Eilisen jälkeen olin ihan kevättunelmissa, kun päästiin lenkille auringonpaisteessa! Aavistelin, että tällekin päivälle voisi tulla samanmoinen keli, joten heräsin normaalia aikaisemmin ja taistelin itseni ylös. Taivaalla ei pilven häivää ja aurinko vasta nousemaisillaan, jes! Aamupalan jälkeen vilkaisin pakkasmittaria ohimennen ja piti hieraista silmiä katsoessani uudestaan. -25
°C! Ei! Odotellaan nyt, että se päivälle lauhtuu. Odotellessa tunnelmoidaan eilistä.
 |
Meidän tutkapari.
Havainnoinnin kohteena lähinnä elävät ja kuolleet riistat.
Ja kalat. Kuolleet kalat. |
 |
| Onnilla on aina haku päällä.. |
 |
| .. ja siksi se ei minun ja Nalan seurassa aina pitkään viihdy! |
En parituntisen seikkailun aikana nähnyt kanavalla eli tuolla Iijoesta lähtevällä kaivetulla uomalla yhtäkään kulkijaa meidän lisäksi, vaikka sen poikki menee kelkkareittiä ja hiihtämiseenkin reittejä ties mihin. Jäällä hanki kantoi koiran painon hyvin, mutta omat kinttuni kastuivat nilkkoja myöten, kun yritin poiketa kelkkauralta.
Onni tuli mukana mukavasti, mutta varalta laitoin sille tutkapannan kaulaan, kun se saattaa välillä hypätä hakureissulle. Melko hyvin se kyllä sen tajuaa, että milloin ollaan lenkillä ja milloin metsällä. Ylipäätään se, että ollaan jatkuvassa liikkeessä pitää Onnin valppaana emännän/isännän sijainnin suhteen ja se tulee omaa tahtia mukana. Metsälle mennessä asetutaan sitten enemmän yhteen kohtaan tai liikutaan hiljakseen. Kehoituksesta Onni kyllä tulee mukana, ettei esimerkiksi enää palatessa poikettaisi kovin hakuhommiin.
 |
| Liikennesika! |
 |
| Nala vaanii.. |
 |
| Nala on jo 5v 7kk. Järkyttävää, miten paljon! |
Tästä on hyvä jatkaa kevään odottelua!
