Oma maa mansikka

Pitääpäs päivittää, ettei kaikki luule, että Kannuksesa ei olis talvi. On täälä, ainaki pakkasta, muttei lunta paljoakaan. Tahtois sitä vielä lisää, kiitos.

Viime viikonloppuna käytiinkin jo toisissa pikkujouluissa. Nala nautti vapaudesta ja etenkin rapsutuksista. Myös leikkiminen erään lapsenmielisen kanssa oli varsin hauskaa. Jouluruokaa Nalalle ei tarjottu, vaan se sai tyytyä Onnin eväisiin. Oli kyllä mukava sää, vaikka lunta on ollut aikoinaan rutkasti enemmän. Tähtitaivas näky loistavasti kauempana keskustoista ja valosaasteesta. Kaunista. <3

Huomena päästään taas takasin kottiin nautiskelemaan joulusta. Ehkä Nalakin saattaa saada normaalia erikoisempia herkkuja. Onneksi ei olla Nalan kans ainoita pohjosen asukkeja, niin päästään ookaamalla Iihin.

Tässä on vähän tullu jo mietittyä saavutuksia tältä vuojelta ja tavotteita ens vuojelle. En tainnu jaksaa laittaa tälle vuojelle ollenkaan tavotteita, niin ei tarvi niitten osalta pähkäillä onnistumisia ja epäonnistumisia. Jotain tavotelmia aattelin kuitenki ens vuojelle laittaa, ettei mee aivan hassutteluksi tämä homma. Myös ittelle täytyy joitan tavotteita/haasteita laittaa, että sais vähän jännitystä elämään. Vielä niin selkiästi en oo niitä miettiny, että tänne asti niitä laittasin, mutta ehkä tuonnempana. (Pitääköhän laittaa vielä tän vuojen tavotteeksi että saisin niitä mietittyä selkeämmin..?)

No eihä se talavi taho tulla

Onneksi joulu on kuitenki tuloillaan. Nyt on yhet pikkujoulutki tälle vuojelle käyty, ja mahat täytettiin kinkulla. Nala ei sitä kinkkua saanu, mutta sen viikonlopun aikana sai serkkupojalta runsaasti rakkautta ja rapsutuksia erityisesti. Ja labbis oli onnellinen.

Emäntänsäkin on viihtynyt joulua odotellessa, kun on saanut tehdä kaikkea jouluista. Glögit on maisteltu retkimerkeissä (kuutamossa, ooo) ja tehtiin myös piparkakkutalokylä viime vkloppuna. Nyt mun talo on tosin jo piipun, kuusen ja puoli pihaa köyhempi. :P

Nala on saanut harjotella kaukokäskyjä, ruutua, tunnaria, luoksetuloa ym. pienimuotoisesti. Vähän kevyellä kaavalla ollaan menty, mutta mihinkä meillä kiire. Nalan elo on ollut normaalista poikkeavaa, kun ei ole ruskeaa kämppiskoiraa, jolta kerjätä huomiota ja jonka kans välillä vähän leekata. Nala onkin sijaisleikkiny ei-enää-niin-pienen Oiva-labbiksen kanssa. Meinas viime lenkillä mennä komennot jo väärälle koiralle. Päätin, että en ota Nalan elon aikana toista mustaa koiraa. :) Sakemannejakaan Nala ei enää vihaa (ainakaan niin paljoa), kun on päässyt juoksemaan rallia Ansa-sakemannin kanssa.

Nälkäinen labbis täydentää ruokavaliotaan talipalloilla

Nala on talipallovaras ja tietää, että niitä (talipalloja) voi syödä. Onneksi se ei ole vielä huomannu, että niitä riippuu puista. Linturaukat, jotka kuolis nälkään tai nauruun, kun ylikasvanut naakka istuis eräs aamu niitten apajilla.

Nalan lempileikkikaveri lähti viime viikolla mammapuuhiin, joten iloisia labbisleikkejä ja -ralleja ei ole luvassa vähään aikaan. Daimille reilut äippätsemitykset ja toivottavasti kaikki menee hyvin. Voin vaan kuvitella, miltä seittemän-kaheksan (?) labbiskakaran valvominen tuntuu. Mulle yksiki on jo tarpeeksi. :)

Viime päivityksen jälkeen Nalan elämä on ollut kannustäytteistä. Ei olla taidettu pahemmin liikkua muualla. Kohta taas päästään matkustelemaan Kannus-Ii-Kannus -väliä parin viikon tauoilla. En kyllä lainkaan innoissani odota jouluruuhkainhojunaa.. Ne on aina täynnä ja koirat (ehkä ihmisetkin) joutuu lojumaan käytävillä. Nyt olisi omalle autolle kullan arvoinen ajoitus.

Nala on saanut harjotella kaukokäskyjä. Ne on edistyneet hitaasti, mutta varmasti. Tosin eilen huomasin tehneeni siinäkin mokia.. Olen koittanut tähdentää takajalkojen paikalla pysymistä istu-seiso-istu -vaihdoksissa, mutta taas etujalkojen pysyvyyttä maahan-seiso-maahan -vaihoksissa. Mun järjellä ajateltuna, tuolloin koira ei liikkuis, mutta se tekee sitä kuitenkin. Jollain taikatempulla. Ainoa taikatemppu tuon liikkumisen poissulkemiseen on tähdentää, että maahanmenoissa ei takajalat liiku. Working on it.

Nometreeneissä Nala on saanut kuunnella paukkuja ja tehdä linjaa. Into on pysynyt hyvänä lyhyiden treenien kanssa. Seuraavaksi aletaan katselemaan epäpaukkuja ja sen jälkeen kasvatetaan matkaa paukkujen kanssa. Jos olisi lunta, niin suoraa linjaa olis aika helppo tehdä. Kait sitä viimestään jouluksi tulee.

Talvi tuli takaisin

Tässä on kyllä ollut jo sen verran syksyä, että olikin jo aika tulla lunta! Tosin taisi sitä jo aikasemminki tulla Kannukseen, mutta olin sillon muualla.. Eikä tämäkään varmaan pysy, kun on vain pari senttiä, mutta saahan sitä aina toivoa.

Kuukauden aikana on tapahtunut kaikenlaista, mutta silti melko vähän kuitenkin. Syyslomalla käytiin Nalan kans Helsingisä ihmettelemässä maailman menoa. Pittäähän sitä etelän elämää välillä tunnustella, kun kuitenkin nuo opiskelut sinne mahtaa joskus viiä.. Nala sai tutkia uusia paikkoja ja leikkiä Ansa-sakemannin kanssa. Parin päivän remmilenkkien jälkeen spurtteja oli oikein kiva pyrähtää. Nala ei päässyt oravia ruokkimaan, mutta minä pääsin kerrankin sinne Seurasaareen (tosin en juhannuksena) kun olen jo pari kertaa aiemmin ollut sinne menossa. Marjon idea se tosin oli tällä kertaa. Enpä ole aiemmin noin kesyjä oravia nähny, mitä tuolla. Änkesivät syliin, vaikka välillä vain koitin ottaa kuvia..

Kuva kaupungista

Nalan kanssa alotettiin canicross-harrastus ja ihan kevyesti kisoilla. Onneksi oli ihan leikkimieliset kisat, joissa juostiin n. 1,5 km. Saatiin lainavarusteet, koska silloin ei vielä omia ollut.. Harjoiteltiin Nalan kanssa pikkunen pätkä, ja sillon vaikutti, että mää oisin saanu juosta aikalailla koiran kanssa rinnan. Aiemmin olen jo vähän koittanu kannustaa Nalaa vetämään valjaissa, mutta tähän mennessä se on vielä.. sanotaanko vaiheessa. Me ei lähdetty onneksi ensimmäisinä, joten kiusasin Nalaa, jotta tajuais kohdistaa suuntansa edellä meneviin. Lähtöväli oli minuutin, joten siinä saikin vähän odotella. Kun lähtö tuli, Nala pinkaisi täyteen vauhtiin ja minä koitin kipittää jaloineni perässä. Yllättäen Nala piti vedon päällä melkeinpä koko matkan ajan ja juostiin maaliin ajalla, jolla päästiin kuudenniksi. Oltiin siis kisan keskimmäisiä, jeah. :P

Tuosta innostuttua kulutin rahaa hyvään canicross-vyöhön ja ajattelin että voisihan tuota harrastella. Kisoihin tuskin uskalletaan kuitenkaan. Tahtoo olla ihmisen lonkka, joka hirttää ekana kiinni juoksemisessa.

Ollaanhan me vähän treenattukki jotain. Tokoa lähinnä. Sen verran että kaket edistyy hitaasti ja maahanmeno on vähän reippaampi. Kakeissa vaikeinta on seiso-istu -kohta, jolloin takajalat väkisinki töpöttää vähän eteenpäin.

Pitää vielä kertoa, kuinka hassun näkönen Nala oli, kun se pääsi kantamaan hirven pään nahkaa! Oli innoissansa, kun sai moisen saaliin kannettavakseen. Harmi, kun en silloin hoksannu, olisin voinu tehdä sillä pienen laahausjäljen. Tai laittaa pienempiin palasiin ja tehdä niillä, jos iso nahka olisi tuntunut liian kömpelöltä..

