Talvi tuli takaisin

Tässä on kyllä ollut jo sen verran syksyä, että olikin jo aika tulla lunta! Tosin taisi sitä jo aikasemminki tulla Kannukseen, mutta olin sillon muualla.. Eikä tämäkään varmaan pysy, kun on vain pari senttiä, mutta saahan sitä aina toivoa.

Kuukauden aikana on tapahtunut kaikenlaista, mutta silti melko vähän kuitenkin. Syyslomalla käytiin Nalan kans Helsingisä ihmettelemässä maailman menoa. Pittäähän sitä etelän elämää välillä tunnustella, kun kuitenkin nuo opiskelut sinne mahtaa joskus viiä.. Nala sai tutkia uusia paikkoja ja leikkiä Ansa-sakemannin kanssa. Parin päivän remmilenkkien jälkeen spurtteja oli oikein kiva pyrähtää. Nala ei päässyt oravia ruokkimaan, mutta minä pääsin kerrankin sinne Seurasaareen (tosin en juhannuksena) kun olen jo pari kertaa aiemmin ollut sinne menossa. Marjon idea se tosin oli tällä kertaa. Enpä ole aiemmin noin kesyjä oravia nähny, mitä tuolla. Änkesivät syliin, vaikka välillä vain koitin ottaa kuvia..

Kuva kaupungista

Nalan kanssa alotettiin canicross-harrastus ja ihan kevyesti kisoilla. Onneksi oli ihan leikkimieliset kisat, joissa juostiin n. 1,5 km. Saatiin lainavarusteet, koska silloin ei vielä omia ollut.. Harjoiteltiin Nalan kanssa pikkunen pätkä, ja sillon vaikutti, että mää oisin saanu juosta aikalailla koiran kanssa rinnan. Aiemmin olen jo vähän koittanu kannustaa Nalaa vetämään valjaissa, mutta tähän mennessä se on vielä.. sanotaanko vaiheessa. Me ei lähdetty onneksi ensimmäisinä, joten kiusasin Nalaa, jotta tajuais kohdistaa suuntansa edellä meneviin. Lähtöväli oli minuutin, joten siinä saikin vähän odotella. Kun lähtö tuli, Nala pinkaisi täyteen vauhtiin ja minä koitin kipittää jaloineni perässä. Yllättäen Nala piti vedon päällä melkeinpä koko matkan ajan ja juostiin maaliin ajalla, jolla päästiin kuudenniksi. Oltiin siis kisan keskimmäisiä, jeah. :P

Tuosta innostuttua kulutin rahaa hyvään canicross-vyöhön ja ajattelin että voisihan tuota harrastella. Kisoihin tuskin uskalletaan kuitenkaan. Tahtoo olla ihmisen lonkka, joka hirttää ekana kiinni juoksemisessa.

Ollaanhan me vähän treenattukki jotain. Tokoa lähinnä. Sen verran että kaket edistyy hitaasti ja maahanmeno on vähän reippaampi. Kakeissa vaikeinta on seiso-istu -kohta, jolloin takajalat väkisinki töpöttää vähän eteenpäin.

Pitää vielä kertoa, kuinka hassun näkönen Nala oli, kun se pääsi kantamaan hirven pään nahkaa! Oli innoissansa, kun sai moisen saaliin kannettavakseen. Harmi, kun en silloin hoksannu, olisin voinu tehdä sillä pienen laahausjäljen. Tai laittaa pienempiin palasiin ja tehdä niillä, jos iso nahka olisi tuntunut liian kömpelöltä..

Sijaistoimintoja

Vesileikit on tälle syksyä leikitty, mutta eräältä reenikerralta saatiin kuviaki, jee! Nalan viimeset vesireenit tehtiin helpoiksi, kun ei nuo vaikeammat oikeen tahtonut sujua. Ongelmaksi muodostui veteen meneminen, jesh.. Saadaan talvi aikaa miettiä tätä onkelmata. Tänään tehtiin piiiitkästä aikaa hakuruutua. Tarkoitus oli saada Nala etenemään riittävän kauas ja laajalle. Niin se tekikin, vaikka kävi kakistamassa ruuansulatuksen lopputuotteita välillä kankaalle. Tänään meni siis hyvin.

