Jouluajatuksia

Ei ole kuin päivä enää aherrettava, niin jo päästään viideksi päiväksi joululomailemaan. Luntakin satoi Kajaaniin mukava määrä ja pieni russeli on saanut kahlata ja loikkia riemuissaan. Vielä kun tulee hieman lisää lunta, saan varmaankin kannoilla seuraajan, kun persjalkane ei enää pääse umpea. Voi pientä.

Olen saattanut jo aiemminkin mainita, että Tuju on ihan mahtava piski. Saatoin varautua russelin hankkiessani pahimpaan, mutta tämähän onkin ollut vallan positiivinen yllätys. Ai mitä, se ei haukukkaan 24/7? Luojan kiitos, Tuju vaihtoi myös naskalinsa tukevampaan purukalustoon, joten pienet reiät käsissä ja Nalan turkissa on historiaa. Tujuhan ei vielä ihan ymmärrä, että leikkiessä pitää tarrata aina siitä lelusta eikä kädestä.

Tuju on myöskin ymmärtänyt ensisijaisen tärkeän taidon, joka on aamulla nukkuminen. On aivan täysin turhaa tulla riekkumaan sängyn viereen ja tökkimään varvasta heti, kun omistajansa kääntää kylkeä tai antaa jotain elonmerkkejä. Ah sitä onnea, kun tuo sen tajusi. Saan aamu-unistella ihan rauhassa.

Siinä kai tärkeimmät Tujusta. (Vitsi vitsi, ajattelin kirjoittaa joutessani jotain lisääkin, jostain vähän olennaisemmasta, mitä se sitten lie.) Nala sen sijaan on yllättänyt tänä vuonna kaikenlaisilla pikkuvaivoilla. Onneksi ei mitään suurempaa (koputan puuta), mutta taas kerran päästiin käymään eläinlääkärillä, kun tunnustelin mahasta omituisen patin, joka ylettyi lähelle kylkiluita. Ell. epäili patin olevan vain suolessa olevaa kakkaa ja sai minutkin vakuutettua röntgenin ja ultraäänen jälkeen (siis hengitän nyt ihan rauhassa). Mutta ihmettelen vain, miten seitsenvuotias koira, joka ei ole käynyt elämänsä aikana kuin suunnilleen rokotukset, kuvaukset ja yhden tassupaikkauksen eläinlääkärillä ja nyt tänä vuonna on ollut neljä eri vaivaa näytettävänä. Ei pysty pieni pääni sitä ymmärtämään. Onkohan se tämä Kajaanin vesi? Tassuakin paikkaamassa oli silloin 2011 kajaanilainen eläinlääkäri vaikka oltiin Vantaalla, mutta ehkä se oli vain sattumaa. Ja nyt eksyin aiheesta.

Palataan asiaan taas joulun jälkeen. Hyvää ja rauhallista joulua!

Vuorikauris

Pistetäämpä pari kuvaa kärkeen, kun Marjo ystävällisesti nappasi kuvia kasvavasta pojusta.

Voi häntä..

Reissumies Tuju on seikkaillut taas ympäri Suomen, junalla matkaillen. Pääsi myös eräs viikonloppu seikkailemaan verstastiloihin, jossa tehtiin myös hieman henkilöetsinnän alkeita!

Minä ja alppikauriini junassa

Aloitetaan kuitenkin pikareissusta Helsinkiin/Vantaalle, jossa vietettiin viikonloppu. Lauantaina lähettiin Marjon ja pikkukoirien kanssa Helsingin keskustaan, jossa piipahdettiin mm. Stockalla ja Forumissa sekä matkattiin metrolla. Tujuhan kulki kaupungissa ihan nätisti eikä mikään ollut hirveän ihmeellistä tai pelottavaa. Hymyjä tuo kolmikko kyllä onnistui herättämään ja Tuju sai hieman rapsutuksiakin ohikulkijalta. Tujun sivupersoona Pöhinä-Toope oli tällä kertaa hiljaa. Ehkä kaupungissa oli vaan kaikkea niin paljon, ettei ehtinyt mitään erityistä jäädä haukkumaan.

Russelit poseeraa *sydän*

Jäbät oottelee metroa Stadissa

Metrolla matkaaminen hoituu iisisti

Nyt väsyttää hetken

Samalla reissulla Tuju pääsi näkemään velipoikia, kun pidettiin triolle treffit. Murinaa, töminää ja vähän rähinääkin tuohon tapaamiseen liittyi, mutta olipahan kyllä hauskaa! Pitkästä aikaa Tuju pääsi leikkimään kunnolla kaltaistensa kanssa.

