaa, koska pelkäsin mitä sieltä pahimmillaan voi tulla (ja myös todennäköisesti) mutta toisaalta Nala ei ole missään välissä osoittanut kipuilua (ei ennen eikä jälkeen tikkauksen). Ylihuomenna tiedetään tilanteesta taas enemmän, kun saadaan tikit pois. En uskalla sanoa, että näyttää hyvältä tähän mennessä, mutta lupaavalta kuitenkin.. Joka tapauksessa lastaa tulee pitää noin 6-8 viikkoa eläinlääkärin arvion mukaan. Nalalle ei sitten ainakaan kesäkuntoa kasvateta...

Että näin mukavasti meijän loma Vantaalla alko. Tiedänpähän nyt, missä en enää käy lenkillä.

Poikkeus sääntöön

2011-05-23T15:57:00.000+03:00

Jokaisessa säännössä on poikkeus. Siten myös säännössä, että jokaisessa säännössä on poikkeus, täytyy olla poikkeus.

Paradoksit pistää pään pyörälle ja ajattelemaan liikaa, mutta silti niitä on mukava pohtia.. Asiaan. Maaliskuussa (meneepäs aika nopeaa..) kerroin, että Nalaa luullaan lenkillä aina pennuksi. Voin täten ilmoittaa, että kerrankin sitä veikattiin vanhemmaksi mitä se on!! Tosin itse kysyin ihan vasiten, kun tuli vastaantulijan kanssa poristua. Ja taisipa sillä itselläänkin olla pieni labbisnarttu..

Maaliskuun jälkeen on ehtinyt lumet sulaa ja kesälomakin alkaa. Pääsiäisloma vietettiin Helsingissä ja käytiin mutka Tammisaaressakin. Tässä pian otetaan suunta takaisin etelään, jotta saataisiin loma tehokkaasti käyntiin. :)

Kesän tavoitteena on päästä edes jonkun verran etenemään nomen (ja tokonkin) osalta, vaikka Nalan into taas pääsi laskemaan. Riehuminen oli talven hommia, ja kevään tullessa on intoilu jäänyt vähemmälle. Mutta mikäli sattuu hyvä sauma ja palikat on kohillaan jne, katsotaan kyllä joku nomekoe, mihin mennään kokeilemaan onneamme. Joka tapauksessa touhuilua jatketaan, vaikkei se kyllä enää ole niin koetavotteista, mitä Kannuksessa.

Elmo, Ansa ja Nala Helsingissä

Nala tutustui ensimmäistä kertaa Suomenlinnan puolustusjärjestelmiin

Köhniöjärvellä kesäiltana.
Oma talo tai mökki järven rannalla
olis kyllä mahtava omistaa..

Mursukevennys

2011-03-24T19:25:00.000+02:00

Tietokoneellani näytönsäästäjänä on kuvasarja, johon tulee koneellani olevia kuvia satunnaisessa järjestyksessä. Minusta oli tavattoman huvittavaa, että eräs kerta nämä kuvat tulivat peräkkäin. Ne muistuttavat epäilyttävästi toisiaan, ainakin jollain hyvin vääristyneellä ajattelutavalla. :D

Pentupäiväkirja

2011-03-14T23:14:00.001+02:00

Täällä Jyväskylässä kuljeksiessa tulee joka päivä vastaan uusia ihmisiä ja koiranulkoiluttajia. Jotkut pysähtyvät kyselemään ja usein se ensimmäinen kysymys on, että minkäs ikäinen tuo koira on. Tai oikeastaan, että onko se vielä pentu. Laskelmieni mukaan noin 100% kyselijöistä toteaa vastaukseen suurin piirtein näin: "Ai se on niin vanha! Se näyttää ihan pennulta." Rodun ovat sentään arvanneet oikein ja päätelleet, että Nala edustaa sitä "sporttilinjaa". Ilmoitan täällä blogissa sitten juhlavasti, kun joku vastaantulija kysyy, kuinka monta vuotta Nala on. :) Se tapahtuu ehkä sitten, kun musta väri alkaa vaihtua harmaaksi. Mutta ettei kukaan käsitä tätä väärin, en ole siis pahalla tuulella siitä, että Nala on niin pentumainen, minusta se on vaan hassua. Pysyköön hassuttelevana pentuna niin kauan ku jaksaa. (Isäni muuten kutsuu Nalaa vielä penskaksi, ehkä Nala ymmärtää siitä olla kasvamatta..?)

Hiihtolomalla tein pienen kuvapäivityksen, mutta en lopussa saanut lisättyä siihen enää tekstiä. Hiihtoloma meni kaikenlaisissa touhuissa ja ulkoiltua tuli kyllä mukavasti. Pulkkamäki piti tietysti käydä laskemassa että saatiin syödä pullaa. Nala tosin oli menossa mukana ja taklasi minut hankeen laskiessani pulkalla! Myös mökillä tuli käytyä ja kelkalla ajeltua. Nalan tehtävä mökillä oli lähinnä hiihtäjien pujottelu ja rapsutusten taktinen keräileminen. Nala alkaa jälkimmäisessä siirtyä harrastelijasarjasta ammattilaissarjaan..

Hiihtoloman jälkeen aurinko on suosinut myös Jyväskylää ja pitkästä aikaa otin myös kameran mukaan jäälle, jolla on myös kantohanki, huippua!

Aaaarteita!

Nala löysi jäältä myös leikkikaverinsa dalmiksen.

"Oho, olipa törmäys lähellä!"

Harmi, kun on niin epätarkka kuva, mutta katsokaa tuon koiran asentoa ja kertokaa mihin se on menossa. :D

Nala-Roo

Ja nämä on viettänyt koko talven meijän lähirannassa avantouimareiden seurana. Lopputalvesta joku fiksu on jopa tajunnut kieltää ruokinnan kyltillä.

"Anna leipee!"

Hiihtämässä ollaan käyty hiihtoloman jälkeen. Nala on saanut siis vähän rankempaa lenkkiä koittaessaan pysyä mun perässä, koska hanki ei kanna tassuttelijaa ihan yhtä hyvin. Mutta onneksi minunkaan vauhti ei päätä huimaa. Välillä saatetaan jumittaa nauttimaan auringon lämmöstä ja pienestä tuulen vireestä. Ah, kevättalvi.

Mukavaa kevättä!

Kevättalvipäivä

2011-03-04T14:50:00.001+02:00


	Nala ja miinaharavansa

Kevät on kiva, vanhat aarteet tulee taas esiin!


Linnut saa onneksi vähän hellempää käsitelyä kuin tämä kutale

Kukas se liittyikään seuraamme!

Onni-ukkeli leikkisänä

Pakkaspäiväkirja

2011-02-22T17:46:00.001+02:00

Päivitysväli heittää väkisinkin pituutta, ku meidän touhuissa ei sen kummempia uutiskynnyksen ylittäviä tapahtumia ole ollut. Pakkasesta huolimatta hengissä ja hyvissä voimin ollaan edelleen ja lenkit ovat välillä venyneet ajan X mittaisiksi, kun mukavat lumikenkäilijät ovat talloneet meille uusia polkuja tutkittavaksi. Jos aurinko ei ole muuten lämmittänyt, niin ainakin mieltä, kun ollaan satuttu komealle näköalapaikalle (joista Pohjanmaalla saa vain uneksia) tai rauhallisen lammen rantaan. Pakkasten avulla myös lähijärven jäällä pystyy taas kävelemään loistavasti, jess!

Nala on päässyt myös leikkimään naapurin dalmiksen kanssa, ja tytöt tuntuvat tulevan hyvin juttuun. Ansan poistuttua sähköjäniksen virasta on mukavaa, että Nappis pääsee siltikin silloin tällöin revittelemään minkä jaloistaan pääsee. Raskaampia hommia olen Nalalla harjottanut koirahiihdon muodossa. Se on tosin vieläkin vähän.. sanotaanko, että pätkittäistä. Nala kyllä jaksaa juosta edellä ja tajuaa sen hyvin, ja hihnakin pysyy kireällä suurimman osan ajasta, mutta se veto jää vähän vähemmälle. Juostessa tuo veto on myös aika vähäistä, mutta pieni paine pysyy kuitenkin koko ajan.

Nala on jatkanut hulluttelujansa ja minä jaksan siitä iloita. Eräs päivä Nalan oli niin pakko päästä kantamaan jotain, että kevyemmän puutteessa mukaan tarttui 2kg käsipaino! Nyt se vaikuttaa olevan jo lemppari, kun lattialle jäädessään painot päätyvät useimmiten Nalan koppiin..

Puntin kans ei jaksais istua,
vaan mielummin hipsuttelis ees taas.

Hyvän paikan löydettyämme ollaan tehty linjaharjoituksia tasaisella sekä lumikasojen seassa. Tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin. Palkkana olen käyttänyt narupalloa, koska siitä Nala tuntuu innostuvan eniten. Tottista ollaan tehty kans vähän sekaan. Tällä viikolla aikomus on mennä ihan oikeisiinkin treeneihin tottistelemaan. Näin autottomana hihkun ilosta, kun kerranki välimatka on meille sopiva! Vähän jänskättää, että minkälaiseen totuuteen me siellä törmätään.

PPP - possun punainen pallo

Kotoa kantautui viikonloppuna uutisia, että Onni ja Masi oli ottaneet yhteen ja Onni sai silmäkulmaan ja poskeen reiät, mutta silmä säilyi onneksi ehjänä. Onni ei tunnu käsittävän sitä, että Masi on nöyrä sille, eikä ole lainkaan haastamassa riitaa.

Lauantaina päästään vihdoin hiihtolomalle! Luvassa on toivottavasti mahollisimman paljon ulkoilua, mutta harmikseni mukana pitää kantaa myös kasaa luettavia tenttikirjoja. Joka tapauksessa mökillä pitää ehottomasti päästä käymään, kelkalla tietenkin!

Onni 8v!

2011-02-06T12:57:00.001+02:00

Vain rohkeat vanhenee kunnialla.

Onni reilu 1-vuotiaana Oulun äitienpäivänäyttelyssä 2004

"Life has to be a little nuts sometimes.."

2011-01-13T22:54:00.001+02:00

"..Otherwise it's just a bunch of Thursdays strung together"

Taas alkoi uusi tuntematon vuosi. Kulunut vuosi oli ainakin minun osaltani melko monivaiheinen ja omat suunnitelmat saivat uusiutua välillä isostikkin, mutta selviydyttiin silti! Alkuun pieni kertaus viime vuoden tavotteista ja mitä sinä aikana oikeasti ehti tapahtua.

Ens vuodelle olisi tarkotus sitten tähdätä se eka nomestartti ja tokossa voittajaluokka. Tarkoituksena olisi saada linjat ja innostus kuntoon ja ehkä se vesityöskentelykin kohilleen, kunhan päästään veteen! Koetta taidan katsella syksymmältä. Voittajaluokkaan tahdon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sillä mitään laamailua en mielellään vierelläni katso. Se on kyllä välillä ollut vähän liian yleistä.

Keväällä koitin keskittyä siihen, että saisin Nalan vesityöskentelyn varmemmaksi ja tehtyä veteen myös linjaa paremmin. (Syksyllä 2009 se jäi tosi surkeaan vaiheeseen.) Intoa saatiin kasvatettua ja linjoja tehtyä maalle (aikaisempaa haastavampaan maastoon) ja veteen. Haku ilman riistaa oli Nalan motivaatiokuoppa. Silti uskallettiin ilmottautua kokeeseen, koska tiesin, että riista ja laukaukset virittää Nalan varmasti ns. koetunnelmaan. Siinähän kävi niin, että haastavat markeeraukset ja linja meni Nalalta sujuvasti, mutta haussa Nala "herkistyi muille hajuille". Luulin, että riistan kanssa se olisi ollut se helpoin. Mutta koekäynti tuli tehtyä ja siitä ALO3. Kokeen jälkeen on (täytyy myöntää, ja nolottaa) vain satunnaisesti reenattu nomea. Nalalla ei vauhti tahtonut riittää halutulla tavalla oikein siihenkään. Silti, ei me sitä unohdettu kokonaan, vaan jaksoin kyllä muistuttaa koiraa miten niitä juttuja tehtiinkään.

Kesällä kotona ollessani reenattiin myös tokoa voittajaluokkaa silmälläpitäen. Siinä vaiheessa olin jo hylännyt sen vuoden koesuunnitelmat sillä saralla, koska halusin nimenomaan pitää innon ja vauhdin hyvänä. Myös itselläni.. Se oli jo alkuvuodesta lähtien hankalaa, sillä leikkiminen tuotti ongelmia. Syksyllä ja nyt talvella Jyväskylässä ollessa toko on jäänyt hetkeksi unholaan (vaikkakin joitain tekniikkajuttuja ollaan hiottu tääläkin, esim. seuraaminen ja kaket). Nyt kun asiaa katsoo niin se on ollut ihan hyvä veto, sillä Nala on mukana ihan eri asenteella nykyään (siitä lisää myöhemmin).

Keväällä ja kesällä innostuttiin taas ramppaamaan jälkipellolla, tosin ei me taidettu siinä hirmuisesti edetä (enkä jaksa kattoa kesän päivityksiä). Esineitä otettiin mukaan hommaan ja Nala pääsi siitä jo jyvällekkin. Tuo oli kyllä semmoinen juttu mistä molemmat tuntui nauttivan: Nala sai nuuskuttaa ilmaista ruokaa maasta ja minun ei tarvinut tuskailla innon kanssa.

Tämän hetkisestä tilanteesta olen tohkeissani, enemmän kuin kukaan osaa arvata. Ansan lähdön jälkeen Nala on ollut välillä kuin mielipuoli verrattuna entiseen Nalaan. Nyt on lähestulkoon normaalia jos Nala tempautuu leikkiin sekunnissa ja tarraa jo toisella sekunnilla kintaasta kiinni ja kolmannella ravistelee sitä innoissaan. Ja vaikuttaa että Nala reagoi muutenkin paljon paremmin eri asioihin mitä aikaisemmin. Joten, tämän aion käyttää hyväkseni etenkin nomea treenatessa, mutta varmasti myös toko saa osansa. Toivon vain, etten onnistu pilaamaan tätä.

Ja kun nykyhetkeen päästiin, aion ilmoittaa, että mikäli olosuhteet sen sallivat (Nalan paksuuntuminen suhteessa ajan kulumiseen -yhtälö on vielä ratkaisematta), aion myös tänä vuonna (2011) ilmoittautua NOME-B -kokeeseen ja toivottavasti ehtisin useampaankin. Toko saa edetä omalla temmollansa, mutta aion keskittyä keskeneräisimpiin liikkeihin erityisesti.

Uuden vuoden uusia kujeita!