Seuraavaksi kuvia, kun ei blogisuoni oikein syki, koska mun ajatukset on tosikeskittyneet olennaiseen, eli kokeisiin lukemiseen. Siltähän se vaikuttaa, eh....

Tässä vehkeessä on ainaski 2 labbisvoimaa!

Nala hakemassa tuunattua damia.


Maalla se kulkee ainakin 10 labbiksen sekuntivauhtia.


Välillä pitää hassutella. Nala esittää kengurua, mutta
hännän sijasta massa on keskittynyt mahaan.
Vähän niinku ihmisilläki monesti.


Kurrettaminen on kuitenkin todettu helpoksi
ja kivaksi tempuksi. Se onnistuu aina.

Kuvat napsasi ja tuunasi Marjo. Kiitos.

Riistaloita onko noita

Nyt on tullut nomea treenattua melkein urakalla. Pääosaa on esittäny linjatreenit. Esiintyminen on ollut välillä vähän hapuilevaa, mutta osittain suoritukset ovat olleet sujuvia. :) Nala kuitenkin päätti rykästä juoksut juuri nyt (2kk myöhässä), joten me alotellaan meijän nomeura vasta keväällä.

Reenien osalta on tehty linjaa pellolla, poluilla, hakkuilla ja vedessä. Suurimmat avut meijän reeneihin on ollu starttipistooli ja tietenkin ampuja. Ilman näitä ei me edettäis tasan mihinkään, sen olen todennut. Treenit on mennyt kaavalla markeeraus ja samalle paikkaa sitten eteenlähetys. Näitä tehtiin pari viikkoa ja tosi lyhyillä reeneillä, kunnes uskallettiin vaihtaa vähän kaavaa. Sen jälkeen on tehty mm. useampi linja, vaikeammalla maastolla ja ilman laukausta jopa pari kertaa. Nämät välillä erikseen ja välilä yhteen.

Tällä viikolla on muutaman kerran harjoteltu vesityöskentelyä. Nala menee markeerauksille vauhilla, mutta linjoille hidastelee, eikä välttämättä ole menossa ollenkaan. Menoa on koitettu vahvistaa laukauksilla. Nokkelana keksin tehdä parista damista siipidameja, jotta motivaatio vähän nousisi. Kyllä sillä vähän vaikutusta taisi olla, koska eilen Nala meni myös linjalle määrätietoisesti. Vielä pitää tosin ottaa haasteeksi tehdä linjaa sujuvasti hankalemmalla rannalla, mikä todettiin ongelmaksi..

Tuli hoksattua, että nuo muut lajit onkin vähän jääneet taka-alalle, mutta toisaalta se ei edes haittaa. Yksinkertaisena ihmisenä haluan keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Toko on tietenkin koko ajan vähän kuvioissa, mutta senkin kanssa edetään tuntuman mukaan, ilman hoppua. Tiedetäänhän mitä kiireessä saadaan aikaan. ;) Nome tuntuu mukavalta lajilta, kunhan sen saisi vielä vähän paremmin sisäistettyä.

Viime viikonloppuna käytiin myös Onnin kans metsällä, mutta eihän siellä näkynyt mitään muuta kuin yksi hirvi, joka taisi hämmentyä kannon nokalla tapittavasta ihmisotuksesta. Harmi, kun hirvellä on liian työlästä tehdä laahausjälkeä. Onni kuitenkin paahtoi menemään ja minä tallasin perässä "gepsin" avulla.

Popsi popsi..

"Mut laitettiin taas istuun johonkin hemmetin pusikkoon.
Kuulemma pitäis koittaa vähän poseerata"

"Ja surkiat, ei jaksattais!"

"Ois kyllä aivan mahoton nälkäki. Emäntä
ei ruoki mua kunnolla, vaikka väittää."

"Onneksi löysin sentään jotain syötävää, emäntä ei kyllä
kameransa takaa huomaa mitään vaikka vähän maitelisinkin tätä."

"Se oli kyllä hyvää, nam! Mutta tulipas hilpeä olo! Hiii."

"Tuntuu, että kontrolli pettää. Mutta ei se haittaa!"

"En kyllä hallitte enää ollenkaan mun
kroppaa. Mutta ei sekään haittaa!"