Sijaistoimintoja

Vesileikit on tälle syksyä leikitty, mutta eräältä reenikerralta saatiin kuviaki, jee! Nalan viimeset vesireenit tehtiin helpoiksi, kun ei nuo vaikeammat oikeen tahtonut sujua. Ongelmaksi muodostui veteen meneminen, jesh.. Saadaan talvi aikaa miettiä tätä onkelmata. Tänään tehtiin piiiitkästä aikaa hakuruutua. Tarkoitus oli saada Nala etenemään riittävän kauas ja laajalle. Niin se tekikin, vaikka kävi kakistamassa ruuansulatuksen lopputuotteita välillä kankaalle. Tänään meni siis hyvin.

Seuraavaksi kuvia, kun ei blogisuoni oikein syki, koska mun ajatukset on tosikeskittyneet olennaiseen, eli kokeisiin lukemiseen. Siltähän se vaikuttaa, eh....

Tässä vehkeessä on ainaski 2 labbisvoimaa!

Nala hakemassa tuunattua damia.


Maalla se kulkee ainakin 10 labbiksen sekuntivauhtia.


Välillä pitää hassutella. Nala esittää kengurua, mutta
hännän sijasta massa on keskittynyt mahaan.
Vähän niinku ihmisilläki monesti.


Kurrettaminen on kuitenkin todettu helpoksi
ja kivaksi tempuksi. Se onnistuu aina.

Kuvat napsasi ja tuunasi Marjo. Kiitos.

Riistaloita onko noita

Nyt on tullut nomea treenattua melkein urakalla. Pääosaa on esittäny linjatreenit. Esiintyminen on ollut välillä vähän hapuilevaa, mutta osittain suoritukset ovat olleet sujuvia. :) Nala kuitenkin päätti rykästä juoksut juuri nyt (2kk myöhässä), joten me alotellaan meijän nomeura vasta keväällä.

Reenien osalta on tehty linjaa pellolla, poluilla, hakkuilla ja vedessä. Suurimmat avut meijän reeneihin on ollu starttipistooli ja tietenkin ampuja. Ilman näitä ei me edettäis tasan mihinkään, sen olen todennut. Treenit on mennyt kaavalla markeeraus ja samalle paikkaa sitten eteenlähetys. Näitä tehtiin pari viikkoa ja tosi lyhyillä reeneillä, kunnes uskallettiin vaihtaa vähän kaavaa. Sen jälkeen on tehty mm. useampi linja, vaikeammalla maastolla ja ilman laukausta jopa pari kertaa. Nämät välillä erikseen ja välilä yhteen.

Tällä viikolla on muutaman kerran harjoteltu vesityöskentelyä. Nala menee markeerauksille vauhilla, mutta linjoille hidastelee, eikä välttämättä ole menossa ollenkaan. Menoa on koitettu vahvistaa laukauksilla. Nokkelana keksin tehdä parista damista siipidameja, jotta motivaatio vähän nousisi. Kyllä sillä vähän vaikutusta taisi olla, koska eilen Nala meni myös linjalle määrätietoisesti. Vielä pitää tosin ottaa haasteeksi tehdä linjaa sujuvasti hankalemmalla rannalla, mikä todettiin ongelmaksi..

Tuli hoksattua, että nuo muut lajit onkin vähän jääneet taka-alalle, mutta toisaalta se ei edes haittaa. Yksinkertaisena ihmisenä haluan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Toko on tietenkin koko ajan vähän kuvioissa, mutta senkin kanssa edetään tuntuman mukaan, ilman hoppua. Tiedetäänhän mitä kiireessä saadaan aikaan. ;) Nome tuntuu mukavalta lajilta, kunhan sen saisi vielä vähän paremmin sisäistettyä.

Viime viikonloppuna käytiin myös Onnin kans metsällä, mutta eihän siellä näkynyt mitään muuta kuin yksi hirvi, joka taisi hämmentyä kannon nokalla tapittavasta ihmisotuksesta. Harmi, kun hirvellä on liian työlästä tehdä laahausjälkeä. Onni kuitenkin paahtoi menemään ja minä tallasin perässä "gepsin" avulla.

Popsi popsi..

"Mut laitettiin taas istuun johonkin hemmetin pusikkoon.
Kuulemma pitäis koittaa vähän poseerata"

"Ja surkiat, ei jaksattais!"

"Ois kyllä aivan mahoton nälkäki. Emäntä
ei ruoki mua kunnolla, vaikka väittää."

"Onneksi löysin sentään jotain syötävää, emäntä ei kyllä
kameransa takaa huomaa mitään vaikka vähän maitelisinkin tätä."

"Se oli kyllä hyvää, nam! Mutta tulipas hilpeä olo! Hiii."

"Tuntuu, että kontrolli pettää. Mutta ei se haittaa!"

"En kyllä hallitte enää ollenkaan mun
kroppaa. Mutta ei sekään haittaa!"

"Hei, näiks säki! Tonne meni vihreä mies kauhialla kyytillä! Perään!"

"En saanu vihreätä miestä kiinni. Nyt onki jo tylsää
ja vähän voimaton olo riehumisen jälkeen.
Älkää lapset syökö tuntemattomia sieniä."

Lahnamarkkinoilta haukirantaan

Nyt on koulut aloitettu kovalla tahdilla. Loppulomasta käytiin vielä Iissä mökillä, Nala sai pitkästä aikaa leikit sakemannin kanssa hermostumatta. :) Parin päivän vapaus teki hyvää sekä koiralle että omistajalle.

Kyyhkysjahtiin ei valitettavasti päästykkään, mutta sorsajahtia päästiin seuraamaan. Siellä rikastuttiin hädin kokemuksella, koska sorsia tippui tasan kaksi: molemmat viereisen porukan ja toinen sorsista lähti takaisin lentoon, kun mentiin koirien kanssa etsimään sitä.. Nala teki samalla katoamistempun ja sitä piti vähän aikaa etsiskellä kävellen edes takaisin polvia myöten vedessä.. On se sorsastus hauskaa.

Samaa jankataan edelleen. Nomessa linjaa ja tokossa voivoi-liikkeitä. Vähän oon myös koittanu saada tuohon koiraan semmosta hassua rämäpäisyystahdonvähänhepuloida-fiilistä, you know. Koira on liian lunki reenatessa. Se tekee kyllä, mutta siinä ei oo sitä intoa, jota pitäis olla, että se näyttäis kivalta. Ehkä omistajan ominaisuudet ei riitä innostamaan koiraa tarpeeksi tai oon vaan vahingossa (eli ajattelematta) palkannut asialle sopivasta asiasta.

Nomemasennuksesta päästään pikkuhiljaa taas rypemään ylös. Totesin, että helpoin molemmille on tehdä tämäkin ruokapalkalla. Koitin vaihtaa palkkaa leikkiin ja riekkumiseen, mutta siinä tuli ilmeisesti se "ohjaaja ei osaa leikkiä" -kysymys tuli taas ilmi. Nala ei myöskään palkkaudu pelkällä noutamisella, joten se ei ehkä sitten ole oikea noutaja. Hyvä koiran omistaja tietää, mikä koiralle on paras palkka ja ajattelemattomana koitin tyrkyttää Nalalle jotain aivan muuta. Mitä tapahtuukaan, kun koittaa tehdä "oikein".....

Ruokapalkan avulla on tehty suorilla teillä linjaa ruokakupille (pisimmät matkat) ja damille (lyhyemmät matkat). Myös pelloilla ollaan tehty linjaa markeeraus-linja -systeemillä. Näillä kaikilla keinoilla Nalan vauhti on kyllä ollut hyvä. Läheiselle pellolle aion tehdä Nalalle vahvan targetin, jonka avulla pystyttäisiin tekemään lopulta sokeita linjoja, jolloin alkuun ei tule motivointia. Pikkuhiljaa. Paitsi että kokeeseen pitäisi vaivautua lokakuun alusta. Kun kerta kesällä suunniteltiin, niin ei kait sitä voi noin pitkällä varotusajalla jättää väliin? :D Kunhan saadaan tuo linja hyvään saumaan niin hyvin menee, koska Nalan motivaatio riistakokeessa ei todellakaan laske, kuten dameilla vois tapahtua.

Viikonloppuna Nala kävi moottoriveneen kyytissä ja viihtyi siellä huomattavasti paremmin ku autossa. :) Käytiin myös Kortesjärven markkinoilla, jossa Nala muisti possuilla kohtuullisesti, kuten asiaan kuuluu. Nala sai katsella Pohjanmaan ihme-juhlia, joissa paukuteltiin raketteja järven rannalla. Meidän rannassa ei moisia sytytelty, mutta naapureidenkin raketit näkyivät hyvin meille asti. Nala odotteli terhakkana, että milloin sais mennä noutaan ne veteen tippuneet riistat. Toivottavasti joku ne sentään poimi, ettei roskatikut jääneet sinne lojumaan.