Viimeiset tähtihetket

2010-12-14T00:15:00.002+02:00

Niin on puoli vuotta mennyt hujauksessa. Nala sai kesäkuussa Ansan seurakseen ja leikkikaverikseen. Tytöillä on ollut kyllä hauskaa temmeltää milloin missäkin. Viime kuukaudet pääasiassa Jyväskylässä. Vaikka Nalalla oli "epäleikkikausi", on se taas innostunut juoksentelemaan Ansan kanssa. Tuntuu, että ne ei väsyis koskaan, jos vaan saisivat mennä niin kuin haluaisivat! Kaikki hyvä loppuu aikanaan: Ansa on meidän seurana viimeistä viikkoa. Varoitan kuvatulvasta, koska tämän jälkeen Nalasta saa harvemmin otettua vauhdikkaita kuvia. Ja Ansakin on kyllä lystikäs kuvauskohde.

Päämääränä sakemannin niska

Sakemanni jäi jälkeen

Tanssiharjoituksia

Sokerimunkki

Kaverusten yhteiset kiinnostuksenkohteet

Haha, tältä Nala näyttää 10-vuotiaana..?!

Kilpaa!

Kilpajuoksu päättyi kolariin!

"Talk to the Paw!"

"Talk to the Paw!" vol 2

Söpöstelijät!

Aww, toisella oli niin kivaa jääpalan kanssa..

Pakkopullasorsat talvehtimassa

2010-11-27T14:39:00.001+02:00

Nyt kun pitäisi tehdä kaikkea muuta, on hyvä aika kirjoittaa kuulumisia (vaikka en kyllä tiedä kuka niitä enää täältä lukee..). Noh, Jyväskylässä ollaan edelleen. Koulu on antanut uusia oppeja ja haasteita. Ainainen haaste opiskellessa tietysti on tehdä tehtävät ajoissa, mutta sitä harvoin tapahtuu. Mutta ainakin vielä opiskelu maistuu sen verran että eiköhän tästä ammatin saa repästyä.

Nala ja Ansa ei varmaan olleet lumen tulosta yhtä innoissaan mitä minä, mutta eivätpä ne pahakseenkaan laittanut. Lumi pehmentää iskuja mukavasti, kun leikin tiimellyksessä välillä könähtää selälleen. Nalalla oli välillä vähemmän leikkisä vaihe, mutta taas kyllä juostaan lenkillä täyttä päätä ja polvitaipeita saa koukistella tasaisin väliajoin. Itseä kyllä harmittaa, kun ei voi kantaa suksia kotoa tänne ja takaisin, koska lumi houkuttelisi hiihtämään! Toisaalta kotona on vielä paremmat maastot sivakoida..

Nalakin sai lokakuussa lomaa minusta, ja samalla itse kävin ensimmäisellä ulkomaanmatkallani Roomassa! Tuosta on kyllä hankala pistää paremmaksi, nautin reissusta ihan mielettömästi. Nala ei vissiin ihan niin paljon vetäessään mahansa veteläksi, mutta onneksi sekin meni sitten ohi.

Syysloman jälkeen (jo..) ehdittiin käymään Iissäkin mutka, isänpäivän kunniaksi. Pikaisen hirvenbongausreissun jälkeen päästiin Onniakin käyttämään metsässä. Jäniksen olisi pitänyt olla noissa maastoissa, misä käytiin, mutta ylös sitä ei saatu. Tosin metsästäjät oli aktiivisimmillaan nuotion ääressä ja Onni sai tehdä tehtävänsä yksin. Eikä edes nuotiopullaa saanut. Paluumatka Jyväskylään hoituikin yllättäen bussilla, koska lemmikkivaunu oli täynnä..! Koirat oli koko matkan lunkisti, vaikka Ansan makoillessa käytävällä joku välillä joutuikin harppaamaan yli.

Ensi viikonloppuna olisi luvassa taas pohojosen reissu autolla matkustaen. Luksusta! Vielä enemmän luksusta on pikkujouluruuat, joista sitten varmaan vuorotellen poksahdellaan. Jos ei poksahella niin sitten käydään huiskimassa suksien kans!

Nuo keskellä olevat

2010-09-21T22:28:00.009+03:00

Nykyään sitä ollaan sitte jyväskyläläisiä.. Kuten ennakoin, jouduin eka jättämään koirat koteihinsa ja vasta myöhemmin sain ne tänne eloani sulostuttamaan. Fysioterapiaopinnot on lähteny sujuvasti käyntiin ja uusia kivoja lenkkipolkujakin on löydetty. Nala ja Ansa on tutustunu myös cityelukoihin, Nala pääsi näkemään jopa siilin. Sekös oli jännää Nalan mielestä!

Treenailut on saaneet taas vähän hitaan paluun. Nomea ei olla taidettu treenata kokeen jälkeen, mutta tokoa jonkun verran, sillä sopiva treenikenttä sattuu olemaan melkein etuovella.

En päässyt Nalan kanssa sorsastelemaan, juurikin muuton vuoksi, mutta onneksi Nala pääsi edes vähän muistelemaan mitäs se metsästys olikaan. Ilmeisesti noudettua tuli lokki ja tavi. Tavi tuli hieman mallikkaammin markeeraamalla.

Tähän aikaan illasta ajatus tökkii jo siihen malliin, että kerron loput kuulumiset kuvin..

Syksy tuli, mutta vielä ehtii rannalle leikkimään! Tosin ensin pakolliset paikallaistumiset..

Nyt pistetään ranttaliksi!

"Vesi ei ollu vielä yhtään kylymää!"

Pulahduksen jälkeen sama meno jatkuu. Kannat kattoon!

Ja syksyn fiilistelyt.. "Aurinko laskee selkäsi taa.."

"Aim da karade duk!"

Elokuun kruunu

2010-08-16T22:09:00.008+03:00

Monelta osin ahdistava heinäkuu vaihtui kaikin puolin mukavaksi elokuuksi. Säät viilenevät ja sen lisäksi muutama onnekas sattumakin on sattunut kohdalle.

Elokuun alkupuolella kokoonnuttiin pienellä noutajaporukalla meidän mökille. Tarkoituksena oli tehdä harjoituksia riistalla ja ilman. Eka päivänä tehtiin treenit dameilla. Lammessa on pieni saari joten käytettiin sitä hyväksi mutta tehtiin myös maalle linjaa. Nalalla oli odotetusti hankaluuksia edetä veteen ohjauksessa, mutta sain sen kuitenkin.. Sunnuntaina tehtiin juttuja riistan kanssa. Hakuruudussa oli välissä oja, mutta se ei Nalaa hidastuanut, koska sai heti alkuun vainun päästessään tuulen alle. Riistaa löytyikin reippaalla tahdilla. Tein myös ohjauksen saareen, johon edellispäivänä oli vaikeuksia. Sunnuntaina niitä vaikeuksia ei vaikuttanut olevan, riista motivoi hyvin.. Tehtiin lopuksi laahausjälki, missä ei tuntunut olevan vaikeuksia. Lähetin Nalan kylläkin ihan jäljen päältä. Noutajien treenatessa Ansa sai odotella, mutta muuten se nautti olostaan juoksemalla noutajien seassa leikkien milloin kenenkin kanssa. Kyllä oli väsynyttä porukkaa mökkeilyn jälkeen!

Viikonloppu tiivistettynä yhteen kuvaan: "Alakko nää mua?"
Konsti haastaa Ansaa leikkimään.

Noutajaviikonlopun jälkeen pakkasin koirat ja tavarat autoon ja suuntasin Rovaniemelle. Päätin olla tekemättä viime hetken paniikkitreenejä, vaan keskityttiin lomailuun! Kierrettiin pari luontopolkua ja muuta Rovaniemeä jalkaisin ja muilla kulkupeleillä.

Luontopolulta palatessa käveltiin sillalla ja huomattiin erikoinen lintuparvi.
Eellimmäisenä koskeloemo ja perässä reilu 50 poikasta.

Ounasvaaran polkujen varrella oli komeita kallioita.

Nala ei pitänyt kai oravista. ;)

Lauantaina oli meidän ensimmäinen nome-b -startti edessä. Katsellessani meitä ennen olevien koirien suorituksia ajattelin, että suurimmaksi ongelmaksi muodostuu todennäköisesti markeeraus, joka oli melko haastava alokasluokkaan. Tosin ohjauksen sujumistakin epäilin, vaikkakin se oli suht yksinkertainen vesiohjaus kaislikon reunaan. Ohjauksen jälkeen suoritettiin tämä haastava markeeraustehtävä, jossa tuli kaksi tiputusta suunnilleen samalle linjalle, molemmat veteen. Jälkimmäinen tuli lähemmäs ja sen useimmat koirat myös nouti ensimmäisenä. Haastavan tästä teki lähetyspaikka, joka oli n. 20 metriä rannasta. Eli koiran piti mennä ensin osittain hyvin vetistä suota pitkin ja sitten uida toiset 20 metriä. Jos koira ei onnistunut markeerauksessa niin toisen linnun noutaminen tyssäsi hyvin helposti rantaviivaan.

Nala vaikutti saavan intoa odotellessaan, kun kuuli laukauksia edellisen koiran suorittaessa. Ensimmäisenä mentiin hakuruutuun, josta melko vaivattomasti löytyi fasaani. Sitten mentiin rantaan, jossa tuli laukaus ja ohjaustehtävä. Nala meni hieman nihkeästi veteen, mutta parissa sekunnissa se olikin jo pulikoimassa. Pari kertaa se kääntyi katsomaan minuun päin, mutta sain sen viitottua jatkamaan. Lokki löytyi ja palautus sujui ongelmitta. Markeerauksissa eka nouto meni ripeästi. Toisessa Nala empi rannalla hetken, mutta katsoi kuitenkin lintua kohden tietäen sen sijainnin. Rohkaisin uudella käskyllä ja Nala pulahti taas uimaan ja toi minulle taas yhden lokin. Rannasta siirryttiin taas hakuruutuun, jossa oli 5 riistaa jäljellä. Lähetin Nalan hakemaan ja jonkun ajan kuluttua Nala palasi lokin kanssa. Vaihdoin lähetyspaikkaa ja lähetin Nalan uudestaan metsään polun juuresta. Nala haki hyvin, muttei mahdottoman kaukaa. Se ei kuitenkaan tuntunut löytävän ruudusta mitään ja kiersi aina välillä ulos ruudusta, jolloin jouduin lähettämään sen uudestaan. Loppujen lopuksi Nala juuttui erääseen kuusikkoon haistelemaan nokka pystyssä jotain ihme hajua ja ajautui samaan paikkaan aina uudestaan, vaikka vaihdoin lähetyspaikkaakin välillä. Ruudusta ei sitten enää löytynytkään mitään ja koe loppui meijän osalta siihen. Harmitti hirviästi!

ALO3:n arvoisesti Nala tuosta kokeesta suoriutui. Hakuruudusta tulikin se kompastuskivi, vaikka sanoin vielä ääneen, että siitä sen pitäis vähiten jäädä kiinni. Niin siinä aina käy kun muka joku on varmaa. En kyllä tiedä yhtään, miksi Nala ei enää ruudusta mitään löytäny vaikka sielä suht tehokkaasti kiertelikin. Motivaatiosta ei ainakaan pitäis olla jääny kiinni, riista kun on Nalan paras motivaattori nomessa... Hyvillä mielin kuitenkin jatketaan, koska nuo haastavemmat tehtävät Nala suoritti ongelmitta.

Viikon päästä ollaan toivottavasti koirien kanssa Jyväskylässä, koska yllättäen pitäisikin mennä sinne opiskelemaan (jipii!). Jos menee tiukille niin sitten pitää kai koirat jättää hetkeksi kotiin ja mennä itse edeltä.

Nala tänään kolome vuotta

2010-07-08T22:00:00.000+03:00

Iso, mutta silti niin pieni. Nalan ensihetket kolmevuotiaana sisälsivät uimista, vähän reeniä ja juoksemista hullun lailla!

Viimeset kolme viikkoa Nala ja Ansa on kulkenee niin tiiviisti yhesä, etten oo saanu Nalasta ollenkaan yksityiskuvaa! :D Tässä näitä viime viikoilta otettuja kuitenkin.

Tytöt jaksavat juosta..

..painia..

..ja uida lähes väsymättä!

Yksivuotiaana Nala uiskenteli Loviisan vesissä

Viime viikonloppuna kävin katselemassa Oijärvellä nome-koetta. Tarkoitus oli vähän muistella, että millaisia tehtäviä sielä on ja mitä pitäis vielä Nalan kans reenata. Suurin haaste on tietty varmaan ohjaus.. Mutta hakuruutukin voi olla pahimmillaan melko uuvuttava. Tuolla oli kuitenkin monta reipasta (ja erirotuisia) noutajaa jotka tekivät työtä hyvin. Siltikin vain harvat pääsivät jäljelle. Mutta kuten tuomarikin sanoi ennen palkintojen jakoa, oli koe helppo tai vaikea, sieltä erottuu hyvät ja myöskin huonommat koirat.

Huomenna minulla alkaa ennalta määrittelemättömän pituinen loma (vai miksi sitä nyt voi sanoa..). Tällä hetkellä kyllä mikään ei ole varmaa, mutta selvää on, että jotain pitäis keksiä. Aloitan suunnitelmani vaikkapa sillä, että suuntaan viikonloppuna mökille.

Odottavan aika käy pitkälleen eikä pidä kiirettä

2010-07-01T22:15:00.008+03:00

Tuleekohan minusta laiska, kun Nalallekin on löytynyt oma ulkoiluttaja..? Tai no ennemminkin juoksuttaja. Tytöillä menee siis hyvin, mutta toki lenkeillä on tuplahauskaa kun saa meuskata kaverin kans pusikoissa.

Kesästä nauttimisen lisäksi Nalan kanssa ollaan nautittu myös nome-treeneistä, jotka on edistyneet hyvin. Linjaa on tehty missä milloinkin ja nyt on edistytty jopa aikaisempaa pidemmälle. ;) Viime vuonnahan meille tuli jonkin verran takapakkia, mutta nyt vesitreenitkin ovat molemmille mieluisia. Uskallan jopa elättää haaveita nome-kokeeseen osallistumisesta.

Allekirjoittanut on viettänyt viime aikoina ison osan arkipäivistä töissä. Voin sanoa, että pitemmän päälle yksin istuminen on puuduttavaa, on sitten vieressä vaikka kymmenen kirjastoa (tähän mennessä tullut luettua n. 6 kirjaa)..! Toki tekemistäkin välillä on, mutta se on aika pieni osa siitä työajasta, minkä pitää päivystellä vieraita. Nyt kun on edellinen koulu saatu päätökseen niin odotellaan jo tuloksia uusista kouluista. Ei ole vielä koulupaikkaa minulle avoinna, mutta vielä on toivon kipinöitä.

Ansa on saanut Nalan hyvin liikkeelle, että kuviinkin on sattunut jotain muuta kuin murjottava musta mursunpoikanen.