"Hei, näiks säki! Tonne meni vihreä mies kauhialla kyytillä! Perään!"

"En saanu vihreätä miestä kiinni. Nyt onki jo tylsää
ja vähän voimaton olo riehumisen jälkeen.
Älkää lapset syökö tuntemattomia sieniä."

Lahnamarkkinoilta haukirantaan

Nyt on koulut aloitettu kovalla tahdilla. Loppulomasta käytiin vielä Iissä mökillä, Nala sai pitkästä aikaa leikit sakemannin kanssa hermostumatta. :) Parin päivän vapaus teki hyvää sekä koiralle että omistajalle.

Kyyhkysjahtiin ei valitettavasti päästykkään, mutta sorsajahtia päästiin seuraamaan. Siellä rikastuttiin hädin kokemuksella, koska sorsia tippui tasan kaksi: molemmat viereisen porukan ja toinen sorsista lähti takaisin lentoon, kun mentiin koirien kanssa etsimään sitä.. Nala teki samalla katoamistempun ja sitä piti vähän aikaa etsiskellä kävellen edes takaisin polvia myöten vedessä.. On se sorsastus hauskaa.

Samaa jankataan edelleen. Nomessa linjaa ja tokossa voivoi-liikkeitä. Vähän oon myös koittanu saada tuohon koiraan semmosta hassua rämäpäisyystahdonvähänhepuloida-fiilistä, you know. Koira on liian lunki reenatessa. Se tekee kyllä, mutta siinä ei oo sitä intoa, jota pitäis olla, että se näyttäis kivalta. Ehkä omistajan ominaisuudet ei riitä innostamaan koiraa tarpeeksi tai oon vaan vahingossa (eli ajattelematta) palkannut asialle sopivasta asiasta.

Nomemasennuksesta päästään pikkuhiljaa taas rypemään ylös. Totesin, että helpoin molemmille on tehdä tämäkin ruokapalkalla. Koitin vaihtaa palkkaa leikkiin ja riekkumiseen, mutta siinä tuli ilmeisesti se "ohjaaja ei osaa leikkiä" -kysymys tuli taas ilmi. Nala ei myöskään palkkaudu pelkällä noutamisella, joten se ei ehkä sitten ole oikea noutaja. Hyvä koiran omistaja tietää, mikä koiralle on paras palkka ja ajattelemattomana koitin tyrkyttää Nalalle jotain aivan muuta. Mitä tapahtuukaan, kun koittaa tehdä "oikein".....

Ruokapalkan avulla on tehty suorilla teillä linjaa ruokakupille (pisimmät matkat) ja damille (lyhyemmät matkat). Myös pelloilla ollaan tehty linjaa markeeraus-linja -systeemillä. Näillä kaikilla keinoilla Nalan vauhti on kyllä ollut hyvä. Läheiselle pellolle aion tehdä Nalalle vahvan targetin, jonka avulla pystyttäisiin tekemään lopulta sokeita linjoja, jolloin alkuun ei tule motivointia. Pikkuhiljaa. Paitsi että kokeeseen pitäisi vaivautua lokakuun alusta. Kun kerta kesällä suunniteltiin, niin ei kait sitä voi noin pitkällä varotusajalla jättää väliin? :D Kunhan saadaan tuo linja hyvään saumaan niin hyvin menee, koska Nalan motivaatio riistakokeessa ei todellakaan laske, kuten dameilla vois tapahtua.

Viikonloppuna Nala kävi moottoriveneen kyytissä ja viihtyi siellä huomattavasti paremmin ku autossa. :) Käytiin myös Kortesjärven markkinoilla, jossa Nala muisti possuilla kohtuullisesti, kuten asiaan kuuluu. Nala sai katsella Pohjanmaan ihme-juhlia, joissa paukuteltiin raketteja järven rannalla. Meidän rannassa ei moisia sytytelty, mutta naapureidenkin raketit näkyivät hyvin meille asti. Nala odotteli terhakkana, että milloin sais mennä noutaan ne veteen tippuneet riistat. Toivottavasti joku ne sentään poimi, ettei roskatikut jääneet sinne lojumaan.