Kesän viettoa

Kylläpä helpottaa, kun sai työssäoppimiset tehtyä ja pääsi viettämään jopa lomaa vähän aikaa. En ole blogia jaksanut päivittää, vaikka ehkä me jotain on sillä välin tehtykki. Ainakin sijainti on vaihdellut suuresti. Ähtäri-Kannus-Naantali-Helsinki-Kortesjärvi on viime kuukauden liikkuma-akseli. Vielä tämän viikon aikana siirrytään muutama sata kilometriä. :)

Nalan kanssa on tehty pikku nomehetkiä, eli tosi lyhyitä treenejä. Linjalähetys on kuukauden sana. Ehkä se toimii, ehkä ei. Ohjaaja ei ymmärrä koiraansa, joten treenailut menee tasaisin väliajoin takapakkia. En ehkä osaa tehdä tarpeeksi innostavia treenejä.. Tahtoo personal trainerin! :) Kunhan koulut taas alkaa, niin ehkä saan vapaaehtoisia damin heittäjiä, jotta Nalan motivaatio pysyis hyvänä. Nalaahan innostaa eniten markeeraukset ja liikkuva saalis, joten hakuruudut (jota ei muuten oo muistettu reenata) ja suuntareenit on jokseenkin haastavia. Hyväksi treeniksi havaitsin kahden apurin treenit, jossa koira lähetetään T-asetelmasta joko oikeaan tai vasempaan. Molemmissa suunnissa on ihminen, joka heittää damin, kun koira lähetetään. Näitä ei toki saa innostua tekemään liikaa.

Hakua Nala pääsi treenaamaan pari kertaa. Eka kerralla tehtiin kaksi pistoa haamuille, joista 1. meni kahdella yrityksellä ja toinen yhdellä. Vauhtia kuitenkin oli yllättävästi. Näyttövauhti oli reipas, mutta siinäkin parannettavaa. Seuraavalla kerralla tehtiin ensin pari näyttöharkkaa ja sitten kaksi hakua. Nalaa avustettiin vielä ekalla näytöllä, jotta vauhti pysyisi ja toisella maalimies pysyi piilossa. Näytöt meni oikein hyvin. Toisella maalimiehellä Nalan suuntavaisto tai komponentit (tai mikälie) meni sekaisin ja Nala lähti haahuilemaan mihin sattuu. Hihkuin vähän ja sitten onnistui jo paremmin.

Nala harjoittelee edelleen tokon voittajaluokan liikkeitä, jotka ovat edelleen vaiheessa. Olen myös havainnut, että itse olen hyvin suurpiirteinen noiden liikkeiden kouluttamisessa ja nähtäväksi jää, kuinka se kostautuu. Luonteelleen ei mitään mahda, mutta edes joskus vois olla pikkutarkka. Olisikohan se sitten se hetki, jolloin multa alkais napsahtaa hermot..

Nala on päässyt kuukauden aikana näkemään uusia paikkoja paljon. Naantalin kalliovuorilla Nala kiipeili kivillä ja kallioilla. Ohjaaja ei uskaltanut. Uusia koirakavereita tavattiin, mutta kaveruus oli yksipuolista.. Helsingissä Nala sai kokeilla rullaportaissa kulkua ensimmäistä(?) kertaa. Hämmennystä herätti alkuun se, että etujalat liikkuu, mutta takajalat jää! Pieni tuuppaus ja takajalatkin oli mukana. Reippaasti sujui siis portaissa meno. Toisaalla pääkaupunkiseudulla hätääntymistä (ohjaajalle) herätti lenkkipolulla luikerteleva käärme, joka onneksi ei ollut purulinjaa.

Onnea Nala 2 v!

Tasan kaksi vuotta sitten syntyi lauma "pikku-Pennejä". Onnitteluterveiset myös pentuesisaruksille!

En muista missä olin tasan kaksi vuotta sitten, mutta vuoden takaisen muistan varsin hyvin. Silloin oltiin SNJ:n leirillä. Nalan ollessa yhden vuoden ja yhden päivän ikäinen aloitettiin molempien kisaura. Ja ihan kelpo suorituksella. :) Muistelkaamme tuota viikkoa muutamalla kuvalla.

Nala tokopysteineen. Kukahan tuon komean tuopin saa tänä vuonna. :)
Poseerausta Loviisan kivimetsissä.

Nala 1v.

Paukkuu ja pinkasee

Viime viikonloppuu oli taas koiran ohjaajalle tehokas. Nalakin oppi ehkä vähän uusia asioita, mutta niillä parilla treenillä ei niin pitkälle kanneta.. Kouluttajina toimi Miso Sipola ja Janne Lähteenaro.

Lauantaina tehtiin kateltiin perusjuttuja: seuraamista, lyhyttä linjaa ja taakselähetystä. Seuraamista Nala on sen verran parantanut lähiaikoina, että malttaa pysyä suht koht oikealla kohdalla hätiköimättä. Se meni siis ihan jees, tosin vielä tarkkaavaisempi sais Nala olla. Linjaharjoituksissa otettiin ensin perus "viedään dami, tullaan takaisin ja lähetetään" -harjoitus. Sen jälkeen harjoiteltiin malttia (eli paljon odottelua). Kaksi koiraa kerrallaan suoritti markeerauksen ja linjallelähetyksen, muut odotteli. Takaalähetyksessä heitettiin pallo koiran siltä puolelta, jolta haluttiin koiran kääntyvän ja käytettiin tietenkin saman puolen kättä merkkinä. Nämä menivät hyvin. Nalan "päivän miinus" tuli huonoista otteista, eli damin roikottamisesta ja tiputtelusta. Alkuun Na oliki kyllä vähän turhan tohkeissaan...

Sunnuntaina tehtiin linjaa ja walk uppia (eli sanastoa tietämättömille: kävellään rivissä, laukaus, markeeraus). Linjaharjoittelussa vietiin 2 damia (/koira) toiseen päähän ja 1 toiseen. Nämä kaikki haettiin vuorotellen, ees taas kävellen. Nala meni ekan hyvin, mutta seuraavilla piti muistaakseni ottaa muutamia metrejä lähemmäs. Mulla on erittäin huono muisti, joten en muista tarkkaan kaikkia harjoituksia, mutta tuosta lähdettiin vaikeuttamaan reeniä markeerauksen kautta. Ensin mentiin sama linja, jota jankattiin. Sitten tuli markeeraus, mutta lähetettiin edelleen linjalle. Sitten vasta markeeraus pois. Na meni linjan hyvin, mutta toista kertaa ei niin hyvin. Kävin näyttään damin sille ja uusi yritys meni paremmin. Markeeraukselle lähti epävarmasti (monta käskyä ja niin edelleen), mutta muuten jees.... Walk upissa Nala kulki maltillisesti, mutta markeerasi huonosti. Kouluttaja painotti kaikille oman markeerauksen tärkeyttä. Tämä opittiin kantapään kautta, kun yksi koiranohjaaja piti ohjata damille. Tässä koimme, että helposti tulee se 10-15 metrin heitto suuntaan tai toiseen. Kuvitellaanpa, että koira ohjattaisiin samalle alueelle ja tuuli on väärästä suunnasta. Koiralla menee herkästi luotto ohjaukseen jos dami löytyy aivan muualta (ts. koira päättä itse minne menee). Pointti siis: älä katso koiraa, vaan markeeraa!

Tulevat reenit meillä liittyy pitkälti linjaan, koska se on aika heikoilla pohjilla suhteessa Nalan ikään kuitenkin.. Nalan into muuttuu vaan tosi helposti keskimmäisen sormen ojennukseen, joten reenit pitää pitää tosi lyhyinä. Päätin hankkia myös starttarin reenejä helpottamaan.

Joskus ratkaisu on rodun vaihto

Nomeilun merkeissä on jatkettu Ähtärissä. Nala pääsi jäljestämään noin 100m (tai alle) pituisen jäljen. Sama kani oli tuottanut toiselle noutajalle ongelmia, totesimme sen olevan rotutietoinen koira, joka ei mitä tahansa kania jäljestäkään. Nala kuitenkin jäljesti innokkaasti juoksennellen tuon miltäänhaisemattoman jäneksen (se ei oikeastikkaan haissut miltään, vaikka oli kolmatta päivää sulana). Nalan kulku oli tosiaan innokasta ja jokseenkin mutkittelevaa.. Loppujäljestystä en nähnyt, sillä vedin sen kummun taakse.

Eilen (jos nyt on maanantai? Päivät sekaisin...) kävin katselemassa nome-koetta Juupajoella. Alokasluokka kisattiin siellä. Mielenkiintoista oli ensimmäistä kertaa päästä näkemään noitakin kokeita, onhan sitä omakin noutaja jo kohta 2v. :) Tehtävät oli ihan siedettävän oloisia. Pahin paikka olis Nalalle ollut varmaankin pitkä vesimarkeeraus, jossa toinen riista lensi rannan tuntumaan ja toinen keskemmälle lammikkoa. Lisäksi lähetys oli viistoon. Ohjaus oli mukavan näköinen, joka tapahtui metsässä. Tällä hetkellä Nala on kylläkin vielä keskeneräinen ohjausten suhteen, mutta sitä aletaan nyt treenaamaan urakalla.