Koirakulttuurin rikastamista

2010-06-17T22:18:00.003+03:00

Ei kannata tänä kesänä matkustaa pohojoseen, täälä on mielettömästi sääskiä! Tai hyttysiä jos puhhuu etelää.. :) Ja oikiastaanhan tämä on vasta keskiosaa Suomesta, mutta sekin on suhteellista, jos puhhuu etelää.

Koskaan en suunnitellu sakemannia ottavani, mutta nyt täälä semmonenki asustaa, väliaikaisesti tosin. Nala sai Ansasta hyvän liikuttajan ja leikkikaverin ja allekirjoittanutkin saa vähän vaihtelua koiraelämäänsä täällä korvessa. Sivuhuomautuksena: ihan positiivista vaihtelua.

Nala on taas virtaistunut nomen suhteen ja samalla myös minä. Vielä tehdään tosi helppoja harjotuksia, jotta ei tulis taas takapakkia. Vesitreenit tehdään ennemminkin hassuttelumielellä, mutta silti harjoitusta ajatellen. Alustavasti katseltiin myös koe, johon voitais olla menossa, mutta katsotaan nyt vielä, miten me tästä edistytään. Välillä tosin tuntuu turhauttavalta ajatella, että Nala on pian kolme ja me vielä jankataan tämmösissä reeneissä ja vaiheessa..

Keep on walking

2010-05-20T14:02:00.006+03:00

Nyt jo täälläkin asti vihertää komeasti. Kesän myötä Nala on kohdannut furminaattorin useasti ja edelleen lähtee pohjavillaa, kun vaan vaivautuu niitä sukimaan. Hellettä on ollut niin, että Nalakin on päässyt uimaan ja tekemään parit vesitreenit. Edelleen on ongelmia linjassa, mutta markeeraukset sujuu. Jotenki se linjakin pitäis saaha toimimaan, mutta kait se pikkuhiljaa tekemällä alkais sujua..

Nomesta suivaantuneena ollaan ajettu pari peltojälkeä. Viime kerrasta onkin jo aika kauan, joten en kovin hankalaa jälkeä tehnyt. Nala tuuskutti tohkeissaan ruuan perässä ja tyhjillä jyräsi mukavasti eteenpäin. Saapas nähdä mitä me tullaan loppujen lopuksi harrastamaan.. :) On tuo tokokin tuossa vielä työn alla.

Itselläni on vielä paljon tekemistä ja etenkin luettavaa ennen päättäjäisiä ja korkeakoulujen valintakokeita. Myös kesätöihin pitää opiskella kirjallista materiaalia..! Saa nähdä missä muhun ja Nalaan ens vuonna törmäilee. Ennuste on vielä hyvin epäselvä.

Sainpa kuitenkin koirankopin tehtyä opinnäytetyönä. Koppi on suunniteltu turvallisuutensa ja käytännöllisyytensä osalta keskikokoisen koiran pennuttamiseen.

Kevätkuraa tassuissa

2010-05-03T13:09:00.000+03:00

Vielä viimeiset lumet sinnittelevät kevättä vastaan, ainakin täällä pohjosessa. Tässä istuessa jopa Iijoen virran väreilyt säteilee puiden lomasta, vaikkei ihan rannalla asutakaan. Myös aika on virrannut taas johonkin. Lumet suli huomaamatta ja nyt on jo toukokuu! Kevät!

Silti tähän kevääseen on sisältynyt jo kaikennäköisiä suunnitelmia, osa karisseita. Vaikka tämä on koirablogi, niin mainitsempa uuden harrastukseni: chilien kasvatus. Niiden sielunelämä on helpommin ymmärrettävissä kuin koirien ja ainakin näin taimena ne kasvavat yllättävän nopeasti. Kevään pääsuunnitelma on silti edelleen valmistua ajoissa ja eiköhän siihen suuntaan olla vielä menossa. Siksi paljon puuhaa on kerännyt koirankoppi, jonka pitäisi valmistua näinä päivinä. Näillä näkymin siitä olis tulossa ihan kelpo asumus jollekin pentueelle. Tai ehkä säilytän sen syksyyn saakka itselläni, jos en löydäkään itselleni kämppää uudesta asuinkaupungista..

Treenit on olleet edelleenkin samaa: ruutua, seuraamista, maahanmenoa.. Nomen osalta linjaa ja hakua. Kevään ensimmäisen haun koitin tehdä mahdollisimman motivoidusti: Nala oli kiinni, kävin heittelemässä damit starttipistoolin kanssa. Nala lähti etsimään vikkelästi ja olin tyytyväinen. Ensimmäisen jälkeen vauhti hidastui melkein kuin törmäystestivideossa ja koira jopa ohitti yhden damin, vaikka sen kyllä huomasi..! Jossain on mennyt taas vikaa, tiedän sen, mutta kun vain tietäisi, miten tuon saisi korjattua. Lajin vaihdolla..?

Talvikuvahaaste

2010-04-16T12:20:00.005+03:00

Marjo lähetti haasteen:
"Etsi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi."

Onni helmikuussa 2005

Onnista ei oo ekoilta talvilta kovin paljoa kuvia koneella ja niistäkin aika paljon on sisällä otettuja. Tässä Onni 1v ja 2 päivää vanhana ja kuva on otettu jollain ulkoilureissulla kun ollaan kotipihalla pyöritty.

Nala helmikuussa 2008

Tämä kuva on eräältä reissulta, kun käytiin Onnin ja Nalan kanssa kanavalla lenkkeilemässä ja kuvaamassa. Molemmat oli irti ja leikkien juoksivat ympäriinsä. Hyviä vauhtikuvia tuli, mutta tässä Nala on jäänyt hetkeksi odottamaan Onnia.

Mää taas huijaan ja jätän haastamisen sikseen..

Back to base

2010-03-31T13:50:00.004+03:00

Kohta olis neljän vuoden urakka ohi, kunhan vielä viimeset kirit sais tehtyä. Nyt ollaan kotona ja melko tiiviisti, niin kauan että hommat helpottaa. Tosin välillä voi lipsua ehkä...

Välillä käytiin Kansasissa kirjottelemassa kaikenlaista koepapereille ja kirjottelun välisä ehittiin vähän treenaamaanki. Nalan käännökset on paremmat, ainaki vasemmalle. Oikealle vielä hinkataan. Kun vielä itekki saisin ne omat askeleeni kuntoon niin ois hyvä. Myös nomea on tehty suoria hyväksikäyttäen ja niihin on lisätty pituutta. Vähän tahtoo eteen lähteminen olla hidasta, mutta vauhti kiihtyy aina loppua kohti. Edes jotain positiivista.

Nala alotti taas juoksunsakin, suhteellisen ajallaan. Vielä ei pikku-Naloja ilmestykään, joten pitäis ilmeisesti katsella jokunen koe, johon yrittää. Tokokokeen vois tähdätä aikasintaan loppukesälle (tosin sitä myöhemmin ei oo paljon aikaa, kun tulee uus juoksu) ja nomekoetta vähän lähemmäs. Katsellaan..

Harmittaa, kun ei ookkaan päästy Nalan kanssa hiihtelemään kunnolla, kun on latutilanne ollu vähän heikko. Mutta vielä on Nalalla vähän opettelemistakin tuossa vetohommassa. Nala sai juuri uudet valjaatkin, joten niillä passaa vetää.

Mun kamera tai joku muu ilkeä tekniikan vempele, on tehny mulle tepposia ja mm. kadotti kasan aurinkoisia talvikuvia, joita otin Nalasta ja Onnista. Kunhan nuo juoksut loppuis niin yritän uuestaan. Tai olishan semmonen noutava ajokoiraki tosi näppärä, eikö..?

Nala lelujahdissa, kuvannut Marjo

Talaven törröttäjät

2010-02-24T21:08:00.000+02:00

Pohojos-Pohojammaa kuttu tätä kaksikkua ja nyt kulutettaan aikaa siis Iisä. Se tietää Nalan osalta hieman köyhempää tokotreeniä, mutta nometreenejä koitetaan pitää vielä yllä.

Nala on päässy hallilla treenaileen mm. maahanmenoa ja seuraamisen käännöksiä. Käytännössä se on kuitenki suurilta osin ollu ohjaajan kouluttamista. Ehkä voisinkin sanoa, että koira on tehnyt mitä tekee, mutta minä oon koittanu opetella tekemään kahta tai useampaa asiaa yhtä aikaa. Luovuin luulosta, että osaisin hallita kroppaani ees kohtalaisesti. Ulkopuoliset silmät on meijän reeneissä osottautunu hyvinki hyödyllisiksi..

Nappis on jatkanut linjojen juoksua hangessa kovaa vauhtia, laukausten ja ruuan avulla tosin. Ollaan palattu myös kantamisen alkeisiin ja muisteltu, että damia ei saa vaihtaa.

Kunhan kelit suopenee vähän, lähtään Nalan kanssa testaan joelle hiihtolatua..

Onni 7v!

2010-02-06T12:04:00.003+02:00

Tänään Onni täyttää jo hurjat 7 vuotta.

Ei ole tuoretta kuvaa ukkelista, mutta laitetaan päinvastoin tosivanha.

Onni 7 viikkoa 2 päivää, reippaana alusta alkaen!

Kuin mummokatras hangessa

2010-02-04T15:22:00.001+02:00

Alkuvuosi on mennyt vauhikkaasti talven riemuissa, mutta on sitä vähän pitänyt koulupöydän ääreenkin jo vakavoitua hieman. Vakavaksi veti myös allekirjottaneen tasavuotispäivä (tosin juuri tänään se ilahdutti taloudellisella puolella). Tästä eteenpäin ei niitä vuosia sitte enää uskallakkaan laskea! Ajan kulua korostaa vielä lisäksi Onnin lauantaina oleva 7v-syntymäpäivä.

Kireimpien pakkasten mentyä on taas alettu vähän nomeilemaan. Linjoja pusketaan eikä paljoa muuta. Nalalla on ollut intoa joka reeneissä ja lumi on vain pöllynnyt, kun Labbis on raivonnut tiensä dameille. No ei ihan, mutta kyllä se innokkaasti kerran tallattua uraa menee. Ja myös ilman laukauksia ollaan tehty ja into pysyi. Vielä on kohdattu pieniä ongelmia nimeltään Vaihto ja Huono-Ote. Herra Vaihto saatiin hätisteltyä samalla kertaa pois, mutta Nalakin ehkä säikähti vähän samalla, palautui kuitenkin säikähdyksestä. Ote pilkistelee vielä silloin tällöin reeneihin. Se on sitkeämpi tapaus.

Hallikortin myötä on käyty treenaileen maahanmenoja, noutoa, luoksetuloa, seuraamista ja tietysti agiliitoa! Ehkei meistä agimestareita tule, ku ei sitä menoa vaan voi ottaa vakavasti. :) Tokossa edelleen tähdätään kisailemaan joskus ja ehkä se on ihan realististakin..? Maahanmenoja ollaan nopeuteltu entisestä leikin yhteydessä. Vielä pitäis vaihtaa ainakin Nalan luistovoiteet pitovoiteeseen, vaikka kumimatto on alla ollu. Ja pitää ne kyynärät ja takapuolet maassa. Seuraamistakin saatiin viime kerralla parannettua käännösten osalta, kun saatiin apua ulkopuolisilta silmiltä. Kyllä sitä taas tuli huomattua, että itse ei näe eikä saa ajateltua läheskään kaikkea, mitä sitä tulee käännösten aikana tehtyä. Ajatus ei kerta kaikkiaan jakaudu niin moneen osaan. :)

Talven riemuista kun kerroin, niin onhan me käyty myös hiihtämässä! Kerran jopa canicross vermeillä, mutta hihna oli metrin liian lyhyt. Jatkopala hankintaan siis. Pian saadaan vielä paremmat valjaat ja niillä koitetaan sitten taas vähän enemmän hiihdellä.

Nyt on aikaa tonttuilulle

2010-01-01T19:28:00.000+02:00

Jokavuotiset joulut ja uudenvuodenjuhlat on taas käyty läpi, tosin niitäkin kuvioita onnistuin vähän muuttelemaan mieleisekseni. Nala on ollut menossa mukana, koska juhlimme sivistyneesti. Joululahjaksi Nala sai syötävän siilin, mutta siitä se ei ehtiny nauttia kuin hetken vain. Nala-Loppasuu. Itsekkin sain oikein mieluisia, toivottuja ja tarpeellisia lahjoja. Näillä pärjää taas vuoden.

Vuodenvaihteeksi lähdettiin melskettä pakoon mökille. Uusimpana hankintana sukset, joten pitihän ne testata (taisin kyllä testata ne jo edellispäivänä pitemmällä lenkillä). Hiihdin Nalan kanssa ~5km ja hyvin huilasi, tarvittaessa myös piti! Muut meni mökille vaihtoehtoisin kulkuvälinein ja mökillä törmäsin Onniin, jonka mieli teki metsälle. Tiedettiin jäniksen suurpiirteinen sijainti, joten lompsittiin Onnin kans paikalle. Onni mukamas ajohaukkui heti alkuun, mutta taisi olla lintu tai vastaava kyseessä, kun Onni tuli heti pois. Onni palasi metsään ja itte kiersin aluetta lämpimikseni. Löysin hyviä ojalinjoja, joita pitkin kävelin alueella. Pian olin suon laidalla, jolla ojat oli vähän isompia ja ajattelin mennä tukevammalle maalle. Samassa olinkin ojan pohjalla kera kuraveden ja hyppäsin äkkiä pois. Ihmeeksi kylmä vesi ei paleltanut jalkoja kovinkaan pitkään, joten kiersin vielä tunnin näkemättä koiraa, mutta jäniksen tuoreen polun kylläkin löysin. Lähdin pois, jotten sais kaikkia tauteja sikainfluenssasta hullunlehmäntautiin.. Onni jäi ajamaan jänistä, mutta tuli sekin n. 4 tunnin päästä pois kun ei passimiehiä näkyny.

On kamalan hankalaa mun huonolla muistamiskyvyllä hahmotella koko vuoden tapahtumia, joten piti aikasemmista kirjotuksista urkkia mitäs sitä onkaan vuoden aikana tullu tehtyä. Päällimmäisenä juttuna on varmaan ollu Nalan TK2 alkuvuodesta. Melkein jopa osallistuttiin ekaan NOME-B kokeeseen, mutta sekin jäi käymättä juoksujen vuoksi. Sekin kyllä tuli todettua, että parempi niin.

Nome-leirillä Muuramessa ja koulutusvkloppu Ähtärissä oli hyödyllisiä, tosin vaihtelevan turhauttavia. Mihin tulen päätymään tuon koiran kanssa näillä "taidoilla", kun en osaa johdonmukaisilla keinoilla kouluttaa.. Päällimmäisenä pohtimisen aiheena lähinnä palkkaaminen.