Verstaallakin tosiaan käytiin tutustumassa eri pintoihin ja tehtiin ekat henkilöetsinnät! Tuju kyllä kulki reippaasti, ainoastaan pimeä portaikko oli vähän jännä. Henkilöetsinnässä minä menin itse piiloon ja muutaman kerran piti harjoitella, ennen kuin jätkä hoksasi nenäänsäkin käyttää. Mutta luultavasti siinä syttyi joku hehkulamppu, ja seuraavalla kerralla se nokka tulee paremmin käyttöön. Eikä tartte ruveta kaapin päällä olevia karhuveistoksia pöhisemään. Nalakin etsiskeli verstaalla ukkelia ja oli kyllä innoissaan, kun pääsi pitkästä aikaa touhuilemaan etsintähommia. Ja ylipäätään mitään, kun on ollut vähän hiljaiseloa sen tulehtuneen kynnen takia.. Nyt sen pitäisi olla taas kunnossa.

Viikko sitten käytiin taas viikonloppureisu Iissä. Tuju sai totutella jakamaan elintilaansa lattialla myös itseään 3kk vanhemman vauvan kanssa. Hyvin kyllä poitsu ymmärsi, että hajurako täytyy pitää (ja toki oli valvotusti koko ajan, huom. ettei joku huolestu). Vaan hajurakoa ei pidety, kun Tuju tutustui itseään pienempään parsoniin, Kingiin. Tuju oli kyllä siinä tilanteessa se kingi, mutta eiköhän pentujen kasvaessa käy leikit vähän tasaisemmaksi. Jos vaan silloin vielä osaavat leikkiä sopuisasti.

My happy little pill

Edelliset kuulumiset on näköjään jo yli kuukauden takaa. Joka on melkein kolmasosa tuon pienen turriaisen elämästä. Nyt kolmisen viikkoa ne on olleet Nalan kanssa kämppiksiä, kun Nala saapui metsästysretkiltään (joilla oli saanut noutaa jopa yhden pyyn ja jäniksen! Ei se saalis vaan tunnelma..).

Tujun kanssa ollaan osallistuttu pari kertaa pentukurssilla, jossa parin kerran teemana on ollut katsekontakti, rauhoittuminen ja hihnakäyttäytyminen. Varsin pentumaista touhuilua siis. Käskyjähän pentu ei osaa vielä kuin luoksetuloon, mutta jopa istumista on alettu opetella! Siitä juolahti mieleen, että mitä kaikkea Nalan kanssa oltiin jo ehditty tehdä tuossa iässä. Koska pidin silloin hyvinkin ahkerasti treenipäiväkirjaa (ja blogia), löytyi kaikki etsimäni tiedot heti, muun muassa treenien lukumäärät ja niiden sujumiset. Hyvä, ettei käytetyt namit ja päivän sää. Noh, sen lisäksi, että Nala oli tuhonnut yhtä monta laturia (eli kaksi), oltiin tehty kuusi jälkeä, neljä hakutreeniä, yksi verijälki, kolme esineruututreeniä, damitreenejä, maahanmenoja, eteentuloa, kosketusalustaa.. Nala oli myös saikkuillut viikon kennelyskän vuoksi.

Hieman eri meininki oli tuolloin Kannus-aikoina koirien kanssa. Tujun kanssa lähtökohtana on se, että saadaan perusta kuntoon. Tuju on matkustellut ympäri Suomen (seitsemän junamatkaa), kiipeillyt kivillä ja kannoilla (mahoton apina..), leikkinyt Nalan ja muiden, myös pentukoirien kanssa ja opetellut malttamista, leikkimistä, luoksetuloa ja muita samaan sarjaan kuuluvia asioita. Ja meillä on ollut hauskaa!

Nala ja Tuju tulee edelleen hyvin toimeen keskenään. Nala pyörittää pentua nätisti ja Tuju saa purkaa ylimääräisiä puruvimmoja.

"Kuka sä oot ja mitä teet mun edessäni kello viis.."

Tujun vesikuppikoko on reilu kaks litraa

Tuju poseeraa! 3kk.