Tuosta kokeesta innostuneena nimittäin aloin tutkia nome-koekalenteria, olisiko siellä meille sopivia kokeita (eli ajankohdaltaan sekä sijainniltaan passeleita). Tavotteeksi ajattelinkin ottaa Nalan nome-koeuran aloituksen syyskuulle. Saa nähdä miten tyttöjen käy. Kovaan treeniin pääsee mukaan siis linjat, lähihaku ja ohjaukset yleensä. Sen lisäksi pitäisi tehdä veteenlähetyksistä varmempia ja matkaa lisätä noissa. Pitemmät kaksoismarkeerauksetkin ois ihan jees. Riistan käsittely Nalalla on sujunut tänä keväänä hyvin, joten sitä ei onneksi tarvitse hinkatajahioa.

Kuinka noutajamaista

Kesä on käynnistetty työssäoppimisen voimin Ähtärissä. Luvassa on noutajan kouluttamista ja pikkunoutajien hoitamista (=paijaamista). Jospa sitä jotenki kehittyisi jollain saralla, jotta pääsisi tuossa koulutuksessa vähän eteenpäin.

Nyt nomeillessa on tullut pohdittua, kuinka sitä ei oikeen missään lajissa osaa edetä kunnolla ja määrätietoisesti. Ainut, missä on jotain kehitystä ollut, on toko. Sekin laji on voittajaluokkaan sen verran yksinkertaista, että haastetta ei ole ollut nimeksikään. Tästä eteenpäin varmaan alkaa sitäkin olemaan. Toko on helppoa sinänsä, kun se on niin kaavamaista ja tietää (periaatteessa) tarkalleen, mitä pitää opettaa ja miten. Toisaalta se taas on kaavamaista hinkkaamista kentällä, joka puuduttaa pitemmän päälle. Pointtina kuitenkin ajattelin, että pitäisi varmaan pohtia tarkemmin, mihin päin tästä lähtee etenemään, koska en kykene treenaamaan koiraa joka lajin huipulle. (Sinne asti ei varmaan ehditä kapuamaan kuitenkaan, mutta päämääränä kuitenkin.) Nyt kun ei tasontarkastuksia vartenkaan tarvitse enää treenata, voisi sitä ainakin vähän punnita noita lajeja.

Tasontarkastuksista puheen ollen, ne oli viimesellä kouluviikolla ja meni muuten päin sitä itteään. Tuuli pyöritti jäljen ja Nala pyöri jäljestäessään kuin hyrrä. Ei se sitä tietenkään normaalisti tee, mutta kun oli tasot niin tuulen piti pilata homma. Tietenkin. Esineruudussa Nala laamaillen löysi yhden esineen. Jes.

Nomeilun pariin: Tänään käytiin hakuruudulla ja otettiin yksi ohjaus pieneen saareen (eli eteenlähetys ja lähipillitys). Nala empi veteen menoa, mutta patistin sen lopulta sinne. Dami löytyi hyvin. Hakuruudussa oli riistaa. Nala haki suhteellisen hyvällä puhdilla kolme viidestä. Seuraamista pitää vielä harjoitella. Nala säntäilee kuin hullu ennen treenejä. Virtaa täynnä.

Tänään ostin ruutumerkit, joten kait sitäkin pitäisi ruveta vääntämään. Ajattelin kuitenki edetä siinä omalla tahdilla, ottamatta stressiä. On kyllä paljon muutakin kesken vielä, mutta eiköhän nekin sitten ajallaan tule treenailtua.... Ei jaksa stressata just nyt. Varsinkaan kun pitäisi tehä kesälle annettuja koulutehtäviä.

Nome-leiri Muuramessa

Pikapäivitys leiristä. Tässä vaiheessa, kun alkaa työt kasaantua ennen loman alkua, ei ehdi mahdottomasti aikaa tuhlata. :)

Torstaina mentiin, mutta perjantaina aloitettiin koulutukset. Meillä kouluttajana toimi Tomi Sarkkinen, jolta sai paljon hyviä ohjeita. Tehtiin ensin pari markeerausta ja sitten jatkettiin haastavempiin harjoituksiin, jossa tuli linjalle lähetystä laukauksen avulla. Nämäkin tosin muistipaikalle, sillä aikaisemmat markeeraukset tuli samalle paikalle. Nala rupes heti vaikeampien harjoitusten kohdalla possuilemaan eikä tehnyt kunnolla. Damin jätti ekalla yrittämällä noutamatta ja haisteli omiaan. Damit saatiin silti noudettua, mutta "Pepen" motivaatio ei noussut. Sitä se olikin sitten melkein koko loppuajan (siihen asti, kun päästiin riistalle). Harjoteltiin myös lähihakupillitystä ja sen käytännöllistä käyttämistä. Koira kannattaa pysäyttää ennen haluttua aluetta ja pillityksellä se etenee vielä alueelle asti hakemaan. Ei siis tarvitse turhaa ajaa koiraa alueen yli ja pillittää vasta sitten.

Lauantaina mentiin veden ääreen. Nala teki ok ensimmäiset markeeraukset ja linjan, joka tuli samalle paikalle kuin markeeraukset. Vesinoudoissa tehtiin lähetys viistoon, ja annettiin koiralle useampi vaihtoehto mennä veteen. Se suorin oli tietenkin ainut sallittu ja väärästä kutsuttiin takaisin. Linjalle lähettäessä tuli muistaa antaa "eteen"-käsky vielä ennen vettä, jotta koira varmasti sinne menee. Tehtiin myös kaksoismarkeerausta vastaavasti: koiralla kaksi mahdollisuutta mennä damille. Ensimmäinen nouto oli helppo, mutta toinen vaikeampi. Possulle se oli liian vaikea ja piti helpottaa uudella heitolla. Sekin jäi välille......... Sen jälkeen tehtiin vielä suora linjalähetys veteen, jonka Nala ois mielellään jättäny noutamatta. Meni kuitenkin patistellessa veteen ja haki kaksi damia.

Haku toimi hyvin, koska ruudussa oli riistaa. Nala haki innokkaasti ja toi reippaasti! Ei tarvinnut pillittää kuin kerran. Kanin se toi myös hyvin vaikkakin jäljen ohi paahdettiin tuhat lasissa.

Sunnuntaina kokeiltiin mölli-WT:tä ja ihan onnistuneesti. Nala oli 17 (?) koirasta neljäs. Tehtävinä oli markeeraus ja sen jälkeen samalle paikalle linja. Nala meni suht ok, mutta palautus oli hitaahko. Molempia noutoja helpotti laukaus. Toisella rastilla oli pätkä seuraamista ja sitten PITKÄ markeeraus (Nalan aikasempiin verrattuna). Tässäkin laukaus. Nala seuras sinne päin, välillä ryntäs eteenpäin. Markeerauksessa meni vauhikkaasti suoraan alueelle, haki jonkun hetken ja toi damin takas. Ote oli remmin päästä, eli tosi huono. Ei kuitenkaan tiputtanut. Jouduttiin vielä uusintaan, koska oltiin saatu tasapisteitä muiden kanssa. Tehtävänä normi markeeraus. Nala meni hyvin, mutta tiputteli damia ja kantoi edelleen huonosti.

Viikonloppuun olen silti tyytyväinen, sain ainakin itse paljon irti.

Laitanpa vielä joitain asioita ylös, mitä jäi mieleen leiriltä:

• Voisin vaatia koiralta jo jotain, ollaan jankattu vähän paikallaan. Koira tuntuu osaavan jo melko paljon
• Seuraamisesta pitäisi tehdä "automaatio". Ei tarvitsisi keskittyä koiraan vaan voi seurata ympäristöä. Erityisen mukavaa olisi saada tämä aikaan ensi syksylle.
• Olisi mielettömän kätevää, jos ruokapalkan saisi pois...
• Pillityksiä pitäisi harjoitella: pysähtymiselle kasvattaa etäisyyttä, lähihaun harjoittelua jatkaa ja luoksetuloa varmentaa.