Ens vuodelle olisi tarkotus sitten tähdätä se eka nomestartti ja tokossa voittajaluokka. Tarkoituksena olisi saada linjat ja innostus kuntoon ja ehkä se vesityöskentelykin kohilleen, kunhan päästään veteen! Koetta taidan katsella syksymmältä. Voittajaluokkaan tahdon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sillä mitään laamailua en mielellään vierelläni katso. Se on kyllä välillä ollut vähän liian yleistä.

Itse haastan itseni katsomaan tänä vuonna vähintään yhden pesispelin (mieluiten D-tyttöjen) ja käymään sienimetsällä ja keksimään sienistä jotain hyvää syötävää. :P Lisäksi pitäis kerätä mustikoita ens talven varalle, koska tänä talvena on ollut ikävä pakastemustikoita.

Oma maa mansikka

2009-12-19T19:40:00.000+02:00

Pitääpäs päivittää, ettei kaikki luule, että Kannuksesa ei olis talvi. On täälä, ainaki pakkasta, muttei lunta paljoakaan. Tahtois sitä vielä lisää, kiitos.

Viime viikonloppuna käytiinkin jo toisissa pikkujouluissa. Nala nautti vapaudesta ja etenkin rapsutuksista. Myös leikkiminen erään lapsenmielisen kanssa oli varsin hauskaa. Jouluruokaa Nalalle ei tarjottu, vaan se sai tyytyä Onnin eväisiin. Oli kyllä mukava sää, vaikka lunta on ollut aikoinaan rutkasti enemmän. Tähtitaivas näky loistavasti kauempana keskustoista ja valosaasteesta. Kaunista. <3

Huomena päästään taas takasin kottiin nautiskelemaan joulusta. Ehkä Nalakin saattaa saada normaalia erikoisempia herkkuja. Onneksi ei olla Nalan kans ainoita pohjosen asukkeja, niin päästään ookaamalla Iihin.

Tässä on vähän tullu jo mietittyä saavutuksia tältä vuojelta ja tavotteita ens vuojelle. En tainnu jaksaa laittaa tälle vuojelle ollenkaan tavotteita, niin ei tarvi niitten osalta pähkäillä onnistumisia ja epäonnistumisia. Jotain tavotelmia aattelin kuitenki ens vuojelle laittaa, ettei mee aivan hassutteluksi tämä homma. Myös ittelle täytyy joitan tavotteita/haasteita laittaa, että sais vähän jännitystä elämään. Vielä niin selkiästi en oo niitä miettiny, että tänne asti niitä laittasin, mutta ehkä tuonnempana. (Pitääköhän laittaa vielä tän vuojen tavotteeksi että saisin niitä mietittyä selkeämmin..?)

No eihä se talavi taho tulla

2009-12-10T16:11:00.001+02:00

Onneksi joulu on kuitenki tuloillaan. Nyt on yhet pikkujoulutki tälle vuojelle käyty, ja mahat täytettiin kinkulla. Nala ei sitä kinkkua saanu, mutta sen viikonlopun aikana sai serkkupojalta runsaasti rakkautta ja rapsutuksia erityisesti. Ja labbis oli onnellinen.

Emäntänsäkin on viihtynyt joulua odotellessa, kun on saanut tehdä kaikkea jouluista. Glögit on maisteltu retkimerkeissä (kuutamossa, ooo) ja tehtiin myös piparkakkutalokylä viime vkloppuna. Nyt mun talo on tosin jo piipun, kuusen ja puoli pihaa köyhempi. :P

Nala on saanut harjotella kaukokäskyjä, ruutua, tunnaria, luoksetuloa ym. pienimuotoisesti. Vähän kevyellä kaavalla ollaan menty, mutta mihinkä meillä kiire. Nalan elo on ollut normaalista poikkeavaa, kun ei ole ruskeaa kämppiskoiraa, jolta kerjätä huomiota ja jonka kans välillä vähän leekata. Nala onkin sijaisleikkiny ei-enää-niin-pienen Oiva-labbiksen kanssa. Meinas viime lenkillä mennä komennot jo väärälle koiralle. Päätin, että en ota Nalan elon aikana toista mustaa koiraa. :) Sakemannejakaan Nala ei enää vihaa (ainakaan niin paljoa), kun on päässyt juoksemaan rallia Ansa-sakemannin kanssa.

Nälkäinen labbis täydentää ruokavaliotaan talipalloilla

2009-11-23T23:07:00.000+02:00

Nala on talipallovaras ja tietää, että niitä (talipalloja) voi syödä. Onneksi se ei ole vielä huomannu, että niitä riippuu puista. Linturaukat, jotka kuolis nälkään tai nauruun, kun ylikasvanut naakka istuis eräs aamu niitten apajilla.

Nalan lempileikkikaveri lähti viime viikolla mammapuuhiin, joten iloisia labbisleikkejä ja -ralleja ei ole luvassa vähään aikaan. Daimille reilut äippätsemitykset ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Voin vaan kuvitella, miltä seittemän-kaheksan (?) labbiskakaran valvominen tuntuu. Mulle yksiki on jo tarpeeksi. :)

Viime päivityksen jälkeen Nalan elämä on ollut kannustäytteistä. Ei olla taidettu pahemmin liikkua muualla. Kohta taas päästään matkustelemaan Kannus-Ii-Kannus -väliä parin viikon tauoilla. En kyllä lainkaan innoissani odota jouluruuhkainhojunaa.. Ne on aina täynnä ja koirat (ehkä ihmisetkin) joutuu lojumaan käytävillä. Nyt olisi omalle autolle kullan arvoinen ajoitus.

Nala on saanut harjotella kaukokäskyjä. Ne on edistyneet hitaasti, mutta varmasti. Tosin eilen huomasin tehneeni siinäkin mokia.. Olen koittanut tähdentää takajalkojen paikalla pysymistä istu-seiso-istu -vaihdoksissa, mutta taas etujalkojen pysyvyyttä maahan-seiso-maahan -vaihoksissa. Mun järjellä ajateltuna, tuolloin koira ei liikkuis, mutta se tekee sitä kuitenkin. Jollain taikatempulla. Ainoa taikatemppu tuon liikkumisen poissulkemiseen on tähdentää, että maahanmenoissa ei takajalat liiku. Working on it.

Nometreeneissä Nala on saanut kuunnella paukkuja ja tehdä linjaa. Into on pysynyt hyvänä lyhyiden treenien kanssa. Seuraavaksi aletaan katselemaan epäpaukkuja ja sen jälkeen kasvatetaan matkaa paukkujen kanssa. Jos olisi lunta, niin suoraa linjaa olis aika helppo tehdä. Kait sitä viimestään jouluksi tulee.

Talvi tuli takaisin

2009-10-30T15:30:00.001+02:00

Tässä on kyllä ollut jo sen verran syksyä, että olikin jo aika tulla lunta! Tosin taisi sitä jo aikasemminki tulla Kannukseen, mutta olin sillon muualla.. Eikä tämäkään varmaan pysy, kun on vain pari senttiä, mutta saahan sitä aina toivoa.

Kuukauden aikana on tapahtunut kaikenlaista, mutta silti melko vähän kuitenkin. Syyslomalla käytiin Nalan kans Helsingisä ihmettelemässä maailman menoa. Pittäähän sitä etelän elämää välillä tunnustella, kun kuitenkin nuo opiskelut sinne mahtaa joskus viiä.. Nala sai tutkia uusia paikkoja ja leikkiä Ansa-sakemannin kanssa. Parin päivän remmilenkkien jälkeen spurtteja oli oikein kiva pyrähtää. Nala ei päässyt oravia ruokkimaan, mutta minä pääsin kerrankin sinne Seurasaareen (tosin en juhannuksena) kun olen jo pari kertaa aiemmin ollut sinne menossa. Marjon idea se tosin oli tällä kertaa. Enpä ole aiemmin noin kesyjä oravia nähny, mitä tuolla. Änkesivät syliin, vaikka välillä vain koitin ottaa kuvia..

Kuva kaupungista

Nalan kanssa alotettiin canicross-harrastus ja ihan kevyesti kisoilla. Onneksi oli ihan leikkimieliset kisat, joissa juostiin n. 1,5 km. Saatiin lainavarusteet, koska silloin ei vielä omia ollut.. Harjoiteltiin Nalan kanssa pikkunen pätkä, ja sillon vaikutti, että mää oisin saanu juosta aikalailla koiran kanssa rinnan. Aiemmin olen jo vähän koittanu kannustaa Nalaa vetämään valjaissa, mutta tähän mennessä se on vielä.. sanotaanko vaiheessa. Me ei lähdetty onneksi ensimmäisinä, joten kiusasin Nalaa, jotta tajuais kohdistaa suuntansa edellä meneviin. Lähtöväli oli minuutin, joten siinä saikin vähän odotella. Kun lähtö tuli, Nala pinkaisi täyteen vauhtiin ja minä koitin kipittää jaloineni perässä. Yllättäen Nala piti vedon päällä melkeinpä koko matkan ajan ja juostiin maaliin ajalla, jolla päästiin kuudenniksi. Oltiin siis kisan keskimmäisiä, jeah. :P

Tuosta innostuttua kulutin rahaa hyvään canicross-vyöhön ja ajattelin että voisihan tuota harrastella. Kisoihin tuskin uskalletaan kuitenkaan. Tahtoo olla ihmisen lonkka, joka hirttää ekana kiinni juoksemisessa.

Ollaanhan me vähän treenattukki jotain. Tokoa lähinnä. Sen verran että kaket edistyy hitaasti ja maahanmeno on vähän reippaampi. Kakeissa vaikeinta on seiso-istu -kohta, jolloin takajalat väkisinki töpöttää vähän eteenpäin.

Pitää vielä kertoa, kuinka hassun näkönen Nala oli, kun se pääsi kantamaan hirven pään nahkaa! Oli innoissansa, kun sai moisen saaliin kannettavakseen. Harmi, kun en silloin hoksannu, olisin voinu tehdä sillä pienen laahausjäljen. Tai laittaa pienempiin palasiin ja tehdä niillä, jos iso nahka olisi tuntunut liian kömpelöltä..

Sijaistoimintoja

2009-09-30T20:39:00.003+03:00

Vesileikit on tälle syksyä leikitty, mutta eräältä reenikerralta saatiin kuviaki, jee! Nalan viimeset vesireenit tehtiin helpoiksi, kun ei nuo vaikeammat oikeen tahtonut sujua. Ongelmaksi muodostui veteen meneminen, jesh.. Saadaan talvi aikaa miettiä tätä onkelmata. Tänään tehtiin piiiitkästä aikaa hakuruutua. Tarkoitus oli saada Nala etenemään riittävän kauas ja laajalle. Niin se tekikin, vaikka kävi kakistamassa ruuansulatuksen lopputuotteita välillä kankaalle. Tänään meni siis hyvin.

Seuraavaksi kuvia, kun ei blogisuoni oikein syki, koska mun ajatukset on tosikeskittyneet olennaiseen, eli kokeisiin lukemiseen. Siltähän se vaikuttaa, eh....

Tässä vehkeessä on ainaski 2 labbisvoimaa!

Nala hakemassa tuunattua damia.

Maalla se kulkee ainakin 10 labbiksen sekuntivauhtia.

Välillä pitää hassutella. Nala esittää kengurua, mutta
hännän sijasta massa on keskittynyt mahaan.
Vähän niinku ihmisilläki monesti.

Kurrettaminen on kuitenkin todettu helpoksi
ja kivaksi tempuksi. Se onnistuu aina.

Kuvat napsasi ja tuunasi Marjo. Kiitos.

Riistaloita onko noita

2009-09-24T15:16:00.004+03:00

Nyt on tullut nomea treenattua melkein urakalla. Pääosaa on esittäny linjatreenit. Esiintyminen on ollut välillä vähän hapuilevaa, mutta osittain suoritukset ovat olleet sujuvia. :) Nala kuitenkin päätti rykästä juoksut juuri nyt (2kk myöhässä), joten me alotellaan meijän nomeura vasta keväällä.

Reenien osalta on tehty linjaa pellolla, poluilla, hakkuilla ja vedessä. Suurimmat avut meijän reeneihin on ollu starttipistooli ja tietenkin ampuja. Ilman näitä ei me edettäis tasan mihinkään, sen olen todennut. Treenit on mennyt kaavalla markeeraus ja samalle paikkaa sitten eteenlähetys. Näitä tehtiin pari viikkoa ja tosi lyhyillä reeneillä, kunnes uskallettiin vaihtaa vähän kaavaa. Sen jälkeen on tehty mm. useampi linja, vaikeammalla maastolla ja ilman laukausta jopa pari kertaa. Nämät välillä erikseen ja välilä yhteen.

Tällä viikolla on muutaman kerran harjoteltu vesityöskentelyä. Nala menee markeerauksille vauhilla, mutta linjoille hidastelee, eikä välttämättä ole menossa ollenkaan. Menoa on koitettu vahvistaa laukauksilla. Nokkelana keksin tehdä parista damista siipidameja, jotta motivaatio vähän nousisi. Kyllä sillä vähän vaikutusta taisi olla, koska eilen Nala meni myös linjalle määrätietoisesti. Vielä pitää tosin ottaa haasteeksi tehdä linjaa sujuvasti hankalemmalla rannalla, mikä todettiin ongelmaksi..

Tuli hoksattua, että nuo muut lajit onkin vähän jääneet taka-alalle, mutta toisaalta se ei edes haittaa. Yksinkertaisena ihmisenä haluan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Toko on tietenkin koko ajan vähän kuvioissa, mutta senkin kanssa edetään tuntuman mukaan, ilman hoppua. Tiedetäänhän mitä kiireessä saadaan aikaan. ;) Nome tuntuu mukavalta lajilta, kunhan sen saisi vielä vähän paremmin sisäistettyä.

Viime viikonloppuna käytiin myös Onnin kans metsällä, mutta eihän siellä näkynyt mitään muuta kuin yksi hirvi, joka taisi hämmentyä kannon nokalla tapittavasta ihmisotuksesta. Harmi, kun hirvellä on liian työlästä tehdä laahausjälkeä. Onni kuitenkin paahtoi menemään ja minä tallasin perässä "gepsin" avulla.

Popsi popsi..

2009-09-10T13:21:00.010+03:00

"Mut laitettiin taas istuun johonkin hemmetin pusikkoon.
Kuulemma pitäis koittaa vähän poseerata"

"Ja surkiat, ei jaksattais!"

"Ois kyllä aivan mahoton nälkäki. Emäntä
ei ruoki mua kunnolla, vaikka väittää."

"Onneksi löysin sentään jotain syötävää, emäntä ei kyllä
kameransa takaa huomaa mitään vaikka vähän maitelisinkin tätä."

