13. tammikuuta 2011

"Life has to be a little nuts sometimes.."

"..Otherwise it's just a bunch of Thursdays strung together"

Taas alkoi uusi tuntematon vuosi. Kulunut vuosi oli ainakin minun osaltani melko monivaiheinen ja omat suunnitelmat saivat uusiutua välillä isostikkin, mutta selviydyttiin silti! Alkuun pieni kertaus viime vuoden tavotteista ja mitä sinä aikana oikeasti ehti tapahtua. 

Ens vuodelle olisi tarkotus sitten tähdätä se eka nomestartti ja tokossa voittajaluokka. Tarkoituksena olisi saada linjat ja innostus kuntoon ja ehkä se vesityöskentelykin kohilleen, kunhan päästään veteen! Koetta taidan katsella syksymmältä. Voittajaluokkaan tahdon vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sillä mitään laamailua en mielellään vierelläni katso. Se on kyllä välillä ollut vähän liian yleistä.

Keväällä koitin keskittyä siihen, että saisin Nalan vesityöskentelyn varmemmaksi ja tehtyä veteen myös linjaa paremmin. (Syksyllä 2009 se jäi tosi surkeaan vaiheeseen.) Intoa saatiin kasvatettua ja linjoja tehtyä maalle (aikaisempaa haastavampaan maastoon) ja veteen. Haku ilman riistaa oli Nalan motivaatiokuoppa. Silti uskallettiin ilmottautua kokeeseen, koska tiesin, että riista ja laukaukset virittää Nalan varmasti ns. koetunnelmaan. Siinähän kävi niin, että haastavat markeeraukset ja linja meni Nalalta sujuvasti, mutta haussa Nala "herkistyi muille hajuille". Luulin, että riistan kanssa se olisi ollut se helpoin. Mutta koekäynti tuli tehtyä ja siitä ALO3. Kokeen jälkeen on (täytyy myöntää, ja nolottaa) vain satunnaisesti reenattu nomea. Nalalla ei vauhti tahtonut riittää halutulla tavalla oikein siihenkään. Silti, ei me sitä unohdettu kokonaan, vaan jaksoin kyllä muistuttaa koiraa miten niitä juttuja tehtiinkään.

Kesällä kotona ollessani reenattiin myös tokoa voittajaluokkaa silmälläpitäen. Siinä vaiheessa olin jo hylännyt sen vuoden koesuunnitelmat sillä saralla, koska halusin nimenomaan pitää innon ja vauhdin hyvänä. Myös itselläni.. Se oli jo alkuvuodesta lähtien hankalaa, sillä leikkiminen tuotti ongelmia. Syksyllä ja nyt talvella Jyväskylässä ollessa toko on jäänyt hetkeksi unholaan (vaikkakin joitain tekniikkajuttuja ollaan hiottu tääläkin, esim. seuraaminen ja kaket). Nyt kun asiaa katsoo niin se on ollut ihan hyvä veto, sillä Nala on mukana ihan eri asenteella nykyään (siitä lisää myöhemmin).




Keväällä ja kesällä innostuttiin taas ramppaamaan jälkipellolla, tosin ei me taidettu siinä hirmuisesti edetä (enkä jaksa kattoa kesän päivityksiä). Esineitä otettiin mukaan hommaan ja Nala pääsi siitä jo jyvällekkin. Tuo oli kyllä semmoinen juttu mistä molemmat tuntui nauttivan: Nala sai nuuskuttaa ilmaista ruokaa maasta ja minun ei tarvinut tuskailla innon kanssa.

Tämän hetkisestä tilanteesta olen tohkeissani, enemmän kuin kukaan osaa arvata. Ansan lähdön jälkeen Nala on ollut välillä kuin mielipuoli verrattuna entiseen Nalaan. Nyt on lähestulkoon normaalia jos Nala tempautuu leikkiin sekunnissa ja tarraa jo toisella sekunnilla kintaasta kiinni ja kolmannella ravistelee sitä innoissaan. Ja vaikuttaa että Nala reagoi muutenkin paljon paremmin eri asioihin mitä aikaisemmin. Joten, tämän aion käyttää hyväkseni etenkin nomea treenatessa, mutta varmasti myös toko saa osansa. Toivon vain, etten onnistu pilaamaan tätä.

Ja kun nykyhetkeen päästiin, aion ilmoittaa, että mikäli olosuhteet sen sallivat (Nalan paksuuntuminen suhteessa ajan kulumiseen -yhtälö on vielä ratkaisematta), aion myös tänä vuonna (2011) ilmoittautua NOME-B -kokeeseen ja toivottavasti ehtisin useampaankin. Toko saa edetä omalla temmollansa, mutta aion keskittyä keskeneräisimpiin liikkeihin erityisesti.


Uuden vuoden uusia kujeita!