Vielä muistiinpanoja luennoilta

Heikki Nevalaisen luento:

• Pennun kanssa helppo aloittaa jäisellä riistalla
• Seuraamisessa viretila alhaalla (vire kyllä nousee, kun tulee toimintaa)
• Ihanne: koiraan ei tarvitse kiinnittää huomiota
  
• Malttiharjoituksissa ohjaaja rauhallinen, palkkaus makupalalla
• Ongelmaharjoitukset lähellä ohjaajaa, tällöin pystyy puuttumaan virheelliseen toimintaan
• Pillitykset vasta kun on tarvetta (esim. luoksetulo, kun koira lähtee huitelemaan muualle)
• Noutojen harjoittelu esteiden yli hyvä muistaa
• Hyppiminen poi ajoissa: pidä dami/riista alhaalla, vie selän taakse, kiellä jos tarpeen
• Ohjausharjoituksissa ruokakuppi hyvä apu
• Takaalähetyksiin vaikka useampi dami, jotta koira varmasti löytää
• Takaalähetysmerkki ylöspäin
• Harjoittele eri asioita erillään (esim. linjaharjoituksissa älä puutu palautuksiin)
• Koiran ja ohjaajan välimatkan lisäys tapahduttava nopeaa, koiran ja damin etäisyys edelleen pieni (suuntien opettelussa)

Reima Ronkaisen luento, kokeeseen valmistautuminen:

• Oman koiran tunteminen: heikkoudet ja vahvuudet (tiedät, miten koira suoriutuu tehtävästä parhaiten)
• Valmistautuminen edellisinä päivinä koiran mukaan: millaisia harjoituksia ja milloin
  
• Tekeminen AINA samalla tavalla (lähetys, merkit...), rutiinilla kokeessa
• Kokeessa ei mitään uutta
• Kontakti koiraan ennen koepaikalle menoa
  

Neiti Kevät on tullut kaupunkiin

Keväiset treenit eli haku ja jälki on saatu juhlallisesti aloitettua tälle keväälle. Jälkiä on ehditty tehä jo kaks, mutta tänään vasta alotettiin haun osalta.

Tämän päivän treeneissä ekana tehtiin kuitenkin esine-etsintää ja hyvä niin, koska koiralla oli vielä energiaa silloin. Hakuruutu on asia, mikä tahtoo mennä pieleen, jos koira on tehnyt jo muita suorituksia sen alle. Nyt meni kuitenkin hyvin. 1. kerralla Nala haki 3 esinettä vauhdikkaasti. 2. kerralla oli vähän enemmän ongelmia, kun koira ei käyttäny nokkaansa paljoakaan. Kotiin tuli kuitenkin 2 esinettä, joista toinen muovipullo.

Haussa otettiin pistoja kaksi, toinen "umpipiiloon" (laatikossa kansi auki rullailmasun takia). Nala meni hajulla, tosin ei suoraan. Harhaili vähän siellä täällä, mutta löysi pian. Ilmasut toimi.

1. jälki oli kosteahkolle pellolle, noin 200 askelta, siksakkia. Suurin ongelma oli, kun ohjaaja ei pysy kartalla jäljestä. Nala ei enää ryntää menemään, vaan pyrkii tarkastaan askeleet tarkkaan. Veti usein sivuun jäljeltä ja pyrin huomauttaan noista. Tarkensi reippaasti huomautettaessa.
2. jälki taimitarhan pellolle, josta jälki näkyikin jo paremmin. :) Pituus oli noin 160 askelta, 90 asteen kulmia 2. Nyt Nala meni jopa askeltarkemmin kuin edellisen, mutta harhaili vieläkin välillä pois jäljeltä, yhden kerran aika paljonkin. Kerran jäi paikoilleen odottamaan ohjeita. Kulmat meni hyvin, ei mennyt kummastakaan ohi, vaan kääntyi samantien oikeaan suuntaan.

Muuten on tullut treenailtua nomen osalta suuntia ja markeerauksia (1 ja 2). Kuukauden päästä on nome-leiri Muuramessa, josta toivottavasti saadaan uusia jekkuja treenamiseen. Tokon voivoi luokka on pyörinyt mielessä ja treenauskäsittelyyn on päässyt kaket, hyppynouto, ja ruutu (kosketusalusta tähän mennessä). Vanhojen liikkeiden osalta on maahanmeno ja luoksetulo ollut treenauksen alla. Maahanmenoon nopeutta hinkataan, mutta jostain avaruudellisesta syystä Nala ei mene enää normaalisti liikkeestä maahan. Seisominen on kivempaa.

Onni on saanut aktiviteetikseen opetella kiepahtamaan itsensä ympäri. Haastavaksi homman on tehnyt se, että käytin vain naksutinta sen opettamiseen. Ihme kyllä, edellisillä kerroilla sain sen jopa toimimaan! Tätä pidän top3 meriittinä Onnin koulutuksessa. :) Kyllähän tuohon aika moni haarjoituskerta meni, mutta pahin oli ohi, kun sai ukkelin takapuolen liikkumaan. Siitä se sitten lähti sutviutumaan paremmin.

Vappuna Onni pääsee takaisin kotiin, ensinnäkin stressaamisen takia (tai no en tiedä mistä johtuu, mutta muutamat ikävät tuhot se sai täällä aikaseksi) ja että Muuramen reissun ajaksi ei välttämättä ole hoitopaikkaa. Olisi kyllä kiva pitää tuota täällä kauemminkin. On se sen verran hassu äijä.

Sunnuntaiaamuna Nala sai säikäytettyä ohjaajansa perusteellisesti. Aamuherätys oli taattu, kun labbiksen naama oli turvonnut paksuksi. Huulet oli moninkertaiset paksuudeltaan ja silmänympärykset myöskin turvonneet. Helpotuksena annoin Nalalle annoksen kyypakkauksesta, jotta turvotus laskisi. Iltaan mennessä se oli jo aika hyvin laskeutunut ja uskaltauduin lenkille koirien kanssa. Sitten Nala sai taas lisää massaa päähänsä. Ensin pikkupahkuroiden muodossa, mutta nekin turposivat lopulta isommaksi köntiksi. Mistälie puskasta ne patit napanneet. Aamuisen turpoamisen syytä ei ole tiedossa, koska ruoassa ei ole mitään uutta ja aivan illalla ei edes käyty lenkillä.. Toivottavasti tuota ei tapahtu enää uudestaan..

Kevennys

Onnilla on hassuja tapoja, mutta tälle jaksaa aina nauraa. Siinä kun muut laittavat blogeihinsa treenivideoita, mää aattelin viihdyttää lukijoita paljastamalla koirieni todellisen älykkyyden. Luuleekohan tuo koira oikeasti, että tuota "peitettyä" luuta ei kukaan huomaa..?

Hauenleuoista huulikorun kokosin

Onpa taas kulunut joku tovi edellisestä kirjotuksesta. Laiskuus iskenyt taas tämän osalta.. Eipä meidän elämässä mitään suurempaa ole tapahtunutkaan, lähinnä jotain pientä on tullut treenailtua. Molemmille on naksuteltu hassuja juttuja. Onni on koittanut oppia pyörähtämistä, mutta vielä se ei ole edes älynnyt liikuttaa jalkojaan (ehkä pari kertaa vahingossa). Pää kyllä kääntyy jo. Nala on jatkanut valojen sulkemista. Oman mokan takia piti ruveta korjailemaan tuota temppua. Seinälle miellyttävämpi tekniikka on nimittäin sulkea valot kuonolla raapivien kynsien sijaan.

Kevättä on ollut ilmassa vaihtelevasti, mutta toivottavasti se nyt sieltä kunnolla tulee, kun on kerran noin tyrkyllä. Hei hei, kivat hanget.. Maastolajien treenaamista odotellen.

Vaikka ihan suht hyvin onnistuuki, en silti tykkää lumella treenailla nomea. Koira seuraa liikaa painaumia ja seuraa helppoja reittejä. Sen lisäksi damit uppoaa lumeen helposti niin, ettei haju pääse kolosta pitkälle. Yritän siis etsiä lisää hyviä puolia lumien lähtemiselle.

Tulevaisuuden suunnitelmat (eli ensi kesä) on vielä epävarma vähän kaiken osalta. Johonkin varmaan pitäis tuppautua kisaamaan jotain. Ohjaaja vaan ei ole äärimmäisen innostunut, koska kaikki muut lajit on kisojen osalta tuntemattomia. Ei tahtois mennä kokeisiin, jos ei tiiä mitä niissä oikiasti tapahtuu. Jännää.

Huomenna olis luvassa avoimen luokan liikkurointi jopa kahdelle koiralle, mutta silti jännittää vähän.. Ei ole kiva pilata toisten suorituksia, jos sössöttää mitä sattuu. Pitää varmaan vielä ennen nukkumaanmenoa toistaa nuo liikkeiden suoritukset ääneen mutisten. Nyt ei ole muita kuuntelemassakaan. :) Viikonlopun jälkeen pitäis koittaa suoriutua kennelvuorosta. Koirille se tietää tylsyyttä ja ohjaajalle se tietää ketutusta (5 pv loma menee siinä). Positiivisia puolia etsien: ei ole lukiolla niin paljon hommaa, kun kerta ei ole tunteja niin paljoa!

Jotta tässäkin päivityksessä olis jotain järkeä, pistän loppuun vaihteeksi kuvan Onnista.

Tokokoe, Kannus 11.3.

Viime keskiviikkona käytiin tokoilemassa Nalan kanssa. Paikkana oli tuttu Dogness-halli kumimattoineen.