"Se oli kyllä hyvää, nam! Mutta tulipas hilpeä olo! Hiii."

"Tuntuu, että kontrolli pettää. Mutta ei se haittaa!"

"En kyllä hallitte enää ollenkaan mun
kroppaa. Mutta ei sekään haittaa!"

"Hei, näiks säki! Tonne meni vihreä mies kauhialla kyytillä! Perään!"

"En saanu vihreätä miestä kiinni. Nyt onki jo tylsää
ja vähän voimaton olo riehumisen jälkeen.
Älkää lapset syökö tuntemattomia sieniä."

Lahnamarkkinoilta haukirantaan

2009-08-31T19:09:00.000+03:00

Nyt on koulut aloitettu kovalla tahdilla. Loppulomasta käytiin vielä Iissä mökillä, Nala sai pitkästä aikaa leikit sakemannin kanssa hermostumatta. :) Parin päivän vapaus teki hyvää sekä koiralle että omistajalle.

Kyyhkysjahtiin ei valitettavasti päästykkään, mutta sorsajahtia päästiin seuraamaan. Siellä rikastuttiin hädin kokemuksella, koska sorsia tippui tasan kaksi: molemmat viereisen porukan ja toinen sorsista lähti takaisin lentoon, kun mentiin koirien kanssa etsimään sitä.. Nala teki samalla katoamistempun ja sitä piti vähän aikaa etsiskellä kävellen edes takaisin polvia myöten vedessä.. On se sorsastus hauskaa.

Samaa jankataan edelleen. Nomessa linjaa ja tokossa voivoi-liikkeitä. Vähän oon myös koittanu saada tuohon koiraan semmosta hassua rämäpäisyystahdonvähänhepuloida-fiilistä, you know. Koira on liian lunki reenatessa. Se tekee kyllä, mutta siinä ei oo sitä intoa, jota pitäis olla, että se näyttäis kivalta. Ehkä omistajan ominaisuudet ei riitä innostamaan koiraa tarpeeksi tai oon vaan vahingossa (eli ajattelematta) palkannut asialle sopivasta asiasta.

Nomemasennuksesta päästään pikkuhiljaa taas rypemään ylös. Totesin, että helpoin molemmille on tehdä tämäkin ruokapalkalla. Koitin vaihtaa palkkaa leikkiin ja riekkumiseen, mutta siinä tuli ilmeisesti se "ohjaaja ei osaa leikkiä" -kysymys tuli taas ilmi. Nala ei myöskään palkkaudu pelkällä noutamisella, joten se ei ehkä sitten ole oikea noutaja. Hyvä koiran omistaja tietää, mikä koiralle on paras palkka ja ajattelemattomana koitin tyrkyttää Nalalle jotain aivan muuta. Mitä tapahtuukaan, kun koittaa tehdä "oikein".....

Ruokapalkan avulla on tehty suorilla teillä linjaa ruokakupille (pisimmät matkat) ja damille (lyhyemmät matkat). Myös pelloilla ollaan tehty linjaa markeeraus-linja -systeemillä. Näillä kaikilla keinoilla Nalan vauhti on kyllä ollut hyvä. Läheiselle pellolle aion tehdä Nalalle vahvan targetin, jonka avulla pystyttäisiin tekemään lopulta sokeita linjoja, jolloin alkuun ei tule motivointia. Pikkuhiljaa. Paitsi että kokeeseen pitäisi vaivautua lokakuun alusta. Kun kerta kesällä suunniteltiin, niin ei kait sitä voi noin pitkällä varotusajalla jättää väliin? :D Kunhan saadaan tuo linja hyvään saumaan niin hyvin menee, koska Nalan motivaatio riistakokeessa ei todellakaan laske, kuten dameilla vois tapahtua.

Viikonloppuna Nala kävi moottoriveneen kyytissä ja viihtyi siellä huomattavasti paremmin ku autossa. :) Käytiin myös Kortesjärven markkinoilla, jossa Nala muisti possuilla kohtuullisesti, kuten asiaan kuuluu. Nala sai katsella Pohjanmaan ihme-juhlia, joissa paukuteltiin raketteja järven rannalla. Meidän rannassa ei moisia sytytelty, mutta naapureidenkin raketit näkyivät hyvin meille asti. Nala odotteli terhakkana, että milloin sais mennä noutaan ne veteen tippuneet riistat. Toivottavasti joku ne sentään poimi, ettei roskatikut jääneet sinne lojumaan.

Kesän viettoa

2009-08-06T13:47:00.002+03:00

Kylläpä helpottaa, kun sai työssäoppimiset tehtyä ja pääsi viettämään jopa lomaa vähän aikaa. En ole blogia jaksanut päivittää, vaikka ehkä me jotain on sillä välin tehtykki. Ainakin sijainti on vaihdellut suuresti. Ähtäri-Kannus-Naantali-Helsinki-Kortesjärvi on viime kuukauden liikkuma-akseli. Vielä tämän viikon aikana siirrytään muutama sata kilometriä. :)

Nalan kanssa on tehty pikku nomehetkiä, eli tosi lyhyitä treenejä. Linjalähetys on kuukauden sana. Ehkä se toimii, ehkä ei. Ohjaaja ei ymmärrä koiraansa, joten treenailut menee tasaisin väliajoin takapakkia. En ehkä osaa tehdä tarpeeksi innostavia treenejä.. Tahtoo personal trainerin! :) Kunhan koulut taas alkaa, niin ehkä saan vapaaehtoisia damin heittäjiä, jotta Nalan motivaatio pysyis hyvänä. Nalaahan innostaa eniten markeeraukset ja liikkuva saalis, joten hakuruudut (jota ei muuten oo muistettu reenata) ja suuntareenit on jokseenkin haastavia. Hyväksi treeniksi havaitsin kahden apurin treenit, jossa koira lähetetään T-asetelmasta joko oikeaan tai vasempaan. Molemmissa suunnissa on ihminen, joka heittää damin, kun koira lähetetään. Näitä ei toki saa innostua tekemään liikaa.

Hakua Nala pääsi treenaamaan pari kertaa. Eka kerralla tehtiin kaksi pistoa haamuille, joista 1. meni kahdella yrityksellä ja toinen yhdellä. Vauhtia kuitenkin oli yllättävästi. Näyttövauhti oli reipas, mutta siinäkin parannettavaa. Seuraavalla kerralla tehtiin ensin pari näyttöharkkaa ja sitten kaksi hakua. Nalaa avustettiin vielä ekalla näytöllä, jotta vauhti pysyisi ja toisella maalimies pysyi piilossa. Näytöt meni oikein hyvin. Toisella maalimiehellä Nalan suuntavaisto tai komponentit (tai mikälie) meni sekaisin ja Nala lähti haahuilemaan mihin sattuu. Hihkuin vähän ja sitten onnistui jo paremmin.

Nala harjoittelee edelleen tokon voittajaluokan liikkeitä, jotka ovat edelleen vaiheessa. Olen myös havainnut, että itse olen hyvin suurpiirteinen noiden liikkeiden kouluttamisessa ja nähtäväksi jää, kuinka se kostautuu. Luonteelleen ei mitään mahda, mutta edes joskus vois olla pikkutarkka. Olisikohan se sitten se hetki, jolloin multa alkais napsahtaa hermot..

Nala on päässyt kuukauden aikana näkemään uusia paikkoja paljon. Naantalin kalliovuorilla Nala kiipeili kivillä ja kallioilla. Ohjaaja ei uskaltanut. Uusia koirakavereita tavattiin, mutta kaveruus oli yksipuolista.. Helsingissä Nala sai kokeilla rullaportaissa kulkua ensimmäistä(?) kertaa. Hämmennystä herätti alkuun se, että etujalat liikkuu, mutta takajalat jää! Pieni tuuppaus ja takajalatkin oli mukana. Reippaasti sujui siis portaissa meno. Toisaalla pääkaupunkiseudulla hätääntymistä (ohjaajalle) herätti lenkkipolulla luikerteleva käärme, joka onneksi ei ollut purulinjaa.

Onnea Nala 2 v!

2009-07-08T10:53:00.005+03:00

Tasan kaksi vuotta sitten syntyi lauma "pikku-Pennejä". Onnitteluterveiset myös pentuesisaruksille!

En muista missä olin tasan kaksi vuotta sitten, mutta vuoden takaisen muistan varsin hyvin. Silloin oltiin SNJ:n leirillä. Nalan ollessa yhden vuoden ja yhden päivän ikäinen aloitettiin molempien kisaura. Ja ihan kelpo suorituksella. :) Muistelkaamme tuota viikkoa muutamalla kuvalla.

Nala tokopysteineen. Kukahan tuon komean tuopin saa tänä vuonna. :)
Poseerausta Loviisan kivimetsissä.

Nala 1v.

Paukkuu ja pinkasee

2009-07-05T17:48:00.004+03:00

Viime viikonloppuu oli taas koiran ohjaajalle tehokas. Nalakin oppi ehkä vähän uusia asioita, mutta niillä parilla treenillä ei niin pitkälle kanneta.. Kouluttajina toimi Miso Sipola ja Janne Lähteenaro.

Lauantaina tehtiin kateltiin perusjuttuja: seuraamista, lyhyttä linjaa ja taakselähetystä. Seuraamista Nala on sen verran parantanut lähiaikoina, että malttaa pysyä suht koht oikealla kohdalla hätiköimättä. Se meni siis ihan jees, tosin vielä tarkkaavaisempi sais Nala olla. Linjaharjoituksissa otettiin ensin perus "viedään dami, tullaan takaisin ja lähetetään" -harjoitus. Sen jälkeen harjoiteltiin malttia (eli paljon odottelua). Kaksi koiraa kerrallaan suoritti markeerauksen ja linjallelähetyksen, muut odotteli. Takaalähetyksessä heitettiin pallo koiran siltä puolelta, jolta haluttiin koiran kääntyvän ja käytettiin tietenkin saman puolen kättä merkkinä. Nämä menivät hyvin. Nalan "päivän miinus" tuli huonoista otteista, eli damin roikottamisesta ja tiputtelusta. Alkuun Na oliki kyllä vähän turhan tohkeissaan...

Sunnuntaina tehtiin linjaa ja walk uppia (eli sanastoa tietämättömille: kävellään rivissä, laukaus, markeeraus). Linjaharjoittelussa vietiin 2 damia (/koira) toiseen päähän ja 1 toiseen. Nämä kaikki haettiin vuorotellen, ees taas kävellen. Nala meni ekan hyvin, mutta seuraavilla piti muistaakseni ottaa muutamia metrejä lähemmäs. Mulla on erittäin huono muisti, joten en muista tarkkaan kaikkia harjoituksia, mutta tuosta lähdettiin vaikeuttamaan reeniä markeerauksen kautta. Ensin mentiin sama linja, jota jankattiin. Sitten tuli markeeraus, mutta lähetettiin edelleen linjalle. Sitten vasta markeeraus pois. Na meni linjan hyvin, mutta toista kertaa ei niin hyvin. Kävin näyttään damin sille ja uusi yritys meni paremmin. Markeeraukselle lähti epävarmasti (monta käskyä ja niin edelleen), mutta muuten jees.... Walk upissa Nala kulki maltillisesti, mutta markeerasi huonosti. Kouluttaja painotti kaikille oman markeerauksen tärkeyttä. Tämä opittiin kantapään kautta, kun yksi koiranohjaaja piti ohjata damille. Tässä koimme, että helposti tulee se 10-15 metrin heitto suuntaan tai toiseen. Kuvitellaanpa, että koira ohjattaisiin samalle alueelle ja tuuli on väärästä suunnasta. Koiralla menee herkästi luotto ohjaukseen jos dami löytyy aivan muualta (ts. koira päättä itse minne menee). Pointti siis: älä katso koiraa, vaan markeeraa!

Tulevat reenit meillä liittyy pitkälti linjaan, koska se on aika heikoilla pohjilla suhteessa Nalan ikään kuitenkin.. Nalan into muuttuu vaan tosi helposti keskimmäisen sormen ojennukseen, joten reenit pitää pitää tosi lyhyinä. Päätin hankkia myös starttarin reenejä helpottamaan.

Joskus ratkaisu on rodun vaihto

2009-06-15T14:30:00.002+03:00

Nomeilun merkeissä on jatkettu Ähtärissä. Nala pääsi jäljestämään noin 100m (tai alle) pituisen jäljen. Sama kani oli tuottanut toiselle noutajalle ongelmia, totesimme sen olevan rotutietoinen koira, joka ei mitä tahansa kania jäljestäkään. Nala kuitenkin jäljesti innokkaasti juoksennellen tuon miltäänhaisemattoman jäneksen (se ei oikeastikkaan haissut miltään, vaikka oli kolmatta päivää sulana). Nalan kulku oli tosiaan innokasta ja jokseenkin mutkittelevaa.. Loppujäljestystä en nähnyt, sillä vedin sen kummun taakse.

Eilen (jos nyt on maanantai? Päivät sekaisin...) kävin katselemassa nome-koetta Juupajoella. Alokasluokka kisattiin siellä. Mielenkiintoista oli ensimmäistä kertaa päästä näkemään noitakin kokeita, onhan sitä omakin noutaja jo kohta 2v. :) Tehtävät oli ihan siedettävän oloisia. Pahin paikka olis Nalalle ollut varmaankin pitkä vesimarkeeraus, jossa toinen riista lensi rannan tuntumaan ja toinen keskemmälle lammikkoa. Lisäksi lähetys oli viistoon. Ohjaus oli mukavan näköinen, joka tapahtui metsässä. Tällä hetkellä Nala on kylläkin vielä keskeneräinen ohjausten suhteen, mutta sitä aletaan nyt treenaamaan urakalla.

Tuosta kokeesta innostuneena nimittäin aloin tutkia nome-koekalenteria, olisiko siellä meille sopivia kokeita (eli ajankohdaltaan sekä sijainniltaan passeleita). Tavotteeksi ajattelinkin ottaa Nalan nome-koeuran aloituksen syyskuulle. Saa nähdä miten tyttöjen käy. Kovaan treeniin pääsee mukaan siis linjat, lähihaku ja ohjaukset yleensä. Sen lisäksi pitäisi tehdä veteenlähetyksistä varmempia ja matkaa lisätä noissa. Pitemmät kaksoismarkeerauksetkin ois ihan jees. Riistan käsittely Nalalla on sujunut tänä keväänä hyvin, joten sitä ei onneksi tarvitse hinkatajahioa.

Kuinka noutajamaista

2009-06-09T19:00:00.002+03:00

Kesä on käynnistetty työssäoppimisen voimin Ähtärissä. Luvassa on noutajan kouluttamista ja pikkunoutajien hoitamista (=paijaamista). Jospa sitä jotenki kehittyisi jollain saralla, jotta pääsisi tuossa koulutuksessa vähän eteenpäin.

