Onni on oma noutaja

Tänään ei tehty Nalan kanssa noutotreeniä.

Onni, show them your skillz!

 

 

Nyt

Hei hei, Jyväskylä!

Ounasvaaran huipulla

Seikkailua tutkailemassa

Nosta sintti ylös!

Kuuleeko tukikohta, kuuntelen.

Muuttokuorma kulkeutui jo jonkin aikaa sitten takaisin kotikulmille, joten täällä me tallataan tuttuja polkuja, tosin uusiakin löytyy aina välillä, kun jaksaa vain eksyä. Kulkemista vaivaa kuitenkin ikävä vuodenajan ilmiö. Viime aikoina on ollut ainakin meille yli 10 kiloisille olioille liian lämmintä olla ulkona kello 9–21 noin suunnilleen. Kiitän vanhempiani kyllä siitä, että sattuivat tekemään asumuksensa joen ja kaivetun kanavan väliin jäävälle saarelle, joten pulikoimaan pääsee hyvin helposti. Pystyy olemaan ulkonakin hieman siedettävämmässä olotilassa!

Nala etenkin on varmasti hieman tukalassa tilanteessa, koska ei ole vieläkään pudottanut tämän kevään pohjavilloja. Empä itsekkään haluaisi toppavaatteissa kulkea näillä säillä. Voi kyllä olla oma vaikutuksensa juoksuilla, jotka tällä hetkellä ovatkin lopuillaan. Nartut ja hormonit..!

Nala on tällä hetkellä meidän virallinen mäkäräbussi. Se kulkee linjaa piha-sisätilat ja nimenomaan tuohon suuntaan. Toissuuntaista liikennettä ei juuri ole.

Viime maanantaina huomasin, että mun puhelimessa oli jokin muistutus. Se kertoi lähestyvän nome-kokeen ilmoittautumispäivän menevän pian umpeen. Niin minkä, ollaanko me jotain koettaki mietitty..? Ei olla vähään aikaan treenailtu oikein mitään. Syyt: juoksut (mieliala lähentelee lapamatoa) ja helle. Tuo jälkimmäinen on vaikuttanut enemmän varmaankin omaan intooni.

Juoksut ovat kaikkien helpotukseksi menossa ohitse ja päätettiin aloittaa kesäkuun treenikausi, että tiedetään, uskaltaako sitä ilmoittautua mihinkään. Linjaa, vettä, riistaa. Siinä on meidän viime päivien treenit. Kaikki on toiminut kyllä hyvin, paitsi en löytänyt pakkasesta enää yhtään lintua. Oli vain kani, jolla päätin vetää huvikseni pitkän jäljen, vaikka tiesin sen olevan Nalalle suhteellisen helppo nakki. Tai ainakin se kani sieltä metsästä löytyi noin yli 300 askeleen päästä.

kiTOOS

Sanonpa tuosta linjasta vielä sen verran, että vaikka ne treenit ei periaatteessa mennyt ihan putkeen niin silti olen niihin varmaankin tyytyväisempi, kuin jos ne olis mennyt täysin priimasti. Nala epäröi linjalla, kun pidennettiin välimatkaa ekan lähetyksen jälkeen. Sain lähettää sen pari kertaa kutsuen välillä takaisin ennen kuin se meni linjaa riittävän pitkälle. Ennen ees taas hinkuttaminen olisi tappanut treenin melko hyvin, mutta tällä kertaa Nala jaksoikin lähtä samalla tavalla tykin suusta kuin ihan ekallakin lähetyksellä. Ja päättäväisesti menikin sinne mihin pitikin! Jotenkin sen vain näki koirasta, että kyllä se sinne pyrkii.

Niin mitäs suunnittelet?