Tuomari: Piritta Pärssinen

Paikallaolo 8½: Nala oli haistellu välillä ja samalla töpötellyt etutassujen kanssa. Meni myös hitaasti maahan.
Seuraaminen 9: Nala ei ollu läheskään täysillä mukana, vaan vaihteli etäisyyttä. Kontaktia piti vaihtelevasti. Törmäili käännöksissä.
Maahanmeno 8½: Ei ollu nopein mahollinen.
Luoksetulo 9: Pysähys ihan hyvä, mutta vauhti sucks.
Seisominen 8: Ei olu napakka ja takajalat liikkui, kun menin taakse.
Nouto 8: Palautuksessa törmäsi, muuta kommenttia en muista kyllä... (Ja ohjaaja opettelee heittämään noutokapulaa osumatta kattoon)
Kaket 10: Kaikki ok.
Hyppy 10: Istuminen hieman liian hidas, mutta muuten hyvä.
Kok. 10

Yht. 179,5 -> AVO1 -> TK2

Täällä vielä videomateriaalia kokeesta, vaikkei tuo meno mitenkään näyyttävää olekaan. :)

Omasta mielestä koe tuntui menevän huonommin, mitä aikaisemmat avoimen kokeet, vaikka pisteitä tulikin enemmän. Mietin mitähän sitä tekisi, jos aikoisi saada koiran keskittymään kunnolla ruokakupin kanssa. Ilman ruokakuppia tahtoo mennä into, mutta ruokakupin kanssa se keskittyminen kiinnittyy liikaa siihen ruokaan... Muutoin kuin kokeissa Nala kyllä keskittyy ruoalla, mutta kokeet tekee sen laamailun.

Noh, joka tapauksessa seuraavassa tokokokeessa kilpaillaan voittajassa, mikä todellakin hirvittää jo nyt. Voittajaluokka on mulle aivan vieras asia ja siihen tulee monta uutta asiaa, joitten opettaminen on mulle vähemmän tuttua. Ruutu ja tunnari nyt pääosassa.

Torstaina nomeiltiin joella, tehden muistiharjoituksia. Nalalla ei into ja muisti riittänyt tuohon hommaan.. tai no, ensin meni muisti ja sitten into. Ei millään muistanut taakse jätettyjä dameja, paitsi jos ne näkyi..

Onnikin pääsi viikolla hallille treenaamaan, agilityä kylläkin. Onnin kanssa harjoteltiin keppejä, keinua ja valssia. Jos oikein muistan, viimeksi ollaan agilityä treenattu vähääkään enemmän sillon pari vuotta sitten. Mutta osasi tuo koira yllättää ainakin valssaamisen osalta, kun esteet meni oikein sujakasti (eikä Onni kehitellyt omia reittejään, jäänyt matkalle tai lähtenyt lipettiin). Harjoiteltiin myös sivulletuloja ja seuraamista pikku pätkissä. Onnin taitoihin suhteutettuna se meni ihan hyvin. Sivuilletuloissa vaan mättää Onnin raahaava takamus, kun se ei osaa niitä jalkoja käyttää sivulle tultaessa. Roikkukoon vaan perässä..

Lucky Luke

Huomenna olis edessä taas koe. Viimeset harjottelut on suuntautunee pääasiassa luoksetuloon. Olen käyttäny edelleen takapalkkaa, joka on suurimmaksi osaksi tominut. Apuohjaajat on laittanee palkan koiran huomaamatta taakse, eli toivottavasti koira hoksaa, että se palkka voi olla siellä, vaikken minä sitä sinne laitakkaan. Vauhti on jokatapauksessa pysynyt hyvänä, vaikkakaan ei enää sitä supervauhtia mene. Muissa liikkeissäkään ei pitäisi olla ongelmia, mutta saa nähä mitä koira keksii.....

Viikonloppuna tuli käytyä kotona nauttimassa muun muassa moottorikelkkailun vauhdista ja auringon paisteesta. Innostuin tokoilemaan myös Onnimannin kanssa, joten päätin ottaa sen Kannukseen mukaan. Onnin kanssa oli pitkästä aikaa mukava touhilla, kun toinen oli aivan tohkeissaan (muisteltiin mm. oven sulkemista ja noutamista). Toivottavasti Ooppeli viihtyy Kannuksessa.

Videosaastetta

Videot Nalan viimeisimmästä tokokoeesta löytyy täältä.

Eilen harjoiteltiin hallilla noutamista, hyppyä ja paikallaoloa ohjattuna sekä luoksetuloa, paikallaoloa, maahanmenoa ja seuraamista itseksemme. Noutamisessa ei vaikuttanut olevan tällä kertaa muuta vikaa kuin palautuksen loppuvauhti, mutta mulle kyllä käy tuommoisenaankin. :) Paikallaolossa ei ollut sen kummemmin vikaa, vaikka laitoin houkutusnameja häiriöksi. Maahanmenossa harjoiteltiin pakittamalla ripeää maahanmenoa, koska pitävällä matolla se on haastavampaa. Muutama onnistuminen saatiin, mutta ohjaaja ei osannut lopettaa, vaan palattiin siihen mistä treenien alussa lähettiinkin. Kiva. Luoksetulon pysäytykset onnistui takapalkalla (nami) tosi hyvin, eikä vauhtikaan äärettömän paljon kärsinyt. Otettiin muutama läpijuoksukin. Muissa liikkeissä ei sen kummempaa kommentoitavaa...

Toko, Virpiniemi

Haukiputaan tokokoe suoritettu. Täytyy ensinnäkin mainita, että saapuessani kisapaikalle, pelkäsin eniten sen aiheuttamia häiriöitä. Ei yleisössä eikä vastaavassa mitään vikaa, mutta kehä oli kuplahallissa. Ääntä tuli käyttää, jotta käskyt kuuluisi ja ääni vielä lisäksi kaikui hieman. Alusta oli hiekkatekonurmea tai vastaavaa ja Nalan mielestä erittäin kivan hajuinen...... Siirrytään tuloksiin.

Tuomari: Riitta Räsänen
Paikallaolo 7,5. Nala venytteli takajalat sujuvasti taakse (ja saikin tuomarilta kehut terveistä lonkista), mutta ryömi samalla ja haisteli. Jes.
Seuraaminen 9. Nala oli alussa kuin laama, joka oli eksynyt Andeilta pallohalliin. Puolessavälissä paransi ja sai kehuja. Itse typeröin pysähdyksissä, koska en antanut koiralle armoa, vaan tein ne liian äkkiä.
Maahameno 10. Nyt Nala sen teki, mitä ollaan harjoteltu. Kyynärpäät meni hitaammin maahan, mutta molemmat tassut meni vikkelään.
Luoksetulo 9. Vauhtia oli, mutta pysähdyskin melkeinpä niin hyvä, mihin Nala kykenee. Alustalla ei mahtanut kovin äkkijarrutusta pystyä tekemään, joten mulle tuo oli "agap" suoritus. :) Paitsi että Nala tuli taas suoraan sivulle.
Seisominen 10. Laama eksyi taas kehään tuijottaen ruokakuppia, mutta seisominen oli sentään napakka.
Nouto 10. Nalalla oli vauhtia mennen palaten, mutta palatessa meinas sekä tuomari ja liikkuri kiinnostaa. Nala mutkitteli puolelta toiselle, päätyen lopulta mun taakse ja sieltä mun sivulle! Täh?! Aina, 100% harjoituksista oon koiran ottanu noudoissa eteen. Nyt se keksi tulla sivulle. En suoraan sanottuna tiedä sitäkään, mistä tuo kymppi irtosi tuon mutkittelun takia..
Kaket 9. Syyttävä Kirahvi ohjaajalle, joka ei ottanut kunnon perusasentoa ja koira meni vinoon maahan.
Hyppy 6. Jalat kolisi esteeseen ja 2x istu-käsky.
Kok. 10.
176,5 pistettä -> AVO1, sij. 1.

Ruokakupin kanssa voi käydä noutajan kanssa myös näin. Labbiksen päässä liikkuu vain se yksi asia ja pää liikkuu sen mukaisesti. Kontakti oli väliin vähän hukassa, mutta silti ihan nalanäppärää menoa. Koiran omat sovellutukset tuli taas esille, mutta ehkä se johtuu vaan liian häiriöttömistä treeneistä tai yksipuolisesta häiriöstä. Tästä lähremmä jatkamaan harjoituksia.

Lähes melkein oikein

Tänään vietettiin pakkaspäivän käytännön tunti hallilla, tokoilun muodossa. Nala sai ensimmäisenä näyttää Venäjältä saakka tulleille vierailijoille avokkaan liikkeet (paikallaoloa lukuunottamatta).
Seuraaminen meni päin mäntyä, koira hortoili omaan tahtiinsa eikä panostanut kovinkaan kontaktin pitämiseen. Lopussa vähän panosti, mutta aika heikkoa sekin..
Maahanmeno oli ok, paitsi ei niitä nopeita, joita ollaan harjoiteltu.
Seisominen kait ok, mutta taakse mentäessä siirsi takajalkaa, kun oli sen liian taakse jättänyt.
Luoksetulon tuli vauhilla (jolla ois menty seinästäki läpi), mutta pysäytyksen teki suunnilleen vasta pari metriä minusta (parilla lisäkäskyllä..).
Kakeissa maahanmenot oli hyvät, istuessa liikutti takapuolta.
Noudossa on intoa, mutta palautus edelleen liian hidas (eli ravia)
Hyppy meni hyvin.