Nyt nomeillessa on tullut pohdittua, kuinka sitä ei oikeen missään lajissa osaa edetä kunnolla ja määrätietoisesti. Ainut, missä on jotain kehitystä ollut, on toko. Sekin laji on voittajaluokkaan sen verran yksinkertaista, että haastetta ei ole ollut nimeksikään. Tästä eteenpäin varmaan alkaa sitäkin olemaan. Toko on helppoa sinänsä, kun se on niin kaavamaista ja tietää (periaatteessa) tarkalleen, mitä pitää opettaa ja miten. Toisaalta se taas on kaavamaista hinkkaamista kentällä, joka puuduttaa pitemmän päälle. Pointtina kuitenkin ajattelin, että pitäisi varmaan pohtia tarkemmin, mihin päin tästä lähtee etenemään, koska en kykene treenaamaan koiraa joka lajin huipulle. (Sinne asti ei varmaan ehditä kapuamaan kuitenkaan, mutta päämääränä kuitenkin.) Nyt kun ei tasontarkastuksia vartenkaan tarvitse enää treenata, voisi sitä ainakin vähän punnita noita lajeja.

Tasontarkastuksista puheen ollen, ne oli viimesellä kouluviikolla ja meni muuten päin sitä itteään. Tuuli pyöritti jäljen ja Nala pyöri jäljestäessään kuin hyrrä. Ei se sitä tietenkään normaalisti tee, mutta kun oli tasot niin tuulen piti pilata homma. Tietenkin. Esineruudussa Nala laamaillen löysi yhden esineen. Jes.

Nomeilun pariin: Tänään käytiin hakuruudulla ja otettiin yksi ohjaus pieneen saareen (eli eteenlähetys ja lähipillitys). Nala empi veteen menoa, mutta patistin sen lopulta sinne. Dami löytyi hyvin. Hakuruudussa oli riistaa. Nala haki suhteellisen hyvällä puhdilla kolme viidestä. Seuraamista pitää vielä harjoitella. Nala säntäilee kuin hullu ennen treenejä. Virtaa täynnä.

Tänään ostin ruutumerkit, joten kait sitäkin pitäisi ruveta vääntämään. Ajattelin kuitenki edetä siinä omalla tahdilla, ottamatta stressiä. On kyllä paljon muutakin kesken vielä, mutta eiköhän nekin sitten ajallaan tule treenailtua.... Ei jaksa stressata just nyt. Varsinkaan kun pitäisi tehä kesälle annettuja koulutehtäviä.

Nome-leiri Muuramessa

2009-05-26T16:18:00.003+03:00

Pikapäivitys leiristä. Tässä vaiheessa, kun alkaa työt kasaantua ennen loman alkua, ei ehdi mahdottomasti aikaa tuhlata. :)

Torstaina mentiin, mutta perjantaina aloitettiin koulutukset. Meillä kouluttajana toimi Tomi Sarkkinen, jolta sai paljon hyviä ohjeita. Tehtiin ensin pari markeerausta ja sitten jatkettiin haastavempiin harjoituksiin, jossa tuli linjalle lähetystä laukauksen avulla. Nämäkin tosin muistipaikalle, sillä aikaisemmat markeeraukset tuli samalle paikalle. Nala rupes heti vaikeampien harjoitusten kohdalla possuilemaan eikä tehnyt kunnolla. Damin jätti ekalla yrittämällä noutamatta ja haisteli omiaan. Damit saatiin silti noudettua, mutta "Pepen" motivaatio ei noussut. Sitä se olikin sitten melkein koko loppuajan (siihen asti, kun päästiin riistalle). Harjoteltiin myös lähihakupillitystä ja sen käytännöllistä käyttämistä. Koira kannattaa pysäyttää ennen haluttua aluetta ja pillityksellä se etenee vielä alueelle asti hakemaan. Ei siis tarvitse turhaa ajaa koiraa alueen yli ja pillittää vasta sitten.

Lauantaina mentiin veden ääreen. Nala teki ok ensimmäiset markeeraukset ja linjan, joka tuli samalle paikalle kuin markeeraukset. Vesinoudoissa tehtiin lähetys viistoon, ja annettiin koiralle useampi vaihtoehto mennä veteen. Se suorin oli tietenkin ainut sallittu ja väärästä kutsuttiin takaisin. Linjalle lähettäessä tuli muistaa antaa "eteen"-käsky vielä ennen vettä, jotta koira varmasti sinne menee. Tehtiin myös kaksoismarkeerausta vastaavasti: koiralla kaksi mahdollisuutta mennä damille. Ensimmäinen nouto oli helppo, mutta toinen vaikeampi. Possulle se oli liian vaikea ja piti helpottaa uudella heitolla. Sekin jäi välille......... Sen jälkeen tehtiin vielä suora linjalähetys veteen, jonka Nala ois mielellään jättäny noutamatta. Meni kuitenkin patistellessa veteen ja haki kaksi damia.

Haku toimi hyvin, koska ruudussa oli riistaa. Nala haki innokkaasti ja toi reippaasti! Ei tarvinnut pillittää kuin kerran. Kanin se toi myös hyvin vaikkakin jäljen ohi paahdettiin tuhat lasissa.

Sunnuntaina kokeiltiin mölli-WT:tä ja ihan onnistuneesti. Nala oli 17 (?) koirasta neljäs. Tehtävinä oli markeeraus ja sen jälkeen samalle paikalle linja. Nala meni suht ok, mutta palautus oli hitaahko. Molempia noutoja helpotti laukaus. Toisella rastilla oli pätkä seuraamista ja sitten PITKÄ markeeraus (Nalan aikasempiin verrattuna). Tässäkin laukaus. Nala seuras sinne päin, välillä ryntäs eteenpäin. Markeerauksessa meni vauhikkaasti suoraan alueelle, haki jonkun hetken ja toi damin takas. Ote oli remmin päästä, eli tosi huono. Ei kuitenkaan tiputtanut. Jouduttiin vielä uusintaan, koska oltiin saatu tasapisteitä muiden kanssa. Tehtävänä normi markeeraus. Nala meni hyvin, mutta tiputteli damia ja kantoi edelleen huonosti.

Viikonloppuun olen silti tyytyväinen, sain ainakin itse paljon irti.

Laitanpa vielä joitain asioita ylös, mitä jäi mieleen leiriltä:

Voisin vaatia koiralta jo jotain, ollaan jankattu vähän paikallaan. Koira tuntuu osaavan jo melko paljon
Seuraamisesta pitäisi tehdä "automaatio". Ei tarvitsisi keskittyä koiraan vaan voi seurata ympäristöä. Erityisen mukavaa olisi saada tämä aikaan ensi syksylle.
Olisi mielettömän kätevää, jos ruokapalkan saisi pois...
Pillityksiä pitäisi harjoitella: pysähtymiselle kasvattaa etäisyyttä, lähihaun harjoittelua jatkaa ja luoksetuloa varmentaa.

Vielä muistiinpanoja luennoilta

Heikki Nevalaisen luento:

Pennun kanssa helppo aloittaa jäisellä riistalla
Seuraamisessa viretila alhaalla (vire kyllä nousee, kun tulee toimintaa)
Ihanne: koiraan ei tarvitse kiinnittää huomiota
Malttiharjoituksissa ohjaaja rauhallinen, palkkaus makupalalla
Ongelmaharjoitukset lähellä ohjaajaa, tällöin pystyy puuttumaan virheelliseen toimintaan
Pillitykset vasta kun on tarvetta (esim. luoksetulo, kun koira lähtee huitelemaan muualle)
Noutojen harjoittelu esteiden yli hyvä muistaa
Hyppiminen poi ajoissa: pidä dami/riista alhaalla, vie selän taakse, kiellä jos tarpeen
Ohjausharjoituksissa ruokakuppi hyvä apu
Takaalähetyksiin vaikka useampi dami, jotta koira varmasti löytää
Takaalähetysmerkki ylöspäin
Harjoittele eri asioita erillään (esim. linjaharjoituksissa älä puutu palautuksiin)
Koiran ja ohjaajan välimatkan lisäys tapahduttava nopeaa, koiran ja damin etäisyys edelleen pieni (suuntien opettelussa)

Reima Ronkaisen luento, kokeeseen valmistautuminen:

Oman koiran tunteminen: heikkoudet ja vahvuudet (tiedät, miten koira suoriutuu tehtävästä parhaiten)
Valmistautuminen edellisinä päivinä koiran mukaan: millaisia harjoituksia ja milloin
Tekeminen AINA samalla tavalla (lähetys, merkit...), rutiinilla kokeessa
Kokeessa ei mitään uutta
Kontakti koiraan ennen koepaikalle menoa

Neiti Kevät on tullut kaupunkiin

2009-04-29T22:12:00.000+03:00

Keväiset treenit eli haku ja jälki on saatu juhlallisesti aloitettua tälle keväälle. Jälkiä on ehditty tehä jo kaks, mutta tänään vasta alotettiin haun osalta.

Tämän päivän treeneissä ekana tehtiin kuitenkin esine-etsintää ja hyvä niin, koska koiralla oli vielä energiaa silloin. Hakuruutu on asia, mikä tahtoo mennä pieleen, jos koira on tehnyt jo muita suorituksia sen alle. Nyt meni kuitenkin hyvin. 1. kerralla Nala haki 3 esinettä vauhdikkaasti. 2. kerralla oli vähän enemmän ongelmia, kun koira ei käyttäny nokkaansa paljoakaan. Kotiin tuli kuitenkin 2 esinettä, joista toinen muovipullo.

Haussa otettiin pistoja kaksi, toinen "umpipiiloon" (laatikossa kansi auki rullailmasun takia). Nala meni hajulla, tosin ei suoraan. Harhaili vähän siellä täällä, mutta löysi pian. Ilmasut toimi.

1. jälki oli kosteahkolle pellolle, noin 200 askelta, siksakkia. Suurin ongelma oli, kun ohjaaja ei pysy kartalla jäljestä. Nala ei enää ryntää menemään, vaan pyrkii tarkastaan askeleet tarkkaan. Veti usein sivuun jäljeltä ja pyrin huomauttaan noista. Tarkensi reippaasti huomautettaessa.
2. jälki taimitarhan pellolle, josta jälki näkyikin jo paremmin. :) Pituus oli noin 160 askelta, 90 asteen kulmia 2. Nyt Nala meni jopa askeltarkemmin kuin edellisen, mutta harhaili vieläkin välillä pois jäljeltä, yhden kerran aika paljonkin. Kerran jäi paikoilleen odottamaan ohjeita. Kulmat meni hyvin, ei mennyt kummastakaan ohi, vaan kääntyi samantien oikeaan suuntaan.

Muuten on tullut treenailtua nomen osalta suuntia ja markeerauksia (1 ja 2). Kuukauden päästä on nome-leiri Muuramessa, josta toivottavasti saadaan uusia jekkuja treenamiseen. Tokon voivoi luokka on pyörinyt mielessä ja treenauskäsittelyyn on päässyt kaket, hyppynouto, ja ruutu (kosketusalusta tähän mennessä). Vanhojen liikkeiden osalta on maahanmeno ja luoksetulo ollut treenauksen alla. Maahanmenoon nopeutta hinkataan, mutta jostain avaruudellisesta syystä Nala ei mene enää normaalisti liikkeestä maahan. Seisominen on kivempaa.

Onni on saanut aktiviteetikseen opetella kiepahtamaan itsensä ympäri. Haastavaksi homman on tehnyt se, että käytin vain naksutinta sen opettamiseen. Ihme kyllä, edellisillä kerroilla sain sen jopa toimimaan! Tätä pidän top3 meriittinä Onnin koulutuksessa. :) Kyllähän tuohon aika moni haarjoituskerta meni, mutta pahin oli ohi, kun sai ukkelin takapuolen liikkumaan. Siitä se sitten lähti sutviutumaan paremmin.

Vappuna Onni pääsee takaisin kotiin, ensinnäkin stressaamisen takia (tai no en tiedä mistä johtuu, mutta muutamat ikävät tuhot se sai täällä aikaseksi) ja että Muuramen reissun ajaksi ei välttämättä ole hoitopaikkaa. Olisi kyllä kiva pitää tuota täällä kauemminkin. On se sen verran hassu äijä.

Sunnuntaiaamuna Nala sai säikäytettyä ohjaajansa perusteellisesti. Aamuherätys oli taattu, kun labbiksen naama oli turvonnut paksuksi. Huulet oli moninkertaiset paksuudeltaan ja silmänympärykset myöskin turvonneet. Helpotuksena annoin Nalalle annoksen kyypakkauksesta, jotta turvotus laskisi. Iltaan mennessä se oli jo aika hyvin laskeutunut ja uskaltauduin lenkille koirien kanssa. Sitten Nala sai taas lisää massaa päähänsä. Ensin pikkupahkuroiden muodossa, mutta nekin turposivat lopulta isommaksi köntiksi. Mistälie puskasta ne patit napanneet. Aamuisen turpoamisen syytä ei ole tiedossa, koska ruoassa ei ole mitään uutta ja aivan illalla ei edes käyty lenkillä.. Toivottavasti tuota ei tapahtu enää uudestaan..

Kevennys

2009-04-04T10:19:00.003+03:00

Onnilla on hassuja tapoja, mutta tälle jaksaa aina nauraa. Siinä kun muut laittavat blogeihinsa treenivideoita, mää aattelin viihdyttää lukijoita paljastamalla koirieni todellisen älykkyyden. Luuleekohan tuo koira oikeasti, että tuota "peitettyä" luuta ei kukaan huomaa..?

Hauenleuoista huulikorun kokosin

2009-04-03T23:56:00.000+03:00

Onpa taas kulunut joku tovi edellisestä kirjotuksesta. Laiskuus iskenyt taas tämän osalta.. Eipä meidän elämässä mitään suurempaa ole tapahtunutkaan, lähinnä jotain pientä on tullut treenailtua. Molemmille on naksuteltu hassuja juttuja. Onni on koittanut oppia pyörähtämistä, mutta vielä se ei ole edes älynnyt liikuttaa jalkojaan (ehkä pari kertaa vahingossa). Pää kyllä kääntyy jo. Nala on jatkanut valojen sulkemista. Oman mokan takia piti ruveta korjailemaan tuota temppua. Seinälle miellyttävämpi tekniikka on nimittäin sulkea valot kuonolla raapivien kynsien sijaan.

Kevättä on ollut ilmassa vaihtelevasti, mutta toivottavasti se nyt sieltä kunnolla tulee, kun on kerran noin tyrkyllä. Hei hei, kivat hanget.. Maastolajien treenaamista odotellen.

Vaikka ihan suht hyvin onnistuuki, en silti tykkää lumella treenailla nomea. Koira seuraa liikaa painaumia ja seuraa helppoja reittejä. Sen lisäksi damit uppoaa lumeen helposti niin, ettei haju pääse kolosta pitkälle. Yritän siis etsiä lisää hyviä puolia lumien lähtemiselle.