Asukastoimikunta koossa virkistyspäivillä Jämsässä

Nalalla on ollut nyt surkeampi onni. Viikon alussa jouduin käyttämään sitä eläinlääkärin katsastettavana, kun etujalan "etuvarpaan" kynsi oli ihan punainen, pehmeä ja märkivä. Ja kipeä, ei kysymystäkään. Kynsi oli jossain välissä päässyt halkeamaan pituussuunnassa ilmeisesti tyveen asti ja siitä oli tulehduksen myötä irronnut sarveinen kokonaan. Ydin oli enää jäljellä, joten koira oitis ab- ja kipulääkekuurille. Märkiminen on onneksi lakannut, mutta kynsi on vieläkin punoittava. Aikansa ottaa ennen kuin sarveinen kasvaa kynteen takaisin.

Ensi viikonloppuna Tuikkis pääsee moikkaamaan velikultia Tottia ja Kasperia ja muitakin koiraotuksia minnekäs muualle kuin pääkaupunkiseudulle! Saa Tujukin taas telmiä koirien kanssa, kun Nala on pitänyt riekkumistaukoa nyt hetken.

Tuoreessa muistissa

Kuvitella, että tästäkin on jo seitsemän vuotta.

Toinen oli vielä niin söpö. Ja onhan se omalla tavallaan vieläkin. Pennut on kuitenkin aina omaa luokkaansa. Nala oli hassu pentu. Se oli ihan todella itsenäinen ihan alusta pitäen, mutta piti ihan uskomattoman serenadin, kun jäi esim. tolppaan sidottuna yksin. Kukaan ei olisi uskonut sitä labbikseksi. Nalalle oli jännä opettaa asioita, kun se oli niiiin paljon helpompi kuin Onni!

Nyt, seitsemän vuoden kahdestaan olon jälkeen, on laumassa taas yksi pentu, joka sattuu olemaan terrieri. Se on vähän eri sorttia kuin noutaja ja sen vuoksi onnistuinkin rakentamaan hienot kauhuskenaariot, miten pentu on ihan hirveä riiviö ja aloittaa raajojeni ja vaatteideni rei'ittämisen heti ensimmäisestä päivästä. No okei, ehkä on liian aikaista sanoa, mutta tuo penska on kyllä ollut ihan yllärikiltti! Kiltti se ei kylläkään ole. Ihan kauhea se hepuleissaan on pitää aisoissa. Mutta kuuntelee paljon ja oppii asioita. Pentuhan se on, pennut oppii asioita ja on uteliaita. Tuju osaa rauhoittua tarvittaessa ja sitten kun on tarvetta niin kaasu on pohjassa (ja välissä silloinkin kun ei tarvitsisi). Pikku russeli on hassu, niin hassu. Ja se tuo paljon iloa.

 

  

Tuo ilopallero oli myös ihastus viime viikonloppuna, kun käytiin Tujun kanssa Iin hoodeilla, jossa Nala on nyt ollut vuokralla (ja on vielä seuraavat kolme viikkoa). Metsästyshommissa.. Nala otti pennun ihan yllättävän hyvin vastaan! Vaikka vähän inhottavalta pentu tuntui vielä perjantaina niin lauantaina tulevat kämppikset leikki jo ihan tohkeissaan!

Tuju pääsi tutustumaan myös moneen uuteen ihmiseen ja oli kyllä niin edustusmoodissa kuin voi ärrieri olla: Suurimmaksi osaksi pentu koisi sylissä. Naapurin hevostallilla vierailu oli kylläkin melko jännä, mutta pian Tuju tutkiskeli nurkat ja löysi leipäkätköt. Hevosta pääsi moikkaamaan ihan naamatusten, mutta kumpikaan ei ollut millensäkään. Tuju toki sylissä, mutta kaula pitkällä uteliaana. :)

Paluumatka junassa meni yllättäen nukkuessa. Oli rankka viikonloppu.

Alla omenapuun ei voi olla kukaan muu..

Tujun ja kummipojan hiekkalaatikkoleikit

Ruokalevolla rennosti äidin kanssa.
(huom. allekirjoittaneen äidin, koiran äiti on koira)

Seitsemän oikein

Pidemmän blogitauon aikana ehti tapahtua monenlaista, mutta yksi hieno etappi oli, kun Nala täytti seitsemän vuotta heinäkuun alussa!

Nala sai myöhästyneenä synttäriyllärinä pienen jackrusselikaverin (josta se varmasti tykkää, eikös vain), mutta huomioin Pepeä myös runsain herkuin, tottakai. Noutaja kaipaa ruokaa ja rakkautta..