Luoksetulon pysäytyksiä harjoiteltiin vielä erikseen takapalkalla, mutta sitä Nala ei ymmärtänyt vaan lönkytteli vähän sinne tänne. No success. Sitten kokeiltiin apuohjaajan kanssa (jossa minä anna käsimerkin ja ao heittää namin). Nala ei tahtonut sitäkään ymmärtää, että se nami tulee muualta tällä kertaa. Noutajatko fiksuja..? No tuossa ei sitten paljoa muutosta saatu aikaan, paitsi vauhtia vähän hidastettua. :) Noudon osalta harjoiteltiin vauhtia karkuunjuoksuilla yms ja saatiin jopa paluumatkalle laukka aikaiseksi. Jesh.

Treenattiin hallilla vielä tennarinomea (vai oliko se tunarinomea) ja tarkemmin suuntia. Nala oli hukassa ja haahuili taas omiaan. Kerran lähti jopa väärään suuntaan! Mokomaki Nappis.

Eilen naksuttelin Nalalle oven sulkemista ja valojen laittamista / sammuttamista. Apuna käytin teippiä, jotta kohde löytyis pikemmin. Äkkiä Nala kyllä hoksas mitä pitää tehdä ja sai jalankin mukaan. Valokatkaisija oli hankalampi, koska oven kahva oli aivan vieressä. Laitoin teipin palan katkasijaan helpottaakseni tuotakin tehtävää. Palkkasin ensin ylös katsomisesta ja ovea vasten hyppäämisestä, mutta pian Nala oli vaan kahvan kimpussa. Jätin pian siitä palkkaamatta, jollon Nala meinas pian luovuttaa. Onneksi hehkulamppu syttyi (ainakin ilmeen perusteella) ja Nala hyppäs katkasijaa vasten ja pian lisäilin jo käskyä.

Tabuna täydellisyys

Tulipa käytyä tuulettamassa aivoja Rukalla perjantaista tiistaihin. Lautaileminenkin oli normaalia mukavampaa pehmeillä rinteillä ja polvet säästyi kivuilta tuolihissien ansiosta. Lihakset kyllä jumiutui ja uusia lihaksia löytyi. Kaulassakin on nyt monta uutta.

Nala oli Kaisan hoivissa reissun ajan. Kuulemma Nala oli ollut vähän narttuäksy ja ottanut yhteen Bellan kanssa, kun pikku issikka oli vähän haukkunut. Onneksi reikiä ei tullut. Kämpille tullessa vastaan tuli kotoisasti kaksi labbista ja riemu oli rajaton. :) Illalla reenatessa Nalalla oli kyllä vauhtia ja tyytyväinen olin. Toissapäivänä tehtiin koeliikkeinä maahanmeno, seisominen ja kaket. Maahanmeno on parantunut huimasti viime kokeeseen verrattuna, pitäisi vaan päästä treenaamaan eri alustoille, jotta tuo vauhti pysyisi. Seisominen on myös napakka ja riittävän hyvä mulle. Kakeissa maahanmeno on yleensä napakka, mutta välillä tuo koira saattaa unohtua ajatuksiinsa ja hidastella. Istuessa liikkuu takapuoli välillä ja saattaa jäädä puolittaiseksi. Silti ihan kelpo mulle.

Tänään päästiin treenaamaan hallille, ku juoksutkin loppui Ruka-reissun aikana. Nala suoritti harjoittelevan liikkeenohjaajan opastuksella voittajaluokan metallinoudon, seuraamisen ja ruudun. Seuratessa Nala tuli about oikealla paikalla, mutta kontakti katkeili paikoin ja välillä oli vähän laiskan näköistä touhua. Väliin Nala kyllä tsemppasikin. Metallinouto meni ihan ok, paitsi Nala törmää palautuksessa. Ei se mitään. Ennen liikkeitä harjoiteltiin vähän metallia ja Nala oli jokseenkin ihmeissään semmoisesta esineestä. Se meni noutamaan innokkaasti, mutta ei tainnut edes ajatella palauttamista ilman kehoitusta. Ruutu sitten menikin niin, että etukäteen oli lelu viety ruutuun. (Hox. Nala hyvällä tuurilla osaa kosketusalustan saati sitten ruutua.) Nala toikin lelun luo, vaikka yritin hihkua odotus-käskyä. :)

Neljännen kansion neljäs kuva

Haastetta pukkasi:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

(4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama.)

Mun kansiot on vuosien mukaan järjestelty ja neljännessä kansiossa oli vain kolme kansiota, joten lähdin laskemaan suoraan alikansioista tuon neljännen (jos näin yksinkertaisesti selittää).

Kuva on otettu syyskuussa 2007, reilu viikko Nalan kotiutumisen jälkeen eli 10vk ikäinen Nala kuvassa. Mun kameralla ei saa älyttömän päteviä kuvia, joten täytyi pyytää Marjo kuvaamaan tuota ipanaa hyviä kuvia saadakseni. Kuvassa ollaan Kannuksessa, opiston alueella ja vielä tarkemmin Koivukartanon takapihalla, jonne aurinko paistoi nätisti vielä neljän aikoihin. Nala osasi poseerata hienosti ja kuunteli ääniä päätään käännellen, mutta tässä kiinnostaa ilmeisesti kädessäni olevat namit. :) Paikallaolo ei tuolloin ollut vielä vahvana, joten vähän sai katsoa, ettei vekara lähtenyt huitelemaan.

Haastamisen jätän väliin tällä kertaa..

Askarrellen

Kolmen päivän vapaa on ihanuutta, mutta edelleen se pitäisi käyttää tehokkaaseen lukemiseen. Ilonpilausta. Kuitenkin, aikaa tuhlatakseni kai, ajattelin laittaa pari kuvaa viimeaikaisista askarteluista. olen innostunut painojen painamisesta, se on mielettömän kivaa. Ja varsinki jos keksii jonku hyvän aiheen.

Ensimmäinen koirapainatus oli tämä Onni-kuva. Sen tein viime syksyllä alkeellisin keinoin, mutta onnistui ihan ok. Nyttemmin väri on jo alkanut kulua pois osittain. Johtuu siitä, että kärsivällisyys meni aikoinaan tuon valkoisen värin kanssa ja laitoin sitä sitten ihan reilun kerroksen.. Kuvassa saattaa näyttää menneen vinoon tuo kuva, mutta oikeasti se on melko suorassa.


Tämä oli suunnitelmissa siihen asti, kun sain tilattua yhden hupparin lisää. Huppari on vaalean harmaa, ja väri alunperin suunniteltu painamista ajatellen. Alkuperäisestä juoksukuvasta tulostin vähän A4:sta isomman kuvan ja parantelin toista jalkaa ja lisäsin toisen, joka oli jäänyt kuvan ulkopuolelle. Piirsin ääriviivat tummalla kynällä, ja sen jälkeen piirsin koiran kontaktimuoville läpi. Malttamattomana en odottanut valoisaa ikkunaa, vaan oli pakko piirtää illalla kun vauhtiin pääsi. Hyvä tuli silti. Leikkasin ohuella mattoveitsellä kuvan irti ja nakkasin kehykset paidan selkään. Paita piti suoristaa erinäisillä patenteilla, koska helmat meni muuten ryttyyn. Alkuun ja loppuun kastelin sientä jotta joka paikka peittyisi kunnolla mustalla eikä miljoonaa värikerrosta tarvittis käyttää.

Joulun allakin tuli pari paitaa painettua, josta lähinnä nykynen innostus on peräisin. :) Nuo paidat ei itseläni enää ole, joten en viitti niitä kaikelle kansalle esitellä. Tuli kuitenkin todettua, että ei tuo paitojen painaminen niin vaikeaa ole, miltä se näyttää. Pitäisi ottaa joku vähän noita (Onni + Nala-kuvia) haastavempi kuva minkä lopputulos voisi olla näyttävämpi. Uutta ideaa odotellessa..

Sijaistoimintojen kuninkuusravit

Koeviikko tulla tuupahti, nyt on tehty jo kahdet kokeet, vielä neljä jäljellä. Onneksi huomisen jälkeen tulee kolmen päivän levähdystauko, mutta sekin pitäisi käyttää hyödyllisesti lukemiseen. Aivan kuten tämäkin aika. Saa nähdä mitä siitä tulee. Suunnitelmissa ainakin matikan kirjotuksiin lukiessa olisi nakata läppärillä kaapinperää, jottei ajatukset harhaudu mihinkään datailuntyyliseen. Pöytä on myös suunnitelmissa tyhjentää, jottei kynsiä tulisi saksittua 2 mm mittaisiksi, ku ne tarvitsee säännöllistä leikkausta!

Joku viikko kokeilin päivien aikatauluttamista, ja hyvin se toimikin, tuli tehtyä asiat ajallaan. Huonompi puoli siinä oli, että aina tuli niitä ennalta suunnittelemattomia menoja, jotka sitten veti aikataulun mylälle. Joka tapauksessa, meinasin ainakin 20.3. asti koettaa jonkinlaista aikataulunpoikasta pitää, että noihin kirjotuksiin tulis panostettua.. Kuulostaa takuulla hullulta, mutta niin olen minäkin! Jos sitä edes joskus oppisi olemaan aikaansaava, edes hetkellisesti.