Tulevaisuuden suunnitelmat (eli ensi kesä) on vielä epävarma vähän kaiken osalta. Johonkin varmaan pitäis tuppautua kisaamaan jotain. Ohjaaja vaan ei ole äärimmäisen innostunut, koska kaikki muut lajit on kisojen osalta tuntemattomia. Ei tahtois mennä kokeisiin, jos ei tiiä mitä niissä oikiasti tapahtuu. Jännää.

Huomenna olis luvassa avoimen luokan liikkurointi jopa kahdelle koiralle, mutta silti jännittää vähän.. Ei ole kiva pilata toisten suorituksia, jos sössöttää mitä sattuu. Pitää varmaan vielä ennen nukkumaanmenoa toistaa nuo liikkeiden suoritukset ääneen mutisten. Nyt ei ole muita kuuntelemassakaan. :) Viikonlopun jälkeen pitäis koittaa suoriutua kennelvuorosta. Koirille se tietää tylsyyttä ja ohjaajalle se tietää ketutusta (5 pv loma menee siinä). Positiivisia puolia etsien: ei ole lukiolla niin paljon hommaa, kun kerta ei ole tunteja niin paljoa!

Jotta tässäkin päivityksessä olis jotain järkeä, pistän loppuun vaihteeksi kuvan Onnista.

Tokokoe, Kannus 11.3.

2009-03-15T21:48:00.001+02:00

Viime keskiviikkona käytiin tokoilemassa Nalan kanssa. Paikkana oli tuttu Dogness-halli kumimattoineen.

Tuomari: Piritta Pärssinen

Paikallaolo 8½: Nala oli haistellu välillä ja samalla töpötellyt etutassujen kanssa. Meni myös hitaasti maahan.
Seuraaminen 9: Nala ei ollu läheskään täysillä mukana, vaan vaihteli etäisyyttä. Kontaktia piti vaihtelevasti. Törmäili käännöksissä.
Maahanmeno 8½: Ei ollu nopein mahollinen.
Luoksetulo 9: Pysähys ihan hyvä, mutta vauhti sucks.
Seisominen 8: Ei olu napakka ja takajalat liikkui, kun menin taakse.
Nouto 8: Palautuksessa törmäsi, muuta kommenttia en muista kyllä... (Ja ohjaaja opettelee heittämään noutokapulaa osumatta kattoon)
Kaket 10: Kaikki ok.
Hyppy 10: Istuminen hieman liian hidas, mutta muuten hyvä.
Kok. 10

Yht. 179,5 -> AVO1 -> TK2

Täällä vielä videomateriaalia kokeesta, vaikkei tuo meno mitenkään näyyttävää olekaan. :)

Omasta mielestä koe tuntui menevän huonommin, mitä aikaisemmat avoimen kokeet, vaikka pisteitä tulikin enemmän. Mietin mitähän sitä tekisi, jos aikoisi saada koiran keskittymään kunnolla ruokakupin kanssa. Ilman ruokakuppia tahtoo mennä into, mutta ruokakupin kanssa se keskittyminen kiinnittyy liikaa siihen ruokaan... Muutoin kuin kokeissa Nala kyllä keskittyy ruoalla, mutta kokeet tekee sen laamailun.

Noh, joka tapauksessa seuraavassa tokokokeessa kilpaillaan voittajassa, mikä todellakin hirvittää jo nyt. Voittajaluokka on mulle aivan vieras asia ja siihen tulee monta uutta asiaa, joitten opettaminen on mulle vähemmän tuttua. Ruutu ja tunnari nyt pääosassa.

Torstaina nomeiltiin joella, tehden muistiharjoituksia. Nalalla ei into ja muisti riittänyt tuohon hommaan.. tai no, ensin meni muisti ja sitten into. Ei millään muistanut taakse jätettyjä dameja, paitsi jos ne näkyi..

Onnikin pääsi viikolla hallille treenaamaan, agilityä kylläkin. Onnin kanssa harjoteltiin keppejä, keinua ja valssia. Jos oikein muistan, viimeksi ollaan agilityä treenattu vähääkään enemmän sillon pari vuotta sitten. Mutta osasi tuo koira yllättää ainakin valssaamisen osalta, kun esteet meni oikein sujakasti (eikä Onni kehitellyt omia reittejään, jäänyt matkalle tai lähtenyt lipettiin). Harjoiteltiin myös sivulletuloja ja seuraamista pikku pätkissä. Onnin taitoihin suhteutettuna se meni ihan hyvin. Sivuilletuloissa vaan mättää Onnin raahaava takamus, kun se ei osaa niitä jalkoja käyttää sivulle tultaessa. Roikkukoon vaan perässä..

Lucky Luke

2009-03-10T10:15:00.002+02:00

Huomenna olis edessä taas koe. Viimeset harjottelut on suuntautunee pääasiassa luoksetuloon. Olen käyttäny edelleen takapalkkaa, joka on suurimmaksi osaksi tominut. Apuohjaajat on laittanee palkan koiran huomaamatta taakse, eli toivottavasti koira hoksaa, että se palkka voi olla siellä, vaikken minä sitä sinne laitakkaan. Vauhti on jokatapauksessa pysynyt hyvänä, vaikkakaan ei enää sitä supervauhtia mene. Muissa liikkeissäkään ei pitäisi olla ongelmia, mutta saa nähä mitä koira keksii.....

Viikonloppuna tuli käytyä kotona nauttimassa muun muassa moottorikelkkailun vauhdista ja auringon paisteesta. Innostuin tokoilemaan myös Onnimannin kanssa, joten päätin ottaa sen Kannukseen mukaan. Onnin kanssa oli pitkästä aikaa mukava touhilla, kun toinen oli aivan tohkeissaan (muisteltiin mm. oven sulkemista ja noutamista). Toivottavasti Ooppeli viihtyy Kannuksessa.

Videosaastetta

2009-03-04T09:41:00.002+02:00

Videot Nalan viimeisimmästä tokokoeesta löytyy täältä.

Eilen harjoiteltiin hallilla noutamista, hyppyä ja paikallaoloa ohjattuna sekä luoksetuloa, paikallaoloa, maahanmenoa ja seuraamista itseksemme. Noutamisessa ei vaikuttanut olevan tällä kertaa muuta vikaa kuin palautuksen loppuvauhti, mutta mulle kyllä käy tuommoisenaankin. :) Paikallaolossa ei ollut sen kummemmin vikaa, vaikka laitoin houkutusnameja häiriöksi. Maahanmenossa harjoiteltiin pakittamalla ripeää maahanmenoa, koska pitävällä matolla se on haastavampaa. Muutama onnistuminen saatiin, mutta ohjaaja ei osannut lopettaa, vaan palattiin siihen mistä treenien alussa lähettiinkin. Kiva. Luoksetulon pysäytykset onnistui takapalkalla (nami) tosi hyvin, eikä vauhtikaan äärettömän paljon kärsinyt. Otettiin muutama läpijuoksukin. Muissa liikkeissä ei sen kummempaa kommentoitavaa...

Toko, Virpiniemi

2009-02-28T18:47:00.002+02:00

Haukiputaan tokokoe suoritettu. Täytyy ensinnäkin mainita, että saapuessani kisapaikalle, pelkäsin eniten sen aiheuttamia häiriöitä. Ei yleisössä eikä vastaavassa mitään vikaa, mutta kehä oli kuplahallissa. Ääntä tuli käyttää, jotta käskyt kuuluisi ja ääni vielä lisäksi kaikui hieman. Alusta oli hiekkatekonurmea tai vastaavaa ja Nalan mielestä erittäin kivan hajuinen...... Siirrytään tuloksiin.

Tuomari: Riitta Räsänen
Paikallaolo 7,5. Nala venytteli takajalat sujuvasti taakse (ja saikin tuomarilta kehut terveistä lonkista), mutta ryömi samalla ja haisteli. Jes.
Seuraaminen 9. Nala oli alussa kuin laama, joka oli eksynyt Andeilta pallohalliin. Puolessavälissä paransi ja sai kehuja. Itse typeröin pysähdyksissä, koska en antanut koiralle armoa, vaan tein ne liian äkkiä.
Maahameno 10. Nyt Nala sen teki, mitä ollaan harjoteltu. Kyynärpäät meni hitaammin maahan, mutta molemmat tassut meni vikkelään.
Luoksetulo 9. Vauhtia oli, mutta pysähdyskin melkeinpä niin hyvä, mihin Nala kykenee. Alustalla ei mahtanut kovin äkkijarrutusta pystyä tekemään, joten mulle tuo oli "agap" suoritus. :) Paitsi että Nala tuli taas suoraan sivulle.
Seisominen 10. Laama eksyi taas kehään tuijottaen ruokakuppia, mutta seisominen oli sentään napakka.
Nouto 10. Nalalla oli vauhtia mennen palaten, mutta palatessa meinas sekä tuomari ja liikkuri kiinnostaa. Nala mutkitteli puolelta toiselle, päätyen lopulta mun taakse ja sieltä mun sivulle! Täh?! Aina, 100% harjoituksista oon koiran ottanu noudoissa eteen. Nyt se keksi tulla sivulle. En suoraan sanottuna tiedä sitäkään, mistä tuo kymppi irtosi tuon mutkittelun takia..
Kaket 9. Syyttävä Kirahvi ohjaajalle, joka ei ottanut kunnon perusasentoa ja koira meni vinoon maahan.
Hyppy 6. Jalat kolisi esteeseen ja 2x istu-käsky.
Kok. 10.
176,5 pistettä -> AVO1, sij. 1.

Ruokakupin kanssa voi käydä noutajan kanssa myös näin. Labbiksen päässä liikkuu vain se yksi asia ja pää liikkuu sen mukaisesti. Kontakti oli väliin vähän hukassa, mutta silti ihan nalanäppärää menoa. Koiran omat sovellutukset tuli taas esille, mutta ehkä se johtuu vaan liian häiriöttömistä treeneistä tai yksipuolisesta häiriöstä. Tästä lähremmä jatkamaan harjoituksia.

Lähes melkein oikein

2009-02-17T19:18:00.002+02:00

Tänään vietettiin pakkaspäivän käytännön tunti hallilla, tokoilun muodossa. Nala sai ensimmäisenä näyttää Venäjältä saakka tulleille vierailijoille avokkaan liikkeet (paikallaoloa lukuunottamatta).
Seuraaminen meni päin mäntyä, koira hortoili omaan tahtiinsa eikä panostanut kovinkaan kontaktin pitämiseen. Lopussa vähän panosti, mutta aika heikkoa sekin..
Maahanmeno oli ok, paitsi ei niitä nopeita, joita ollaan harjoiteltu.
Seisominen kait ok, mutta taakse mentäessä siirsi takajalkaa, kun oli sen liian taakse jättänyt.
Luoksetulon tuli vauhilla (jolla ois menty seinästäki läpi), mutta pysäytyksen teki suunnilleen vasta pari metriä minusta (parilla lisäkäskyllä..).
Kakeissa maahanmenot oli hyvät, istuessa liikutti takapuolta.
Noudossa on intoa, mutta palautus edelleen liian hidas (eli ravia)
Hyppy meni hyvin.

Luoksetulon pysäytyksiä harjoiteltiin vielä erikseen takapalkalla, mutta sitä Nala ei ymmärtänyt vaan lönkytteli vähän sinne tänne. No success. Sitten kokeiltiin apuohjaajan kanssa (jossa minä anna käsimerkin ja ao heittää namin). Nala ei tahtonut sitäkään ymmärtää, että se nami tulee muualta tällä kertaa. Noutajatko fiksuja..? No tuossa ei sitten paljoa muutosta saatu aikaan, paitsi vauhtia vähän hidastettua. :) Noudon osalta harjoiteltiin vauhtia karkuunjuoksuilla yms ja saatiin jopa paluumatkalle laukka aikaiseksi. Jesh.

Treenattiin hallilla vielä tennarinomea (vai oliko se tunarinomea) ja tarkemmin suuntia. Nala oli hukassa ja haahuili taas omiaan. Kerran lähti jopa väärään suuntaan! Mokomaki Nappis.

Eilen naksuttelin Nalalle oven sulkemista ja valojen laittamista / sammuttamista. Apuna käytin teippiä, jotta kohde löytyis pikemmin. Äkkiä Nala kyllä hoksas mitä pitää tehdä ja sai jalankin mukaan. Valokatkaisija oli hankalampi, koska oven kahva oli aivan vieressä. Laitoin teipin palan katkasijaan helpottaakseni tuotakin tehtävää. Palkkasin ensin ylös katsomisesta ja ovea vasten hyppäämisestä, mutta pian Nala oli vaan kahvan kimpussa. Jätin pian siitä palkkaamatta, jollon Nala meinas pian luovuttaa. Onneksi hehkulamppu syttyi (ainakin ilmeen perusteella) ja Nala hyppäs katkasijaa vasten ja pian lisäilin jo käskyä.

Tabuna täydellisyys

2009-02-13T13:31:00.003+02:00

Tulipa käytyä tuulettamassa aivoja Rukalla perjantaista tiistaihin. Lautaileminenkin oli normaalia mukavampaa pehmeillä rinteillä ja polvet säästyi kivuilta tuolihissien ansiosta. Lihakset kyllä jumiutui ja uusia lihaksia löytyi. Kaulassakin on nyt monta uutta.

Nala oli Kaisan hoivissa reissun ajan. Kuulemma Nala oli ollut vähän narttuäksy ja ottanut yhteen Bellan kanssa, kun pikku issikka oli vähän haukkunut. Onneksi reikiä ei tullut. Kämpille tullessa vastaan tuli kotoisasti kaksi labbista ja riemu oli rajaton. :) Illalla reenatessa Nalalla oli kyllä vauhtia ja tyytyväinen olin. Toissapäivänä tehtiin koeliikkeinä maahanmeno, seisominen ja kaket. Maahanmeno on parantunut huimasti viime kokeeseen verrattuna, pitäisi vaan päästä treenaamaan eri alustoille, jotta tuo vauhti pysyisi. Seisominen on myös napakka ja riittävän hyvä mulle. Kakeissa maahanmeno on yleensä napakka, mutta välillä tuo koira saattaa unohtua ajatuksiinsa ja hidastella. Istuessa liikkuu takapuoli välillä ja saattaa jäädä puolittaiseksi. Silti ihan kelpo mulle.