Vietettiin myös yksi viikonloppu metsässä, josta Nala kyllä nautti paitsi öisin, kun oli niitä sääskiä. Hotellina toimi siis metsä ja saimme pediksemme mättään. Itse olin melko turvassa makuupussin sisällä, mutta Nalakin kyllä melko nopeasti ymmärsi pysyä paikoillaan, kun asettelin koko koiran piiloon kostean pyyhkeen alle, sääskiä piiloon. Reppureissu metsässä teki kyllä molemmille ihan hyvää, ja kahden metsässä vietetyn yön jälkeen plus en tiedä monenko kilometrin talsimisen jälkeen oli Nalakin aika sippi. Sääkin oli melko lämmin vaeltamiseen, kun mittari näytti matkan varrella +24, mutta matkalla oli onneksi paljon ojia ja lampia, joissa sekä koira että omistaja sai vähän vilvoitella.

Silloin levätään, kun on mahdollisuus.

Nyt Nala on tosiaan ollut elokuun alkupuolelta lähtien vanhemmillani hoidossa, jotta pääsin sujuvasti Helsingin päätyyn katselemaan ja hakemaan pentua. Nala on ollut isän Mosku-jämptin riepoteltavana, mutta on ne kuulemani mukaan välillä leikkineetkin. Mosku kasvaa niin vauhdilla, että kohta kasvaa Nalasta ohi.. Metsälle Nappis ei ole vielä päässyt, mutta syksymmällä isä ottaa sen vielä ainakin viikon metsästysreissulle mukaan!

Nala ja Mosku etsi yhteistä säveltä elokuussa

Pikku riiviö!

Nyt vähän isompi riiviö

Ylihuomenna nähdään, mitä Nala tuumaa uudesta riesasta. Näin etukäteen olen Nalan hyvin tuntien ja Tujun hyvin vähän tuntien koettanut kuvitella näiden kohtaamisen ja suhtautumisen toisiinsa. Tuju on ihan varmasti innoissaan, kun pääsee painimaan ja käyttämään teräviä hampaitaan johonkin liikkuvaan. Nala ei varmastikaan aluksi ihan arvosta pienen pennun läsnäoloa, mutta liian ärsyttäväksi käyvä härppiminen saa komennuksen käyntiin ja Nala ojentaa pentua tarvittaessa. JOS pentu osaa olla leikkiessään hiljaa, niin Nala saattaa yltyä leikkimäänkin pennun kanssa. Ainakin tuon ensikohtaamisen voisin kuvitella menevän näin, mutta yhteiselon osalta arvelen pennun oppivan, miten noutajan leikki ei ole sitä ärriä ja haukkua, vaan painimista ja juoksemista.

Melkein kuukauden noutajattomuuden jälkeen on kyllä jo ihan pikkasen ikävä tuota syliin puskevaa mustuaista ja jalkojen lämmittäjää.

Sleepy ending

Tujun elämä tällä hetkellä on paljolti unta ja uusia juttuja. Ja unta. Tänään ollaan laajennettu vähän "reviiriä" ja käytiin mutka lähilammella ihmettelemässä sorsia. Otin Tujun hihnan päähän, kun alettiin lähestyä sorsia, mutta vielä ei tuo eteneminen piuhan kanssa tunnu kauhean mielekkäältä, joten nappasin pennun syliin. Siellähän se kyllä viihtyy.

Tuju kyllä rekisteröi sorsat ja katseli kiinnostuneena, mutta ei näyttänyt haluja lähteä niitä moikkaamaan, joten päästin pennun jaloittelemaan. Mukavahan noita oli katsella.

 

Ei paistia tänään.

Tassu kerrallaan..

Mitä seuraavaksi?

Minä tiedän. Unta seuraavaksi.

On aika Tujun seikkailujen

Laumaamme liittyi tänään uusi pieni jäsen, jackrussellinterrieri Tuju. Pentua on olen suunnitellut aika kauan ja eri asioiden johdattelemana se vihdoin toteutui. Enimmäkseen joku ylempi voima on ollut pennun hankkimista vastaan, mutta nyt osui ja upposi. Jackrusseli tuo meidän porukkaan kyllä ihan toisenlaista potkua!