Nalan juoksut jatkuu, mutta muuten koira on ennallaan. Tokokokeisiin tuli ilmottauduttua (kuukauden päähän) mutta vielä ollaan treenailtu pääasiassa nomea. Pieksämäen jälkeen ei tottista olla hiottu ja varmaan vähemmälle se jääkin näiden juoksujen takia, kun ei hallille päästä. Kyllä nuo liikkeet toimii, ellei mene jotain tosi tyhmää tekemään. :)

Ja ihan pakko on haastaa myös blogia lukevat kirjoittamaan päiväkirjaa 2. helmikuuta eli ensi maanantaina! Itse ainakin aion. :)

Thanks a lot

Ja mitäs tänään odotti kotona koulusta tullessa. Koira sekä verinen sänky, nam. Kyllä, koirallani alkoi juoksut. Noh, hyvä että tulivat joskus (helpottanee kokeiden tutkailua), mutta taas menee hallikortti kankkulan kaivoon, kun sinne ei ole juoksujen kanssa asiaa. Ekalla kerralla tuli kennelyskä ja hukkaan meni melkeen koko kuukausi, nyt vain kaks viikkoa. Hauskaa. Onneksi Nala ei kuitenkaan luonteeltaan muutu vaan on reipas itsensä. Muutenkin tuli juoksut aikalailla ilman merkkejä.

Nometreenejä on jatkettu nämä pari päivää, ja niitä tullaan jatkamaan. Eteenlähetykset on mennyt pieleen omien mokien takia.. Koira on kyllä nähnyt mihin dami on jätetty ja lumessa mennyt selvä ura. Silti (tyhmä minä!) Nala näki muualle muka piilotetut damit ja säntäsi puolenvälin jälkeen sinne.

Ohjauksessa ollaan kasvatettu etäisyyttä koiraan ja damiin. Tähän mennessä oikea on ollut harjoituksen painopiste.

Vanhahko

Viikon aikana on asunto seiskan toiminta ollut suhteellisen normaalia, mutta jotakin väriäkin saatiin mukaan. Allekirjoittanut täytti turhan 19 vuoden iän, ja sitä juhlistettiin syömällä isosti ja harrastamalla urheilulajeja. (No ainakin polvet sain kipeeksi..) Viikonloppuna matkailtiin maakunnissa (ainakin 5 erissä :D ) koetoimitsijakurssi 1:n vuoksi. Istumalihasten kasvattamista oli tuo reissu, mutta saipahan ilmaset pullat sentäs! Nala oli pe-su kennelillä hoidossa ja onnistui keräämään vähän lihaa luittensa ympärille, vaikka ruokamäärät oli ihan normaaleja. Hassua. Energiaa oli kertynyt pään sisälle sitäkin enemmän ja hepulit oli suuret, kun menin koiraa hakemaan.

Nometreenit on mennyt nykyään vähän vaihtelevanlaisesti. Väliin koira osaa ja välillä ei vaan innosta. Olen joka tapauksessa tehnyt kaksoismarkeerauksia, hakua (mm. ojan yli), eteenlähetystä lumiuralla ja pillityksiä (lähinnä istuminen)..
Markeeraukset menee yleensä aina nappiin, Nala lähtee sinne, minne lähetän. Haku on yleisimmin se, mikä menee innottomammin, vaikken kahta useampaa haetuttaisikaan. Nala kyllä kulkee alueella, mutta löntystelee vain ja välillä touhuaa ihan omiansa... Pillitykset etenee, kun vain jaksaisi niitä kunnolla harjoitella.

Tottista pitäisi treenata ongelmakohtien osalta ainakin, nyt kun tuo hallikorttikin on vielä voimassa.. Ehkä voisi katsoa myös voittajan liikkeitä ja pohjustella niitäkin aikansa kuluksi (kun tuota ylimääräistä aikaa onkin niin kamalasti :D )

Kevyttä

Lukiolla jatkettiin, mutta onneksi eka viikko kesti vaan kolme päivää. Perjantaina tuntu olevan jo liian väsy.. Eilen oli ulkona mahtava keli, mutta kirosin mielessäni, kun ei ollu just saatavilla kameraa. Tänään on tietenkin pilvistä, kun kamerakin ois.

Kokeen jälkeen ollaan otettu kevyemmästi, ei olla treenailtu kuin ihan pikkupätkiä. Nala on ollut terhakkana, lukuun ottamatta luoksetulon pysäytystä, joka uhkasi taas pahasti tulla läpi. Ennen seuraavaa koetta tuo pitäisi saada paljon varmemmaksi. Ehkä pitäisi tuohonkin liikkeeseen tukkia namit avuksi, koska se on ainakin varma nakki, että labrootteni menee ruoan perässä.

Nomea kuitenkin pitäisi harjoitella nykyistä enemmän. Nalan intokin on noussut tuota lajia kohtaan, joten mikään muu kuin ohjaaja ei sitä estä. Jänskättää kyllä ajatuskin starttaaminen nome-kokeessa, koska koskaan en ole livenä noita kisoja nähnyt (vrt. tokokokeet, taipparit..). Vahvasti harjoituksen alla (ennenkä mitään voi edes suunnitella) on eteenlähetys, pillitykset ja ohjaus. Markeeraukset (1 ja 2) on menny ok kuin myös haku. Nala lähtee nykyään huomattavasti kauemmas hakemaan, mitä esim. kesällä.

Toko Pieksämäki

Meille tulee vähän liianki tavaksi nuo pitemmät kisamatkat. Mitäs sitä asuu josain Pohjanmaalla/pohjoisessa (ei onneksi Lapissa kuitenkaan) niin kaikkialle on pitkä matka. Onneksi välillä on sentään lähelläkin jotain kokeita, mutta tälläkin kertaa matkattiin vähän kauemmas, junalla oikein. Vuorossa oli Pieksämäen valloitus.

Labbiskaksikko päätyi kokeilemaan onneansa tokokehissä, toinen alokkaassa ja toinen avoimessa. Koskaan en ole ennen kisaa hermoillut noin "paljoa", ehkä se on tarttuvaa..? Dääm suoritti liikkeet kunniakkaasti, mutta harmikseen ei saanut pomppia pomppujansa hyppyesteen yli. :) Oma pyrkimys oli saada Nala tekemään reippaan suorituksen, päällimmäisenä tavoitteena ykköstulos.

Estehypyn sijoittelu helpotti tilannetta sen verran että pystyin laittamaan Nalalle ruokapalkan. Se helpotti jo paljon..
Paikallaanmakuu 8 Nala meni kolmannella(!) käskyllä maahan, toisella yritti jo kovasti, mutta epäröi liikaa ja nousi taas. Paikallaan se pysyi kuin patsas.
Seuraaminen 10 Koira tuli alkuun vähän siellä täällä ja vasemmalle käännyttäessä se sekoili (tai ohjaaja antoi liikaa apuja) ja taisi koittaa täyskäännöstä kun jäi jälkeen. Muuten ihan ok.
Maahanmeno 8 Jaahas... Nala tais mennä ainakin hitaasti maahan, mutten kyllä mahda muistaa, mitä muuta siinä meni vikaan. (Huom. Muistinmenetys koepaniikissa on mulle ihan normaalia, onneksi on keksitty videot. Kokeen jälkeen ei ollut paljoa aavistusta, mitä pisteitä me edes saatiin. :D )
Luoksetulo 9 Tuli vähän lönkytellen ja seisahtui vähän hitaasti. Tuli suoraan sivulle! o.O (siitä ei toki pisteitä lähtenyt)
Seisominen 8 Nala tallusteli ainakin oman mittansa käskyn jälkeen...
Nouto 10 Hieno nouto, Nala tuli vinoon eteen, mutta siitä ei miinusta.
Kaket 8 Nala meni vasta toisella maahan ennen jättöä, mutta muuten ei takajalat liikkunut senttiäkään.
Estehyppy 9 Nala taisi istahtaa aavistuksen hitaasti.
Kokonaisvaikutelma 9

Pistemäärä 174 -> AVO1

Keskimääräisesti meni siis ihan hyvin tuo suoritus, mutta vielä on kovan hiomisen varaa. Paremminkin ois voinu mennä, joku reippaus tuosta puuttui. Nalan nukahtaminen maahanmenovaiheissa oli ihmeellinen.. Huomasin myös sen, että jouduin sanomaan jäävät käskyt tosi nopeaa, en ehtinyt kauaa miettiä mikä jalka sitä nyt astuu mihinkin (yleisesti teen niin, että kun oikea astuu, tulee seisoa ja vasen, tulee mennä maaha). Hätäily saattoi vaikuttaa tuohon seisomiseen, mutta siitähän ei koskaan voi olla varma. Ja aina voi jossitella. Josjos. Jos lopettaisin jossittelun ja alkaisin nukkua.

Huomenna alkaakin jo koulu, jesh (huomaa ironia). Koskaan ennen lomalla en oo näin hyvin saavuttanut loma"moodia" kuin nyt. Ja huomenna se pilataan, pah.