Tänään päästiin treenaamaan hallille, ku juoksutkin loppui Ruka-reissun aikana. Nala suoritti harjoittelevan liikkeenohjaajan opastuksella voittajaluokan metallinoudon, seuraamisen ja ruudun. Seuratessa Nala tuli about oikealla paikalla, mutta kontakti katkeili paikoin ja välillä oli vähän laiskan näköistä touhua. Väliin Nala kyllä tsemppasikin. Metallinouto meni ihan ok, paitsi Nala törmää palautuksessa. Ei se mitään. Ennen liikkeitä harjoiteltiin vähän metallia ja Nala oli jokseenkin ihmeissään semmoisesta esineestä. Se meni noutamaan innokkaasti, mutta ei tainnut edes ajatella palauttamista ilman kehoitusta. Ruutu sitten menikin niin, että etukäteen oli lelu viety ruutuun. (Hox. Nala hyvällä tuurilla osaa kosketusalustan saati sitten ruutua.) Nala toikin lelun luo, vaikka yritin hihkua odotus-käskyä. :)

Neljännen kansion neljäs kuva

2009-02-11T12:58:00.003+02:00

Haastetta pukkasi:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

(4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.)

Mun kansiot on vuosien mukaan järjestelty ja neljännessä kansiossa oli vain kolme kansiota, joten lähdin laskemaan suoraan alikansioista tuon neljännen (jos näin yksinkertaisesti selittää).

Kuva on otettu syyskuussa 2007, reilu viikko Nalan kotiutumisen jälkeen eli 10vk ikäinen Nala kuvassa. Mun kameralla ei saa älyttömän päteviä kuvia, joten täytyi pyytää Marjo kuvaamaan tuota ipanaa hyviä kuvia saadakseni. Kuvassa ollaan Kannuksessa, opiston alueella ja vielä tarkemmin Koivukartanon takapihalla, jonne aurinko paistoi nätisti vielä neljän aikoihin. Nala osasi poseerata hienosti ja kuunteli ääniä päätään käännellen, mutta tässä kiinnostaa ilmeisesti kädessäni olevat namit. :) Paikallaolo ei tuolloin ollut vielä vahvana, joten vähän sai katsoa, ettei vekara lähtenyt huitelemaan.

Haastamisen jätän väliin tällä kertaa..

Askarrellen

2009-01-29T14:21:00.000+02:00

Kolmen päivän vapaa on ihanuutta, mutta edelleen se pitäisi käyttää tehokkaaseen lukemiseen. Ilonpilausta. Kuitenkin, aikaa tuhlatakseni kai, ajattelin laittaa pari kuvaa viimeaikaisista askarteluista. olen innostunut painojen painamisesta, se on mielettömän kivaa. Ja varsinki jos keksii jonku hyvän aiheen.

Ensimmäinen koirapainatus oli tämä Onni-kuva. Sen tein viime syksyllä alkeellisin keinoin, mutta onnistui ihan ok. Nyttemmin väri on jo alkanut kulua pois osittain. Johtuu siitä, että kärsivällisyys meni aikoinaan tuon valkoisen värin kanssa ja laitoin sitä sitten ihan reilun kerroksen.. Kuvassa saattaa näyttää menneen vinoon tuo kuva, mutta oikeasti se on melko suorassa.

Tämä oli suunnitelmissa siihen asti, kun sain tilattua yhden hupparin lisää. Huppari on vaalean harmaa, ja väri alunperin suunniteltu painamista ajatellen. Alkuperäisestä juoksukuvasta tulostin vähän A4:sta isomman kuvan ja parantelin toista jalkaa ja lisäsin toisen, joka oli jäänyt kuvan ulkopuolelle. Piirsin ääriviivat tummalla kynällä, ja sen jälkeen piirsin koiran kontaktimuoville läpi. Malttamattomana en odottanut valoisaa ikkunaa, vaan oli pakko piirtää illalla kun vauhtiin pääsi. Hyvä tuli silti. Leikkasin ohuella mattoveitsellä kuvan irti ja nakkasin kehykset paidan selkään. Paita piti suoristaa erinäisillä patenteilla, koska helmat meni muuten ryttyyn. Alkuun ja loppuun kastelin sientä jotta joka paikka peittyisi kunnolla mustalla eikä miljoonaa värikerrosta tarvittis käyttää.

Joulun allakin tuli pari paitaa painettua, josta lähinnä nykynen innostus on peräisin. :) Nuo paidat ei itseläni enää ole, joten en viitti niitä kaikelle kansalle esitellä. Tuli kuitenkin todettua, että ei tuo paitojen painaminen niin vaikeaa ole, miltä se näyttää. Pitäisi ottaa joku vähän noita (Onni + Nala-kuvia) haastavempi kuva minkä lopputulos voisi olla näyttävämpi. Uutta ideaa odotellessa..

Sijaistoimintojen kuninkuusravit

2009-01-28T22:40:00.000+02:00

Koeviikko tulla tuupahti, nyt on tehty jo kahdet kokeet, vielä neljä jäljellä. Onneksi huomisen jälkeen tulee kolmen päivän levähdystauko, mutta sekin pitäisi käyttää hyödyllisesti lukemiseen. Aivan kuten tämäkin aika. Saa nähdä mitä siitä tulee. Suunnitelmissa ainakin matikan kirjotuksiin lukiessa olisi nakata läppärillä kaapinperää, jottei ajatukset harhaudu mihinkään datailuntyyliseen. Pöytä on myös suunnitelmissa tyhjentää, jottei kynsiä tulisi saksittua 2 mm mittaisiksi, ku ne tarvitsee säännöllistä leikkausta!

Joku viikko kokeilin päivien aikatauluttamista, ja hyvin se toimikin, tuli tehtyä asiat ajallaan. Huonompi puoli siinä oli, että aina tuli niitä ennalta suunnittelemattomia menoja, jotka sitten veti aikataulun mylälle. Joka tapauksessa, meinasin ainakin 20.3. asti koettaa jonkinlaista aikataulunpoikasta pitää, että noihin kirjotuksiin tulis panostettua.. Kuulostaa takuulla hullulta, mutta niin olen minäkin! Jos sitä edes joskus oppisi olemaan aikaansaava, edes hetkellisesti.

Nalan juoksut jatkuu, mutta muuten koira on ennallaan. Tokokokeisiin tuli ilmottauduttua (kuukauden päähän) mutta vielä ollaan treenailtu pääasiassa nomea. Pieksämäen jälkeen ei tottista olla hiottu ja varmaan vähemmälle se jääkin näiden juoksujen takia, kun ei hallille päästä. Kyllä nuo liikkeet toimii, ellei mene jotain tosi tyhmää tekemään. :)

Ja ihan pakko on haastaa myös blogia lukevat kirjoittamaan päiväkirjaa 2. helmikuuta eli ensi maanantaina! Itse ainakin aion. :)

Thanks a lot

2009-01-21T18:25:00.000+02:00

Ja mitäs tänään odotti kotona koulusta tullessa. Koira sekä verinen sänky, nam. Kyllä, koirallani alkoi juoksut. Noh, hyvä että tulivat joskus (helpottanee kokeiden tutkailua), mutta taas menee hallikortti kankkulan kaivoon, kun sinne ei ole juoksujen kanssa asiaa. Ekalla kerralla tuli kennelyskä ja hukkaan meni melkeen koko kuukausi, nyt vain kaks viikkoa. Hauskaa. Onneksi Nala ei kuitenkaan luonteeltaan muutu vaan on reipas itsensä. Muutenkin tuli juoksut aikalailla ilman merkkejä.

Nometreenejä on jatkettu nämä pari päivää, ja niitä tullaan jatkamaan. Eteenlähetykset on mennyt pieleen omien mokien takia.. Koira on kyllä nähnyt mihin dami on jätetty ja lumessa mennyt selvä ura. Silti (tyhmä minä!) Nala näki muualle muka piilotetut damit ja säntäsi puolenvälin jälkeen sinne.

Ohjauksessa ollaan kasvatettu etäisyyttä koiraan ja damiin. Tähän mennessä oikea on ollut harjoituksen painopiste.

Vanhahko

2009-01-19T16:43:00.003+02:00

Viikon aikana on asunto seiskan toiminta ollut suhteellisen normaalia, mutta jotakin väriäkin saatiin mukaan. Allekirjoittanut täytti turhan 19 vuoden iän, ja sitä juhlistettiin syömällä isosti ja harrastamalla urheilulajeja. (No ainakin polvet sain kipeeksi..) Viikonloppuna matkailtiin maakunnissa (ainakin 5 erissä :D ) koetoimitsijakurssi 1:n vuoksi. Istumalihasten kasvattamista oli tuo reissu, mutta saipahan ilmaset pullat sentäs! Nala oli pe-su kennelillä hoidossa ja onnistui keräämään vähän lihaa luittensa ympärille, vaikka ruokamäärät oli ihan normaaleja. Hassua. Energiaa oli kertynyt pään sisälle sitäkin enemmän ja hepulit oli suuret, kun menin koiraa hakemaan.

Nometreenit on mennyt nykyään vähän vaihtelevanlaisesti. Väliin koira osaa ja välillä ei vaan innosta. Olen joka tapauksessa tehnyt kaksoismarkeerauksia, hakua (mm. ojan yli), eteenlähetystä lumiuralla ja pillityksiä (lähinnä istuminen)..
Markeeraukset menee yleensä aina nappiin, Nala lähtee sinne, minne lähetän. Haku on yleisimmin se, mikä menee innottomammin, vaikken kahta useampaa haetuttaisikaan. Nala kyllä kulkee alueella, mutta löntystelee vain ja välillä touhuaa ihan omiansa... Pillitykset etenee, kun vain jaksaisi niitä kunnolla harjoitella.

Tottista pitäisi treenata ongelmakohtien osalta ainakin, nyt kun tuo hallikorttikin on vielä voimassa.. Ehkä voisi katsoa myös voittajan liikkeitä ja pohjustella niitäkin aikansa kuluksi (kun tuota ylimääräistä aikaa onkin niin kamalasti :D )

Kevyttä

2009-01-11T15:20:00.001+02:00

Lukiolla jatkettiin, mutta onneksi eka viikko kesti vaan kolme päivää. Perjantaina tuntu olevan jo liian väsy.. Eilen oli ulkona mahtava keli, mutta kirosin mielessäni, kun ei ollu just saatavilla kameraa. Tänään on tietenkin pilvistä, kun kamerakin ois.

Kokeen jälkeen ollaan otettu kevyemmästi, ei olla treenailtu kuin ihan pikkupätkiä. Nala on ollut terhakkana, lukuun ottamatta luoksetulon pysäytystä, joka uhkasi taas pahasti tulla läpi. Ennen seuraavaa koetta tuo pitäisi saada paljon varmemmaksi. Ehkä pitäisi tuohonkin liikkeeseen tukkia namit avuksi, koska se on ainakin varma nakki, että labrootteni menee ruoan perässä.

Nomea kuitenkin pitäisi harjoitella nykyistä enemmän. Nalan intokin on noussut tuota lajia kohtaan, joten mikään muu kuin ohjaaja ei sitä estä. Jänskättää kyllä ajatuskin starttaaminen nome-kokeessa, koska koskaan en ole livenä noita kisoja nähnyt (vrt. tokokokeet, taipparit..). Vahvasti harjoituksen alla (ennenkä mitään voi edes suunnitella) on eteenlähetys, pillitykset ja ohjaus. Markeeraukset (1 ja 2) on menny ok kuin myös haku. Nala lähtee nykyään huomattavasti kauemmas hakemaan, mitä esim. kesällä.

Toko Pieksämäki

2009-01-06T22:41:00.000+02:00

Meille tulee vähän liianki tavaksi nuo pitemmät kisamatkat. Mitäs sitä asuu josain Pohjanmaalla/pohjoisessa (ei onneksi Lapissa kuitenkaan) niin kaikkialle on pitkä matka. Onneksi välillä on sentään lähelläkin jotain kokeita, mutta tälläkin kertaa matkattiin vähän kauemmas, junalla oikein. Vuorossa oli Pieksämäen valloitus.

Labbiskaksikko päätyi kokeilemaan onneansa tokokehissä, toinen alokkaassa ja toinen avoimessa. Koskaan en ole ennen kisaa hermoillut noin "paljoa", ehkä se on tarttuvaa..? Dääm suoritti liikkeet kunniakkaasti, mutta harmikseen ei saanut pomppia pomppujansa hyppyesteen yli. :) Oma pyrkimys oli saada Nala tekemään reippaan suorituksen, päällimmäisenä tavoitteena ykköstulos.

Estehypyn sijoittelu helpotti tilannetta sen verran että pystyin laittamaan Nalalle ruokapalkan. Se helpotti jo paljon..
Paikallaanmakuu 8 Nala meni kolmannella(!) käskyllä maahan, toisella yritti jo kovasti, mutta epäröi liikaa ja nousi taas. Paikallaan se pysyi kuin patsas.
Seuraaminen 10 Koira tuli alkuun vähän siellä täällä ja vasemmalle käännyttäessä se sekoili (tai ohjaaja antoi liikaa apuja) ja taisi koittaa täyskäännöstä kun jäi jälkeen. Muuten ihan ok.
Maahanmeno 8 Jaahas... Nala tais mennä ainakin hitaasti maahan, mutten kyllä mahda muistaa, mitä muuta siinä meni vikaan. (Huom. Muistinmenetys koepaniikissa on mulle ihan normaalia, onneksi on keksitty videot. Kokeen jälkeen ei ollut paljoa aavistusta, mitä pisteitä me edes saatiin. :D )
Luoksetulo 9 Tuli vähän lönkytellen ja seisahtui vähän hitaasti. Tuli suoraan sivulle! o.O (siitä ei toki pisteitä lähtenyt)
Seisominen 8 Nala tallusteli ainakin oman mittansa käskyn jälkeen...
Nouto 10 Hieno nouto, Nala tuli vinoon eteen, mutta siitä ei miinusta.
Kaket 8 Nala meni vasta toisella maahan ennen jättöä, mutta muuten ei takajalat liikkunut senttiäkään.
Estehyppy 9 Nala taisi istahtaa aavistuksen hitaasti.
Kokonaisvaikutelma 9

Pistemäärä 174 -> AVO1

Keskimääräisesti meni siis ihan hyvin tuo suoritus, mutta vielä on kovan hiomisen varaa. Paremminkin ois voinu mennä, joku reippaus tuosta puuttui. Nalan nukahtaminen maahanmenovaiheissa oli ihmeellinen.. Huomasin myös sen, että jouduin sanomaan jäävät käskyt tosi nopeaa, en ehtinyt kauaa miettiä mikä jalka sitä nyt astuu mihinkin (yleisesti teen niin, että kun oikea astuu, tulee seisoa ja vasen, tulee mennä maaha). Hätäily saattoi vaikuttaa tuohon seisomiseen, mutta siitähän ei koskaan voi olla varma. Ja aina voi jossitella. Josjos. Jos lopettaisin jossittelun ja alkaisin nukkua.

Huomenna alkaakin jo koulu, jesh (huomaa ironia). Koskaan ennen lomalla en oo näin hyvin saavuttanut loma"moodia" kuin nyt. Ja huomenna se pilataan, pah.