Nala ja Tuju näkevät toisensa vasta reilun viikon päästä, mutta voin kuvitella, että Nala ei ainakaan ihan alussa hampaat edellä kulkevaan pentuun ihastu, mutta osaa onneksi pitää vähän jöötä ärsyttäville pennuille. On nimittäin harjoitellut jo vähän pentuleikkejä isäni jämptipennun kanssa. Se on tosin melko hiljainen tapaus. Nalahan ei tunnetusti pidä äänekkäistä koirista. Tyhjät tynnyrit kolisee eniten, tuumaisi Nala.

Eilen illalla aloitettiin Tujun kanssa matka Helsingistä kohti uutta kotia. Ensimmäinen etappi oli yöpyä siskoni luona (lähes kasvattajan naapurissa), kunnes tulisi aika nousta klo 5:23 junaan Helsingistä Kajaaniin. Tuju oli illan ja yön suht rauhallinen, kunhan vain oli aina joku ihminen tai ihmisen raaja, johon turvautua. Pissatusreissuilla ei pieni tohtinut poistua kahden metrin säteeltä mihinkään.

Kotimatka alkoi lähimetsästä

Hyvin lyhyiden yöunien (huom. junan huolestuttavan aikainen lähtöaika) jälkeen kului matka Kuopioon asti suurimmaksi osaksi nukkuen, sylissä ja boksissa. Kuopion jälkeen Tuju alkoi näyttää enemmän omaa itseään ja kokeili hampaillaan vähän kaikkea mihin ehti. Onneksi oli leluja mukana.. Reippaasti leikkii tämä pentu myös junassa!

Ikea-rotta saa kyytiä

Uuteen asuntoon tullessa Tuju skannasi kaikki uudet huoneet läpi ja jäi sitten tallustelemaan ihmisten touhuja seuraten. Aikamoinen sylikoira tuo ainakin näin alkuun on ollut, kun ulkona olis paljon kivempi seurata juttuja reisien päältä kuin maatasosta. Hyvin reippaan oloinen kaveri joka tapauksessa. Meillä tulee olemaan jännä ja vauhdikas syksy!

Peili oli aika jännä

Behind the scenes. Ei ole ihan helppoa kuvata terripentua..

Tanssimme vain tanssimme

Viime vuonna ehti tapahtua paljon asioita, joita voi uuden vuoden vaihduttua muistella suurella lämmöllä. Vaikka alkuvuosi oli allekirjoittaneelle poikkeuksellisen tiivis koulun suhteen, oli kesä ja loppuvuosi kaiken palkitseva. Hollannin seikkailujeni jälkeen sain koulusta paperit kouraan (henkisesti ainakin, fyysisesti ne tulivat postin kautta viime viikolla) ja onnentoivotukset. Uusia haasteita kohti.

Niin oli haasteita myös Nalan kanssa kesällä, kun sen nome-b:hen taas vein. Vaikka ekasta saatiin vain ALO2 epäonnistuneen kakkosmarkeerauksen vuoksi, teki Nala toisessa kokeessa todella hyvää työskentelyä ja saavutettiin ALO1 vihdoin. Vaikkakin vain kolmella koekäynnillä, niin kolme vuotta siihen meni! Nala saattoi itse arvostaa pitkiä koepäiviä enemmän metsästyksen täyteistä syksyä, jolloin noudettavaksi oli päätynyt lintuja ja jäniksiä. Innosta puhkuen Nala oli ollut kanalintumetsällä varsinkin sitten, kun kuuli, että jotain saattoi tippua. Nala löysi sen mitä pitikin ja totteli sen mitä pitikin. :)

Tämä vuosi sen sijaan on vielä vähän arvoitus. Avoimeen me kyllä varmasti mennään ainakin kokeilemaan, jos löydetään sijainniltaan meille sopiva koe. Olemme tulevia kajaanilaisia ja kulkupelinä toimii suurimmaksi osaksi julkinen liikenne, joten asiana on hankkia auto tai puhua lainakyyti! Tai keskittää kokeet kotikulmien liepeille, sieltä liikenee aina joku auto päiväksi. Joskus jopa matkaseuraa!

Tosiaankin ensi viikon kieppeillä minun tavaralastini heitetään Kainuun suurcityyn, joten aika näyttää, mitä temppuja me siellä keksitään. Vuosi sitten pahemmaksi yltynyt kuume laantui syksyn ajaksi, mutta se on taas nousemassa.. Lääkkeenä on tunnetusti neljä pientä tassua ja pissaralli. Oh my, uuden kämpän kriteeriksi valikoituikin juuri ensimmäisen kerroksen asunto.