Kesän viettoa

Kylläpä helpottaa, kun sai työssäoppimiset tehtyä ja pääsi viettämään jopa lomaa vähän aikaa. En ole blogia jaksanut päivittää, vaikka ehkä me jotain on sillä välin tehtykki. Ainakin sijainti on vaihdellut suuresti. Ähtäri-Kannus-Naantali-Helsinki-Kortesjärvi on viime kuukauden liikkuma-akseli. Vielä tämän viikon aikana siirrytään muutama sata kilometriä. :)

Nalan kanssa on tehty pikku nomehetkiä, eli tosi lyhyitä treenejä. Linjalähetys on kuukauden sana. Ehkä se toimii, ehkä ei. Ohjaaja ei ymmärrä koiraansa, joten treenailut menee tasaisin väliajoin takapakkia. En ehkä osaa tehdä tarpeeksi innostavia treenejä.. Tahtoo personal trainerin! :) Kunhan koulut taas alkaa, niin ehkä saan vapaaehtoisia damin heittäjiä, jotta Nalan motivaatio pysyis hyvänä. Nalaahan innostaa eniten markeeraukset ja liikkuva saalis, joten hakuruudut (jota ei muuten oo muistettu reenata) ja suuntareenit on jokseenkin haastavia. Hyväksi treeniksi havaitsin kahden apurin treenit, jossa koira lähetetään T-asetelmasta joko oikeaan tai vasempaan. Molemmissa suunnissa on ihminen, joka heittää damin, kun koira lähetetään. Näitä ei toki saa innostua tekemään liikaa.

Hakua Nala pääsi treenaamaan pari kertaa. Eka kerralla tehtiin kaksi pistoa haamuille, joista 1. meni kahdella yrityksellä ja toinen yhdellä. Vauhtia kuitenkin oli yllättävästi. Näyttövauhti oli reipas, mutta siinäkin parannettavaa. Seuraavalla kerralla tehtiin ensin pari näyttöharkkaa ja sitten kaksi hakua. Nalaa avustettiin vielä ekalla näytöllä, jotta vauhti pysyisi ja toisella maalimies pysyi piilossa. Näytöt meni oikein hyvin. Toisella maalimiehellä Nalan suuntavaisto tai komponentit (tai mikälie) meni sekaisin ja Nala lähti haahuilemaan mihin sattuu. Hihkuin vähän ja sitten onnistui jo paremmin.

Nala harjoittelee edelleen tokon voittajaluokan liikkeitä, jotka ovat edelleen vaiheessa. Olen myös havainnut, että itse olen hyvin suurpiirteinen noiden liikkeiden kouluttamisessa ja nähtäväksi jää, kuinka se kostautuu. Luonteelleen ei mitään mahda, mutta edes joskus vois olla pikkutarkka. Olisikohan se sitten se hetki, jolloin multa alkais napsahtaa hermot..

Nala on päässyt kuukauden aikana näkemään uusia paikkoja paljon. Naantalin kalliovuorilla Nala kiipeili kivillä ja kallioilla. Ohjaaja ei uskaltanut. Uusia koirakavereita tavattiin, mutta kaveruus oli yksipuolista.. Helsingissä Nala sai kokeilla rullaportaissa kulkua ensimmäistä(?) kertaa. Hämmennystä herätti alkuun se, että etujalat liikkuu, mutta takajalat jää! Pieni tuuppaus ja takajalatkin oli mukana. Reippaasti sujui siis portaissa meno. Toisaalla pääkaupunkiseudulla hätääntymistä (ohjaajalle) herätti lenkkipolulla luikerteleva käärme, joka onneksi ei ollut purulinjaa.

Onnea Nala 2 v!

Tasan kaksi vuotta sitten syntyi lauma "pikku-Pennejä". Onnitteluterveiset myös pentuesisaruksille!

En muista missä olin tasan kaksi vuotta sitten, mutta vuoden takaisen muistan varsin hyvin. Silloin oltiin SNJ:n leirillä. Nalan ollessa yhden vuoden ja yhden päivän ikäinen aloitettiin molempien kisaura. Ja ihan kelpo suorituksella. :) Muistelkaamme tuota viikkoa muutamalla kuvalla.

Nala tokopysteineen. Kukahan tuon komean tuopin saa tänä vuonna. :)
Poseerausta Loviisan kivimetsissä.

Nala 1v.