Nalan varvas on lähtenyt toipumaan hyvin, vaikka juhannuksena Nala ontui ja kevensi painoa jalalta välillä sen jälkeen kun oli ottanut spurtin hihnassa. Lasta saatiin pois jo kahden viikon jälkeen, kun varvas näytti paranevan hyvin eikä tulehduksesta ollut merkkejä. Sidettä pidettiin vielä muutaman päivän, että haava saisi vielä umpeutua rauhassa. Varvas näyttää nyt ihan normaalilta, vaikka harottaa vähän toisen tassun varpaisiin verrattuna. Nyt ollaankin päästy hiljalleen kasvattamaan kadonnutta kuntoa takaisin.
Kesällä ei tosiaan tullut paljon liikuskeltua PK-seudun ulkopuolella (töiden viedessä aikaa myös viikonlopuilta) ja sen lisäksi treenitkin jäi tosi vähäseksi juurikin tuon varpaan takia. Nala sai kuitenkin touhuta ja kömytä Ansan ja Elmon kanssa niin ei sen aika ihan tylsäksi käyny.
Meidän molempien kesä oli siis vähän erilainen mihin on totuttu. Elämä kaupungissa on aivan erilaista mitä maalla, mutta nyt sen havaitsi ihan konkreettisesti itsekin. Mukavaa vaihtelua kyllä kesä tarjosi, mutta pääkaupunkiseudun asuminen sopii mulle vain väliaikaisratkaisuna, sen totean. Vaikka Jyväskyläkin on kaupunki, niin ympäristönä se on aivan erilainen. Ehkä se on sitten nuo metsät ja järvet, jotka vetää mua puoleensa. Ketäpä ei.
 |
| Päivystyksessä, ensiapu jalassa |
 |
| Jälkeenpäin toteutettu kohoasento. Nala ottaa rennosti kun sai tötterövapaata. |
 |
| Nala täytti 4 vuotta 8.7., muttei saanut itse syödä kakkuaan.. |
 |
| Ehdin moikkaamaan Onniakin elokuussa! |
Onnin lempikausi eli jänestyskausikin on taas alkanut. Syyslomaa odotellessa, että päästään katselemaan, mitä sieltä Iin metsien uumenista löytyisi. On Onni päässyt nyttenki metsälle, mutta saalista ei ole kuulunut ainakaan minun korviin. Elokuussa kotona käydessä sen sijaan harjoiteltiin tai muisteltiin Kannuksessa opeteltuja tokotaitoja, ja hyvin ne on äijän päähän jäänyt, vaikkei ne ihan viimeseen asti hiottuja taitoja olekaan. Hauskaa oli kyllä molemmilla!
